Koskettava laulu

"Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen. Kun sielun on se surma, ja itku iäinen." (SL 250 6. säk.)

Entisenä vl-uskovaisena (10 v. sitten eronnut liikkeestä) minua koskettaa edelleen tämän laulun sanat. Kyseinen värssy oli rippilauluni, ja rippikoulussa tätä laulaessamme hoksasin vl-liikkeen järjettömyyden.

Koin ikäänkuin jonkinlaisen herätyksen pois vl-lahkosta. Tuo hurma ja hekuma ovat juuri niitä piirteitä, jotka koin kuuluvan vl-liikkeeseen. Eletään omavanhurskaasti tekaistussa sääntöviidakossa, järjettömänä omaa napaa tuijottaen, kaikki muut ihmiset helvettiin tuomiten, kuin hurmiossa ja hekumassa.

Toki laulun muut säkeistöt ovat hyvinkin vl-oppisia, kuten 1. säkeistö: "Ei nuoren murhemiellä tarvitse taivaltaa, kun aina taivaan tiellä anteeksi synnit saa."

Mutta jotenkin tuo mainitsemani 6. säkeistö jäi pyörimään mieleeni.

Kyllä naurattaa vieläkin, että tuskinpa lauluntekijä toivoi laulullaan olevan tällaista vaikutusta. Uskon itse, että Jumala avasi tämän laulun avulla silmäni, ja antoi voimaa irtautua tuosta väärän jumalisuuden ja harhaoppien lahkosta.

"Maailman ilot alkaa huvilla hauskalla, vaan niistä kerran palkka on tuska, kuolema." Enpä usko. Nyt "maailmassa" eläessäni olen kokenut paljonkin iloja. Iloitsen luonnossa kulkemisesta, kalastamisesta, lukemisesta, ym.ym. En usko kuitenkaan, että näistä iloista rankaistaan tuskalla ja kadotuksella.

Tällä tarkoitin siis vain vl-lauluntekijän karkeaa yleistämistä ja opin mukaista mustavalkoistamista: "Kaikki tuolla maailmassa, eli muut kuin me vl:t ryyppäävät ja rellestävät ja pilkkaavat Jumalaa, joten heitä rankaistaan tuskalla".

Tämä on siis ns. propagandalaulu pahimmasta päästä. Laulu on ilmiselvästi suunnattu vl-nuorisolle, joka miettii elämänsä suuntaa. Laulu onkin hyvin suosittu juuri rippilauluna. Sillä yritetään saada nuoret pysymään lahkossa pelottelemalla ja valehtelemalla, että "maailma" on paha, ja kaikki liikkeen ulkopuolella on pahaa, josta joutuu kärsimään.