Mamma on kummallinen

Tammikuusta asti mamma on käyttäytynyt kummallisesti. Sillä on
sellainen musta laatikko, jonka se avaa illalla. Sitten se joskus ulvoo sen ääressä,
niin että sen kuono on märkä. Toinen laatikko, jossa näkyy liikkuvia kuvia
saa sen myös ulvomaan. Nimittäin silloin, kun siellä on ihmisiä,
jotka tervehtivät toisiaan nuolemalla suuta. Joskus, kun poika on kotona,
se menee vessaan, mutta kuulenhan minä isoilla korvillani, kuinka se siellä niiskuttaa.
Minä vien sille aina silloin kaikki karvani rapsutettavaksi ja se
auttaa joksikin aikaa.

Täällä mökillä sen ei tarvitse ulvahdella niin usein, kun sillä ei ole
sitä mustaa laatikkoa mukana. Eikä se ehdi sitä kuvallista laatikkoakaan
katsella. Se näet aina nukahtaa nojatuoliin heti kun käy siihen istumaan.
Meillä näet on niin paljon tekemistä täällä iltamyöhään asti. Vien sen vielä
lenkillekin kolme kertaa päivässä.

Eilen se löi päänsä saunanikkunaan, kun ei muistanut, että oli sen korjannut.
Tikapuilta se ei ole vielä pudonnut, vaikka kiikkuu niissä kaiket päivät.
Käyhän ne naapuritkin kyllä haukuttavana moneen kertaan sitä katsomassa.
Taitavat nekin pelätä, että se sieltä tipahtaa.

Mamma on sanonut ulvovansa Jouluun asti, siihen ei ole enää pitkä aika.
Naapurin kanssa ne jo valmistelevat kuivakukka-asetelmia Jouluksi. Niin että
kai se pian tulee ja pääsen sitten Joulupukkia hakkumaan. HAU HAU !!
T: ^-^