Onko pakko kyläillä

Aikamoinen ero merkityksessä!
Ei todellakaan ole pakko käydä kuuntelemassa anopin piruiluja.
En käy minäkään...periaatteella ei tupata kun ei tykätä!

munkin anoppi ja appiukko kun toiselta planeetalta...niin täysin erilaisia ihmisiä kun mihin oon tottunut..ja kaikennäkösiä oon kyllä kattellu,mut nää ihmiset sellasia et ei kertakaikkiaan huvita olla tekemisissä koska ei oo sitten MITÄÄN puhumista..jne,en jaksa edes selittää kuinka vaikeita ne on,eikä se varmaan ketään kiinnostakkaan.

hyvin kirjoitti:

munkin anoppi ja appiukko kun toiselta planeetalta...niin täysin erilaisia ihmisiä kun mihin oon tottunut..ja kaikennäkösiä oon kyllä kattellu,mut nää ihmiset sellasia et ei kertakaikkiaan huvita olla tekemisissä koska ei oo sitten MITÄÄN puhumista..jne,en jaksa edes selittää kuinka vaikeita ne on,eikä se varmaan ketään kiinnostakkaan.

Lue lisää

Moni menee tapaamisiin odottaen, että hänelle pidetään seuraa ja ollaan hauskoja.
Sitten nyrpeillään, kun eivät olleetkaan seurallisia.
"Yksin ja sanattomana sain istua koko illan. Keskenään vain juttelivat."

Nyytillekin sanotaan Tove Janssonin kirjassa:" Ei sinua huomaa kukaan, jollet mene itse mukaan."

Niin että sitä minä vaan, että olisiko syytä tarkastella omaa vierailuasennetta?

pelle pelotoin kirjoitti:

Moni menee tapaamisiin odottaen, että hänelle pidetään seuraa ja ollaan hauskoja.
Sitten nyrpeillään, kun eivät olleetkaan seurallisia.
"Yksin ja sanattomana sain istua koko illan. Keskenään vain juttelivat."

Nyytillekin sanotaan Tove Janssonin kirjassa:" Ei sinua huomaa kukaan, jollet mene itse mukaan."

Niin että sitä minä vaan, että olisiko syytä tarkastella omaa vierailuasennetta?

Lue lisää

Eräs miniöistäni on juuri tällainen. Kun häntä yrittää saada keskusteluun mukaan, niin vastaukset ovat luokkaa: -"ei, juu ja vaarinhousut."
Revipä siitä sitten anoppina, kun yrittää mykän ihmisen saada sanomaan edes kaksi sanaa illassa.
Jälkeen päin kuulen poikani kautta miniän lähettämää arvostelua, että miksi anoppi aina utelee.
Utelee?
No, en mitään henk.kohtaista kysele, mutta tuntuu hullulta paasata vain itsekseen.
Onneksi on muitakin usein kyläilemässä samaan aikaan, niin voin jättää miniän omaan ylhäiseen rauhaansa, jossa hän sitten istuukin kuin seipään niellyt.

anneanoppi kirjoitti:

Eräs miniöistäni on juuri tällainen. Kun häntä yrittää saada keskusteluun mukaan, niin vastaukset ovat luokkaa: -"ei, juu ja vaarinhousut."
Revipä siitä sitten anoppina, kun yrittää mykän ihmisen saada sanomaan edes kaksi sanaa illassa.
Jälkeen päin kuulen poikani kautta miniän lähettämää arvostelua, että miksi anoppi aina utelee.
Utelee?
No, en mitään henk.kohtaista kysele, mutta tuntuu hullulta paasata vain itsekseen.
Onneksi on muitakin usein kyläilemässä samaan aikaan, niin voin jättää miniän omaan ylhäiseen rauhaansa, jossa hän sitten istuukin kuin seipään niellyt.

Lue lisää

Oletko miettinyt, että miniä ehkä tuntee itsensä yhä ulkopuoliseksi. Ei tunne samoja tarinoita, ihmisiä ja pitäjänhistoriaa .... eikä halua jakaa kaikkia henk.koht. asioitaan ainakaan isommassa seurassa. Oletko kysynyt koskaan mitään kahden kesken? Oletko itse uskoutunut miniälle? Vastavuoroisuus se tässäkin aikanaan palkitsee ...

sama seiväs kirjoitti:

Oletko miettinyt, että miniä ehkä tuntee itsensä yhä ulkopuoliseksi. Ei tunne samoja tarinoita, ihmisiä ja pitäjänhistoriaa .... eikä halua jakaa kaikkia henk.koht. asioitaan ainakaan isommassa seurassa. Oletko kysynyt koskaan mitään kahden kesken? Oletko itse uskoutunut miniälle? Vastavuoroisuus se tässäkin aikanaan palkitsee ...

