Meillä on avomieheni kanssa ihana suhde. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja riitelemme harvoin, ja silloin harvoinkin hyvin pienistä asioista. Olemme seurustelleet vuoden ja enemmän tai vähemmän asuneet yhdessä koko sen ajan, yli puolet suhteesta ihan virallisestikin.
Hellimme toisiamme usein, monia kertoja päivässä. Useimmiten helliminen tulee miehen aloitteesta. Mies näyttää teoin usein sen, kuinka paljon minusta välittää. Hän kunnioittaa minua. Vietämme paljon aikaa yhdessä, eikä pitkätkään yhdessäolot kuten lomamatkat saa kyllästymään tai ärtymään toiseen. Osaamme ottaa toisemme huomioon. Itse suhteessa tai miehessä ei ole mitään, mistä en pitäisi (toki kaikilla on omat pienet ärsyttävät puolensa, mutta niistäkään en yhtään vaihtaisi pois).
Paitsi yksi asia. Mies ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua.
Kerran yritin kysellä häneltä asiasta ja ilmaisin, että minulle on tärkeää kuulla se, että minua rakastetaan. Vastaus oli jotain tämän suuntaista: "olen minä sitä asiaa tässä viime aikoina miettinyt, että saattaa olla että vaikka rakastuisinkin". Ei vieläkään sanonut rakastavansa. Minä sanoin, mutta vain sen kerran. En ole sen jälkeen uskaltanut sanoa, kun en halua vastaukeksi "No kiitos". Siksi meillä vaan "tykkäillään".
En oikein tiedä, ylireagoinko, kun muuten suhteessa on kaikki hyvin. Onko liikaa vaadittu että haluaisi miehen sanovan ne maagiset sanat? Koen oloni usein epävarmaksi hyvästä suhteesta huolimatta. Mietin usein, mikä minussa on vikana, jos ei mies voi minua rakastaa. Vai mikä ihme siinä on, ettei niitä sanoja voi sanoa. Vai onko se edes tärkeää suhteessa? Voiko olla mahdollista, että meillä on täydellinen suhde ilman rakkautta?
Hyvä suhde ilman rakkautta?
21
3107
Vastaukset
- erias
Me ollaan kans seurusteltu vuoden verran ja mieheni ei juuri koskaan sano mitään osoittaakseen tunteitaan, mutta kyllä juuri teoillaan sen ilmaisee. Sanoo hän söpöksi, kullaksi, muruksi jne., mutta siihen se sitten jääkin. Oon oppinut sen jo hyväksymään, sillä keskusteltuamme aiheesta selvisikin että hän välittää minusta kovin (rakastaakin?), mutta hänelle on vaan vaikea sanoa sitä.. sanoi sitten vielä siitä ettei ole tottunut siihen omassa perheessään että ilmaistaan rakkautta.
Se on muuten jännä, että vaikka kuinka menee loistavasti niin haluaisi kuulla ne sanat :). Mikähän niissäkin niin tärkeää on.
Ja vielä tuohon sinun viestiisi voisin kommentoida että tuskinpa on kysymys suhteesta ilman rakkautta vaan siitä että miehesi ei uskalla sanoa sitä, pelkää olevansa sen tunnustuksen jälkeen jotenkin "helppo" eikä enää kiinnostava..- jussiP0
"miehesi ei uskalla sanoa sitä, pelkää olevansa sen tunnustuksen jälkeen jotenkin "helppo" eikä enää kiinnostava.."
Tämä taas jotain ihmeen keittiöpsykologiaa:O Ei mies tuolla tavalla ajattele, ei koskaan!
Toisten suuhun ne sanat vaan eivät istu millään. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Minä kerron välillä naiselleni kuinka paljon hänestä, mutta jos menisin hokemaan "minä rakastan sinua", niin tuntisin olevani jokin ihmeen näyttelijä, en oma itseni, eivätkä sanat tulisi aidolla tunteella höystettynä siinä hetkessä. Kirjoittaa sen saman kyllä voisi, se ei tuntuisi yhtä teennäiseltä...täytyykin ottaa ohjelmaan;)
- Voi#veitsi
Siis mies osoittaa koko ajan sinulle rakkautta, mutta et usko että rakkautta on ellei mies sano sitä? Kun mietin sanaa "rakastaa" ja "minä rakastan sinua" tulee mieleen lähinnä suomifilmien kultakausi..
"Oi Helga, minä rrakastan sinua!"
"Mutta Kornelius, viimeinkin!"
Kuka haluaa omasta elämästään tuollaista irvokkaan teennäistä näytelmää.- suuret
sanat ei suuta halkase...mulla mies on koko ajan että rakastan sua ja rakastan sua, mutta heti kun tilaisuus koittaa niin viina vie ja minä en ookkaan mitään:(.Itseasiassa tuollaiseen mieheen kuin ap:llä voisin vaikka luottaakin.Eihän rakkautta voi pakottaa.
- Assin Velipoika
Kuulehan likka; osaan kuvitella, sun olevan 80-luvulla syntyneitä.
Olet kylmä ihminen. Itse pystyn sanomaan rakkaalleni, ihan mitä vain. Se on siinä tavassa ja äänensävyssä.
Kun sen kymmenen sentin päästä nauraen sanon ja samalla kiedon käteni ympärilleen hän kuulee sisältä ; minä RAKASTAN Sinua.
Voi juuri sun olla vaikea ymmärtää ja ei toimisi kanssas luulen.
Oma rakkaani moittii mua, josku kiusoitellakseen. Usein negatiivisella aloituksella oot sä sellainen saatanan koheltaja, että eihän susta voi olla pitämättä.
Ajattele sanoja irroitettuna itse tapahtumasta.
Saatanan koheltaja ! Nyt se kuitenkin on viesti rakkauden tunteesta.
Sanana rakkaus on senverta arvokas, että sen alinomaan jankuttamisella sana kärsii inflaation ja vastaa merkitykseltään; saisinko toisen kupin kahvia.
Tämä oma rakkaani omaa loputtoman määrän hellittelynimiä, jotka vaihtuvat tunnelman mukaan.
Viestiä voi niin monella tavalla .
Mitä lukija sanoisi tästä.
Olin lenkillä. Minä yli viiskymppinen ukko kaivoin huilaillessani linkkuveitsen ja kokeilin miltä tuntuisi olla viistoistavuotias uudelleen. Kaiversin rakkaani nimen kelottuneen puun kylkeen päivämäärällä merkittynä.
Nokia piippasi ja kerroin armaalle mitä juuri tein. Hän sanoi, ootko sä alkanu noin näppärästi valehtelemaan. Otin kamerakännyllä kuvan ja lähetin sen hänelle.
Kotiin tultuani hän oli kädet ojossa vastassa.
Seuraavana päivänä kävin kaatamassa ko puun.
Sahasin n. 30 cm palan matkaani eli tekstikohdan. Illalla rikoin vanhan seinälampun koversin tilan taustavalolle ja zdädämm todella kaunis yövalaisin oli valmis.
En puhunut asiasta mitään. "Salaa ripustin makuuhuoneen seinälle kauniin kelosta värkkäämäni lampun ja illalla hänen tullessaan kotiin oli jo pimeä.
Hän ei ensin huomannut lamppua.
Jos aikaisempi tieto itse veistämisestä sai hänet iloiseksi aiheutti lempinimensä ja lampun näkeminen sellaisen halauskohtauksen,ettei mitään määrää. Taisi siinä kastua vähän muukin, kuin silmäkulma.
Hänen ystävättäriensä tullessa meille on makuuhuone lamppuineen, heille heidän omasta halustaan pakollinen tutustumiskohde.
Naapurin kolmekymppinen täti sanoi, ettei koskaan unohtaisi, jos joku hänestä noin välittäisi.
Jos mies on kotoaan saanut opin, ettei "halata eikä rakasteta" on se toiselle tunne-elämältään terveelle varmasti kurjaa.
Ei kahden ihmisen liitto ole mikään virkasuhde.
Jos se on sitä, eivät he tiedä rakkaudesta yhtään mitään.
Itse pokasin nykyiseni kaappaamalla hänet sellaisesta sisko ja sen veli suhteesta.
Kun kysyin häneltä mikä on jäänyt sanomisistani eniten mieleen.
Vastaus tuli kuin tykin suusta; ehdottomasti se, kun kysyit minne oot miehes hukannu ja jatkossa sanoin, että , jos mulla oli kotona kaltaisesi nainen en todellakaan katsoisi jalkapalloa enkä tappajahain viidettä uusintaa.
Niinpä se pikkuhiljaa muuttui välittämisestä tykkäämiseksi ja tätä kirjoittaessani tunnen eläväni elämäni parasta aikaa , koska rakastan tuota enkeliä - väreet
Assin Velipoika kirjoitti:
Kuulehan likka; osaan kuvitella, sun olevan 80-luvulla syntyneitä.
Olet kylmä ihminen. Itse pystyn sanomaan rakkaalleni, ihan mitä vain. Se on siinä tavassa ja äänensävyssä.
Kun sen kymmenen sentin päästä nauraen sanon ja samalla kiedon käteni ympärilleen hän kuulee sisältä ; minä RAKASTAN Sinua.
Voi juuri sun olla vaikea ymmärtää ja ei toimisi kanssas luulen.
Oma rakkaani moittii mua, josku kiusoitellakseen. Usein negatiivisella aloituksella oot sä sellainen saatanan koheltaja, että eihän susta voi olla pitämättä.
Ajattele sanoja irroitettuna itse tapahtumasta.
Saatanan koheltaja ! Nyt se kuitenkin on viesti rakkauden tunteesta.
Sanana rakkaus on senverta arvokas, että sen alinomaan jankuttamisella sana kärsii inflaation ja vastaa merkitykseltään; saisinko toisen kupin kahvia.
Tämä oma rakkaani omaa loputtoman määrän hellittelynimiä, jotka vaihtuvat tunnelman mukaan.
Viestiä voi niin monella tavalla .
Mitä lukija sanoisi tästä.
Olin lenkillä. Minä yli viiskymppinen ukko kaivoin huilaillessani linkkuveitsen ja kokeilin miltä tuntuisi olla viistoistavuotias uudelleen. Kaiversin rakkaani nimen kelottuneen puun kylkeen päivämäärällä merkittynä.
Nokia piippasi ja kerroin armaalle mitä juuri tein. Hän sanoi, ootko sä alkanu noin näppärästi valehtelemaan. Otin kamerakännyllä kuvan ja lähetin sen hänelle.
Kotiin tultuani hän oli kädet ojossa vastassa.
Seuraavana päivänä kävin kaatamassa ko puun.
Sahasin n. 30 cm palan matkaani eli tekstikohdan. Illalla rikoin vanhan seinälampun koversin tilan taustavalolle ja zdädämm todella kaunis yövalaisin oli valmis.