Lue lisää

kyllä olen kaivanut koko keskustelu-repertoaarin miniän eteen tärpiksi.
Siis EN mitään henkilökohtaista, en sentään tomppeli ole.
Mutta kun ei ota tulta, niin ei! On käyty läpi kissat, koirat ja Antti Tuiskut, ilmojakin on pidellyt, allergiat, globalisaatiot, ale-myynnit, päivän uutisaiheista puhumattakaan.

Kahden kesken ei sen enempiä juttua irtoa. Hän istuu suoraryhtisenä ja sanoo ne pari sanaa kuin ylhäältä taivaasta tipahtaisi armollisesti vanhalle lantasaapikkaalle yksisanainen vastaus.

Mutta eipä se mittään, asiaan on totuttu. Miniä on jäävännyt itsensä uudesta suvustaan, ei halua olla tekemisissä miehensä sisarusten perheiden kanssa.
Hänen annetaan olla ja mädäntyä ihan omassa rauhassaan.
Ei ole pakko, kun ei kerran haluu.

Ehkä sitten joskus, asiaa mietittyään, haluaa tutustua. Otamme hänet kyllä vastaan kuin tuhlaajatytön, pannaan kaakku pöytään ja juhlitaan tapausta.

anneanoppi kirjoitti:

kyllä olen kaivanut koko keskustelu-repertoaarin miniän eteen tärpiksi.
Siis EN mitään henkilökohtaista, en sentään tomppeli ole.
Mutta kun ei ota tulta, niin ei! On käyty läpi kissat, koirat ja Antti Tuiskut, ilmojakin on pidellyt, allergiat, globalisaatiot, ale-myynnit, päivän uutisaiheista puhumattakaan.

Kahden kesken ei sen enempiä juttua irtoa. Hän istuu suoraryhtisenä ja sanoo ne pari sanaa kuin ylhäältä taivaasta tipahtaisi armollisesti vanhalle lantasaapikkaalle yksisanainen vastaus.

Mutta eipä se mittään, asiaan on totuttu. Miniä on jäävännyt itsensä uudesta suvustaan, ei halua olla tekemisissä miehensä sisarusten perheiden kanssa.
Hänen annetaan olla ja mädäntyä ihan omassa rauhassaan.
Ei ole pakko, kun ei kerran haluu.

Ehkä sitten joskus, asiaa mietittyään, haluaa tutustua. Otamme hänet kyllä vastaan kuin tuhlaajatytön, pannaan kaakku pöytään ja juhlitaan tapausta.

Lue lisää

oh hoh, taitaa olla paha asenneongelma molemmilla. Miniällä kun ei ota yrityksistä huolimatta onkeensa - ja anopilla kun käyttää niinkin kaunista termiä kuin "mädäntyä". Jospa se onkin tuo anopin alentuva asenne, joka saa miniän ottamaan sen ylpeän asennon ...

molemmilla kirjoitti:

oh hoh, taitaa olla paha asenneongelma molemmilla. Miniällä kun ei ota yrityksistä huolimatta onkeensa - ja anopilla kun käyttää niinkin kaunista termiä kuin "mädäntyä". Jospa se onkin tuo anopin alentuva asenne, joka saa miniän ottamaan sen ylpeän asennon ...

Lue lisää

Anteeksi!
Olihan se rumasti sanottu, jota kirjoittaessani harkitsin että vaihdanko sanan toiseen. Jätin kuitenkin.
Minun todellinen asenteeni kuitenkin on neutraali ja varovainen.
Olen tullut varovaksi, koska en ole saanut selvää, mikä minussa mättää miniän mieltä.
En todellakaan osaa olla alentuva ketään kohtaan. Huumoria viljellään paljon, mutta ei kenenkään henkilön kustannuksella.
Perheemme ilmapiiri kulkee duurissa, eli sellaista kevyttä poljentua.
Olet oikeassa, tuo mädäntyä OLI väärin sanottu!

anneanoppi kirjoitti:

kyllä olen kaivanut koko keskustelu-repertoaarin miniän eteen tärpiksi.
Siis EN mitään henkilökohtaista, en sentään tomppeli ole.
Mutta kun ei ota tulta, niin ei! On käyty läpi kissat, koirat ja Antti Tuiskut, ilmojakin on pidellyt, allergiat, globalisaatiot, ale-myynnit, päivän uutisaiheista puhumattakaan.

Kahden kesken ei sen enempiä juttua irtoa. Hän istuu suoraryhtisenä ja sanoo ne pari sanaa kuin ylhäältä taivaasta tipahtaisi armollisesti vanhalle lantasaapikkaalle yksisanainen vastaus.