En puhunut asiasta mitään. "Salaa ripustin makuuhuoneen seinälle kauniin kelosta värkkäämäni lampun ja illalla hänen tullessaan kotiin oli jo pimeä.
Hän ei ensin huomannut lamppua.
Jos aikaisempi tieto itse veistämisestä sai hänet iloiseksi aiheutti lempinimensä ja lampun näkeminen sellaisen halauskohtauksen,ettei mitään määrää. Taisi siinä kastua vähän muukin, kuin silmäkulma.
Hänen ystävättäriensä tullessa meille on makuuhuone lamppuineen, heille heidän omasta halustaan pakollinen tutustumiskohde.
Naapurin kolmekymppinen täti sanoi, ettei koskaan unohtaisi, jos joku hänestä noin välittäisi.
Jos mies on kotoaan saanut opin, ettei "halata eikä rakasteta" on se toiselle tunne-elämältään terveelle varmasti kurjaa.
Ei kahden ihmisen liitto ole mikään virkasuhde.
Jos se on sitä, eivät he tiedä rakkaudesta yhtään mitään.
Itse pokasin nykyiseni kaappaamalla hänet sellaisesta sisko ja sen veli suhteesta.
Kun kysyin häneltä mikä on jäänyt sanomisistani eniten mieleen.
Vastaus tuli kuin tykin suusta; ehdottomasti se, kun kysyit minne oot miehes hukannu ja jatkossa sanoin, että , jos mulla oli kotona kaltaisesi nainen en todellakaan katsoisi jalkapalloa enkä tappajahain viidettä uusintaa.
Niinpä se pikkuhiljaa muuttui välittämisestä tykkäämiseksi ja tätä kirjoittaessani tunnen eläväni elämäni parasta aikaa , koska rakastan tuota enkeliähuh mikä itseään täynnä oleva ukko!
- Joskus silloin
Assin Velipoika kirjoitti:
Kuulehan likka; osaan kuvitella, sun olevan 80-luvulla syntyneitä.
Olet kylmä ihminen. Itse pystyn sanomaan rakkaalleni, ihan mitä vain. Se on siinä tavassa ja äänensävyssä.
Kun sen kymmenen sentin päästä nauraen sanon ja samalla kiedon käteni ympärilleen hän kuulee sisältä ; minä RAKASTAN Sinua.
Voi juuri sun olla vaikea ymmärtää ja ei toimisi kanssas luulen.
Oma rakkaani moittii mua, josku kiusoitellakseen. Usein negatiivisella aloituksella oot sä sellainen saatanan koheltaja, että eihän susta voi olla pitämättä.
Ajattele sanoja irroitettuna itse tapahtumasta.
Saatanan koheltaja ! Nyt se kuitenkin on viesti rakkauden tunteesta.
Sanana rakkaus on senverta arvokas, että sen alinomaan jankuttamisella sana kärsii inflaation ja vastaa merkitykseltään; saisinko toisen kupin kahvia.
Tämä oma rakkaani omaa loputtoman määrän hellittelynimiä, jotka vaihtuvat tunnelman mukaan.
Viestiä voi niin monella tavalla .
Mitä lukija sanoisi tästä.
Olin lenkillä. Minä yli viiskymppinen ukko kaivoin huilaillessani linkkuveitsen ja kokeilin miltä tuntuisi olla viistoistavuotias uudelleen. Kaiversin rakkaani nimen kelottuneen puun kylkeen päivämäärällä merkittynä.
Nokia piippasi ja kerroin armaalle mitä juuri tein. Hän sanoi, ootko sä alkanu noin näppärästi valehtelemaan. Otin kamerakännyllä kuvan ja lähetin sen hänelle.
Kotiin tultuani hän oli kädet ojossa vastassa.
Seuraavana päivänä kävin kaatamassa ko puun.
Sahasin n. 30 cm palan matkaani eli tekstikohdan. Illalla rikoin vanhan seinälampun koversin tilan taustavalolle ja zdädämm todella kaunis yövalaisin oli valmis.
En puhunut asiasta mitään. "Salaa ripustin makuuhuoneen seinälle kauniin kelosta värkkäämäni lampun ja illalla hänen tullessaan kotiin oli jo pimeä.
Hän ei ensin huomannut lamppua.
Jos aikaisempi tieto itse veistämisestä sai hänet iloiseksi aiheutti lempinimensä ja lampun näkeminen sellaisen halauskohtauksen,ettei mitään määrää. Taisi siinä kastua vähän muukin, kuin silmäkulma.
Hänen ystävättäriensä tullessa meille on makuuhuone lamppuineen, heille heidän omasta halustaan pakollinen tutustumiskohde.
Naapurin kolmekymppinen täti sanoi, ettei koskaan unohtaisi, jos joku hänestä noin välittäisi.
Jos mies on kotoaan saanut opin, ettei "halata eikä rakasteta" on se toiselle tunne-elämältään terveelle varmasti kurjaa.
Ei kahden ihmisen liitto ole mikään virkasuhde.
Jos se on sitä, eivät he tiedä rakkaudesta yhtään mitään.
Itse pokasin nykyiseni kaappaamalla hänet sellaisesta sisko ja sen veli suhteesta.
Kun kysyin häneltä mikä on jäänyt sanomisistani eniten mieleen.
Vastaus tuli kuin tykin suusta; ehdottomasti se, kun kysyit minne oot miehes hukannu ja jatkossa sanoin, että , jos mulla oli kotona kaltaisesi nainen en todellakaan katsoisi jalkapalloa enkä tappajahain viidettä uusintaa.
Niinpä se pikkuhiljaa muuttui välittämisestä tykkäämiseksi ja tätä kirjoittaessani tunnen eläväni elämäni parasta aikaa , koska rakastan tuota enkeliäNo on se kiva että sinä edes viiskymppisenä saat viimeinkin elää ilmeisen kadotetun 15-vuotiskesäsi.
- eräs mies....
Se r:llä alkava sana on niin imelä ja typerissä elokuvissa saastutettu,ettei se kuulu sanavarastooni.Tuntee itsensä pelleksi jos sitä alkaa hokemaan.Sitä sanaa käyttävät lipevät miehet,joilla on takaajatuksia.Mielestäni on arvokkaampaa näyttää tunteensa teoilla ja voi kertoa välittämisensä muutekin.
- ököttä
kyllä se rakas sana tulee raavaimmanki miehen suusta, oma tuleva ex ei puoleen vuoteen ennen tätä eroa koskaan edes hellittelynimillä mua kutsunu (sitä ennen aina ajoittain.
mun mielestä on kamalampaa se että yritän väkisin nämä omat kipeät tunteet saada sille miehelle...haukun häntä ja syytän kaikesta, vaikka en halua sisimmässäni häntä satuttaa. miten tämän asian pystyy korjaamaan?
- Tietäjänkin vikainen
Hyvä suhde ilman rakkautta on täysin absurdi ajatus.
Voihan sitä ajatella olla jumalattomasti juovuksissa ilman viinantilkkaa. Ei onnistu ainakaan multa. - avomies-78
Sen verran pahasti oli tullut takkiin aikaisimmista suhteista, että jotenkin tuollainen tunnustus oli niin älyttömän vaikea.
Muistaakseni viidentenä seurusteluvuotena tuli sitten sanottua se, ei olisi kannattanut kun vuoden kuluttua nainen petti. Yksikään seurustelusuhteeni ei ainakaan helpota avautumista, päinvastoin. Kaikista on jäänyt paha mieli ja sitten tulevat naiset saavat kärsiä varautuneisuudesta. - rakkautta?
Rakkaus se on niin vaikea juttu. Rakastaa voi monella tavalla. Sitä voi ilmaista myös monella tavalla. Riippuu siis siitä, minkälaisesta tunteesta on kysymys.
Olen ollut kaksi kertaa sellaisessa liitossa, jossa mies kyllä rakasti ja ilmaisikin sen jotenkuten. Mutta! Itse tunsin kyllä kiintymystä, välittämistä, tykkäämistä jne. enkä siis koskaan voinut käyttää tuota lausetta valehtelematta. Jotenkin aavistin, että se lause pitää säästää siihen, jolloin se tulee luonnostaan - eli tunne on todella mukana.
Eron jälkeen jo uskoin, että en voi käyttää tuota lausetta kuin lapsilleni. Vaan kuinkas kävi, tuli mies, jolle tunnun hokevan sitä alati. Ja mikä hienointa, hän näyttää rakkautensa pienin elein ja teoin. Sanookin sen joskus, ei turhan usein. Sen tunteen vain voi aistia, se menee "tajunnasta toiseen". Jo pelkässä katseessa se on mukana. Suhdetta takana 5,5 vuotta.
Älä sinä huoli, vaikka hän ei sitä sano. Ei se suhdetta tee huonoksi, kuten olet huomannut, vaikkei toinen niin tunteiden puolella olekkaan niin vahvasti mukana. Suurin osa avioliitoista perustuu juuri tuohon tykkäämiseen.
Ainoa mikä voi suhteenne tuhota, on sinun oma tarpeesi. Onko sinulle niin tärkeä juttu tulla rakastetuksi todella syvästi? Tuntuuko ettei tavallinen tykkääminen riitä? Miksi pelkäät miehesi hylkäävän sinut? Etsiikö hän jotain enempää? Suurin osa miehistä tyytyy tykkäämiseenkin, joten älä huoli, olet hänelle tärkeä. Unohda mokoma juttu...- vettä sakeampaa
"Älä sinä huoli, vaikka hän ei sitä sano. Ei se suhdetta tee huonoksi, kuten olet huomannut, vaikkei toinen niin tunteiden puolella olekkaan niin vahvasti mukana. Suurin osa avioliitoista perustuu juuri tuohon tykkäämiseen. "
No kyllä se kuule vaan on aika epänormaalia, ettei mies sano kertaakaan suhteen aikana, missään vaiheessa nuita sanoja! Kehtaat vielä kannustaa aloittajaa tyytymään johonkin "tykkäämiseen". Naurettavaa. Itse vielä kehasit kuinka nykyinen suhteesi juuri perustuu RAKKAUTEEN, silti aloittajan pitäisi tyytyä vähempään.
Ei kenenkään ihmisen pidä tyytyä kunnon parisuhteessa vaan johonkin lievään ilmaisuun kuin tykkääminen. Sanoohan tuon järkikin, ettei kaikki ole kunnossa, jos kumppani ei pysty sanomaan 'kaikkein tärkeimmälle henkilölle maailmassa' eli omalle kullalleen näitä sanoja.
Ei voi tietää rakastaako toinen, ellei sitä sano. Nämä ns. teot mistä jauhatte, jotka osoittaa muka sen rakkauden, kertoo juuri siitä tykkäämisestä toista kohtaan. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden tunteen kanssa. Voihan esim. kaverisuhteessa juuri käyttäytyä näin ja tuntea kuinka kaveri tykkää sinusta paljon. Rakkaushan se juuri erottaa ystävyyden ja parisuhteen välillä. Toki, suhteeseen kuuluu tämä ystävyys, mutta parisuhteessa täytyy olla rakkautta jotta se toimisi ja olisi sen arvoinen.