Mutta eipä se mittään, asiaan on totuttu. Miniä on jäävännyt itsensä uudesta suvustaan, ei halua olla tekemisissä miehensä sisarusten perheiden kanssa.
Hänen annetaan olla ja mädäntyä ihan omassa rauhassaan.
Ei ole pakko, kun ei kerran haluu.

Ehkä sitten joskus, asiaa mietittyään, haluaa tutustua. Otamme hänet kyllä vastaan kuin tuhlaajatytön, pannaan kaakku pöytään ja juhlitaan tapausta.

Lue lisää

Miniäsi suhde poikaasi on kuitenkin kunnossa? Henkilökemiat menevät välillä niin ristiin, ettei vaan voi tulla toimeen jonkun kanssa, vaikka pitäisi. Voi olla hiljainen anopin seurassa, mutta jos suhde mieheensä toimii, se kai on tärkeintä. Jos ei toimi, se kuuluu heidän itsensä ratkaista.

Ihmiset tulevat eri suvuista, eri tapojen piiristä uuteen sukuun tullessaan, ehkä heillä, hänellä ei ole tapana olla kauhean läheinen uuden sukunsa parissa. Tuntuu, että sinä olet tuskastunut tähän miniän asenteeseen, ehkä on parasta vain antaa olla eikä koettaa repiä häntä mukaan keskusteluun keksimällä niitä aiheita.

eri tapoja ihmisillä kirjoitti:

Miniäsi suhde poikaasi on kuitenkin kunnossa? Henkilökemiat menevät välillä niin ristiin, ettei vaan voi tulla toimeen jonkun kanssa, vaikka pitäisi. Voi olla hiljainen anopin seurassa, mutta jos suhde mieheensä toimii, se kai on tärkeintä. Jos ei toimi, se kuuluu heidän itsensä ratkaista.

Ihmiset tulevat eri suvuista, eri tapojen piiristä uuteen sukuun tullessaan, ehkä heillä, hänellä ei ole tapana olla kauhean läheinen uuden sukunsa parissa. Tuntuu, että sinä olet tuskastunut tähän miniän asenteeseen, ehkä on parasta vain antaa olla eikä koettaa repiä häntä mukaan keskusteluun keksimällä niitä aiheita.

Lue lisää

Samaa ajattelin minäkin. Esim. meidän suvussamme ei ole koskaan oltu erityisen sukurakkaita, ja ajatus tiiviistä yhteudenpidosta anopin kanssa on ahdistanut. Äitini asuu eri paikkakunnalla, nähdään ja soitellaan pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Ei se pelkkä sukulaisuussuhde tuota automaattisesti tarvetta ystävystyä tai olla paljon tekemisissä. Jospa miniä ei ole maailman seurallisimmasta päästä - mutta omille ystävilleen hän sitten toivottavasti osaa uskoutua ... ja sille miehelleen!

suku kirjoitti:

Samaa ajattelin minäkin. Esim. meidän suvussamme ei ole koskaan oltu erityisen sukurakkaita, ja ajatus tiiviistä yhteudenpidosta anopin kanssa on ahdistanut. Äitini asuu eri paikkakunnalla, nähdään ja soitellaan pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Ei se pelkkä sukulaisuussuhde tuota automaattisesti tarvetta ystävystyä tai olla paljon tekemisissä. Jospa miniä ei ole maailman seurallisimmasta päästä - mutta omille ystävilleen hän sitten toivottavasti osaa uskoutua ... ja sille miehelleen!

Lue lisää

senpä vuoksi hän saakin olla rauhassa.
En pidä häneen yhteyttä. Sukujuhliin kutsutaan. Emme paljon puhu. Hän on melko tuntematon minulle.
Poikani ja heidän kaksi lastaan myös. En ole tyrkyttänyt seuraani, pallo on heitetty heille.
Olen kyllä ystävällinen.
Miniä melko eristäytyvä. Lapsetkin pidetään vain äidin seurassa.
Minusta se EI ole terve tilanne, mutta olen anoppina viimeinen henkilö, joka voisi mennä mitään ehdottelemaan.

anneanoppi kirjoitti:

senpä vuoksi hän saakin olla rauhassa.
En pidä häneen yhteyttä. Sukujuhliin kutsutaan. Emme paljon puhu. Hän on melko tuntematon minulle.
Poikani ja heidän kaksi lastaan myös. En ole tyrkyttänyt seuraani, pallo on heitetty heille.
Olen kyllä ystävällinen.
Miniä melko eristäytyvä. Lapsetkin pidetään vain äidin seurassa.
Minusta se EI ole terve tilanne, mutta olen anoppina viimeinen henkilö, joka voisi mennä mitään ehdottelemaan.