Tunsin erään pariskunnan, jotka olivat yhdessä jopa 6-vuotta. Tässä suhteessa nainen valitti, kun mies ei ikinä sanont rakastavansa häntä. Suhde toimi juuri kuten tosi hyvät tiiviit ystävyys-suhteet toimivat. Mutta! Sitten tulikin riittämättömyyden ja tiedostamisen tunteen aika. Molemmat menivät omilla tahoillaan. Liimana toimi vaan tottumus toiseen ja pelko olla yksin. Näin enemmän siis naisen puolelta. Erohan siitä tuli, ja tavallaan jo pettäminenkin suhteen aikana miehen puolelta. Mies ei pitänyt tätä naista elämänsä naisena, vaikka nainen näin miehen teoista päätteli ja mies antoi ymmärtää. Toki juuri tykkäämistä oli, muttei rakkauden sanoja. Ja kyllä, olisi voinut teoista todellakin päätellä miehen rakastavan tätä naista, mutta todellisuus oli toista. Tämä kuultu miehenkin suusta eron jälkeen.
Kyllä, varmasti on liittoja, jotka perustuu vain tuohon tykkäämiseen. Totuus on vain se, että nämä liitot eivät ole onnellisia ja kestäviä. Kun tielle osuu se oikea henkilö, suhteesta varmasti lähetään tämän rakkautta herättävän henkilön matkaan.
"Suurin osa miehistä tyytyy tykkäämiseenkin, joten älä huoli, olet hänelle tärkeä. Unohda mokoma juttu... "
Ja paskat! Et voi olla noin naiivi. Kukaan sukupuoleen katsomatta, ei tyydy tykkäämiseen, vaan etsii vaikka tiedostamattaankin ihmistä, joka herättää tämän palavan rakkauden tunteen. - sinä intohimoinen
vettä sakeampaa kirjoitti:
"Älä sinä huoli, vaikka hän ei sitä sano. Ei se suhdetta tee huonoksi, kuten olet huomannut, vaikkei toinen niin tunteiden puolella olekkaan niin vahvasti mukana. Suurin osa avioliitoista perustuu juuri tuohon tykkäämiseen. "
No kyllä se kuule vaan on aika epänormaalia, ettei mies sano kertaakaan suhteen aikana, missään vaiheessa nuita sanoja! Kehtaat vielä kannustaa aloittajaa tyytymään johonkin "tykkäämiseen". Naurettavaa. Itse vielä kehasit kuinka nykyinen suhteesi juuri perustuu RAKKAUTEEN, silti aloittajan pitäisi tyytyä vähempään.
Ei kenenkään ihmisen pidä tyytyä kunnon parisuhteessa vaan johonkin lievään ilmaisuun kuin tykkääminen. Sanoohan tuon järkikin, ettei kaikki ole kunnossa, jos kumppani ei pysty sanomaan 'kaikkein tärkeimmälle henkilölle maailmassa' eli omalle kullalleen näitä sanoja.
Ei voi tietää rakastaako toinen, ellei sitä sano. Nämä ns. teot mistä jauhatte, jotka osoittaa muka sen rakkauden, kertoo juuri siitä tykkäämisestä toista kohtaan. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden tunteen kanssa. Voihan esim. kaverisuhteessa juuri käyttäytyä näin ja tuntea kuinka kaveri tykkää sinusta paljon. Rakkaushan se juuri erottaa ystävyyden ja parisuhteen välillä. Toki, suhteeseen kuuluu tämä ystävyys, mutta parisuhteessa täytyy olla rakkautta jotta se toimisi ja olisi sen arvoinen.
Tunsin erään pariskunnan, jotka olivat yhdessä jopa 6-vuotta. Tässä suhteessa nainen valitti, kun mies ei ikinä sanont rakastavansa häntä. Suhde toimi juuri kuten tosi hyvät tiiviit ystävyys-suhteet toimivat. Mutta! Sitten tulikin riittämättömyyden ja tiedostamisen tunteen aika. Molemmat menivät omilla tahoillaan. Liimana toimi vaan tottumus toiseen ja pelko olla yksin. Näin enemmän siis naisen puolelta. Erohan siitä tuli, ja tavallaan jo pettäminenkin suhteen aikana miehen puolelta. Mies ei pitänyt tätä naista elämänsä naisena, vaikka nainen näin miehen teoista päätteli ja mies antoi ymmärtää. Toki juuri tykkäämistä oli, muttei rakkauden sanoja. Ja kyllä, olisi voinut teoista todellakin päätellä miehen rakastavan tätä naista, mutta todellisuus oli toista. Tämä kuultu miehenkin suusta eron jälkeen.
Kyllä, varmasti on liittoja, jotka perustuu vain tuohon tykkäämiseen. Totuus on vain se, että nämä liitot eivät ole onnellisia ja kestäviä. Kun tielle osuu se oikea henkilö, suhteesta varmasti lähetään tämän rakkautta herättävän henkilön matkaan.
"Suurin osa miehistä tyytyy tykkäämiseenkin, joten älä huoli, olet hänelle tärkeä. Unohda mokoma juttu... "
Ja paskat! Et voi olla noin naiivi. Kukaan sukupuoleen katsomatta, ei tyydy tykkäämiseen, vaan etsii vaikka tiedostamattaankin ihmistä, joka herättää tämän palavan rakkauden tunteen.kyllähän se näin on, vaikka luulet toisin. Oot varmaan kattonu liikaa nuita elokuvia!
Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 50v. Samoin ystäväni vanhemmat 48v., sekä muutama muu liitto jotka ovat olleet kasassa n. 50v. perustuvat nimenomaan tuolle ei niin intohimoiselle osastolle.
Omat vanhempani eivät koskaan ole sanoneet toisilleen noita sanoja, eivät muuten oikeasti "rakasta" toisiaan", jota olen saanut olla tyttärenä todistamassa nuo 50V. En ikinä ole nähnyt enkä kuullut että he jotenkin rakastaisivat toisiaaan. Päinvastoin loputonta riitaa ja repimistä kyllä. Mutta AVIOLIITTO ON KESTÄNYT ILMAN PETTÄMISTÄ!
Mitä olen vanhempia ihmisiä jututtanut ja mitä voit lukea useista eri lähteistä, ei se "rakastuminen" ole hyvissä avioliitoissa näytellyt etusijaa. Vaan se tosi tykkääminen, joka kehittyi pikkuhiljaa.
On osattu laittaa toiselle sijalle se todellinen rakkaus, joka kohtaa hyvin harvoja meistä. Enemmin on eletty realistista elämää! Tosin sisua se vaatii, jota minulla ei ollut. Ei lähdetty jahtaamaan unikuvia. Minä tosin sain sen kohdata - mutta vasta vanhempana. Jos sitä olisin jäänyt odottamaan en ikinä olisi saanut elää rikasta elämää ja varsinkaan kolmea ihanaa lastani! - vettä sakeampaa
sinä intohimoinen kirjoitti:
kyllähän se näin on, vaikka luulet toisin. Oot varmaan kattonu liikaa nuita elokuvia!
Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 50v. Samoin ystäväni vanhemmat 48v., sekä muutama muu liitto jotka ovat olleet kasassa n. 50v. perustuvat nimenomaan tuolle ei niin intohimoiselle osastolle.
Omat vanhempani eivät koskaan ole sanoneet toisilleen noita sanoja, eivät muuten oikeasti "rakasta" toisiaan", jota olen saanut olla tyttärenä todistamassa nuo 50V. En ikinä ole nähnyt enkä kuullut että he jotenkin rakastaisivat toisiaaan. Päinvastoin loputonta riitaa ja repimistä kyllä. Mutta AVIOLIITTO ON KESTÄNYT ILMAN PETTÄMISTÄ!
Mitä olen vanhempia ihmisiä jututtanut ja mitä voit lukea useista eri lähteistä, ei se "rakastuminen" ole hyvissä avioliitoissa näytellyt etusijaa. Vaan se tosi tykkääminen, joka kehittyi pikkuhiljaa.
On osattu laittaa toiselle sijalle se todellinen rakkaus, joka kohtaa hyvin harvoja meistä. Enemmin on eletty realistista elämää! Tosin sisua se vaatii, jota minulla ei ollut. Ei lähdetty jahtaamaan unikuvia. Minä tosin sain sen kohdata - mutta vasta vanhempana. Jos sitä olisin jäänyt odottamaan en ikinä olisi saanut elää rikasta elämää ja varsinkaan kolmea ihanaa lastani!No ei kai tuohon nyt mitään elokuvia tartte katella, koska asia on itsessään jo realistinen!
"Omat vanhempani eivät koskaan ole sanoneet toisilleen noita sanoja, eivät muuten oikeasti "rakasta" toisiaan", jota olen saanut olla tyttärenä todistamassa nuo 50V."
Mistäs sinä voit tietää onko he koskaan näitä sanoja toisilleen sanoneet :D? Mitä luultavammin ovat varmaan joskus suhteen alkuaikoina sanoneetkin. Ei niitä sanoja tarvitse elokuvamaisesti viljellä koko aikaa toisillensa. Riittää varmasti, kun aina joskus ne sanat sanoo kertomaan kuinka tärkeä toinen hänelle on! Tuo on ihan realistista toimintaa ihan normaaleilta, terveiltä ja rakastavilta pariskunnilta, ei mitään utopiaa.
Ilmeisesti itse sitten elän sinun mukaasi "elokuvamaista" elämää, sillä saan kuulla kyllä nämä maagiset sanat säännöllisesti. Ja välittäminen näkyy sitten teoissa myöskin. Se on todellakin sääli, jos sinä itse tyydyt vähempään "tykkäys tasolle". Sotket nyt myös tähän asiaan sanan intohimo. Intohimo ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Ne kulkevat toki käsikädessä, mutta voisi sanoa intohimon lähinnäkin olevan se käsite elokuvista. Intohimoa voi olla suhteen alkuaikoina ja hiipua ajanmyötä, tai olla olemattakin. Sen voi myös löytää uudelleen vuosiensaatossa toista kohtaan. Mutta rakkaus kuuluu kyllä luonnollisesti toimivaan parisuhteeseen hyvänenaika sentään.
"Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 50v. Samoin ystäväni vanhemmat 48v., sekä muutama muu liitto jotka ovat olleet kasassa n. 50v. perustuvat nimenomaan tuolle ei niin intohimoiselle osastolle."