Lue lisää

... tulipa kirjoitettua virhe, siis poikani ei tietenkään ole tuntematon minulle, vaan pojan ja miniän lapset... eli lapsenlapseni.

anneanoppi kirjoitti:

senpä vuoksi hän saakin olla rauhassa.
En pidä häneen yhteyttä. Sukujuhliin kutsutaan. Emme paljon puhu. Hän on melko tuntematon minulle.
Poikani ja heidän kaksi lastaan myös. En ole tyrkyttänyt seuraani, pallo on heitetty heille.
Olen kyllä ystävällinen.
Miniä melko eristäytyvä. Lapsetkin pidetään vain äidin seurassa.
Minusta se EI ole terve tilanne, mutta olen anoppina viimeinen henkilö, joka voisi mennä mitään ehdottelemaan.

Lue lisää

Minäkään en lapsena viettänyt kovinkaan paljon aikaa isovanhempieni, eli äitini ja isäni appivanhempien kanssa, ja aika normaali minusta on tullut, jotkut voivat olla tietenkin siitä eri mieltä. Lapsille tärkeimmät ihmiset kun ovat ne omat vanhemmat, eivät ne vanhempien vanhemmat. Hyvä suhde näihin on bonusta, mutta ei välttämätöntä. Kyllä lapset aistivat, jos yritetään teeskennellä, että toimeen tullaan, vaikka ei tultaisikaan.

Lapsien vanhemmat tekevät päätökset lapsien menoista, vierailukäynneistä, aivan kuten sinäkin olet tehnyt omien lastesi ollessa pieniä. Tuskin olet pitänyt siitä, että muut ovat määräilleet heidän menoistaan.

Lapsenlapsesi kuuluvat puoliksi miniäsi sukuun ja puoliksi poikasi sukuun, geeneiltään, ja tavoissakin tämä varmaan näkyy jo. Eli lasten äidin tavat ja tottumuksetkin otetaan huomioon, vaikka ne eivät sinua niin innostaisikaan. Aina ei elämässä voi mennä, kuten on aina ollut, kuten on totuttu, muuten sitä junnattaisiin vain paikallaan. Itse en koskaan ole ollut mikään sukujuhlien ja hyppimisten ystävä, oma rauha on minulle, meidän perheelle tärkeää.

Minusta on vain hyväksi, että ne appivanhemmatkin saavat viettää aikaa rauhassa kahdestaan, ilman turhaa hälinää, lapsenlapsien hälinää ympärillä jatkuvasti. Ne lapsenlapset kun ovat ensi sijassa vanhempiensa lapsia, ei appivanhempien lapsenlapsia.

Sinusta ei ole terve tilanne, että lapset pidetään vain äidin seurassa? Mitä tarkoitat tällä? Sitä, ettei äiti päästä heitä yökylään teille? Eri ihmisillä on eri tavat, ja lapsen äidillä on oikeuksia, joita muilla taas ei ole. Emme ehkä pidä niistä, mutta jos ne eivät aiheuta vahinkoa lapsille, äiti on vapaa kasvattamaan lapsensa, totuttaa niihin tapoihin kuten haluaa, he haluavat.

Jos tuo äiti, miniäsi käy vielä töissä, ja jos ei käy, on siinä aika paljon hommaa jo kahden lapsen äitinä, eikä välttämättä riitä aikaa viedä lapsia kylään ja muualle. Nekin kun vaativat kaikenlaisia järjestelyjä.

anneanoppi kirjoitti:

senpä vuoksi hän saakin olla rauhassa.
En pidä häneen yhteyttä. Sukujuhliin kutsutaan. Emme paljon puhu. Hän on melko tuntematon minulle.
Poikani ja heidän kaksi lastaan myös. En ole tyrkyttänyt seuraani, pallo on heitetty heille.
Olen kyllä ystävällinen.
Miniä melko eristäytyvä. Lapsetkin pidetään vain äidin seurassa.
Minusta se EI ole terve tilanne, mutta olen anoppina viimeinen henkilö, joka voisi mennä mitään ehdottelemaan.

Lue lisää

hmmm ... kyllä lapsilla on oikeus tutustua isoäitiinsä! Ei siinä äitiä tarvita. Mutta onko tosiaan niin, että miniä ei suostu luovuttamaan lapsiaan kylään? Voitko itse ottaa esim. poikasi kautta lapsiin yhteyttä?

Jos anoppi odottelee kotonaan passiivisesti lasten puheluita, voi käydä niin, että kummatkin osapuolet odottelevat turhaan .... ja kumpikin taho luulee lopulta, ettei toinen välitä. Lapsiin voi pitää yhteyttä suoraankin, kunhan varmistaa, että kaikki tietävät, missä mennään.