No niin on minunkin vanhempani. Ja he kyllä myöntävät rakastavansa toisiaan, vaikkeivat niitä sanoja kokoajan ole viljelemässäkään toisillensa. Kuulostaa tosi absurdilta, ettei vanhempasi muuka rakastaisi toisiaan noinkin pitkän ja toimivan liiton jälkeen. Se voi varmastikin näyttää intohimottomalle tykkäämiselle, mutta siltähän se parisuhde vuosien saatossa näyttääkin -ystävyyssuhteelle, jossa liimana rakkaus. - niin...
vettä sakeampaa kirjoitti:
No ei kai tuohon nyt mitään elokuvia tartte katella, koska asia on itsessään jo realistinen!
"Omat vanhempani eivät koskaan ole sanoneet toisilleen noita sanoja, eivät muuten oikeasti "rakasta" toisiaan", jota olen saanut olla tyttärenä todistamassa nuo 50V."
Mistäs sinä voit tietää onko he koskaan näitä sanoja toisilleen sanoneet :D? Mitä luultavammin ovat varmaan joskus suhteen alkuaikoina sanoneetkin. Ei niitä sanoja tarvitse elokuvamaisesti viljellä koko aikaa toisillensa. Riittää varmasti, kun aina joskus ne sanat sanoo kertomaan kuinka tärkeä toinen hänelle on! Tuo on ihan realistista toimintaa ihan normaaleilta, terveiltä ja rakastavilta pariskunnilta, ei mitään utopiaa.
Ilmeisesti itse sitten elän sinun mukaasi "elokuvamaista" elämää, sillä saan kuulla kyllä nämä maagiset sanat säännöllisesti. Ja välittäminen näkyy sitten teoissa myöskin. Se on todellakin sääli, jos sinä itse tyydyt vähempään "tykkäys tasolle". Sotket nyt myös tähän asiaan sanan intohimo. Intohimo ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Ne kulkevat toki käsikädessä, mutta voisi sanoa intohimon lähinnäkin olevan se käsite elokuvista. Intohimoa voi olla suhteen alkuaikoina ja hiipua ajanmyötä, tai olla olemattakin. Sen voi myös löytää uudelleen vuosiensaatossa toista kohtaan. Mutta rakkaus kuuluu kyllä luonnollisesti toimivaan parisuhteeseen hyvänenaika sentään.
"Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 50v. Samoin ystäväni vanhemmat 48v., sekä muutama muu liitto jotka ovat olleet kasassa n. 50v. perustuvat nimenomaan tuolle ei niin intohimoiselle osastolle."
No niin on minunkin vanhempani. Ja he kyllä myöntävät rakastavansa toisiaan, vaikkeivat niitä sanoja kokoajan ole viljelemässäkään toisillensa. Kuulostaa tosi absurdilta, ettei vanhempasi muuka rakastaisi toisiaan noinkin pitkän ja toimivan liiton jälkeen. Se voi varmastikin näyttää intohimottomalle tykkäämiselle, mutta siltähän se parisuhde vuosien saatossa näyttääkin -ystävyyssuhteelle, jossa liimana rakkaus.kyllä sulla on kuitenkin varsin romanttinen käsitys. Olen ollut 15 vuotta liitossa, kolme lasta, jossa ei ollut tuota "rakkautta", vaan pelkkää tykkäämistä. Kyllä rakkauteen kuuluu osoittaminen, pienet teot, kosketukset ja yleensä lämmin puhe.
Voi olla että vanhempani ovat alussa tykänneet, mutta lakanneet sitten - en tiedä. En vain koskaan sitä edes lapsena nähnyt, en hellimsiä tai edes kaunista puhetta heillä.
Mitä olen tarinoita kuullut, ei ennen niin "rakastumisen" perään oltu. Jotkut kyllä, mutta pääasia oli että oli hyvä työihminen ja kelvollinen vanhemmaksi - piti perheestä huolta. Jollakin ihmisillä tykkääminen riittää, eikä he kaipaile sen kummempia. Vuosien saatossa liimaudutaan yhteen.
Kuten äiti sanoi, ei mitään "rakkautta" ole olemassa, tai se osuu harvojen kohdalle. Olen samaa mieltä. Ois mullakin jäänyt lapset tekemättä jos sitä olisin odotellut. Mutta totta on, ei se minulle riittänyt. Halusin kokea tuon ihmeellisen jutun, jota odottelinkin sitten toiset 15 vuotta. Nyt saan elää vanhempana tuollaista suhdetta.
Myönnän että olisihan se ollut ihanaa, jos jo nuorena oilisi kohdalle sattunut. Vaan voi sitä elämäänsä elää ilman suuria tunteita, pelkällä arkirakkaudella eli tykkäämiselläkin. Vaikka nuo amerikkalaiset saippuasarjat toista yrittäävätkin opettaa. - silmin
vettä sakeampaa kirjoitti:
No ei kai tuohon nyt mitään elokuvia tartte katella, koska asia on itsessään jo realistinen!
"Omat vanhempani eivät koskaan ole sanoneet toisilleen noita sanoja, eivät muuten oikeasti "rakasta" toisiaan", jota olen saanut olla tyttärenä todistamassa nuo 50V."
Mistäs sinä voit tietää onko he koskaan näitä sanoja toisilleen sanoneet :D? Mitä luultavammin ovat varmaan joskus suhteen alkuaikoina sanoneetkin. Ei niitä sanoja tarvitse elokuvamaisesti viljellä koko aikaa toisillensa. Riittää varmasti, kun aina joskus ne sanat sanoo kertomaan kuinka tärkeä toinen hänelle on! Tuo on ihan realistista toimintaa ihan normaaleilta, terveiltä ja rakastavilta pariskunnilta, ei mitään utopiaa.
Ilmeisesti itse sitten elän sinun mukaasi "elokuvamaista" elämää, sillä saan kuulla kyllä nämä maagiset sanat säännöllisesti. Ja välittäminen näkyy sitten teoissa myöskin. Se on todellakin sääli, jos sinä itse tyydyt vähempään "tykkäys tasolle". Sotket nyt myös tähän asiaan sanan intohimo. Intohimo ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Ne kulkevat toki käsikädessä, mutta voisi sanoa intohimon lähinnäkin olevan se käsite elokuvista. Intohimoa voi olla suhteen alkuaikoina ja hiipua ajanmyötä, tai olla olemattakin. Sen voi myös löytää uudelleen vuosiensaatossa toista kohtaan. Mutta rakkaus kuuluu kyllä luonnollisesti toimivaan parisuhteeseen hyvänenaika sentään.
"Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 50v. Samoin ystäväni vanhemmat 48v., sekä muutama muu liitto jotka ovat olleet kasassa n. 50v. perustuvat nimenomaan tuolle ei niin intohimoiselle osastolle."
No niin on minunkin vanhempani. Ja he kyllä myöntävät rakastavansa toisiaan, vaikkeivat niitä sanoja kokoajan ole viljelemässäkään toisillensa. Kuulostaa tosi absurdilta, ettei vanhempasi muuka rakastaisi toisiaan noinkin pitkän ja toimivan liiton jälkeen. Se voi varmastikin näyttää intohimottomalle tykkäämiselle, mutta siltähän se parisuhde vuosien saatossa näyttääkin -ystävyyssuhteelle, jossa liimana rakkaus.ei tuo edellinen kirjottaja ei voi täysin objektiivisesti arvella vanhempiaan. Läheiset ihmiset puollustavat toisiaan yms. Myöskään lapset eivät tiedä kaikkia vanhempiensa asioita. Pariskunta elää myös omaa kaksinkeskeistä suhdettaan lapsi-vanhempi suhteen lisäksi.
- morsian07
Ymmärrän tarpeesi saada kuulla ne "maagiset sanat". Minulle ne ainakin ovat tärkeät ja onneksi saankin kuulla ne lähes päivittäin.
Alussa ei ollut niin. Miehelleni se oli todella vaikeaa. Hän ei tiennyt rakastaako vai ei ja muutenkin kiintymyksestä kertovat sanat olivat harvassa. Otin asian puheeksi mieheni kanssa. Kysyin olinko hänen elämänsä tärkein ihminen, mihin hän vastasi kyllä. Jatkoin kysymyllä, että voiko tosiaan olla niin ettei hän rakasta edes sitä yhtä elämänsä tärkeintä ihmistä, että haluaako hän elää ilman rakkautta. Mies mietti hetken ja vastasi ettei taida haluta elää sillä lailla. Sen jälkeen hän on sanonut rakastavansa minua, ensin nihkeästi ja myöhemmin täysin luontevasti. Ja jotenkin on sellainen olo itselle tullut, että kun hän viimein uskalsi myöntää rakastavansa minua, hän alkoi itsekin uskoa siihen enemmän.
Voisiko olla ettei miehesi ole tottunut lapsuuden perheessään sitä sanomaan? Oma mieheni tuskin itse ajattelee edes rakastavansa äitiään ja isäänsä ja siksi sen sanominen minulle oli niin hankalaa, ainakin luulen niin. Voisin myös kuvitella, että moni kuvittelee rakkauden olevan jotain aivan upeaa ja hienoa, ei arkista, tavallista yhdessä olemista ja siksi on vaikea ymmärtää, että tätä se rakkaus sitten onkin.
Mutta parempi noin päin, että mies teoillaan ilmaisee rakkautensa kuin että hän hokisi sitä, mutta teot puhuisivat vastaan. Ajattele positiivisesti :) - on vaan
sanoja, joillakin tykkääminen tarkoittaa rakkautta, joillakin ei, mutta kyllä sen suhteessa huomaa kumpaa se tarkoittaa. Meillä ei viljellä rakastaa termiä, vaan nimenomaan tykkäämistä, ja molemmat kyllä tietävät sen tarkoittavan rakastamista, jotenkin se vain istuu suuhun paremmin, rakastaa sanasta taas tulee jotenkin imelä ja keinotekoinen tuntu, tykkääminen taas on luontevaa ja ja tähän savonmurteeseen paljon sopivampi, esim. mie tykkään siusta, tai mie rakastan sinnuu, jotenkin heittää komiikan puolelle tuo jälkimmäinen. Mutta makuasioitahan nämä on.
- aito savolaenen
savon murteeseen ei kuulu "mie" ja "sie" sanasto! Sen sijaan monikossa se näkyy "myö" ja "hyö".
Ja kyllä se kuule kaikilla murteilla "rakastan sinua" sanat kuulostaa yhtä kauniille ja voimakkaammalle, kuin "tykkään sinusta". - se täällä
aito savolaenen kirjoitti:
savon murteeseen ei kuulu "mie" ja "sie" sanasto! Sen sijaan monikossa se näkyy "myö" ja "hyö".
Ja kyllä se kuule kaikilla murteilla "rakastan sinua" sanat kuulostaa yhtä kauniille ja voimakkaammalle, kuin "tykkään sinusta".etelä-savon suunnalla aika monilla on se sie ja mie, varmaan tuon läheisen karjalan vaikutusta. Oltaisko jopa jotain lähempänä savon-karjalaisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614206Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653435Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541792Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251657Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971424Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132925Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235856en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115828Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17797