Eikö pojallasi ole mitään sanomista tai vaikutusvaltaa lapsiin liittyvissä järjestelyissä? Miehet eivät ole ajastustenlukijoita, joten asiat on paras sanoa suoraan, silloin kun toivoo, että jotain muutoksia tapahtuisi. Liian moni isovanhempi vaan odottelee, että joku automaattisesti ymmärtäisi, mitä he haluavat ... sukupolvien välinen kuilukin se joskus haittaa viestimistä.

anneanoppi kirjoitti:

senpä vuoksi hän saakin olla rauhassa.
En pidä häneen yhteyttä. Sukujuhliin kutsutaan. Emme paljon puhu. Hän on melko tuntematon minulle.
Poikani ja heidän kaksi lastaan myös. En ole tyrkyttänyt seuraani, pallo on heitetty heille.
Olen kyllä ystävällinen.
Miniä melko eristäytyvä. Lapsetkin pidetään vain äidin seurassa.
Minusta se EI ole terve tilanne, mutta olen anoppina viimeinen henkilö, joka voisi mennä mitään ehdottelemaan.

Lue lisää

Lähetä aina lapsille kortti matkoiltasi tai merkkipäivinä, pääsiäisenä jne.
Ei sen kummempaa tarvita. Lapsi ilahtuu, kun mummi muisti.
Läheisyyttä sekin.

Vaikka yökylästä aina puhutaan näilläkin palstoilla, on se joillekin ihan outo asia. Monissa perheissä jäädään yöksi jos ei muuta voida, mutta ei varta vasten lähdetä lasta yökylään järjestämään.
On myös lapsia, joille koti ja vanhemmat ovat niin tärkeät, ettei heitä voi riistää yöksi pois.
Mitä hyötyä sellaisesta olisikaan?

On vain ylläpidettävä tuttavuutta ja läheisyyttä niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä.

omaan perheen asioista kirjoitti:

Minäkään en lapsena viettänyt kovinkaan paljon aikaa isovanhempieni, eli äitini ja isäni appivanhempien kanssa, ja aika normaali minusta on tullut, jotkut voivat olla tietenkin siitä eri mieltä. Lapsille tärkeimmät ihmiset kun ovat ne omat vanhemmat, eivät ne vanhempien vanhemmat. Hyvä suhde näihin on bonusta, mutta ei välttämätöntä. Kyllä lapset aistivat, jos yritetään teeskennellä, että toimeen tullaan, vaikka ei tultaisikaan.

Lapsien vanhemmat tekevät päätökset lapsien menoista, vierailukäynneistä, aivan kuten sinäkin olet tehnyt omien lastesi ollessa pieniä. Tuskin olet pitänyt siitä, että muut ovat määräilleet heidän menoistaan.

Lapsenlapsesi kuuluvat puoliksi miniäsi sukuun ja puoliksi poikasi sukuun, geeneiltään, ja tavoissakin tämä varmaan näkyy jo. Eli lasten äidin tavat ja tottumuksetkin otetaan huomioon, vaikka ne eivät sinua niin innostaisikaan. Aina ei elämässä voi mennä, kuten on aina ollut, kuten on totuttu, muuten sitä junnattaisiin vain paikallaan. Itse en koskaan ole ollut mikään sukujuhlien ja hyppimisten ystävä, oma rauha on minulle, meidän perheelle tärkeää.

Minusta on vain hyväksi, että ne appivanhemmatkin saavat viettää aikaa rauhassa kahdestaan, ilman turhaa hälinää, lapsenlapsien hälinää ympärillä jatkuvasti. Ne lapsenlapset kun ovat ensi sijassa vanhempiensa lapsia, ei appivanhempien lapsenlapsia.

Sinusta ei ole terve tilanne, että lapset pidetään vain äidin seurassa? Mitä tarkoitat tällä? Sitä, ettei äiti päästä heitä yökylään teille? Eri ihmisillä on eri tavat, ja lapsen äidillä on oikeuksia, joita muilla taas ei ole. Emme ehkä pidä niistä, mutta jos ne eivät aiheuta vahinkoa lapsille, äiti on vapaa kasvattamaan lapsensa, totuttaa niihin tapoihin kuten haluaa, he haluavat.

Jos tuo äiti, miniäsi käy vielä töissä, ja jos ei käy, on siinä aika paljon hommaa jo kahden lapsen äitinä, eikä välttämättä riitä aikaa viedä lapsia kylään ja muualle. Nekin kun vaativat kaikenlaisia järjestelyjä.

Lue lisää

En ole koskaan hoitanut tämän kyseisen miniäni lapsia (eli lapsenlapsiani), joten ei ole tietoa miniän perheen tavoista.

Ei miniäni ole tuonut lastenhoitotapoja ilmi, koska näen lapsia todella harvoin ja silloinkin pikapikaa.
Voi sanoa, että ei ole päässyt lapsenlapsiin kehittymään sen läheisempää suhdetta kuin on naapurin koiraan.

Olen mukisematta hyväksynyt tilanteen, joskin olen salaa surullinen siitä. Katson, että minulla on lupa surra!

Omien lasteni suhteen, he käytännön syistä tapasivat mieheni vanhemmat päivittäin... samalla tontilla asuttiin, vaikka eri talouksissa. Heillä oli lupa mennä mummolaan niin paljon kuin kerkesivät, mutta mummolle olimme antaneet luvan "heittää" lapset ulos, jos hän väsyi muksujen mekkalaan.

En oleta että miniän olisi tultava jokaiseen sukujuhlaan, vaikka yleisen käytännön mukaan kaikki on kutsuttava. On hän saanut olla poiskin, ei ole käynyt yhdessäkään miehensä sisaruksien lasten ristiäisissä.

En kyllä tällä hetkellä unissanikaan ole ajatellut, että miniän lapset pääsisivät yökylään! Eiväthän he pääse päivälläkään.

Epäterveellä tilanteella tarkoitin sitä, että miniällä ei ole sosiaalisia kontakteja mihinkään suuntaan.
Yksi perhetuttu heillä on, joskin käyvät toisissaan harvoin.
Miniän lapsilla ei ole leikkitovereita... he viettävät päivänsä äitinsä kanssa.
Miniä on kotiäiti.

Mutta, mutta, tää on vain anopin suorittamaa rääpimistä. Voin olla ihkasen väärässä epäillessäni tilanteen terveellisyyttä.
Miniä on saanut olla vapaa minun puolestani, vapaa tutustumaan tai olemaan tutustumatta miehensä sukuun.
Äitinsä kanssa hän on tekemisissä jonkin verran, ja toinen mummo on tutumpi lapsille.
Toinen mummo on hoitanut lapsia sillä välin kun miniällä on asioita hoidettavana kaupungilla.
Häntä lapset kutsuvat mummuksi, minua etunimellä.
Se hieman loukkaa, koska olen sanonut pojalleni, että toivoisin olevani heille mummo.

sanottua? kirjoitti:

hmmm ... kyllä lapsilla on oikeus tutustua isoäitiinsä! Ei siinä äitiä tarvita. Mutta onko tosiaan niin, että miniä ei suostu luovuttamaan lapsiaan kylään? Voitko itse ottaa esim. poikasi kautta lapsiin yhteyttä?

Jos anoppi odottelee kotonaan passiivisesti lasten puheluita, voi käydä niin, että kummatkin osapuolet odottelevat turhaan .... ja kumpikin taho luulee lopulta, ettei toinen välitä. Lapsiin voi pitää yhteyttä suoraankin, kunhan varmistaa, että kaikki tietävät, missä mennään.

Eikö pojallasi ole mitään sanomista tai vaikutusvaltaa lapsiin liittyvissä järjestelyissä? Miehet eivät ole ajastustenlukijoita, joten asiat on paras sanoa suoraan, silloin kun toivoo, että jotain muutoksia tapahtuisi. Liian moni isovanhempi vaan odottelee, että joku automaattisesti ymmärtäisi, mitä he haluavat ... sukupolvien välinen kuilukin se joskus haittaa viestimistä.

Lue lisää

"Kyllä lapsilla on oikeus tutustua isoäitiinsä! Ei siinä äitiä tarvita!", puuskahdit. Mihin perustat tuon oikeuden, jos anoppi ei tule toimeen lasten äidin kanssa? Eikö ensisijassa olisi tärkeintä luoda jonkinlainen suhde tuohon äitiin, siihen miniään, ja vasta sitten tämän lapsiin?

Ja jos suhde miniään ei ota luonnistuakseen, aina voi vedota lapsen oikeuksiin. Touche. Onko äidillä velvollisuus luovuttaa lapset vasten tahtoaan isoäidin hoiviin, kylään? Lasten oikeuksiin, lapsen parhaaseen, on kiva vedota, minusta tähän vetoava ihminen ajattelee vain itseään.

Lapsille kaikkein parasta olisi, että aikuiset ihmiset tulisivat toimeen keskenään, eikä aikuinen isoäiti vetoaisi lasten isään, poikaansa tapaamisten järkkäämiseksi. Valtapeliä.

Lapsilla ei ole mitään oikeuksia, eikä isovanhemmilla, vain lasten vanhemmilla on niitä oikeuksia.

Voitteko täsmentää, kumman edusta nyt puhuttekaan, lapsenlapsen edusta vai isoäidin edusta? Pääasia näköjään on, että isoäiti näkee lapsenlapsensa, vaikka on selvää, ettei niiden lasten äidistä niin välittäisikään.

Jos isoäidin luottokamu on lasten isä, johon voi vedota, ja pitää järjestellä tapaamista miniän selän takana, silloin viimeksi pitäisi hälytyskellojen soida. Edelleen kysyn, onko tällainen taktiikka todella näiden lastenlasten etujen mukaista?

Kuuluuko anopin pojan tehdä niin kuin äitinsä haluaa, tuoda lapset näytille, vai tehdä kuten vaimonsa haluaa? Minulle vastaus on päivänselvä.

sanottua? kirjoitti:

hmmm ... kyllä lapsilla on oikeus tutustua isoäitiinsä! Ei siinä äitiä tarvita. Mutta onko tosiaan niin, että miniä ei suostu luovuttamaan lapsiaan kylään? Voitko itse ottaa esim. poikasi kautta lapsiin yhteyttä?

Jos anoppi odottelee kotonaan passiivisesti lasten puheluita, voi käydä niin, että kummatkin osapuolet odottelevat turhaan .... ja kumpikin taho luulee lopulta, ettei toinen välitä. Lapsiin voi pitää yhteyttä suoraankin, kunhan varmistaa, että kaikki tietävät, missä mennään.

Eikö pojallasi ole mitään sanomista tai vaikutusvaltaa lapsiin liittyvissä järjestelyissä? Miehet eivät ole ajastustenlukijoita, joten asiat on paras sanoa suoraan, silloin kun toivoo, että jotain muutoksia tapahtuisi. Liian moni isovanhempi vaan odottelee, että joku automaattisesti ymmärtäisi, mitä he haluavat ... sukupolvien välinen kuilukin se joskus haittaa viestimistä.

Lue lisää

Olen pojalleni tietysti esittänyt toiveen, että tutustuisinn mielelläni lapsiin. Poikani kai tuntee vaimonsa, ehkä siellä on asiasta käyty keskustelu. Tulosta ei ole syntynyt. Poikani vaivautuu kovin kun kyselen tarkemmin. On kuin olisi häpeissään.

Miniän yksikantainen vastailu: "ei,juu", on tehnyt minut niin varovaiseksi, etten hänelle ainakaan uskalla lähteä vaatimaan lapsenlapsien tapaamisia.

Uskon että lapset saattaisivat odottaakin tapaamisia, kunhan tuntisivat meidät. Nyt he tuskin "annea" kaipaavat, kun puuttuu läheinen side.

Olenpa asiaa surrut kuin onneton aasi, taitaa olla päänikin surusta kasvanut yhtä isoksi.
Joskus olen ilkeästi ajatellut, että miniä saisi puolestani tulevaisuudessa kokea samaa.
Ehkä saakin, hänen lapsensa ovat poikia, joten mahdollista se on.

miniästä ei väliä kirjoitti:

"Kyllä lapsilla on oikeus tutustua isoäitiinsä! Ei siinä äitiä tarvita!", puuskahdit. Mihin perustat tuon oikeuden, jos anoppi ei tule toimeen lasten äidin kanssa? Eikö ensisijassa olisi tärkeintä luoda jonkinlainen suhde tuohon äitiin, siihen miniään, ja vasta sitten tämän lapsiin?

Ja jos suhde miniään ei ota luonnistuakseen, aina voi vedota lapsen oikeuksiin. Touche. Onko äidillä velvollisuus luovuttaa lapset vasten tahtoaan isoäidin hoiviin, kylään? Lasten oikeuksiin, lapsen parhaaseen, on kiva vedota, minusta tähän vetoava ihminen ajattelee vain itseään.

Lapsille kaikkein parasta olisi, että aikuiset ihmiset tulisivat toimeen keskenään, eikä aikuinen isoäiti vetoaisi lasten isään, poikaansa tapaamisten järkkäämiseksi. Valtapeliä.

Lapsilla ei ole mitään oikeuksia, eikä isovanhemmilla, vain lasten vanhemmilla on niitä oikeuksia.

Voitteko täsmentää, kumman edusta nyt puhuttekaan, lapsenlapsen edusta vai isoäidin edusta? Pääasia näköjään on, että isoäiti näkee lapsenlapsensa, vaikka on selvää, ettei niiden lasten äidistä niin välittäisikään.

Jos isoäidin luottokamu on lasten isä, johon voi vedota, ja pitää järjestellä tapaamista miniän selän takana, silloin viimeksi pitäisi hälytyskellojen soida. Edelleen kysyn, onko tällainen taktiikka todella näiden lastenlasten etujen mukaista?

Kuuluuko anopin pojan tehdä niin kuin äitinsä haluaa, tuoda lapset näytille, vai tehdä kuten vaimonsa haluaa? Minulle vastaus on päivänselvä.

Lue lisää

Nyt on niin
että meillä on miniälle annettu kaikki oikeudet.

SEN verran katson oikeudekseni että ainakin voin PYYTÄÄ:

pyytänyt olen pari kertaa.
Miniän selän takana, ettei hän loukkaantuisi.

Lapsenlapsia en ole ilman miniän läsnäoloa tavannut kertaakaan.
Lapsenlapsia tapaan pari kertaa vuodessa... syntymäpäivinään...
vien lahjan, en viivy kauan.

Joitakin satunnaisia tapaamisia, isoisän syntymäpäivät, kun sukua oli koolla enemmälti, joten lapsenlapsiini ei tuolloin kuin kontakti ohimennen.

Lain mukaan lapsen oikeuksiin ei kuulu mummon tapaaminen.
En ole vaatinut, kun on tullut ilmeiseksi ettei lapsille sellaista kaivata.

Onhan heillä onneksi se toinen mummo, miniän äiti.

Minulla on LUPA surra, sitä et voi tuomita.
Tulet ymmärtämään suremistani, kun lapsesi kasvavat aikuisiksi, ja he saavat lapsia.

Tulen kyllä toimeen miniän kanssa, emme ole riidelleet kertaakaan. Haluaisin hirveän mielelläni tietää mitä hän elämästä ja maailmasta ajattelee. Haluaisin tuntea hänet, onhan hän pojalleni läheisin henkilö.

Välimme miniään on kaukaiset. Annan hänen määrätä suhteemme tiiviyden.

Minä olen "eduistani" luopunut.
Kuten sanoin, kun yksi ovi suljetaan, niin toinen avataan.
Minulla on "kummilapsia" kehitysmaista, joita tuen ja jotka toimivat korvikkeina. Toiveeni olisi päästä joskus heitä tapaamaan.
Eläimetkin tuovat lohtua ja voin niitä sylitellä.

Postia kirjoitti:

Lähetä aina lapsille kortti matkoiltasi tai merkkipäivinä, pääsiäisenä jne.
Ei sen kummempaa tarvita. Lapsi ilahtuu, kun mummi muisti.
Läheisyyttä sekin.

Vaikka yökylästä aina puhutaan näilläkin palstoilla, on se joillekin ihan outo asia. Monissa perheissä jäädään yöksi jos ei muuta voida, mutta ei varta vasten lähdetä lasta yökylään järjestämään.
On myös lapsia, joille koti ja vanhemmat ovat niin tärkeät, ettei heitä voi riistää yöksi pois.
Mitä hyötyä sellaisesta olisikaan?

On vain ylläpidettävä tuttavuutta ja läheisyyttä niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä.

Lue lisää

Olen kortti-ihminen!
Kortit lähetän aina lapsille, nimipäivinä, jouluna, pääsiäisenä ja ystävänpäivänä.
Miniällekin lähetän syntymäpäivä nimipäiväkortit.

anneanoppi kirjoitti:

Olen pojalleni tietysti esittänyt toiveen, että tutustuisinn mielelläni lapsiin. Poikani kai tuntee vaimonsa, ehkä siellä on asiasta käyty keskustelu. Tulosta ei ole syntynyt. Poikani vaivautuu kovin kun kyselen tarkemmin. On kuin olisi häpeissään.

Miniän yksikantainen vastailu: "ei,juu", on tehnyt minut niin varovaiseksi, etten hänelle ainakaan uskalla lähteä vaatimaan lapsenlapsien tapaamisia.

Uskon että lapset saattaisivat odottaakin tapaamisia, kunhan tuntisivat meidät. Nyt he tuskin "annea" kaipaavat, kun puuttuu läheinen side.

Olenpa asiaa surrut kuin onneton aasi, taitaa olla päänikin surusta kasvanut yhtä isoksi.
Joskus olen ilkeästi ajatellut, että miniä saisi puolestani tulevaisuudessa kokea samaa.
Ehkä saakin, hänen lapsensa ovat poikia, joten mahdollista se on.

Lue lisää

olet itsekeskeinen, ilkeä ja tekopyhä ämmä, kuten minunkin anoppini. Jos poikasi ei pysty muuta kuin vaivautuneeseen muminaan kanssasi, olet myös päsmäröivä, "täydellinen" äiti.

On oikein, että poika älyää jättää sinut edes sitten, kun löytää elämänsä naisen. Ja on oikein, etteivät lapsenlapsesi altistu kaltaisellesi kaistapäälle.

Jos olisit muuta kuin olet, et istuisi koneella säälimässä itseäsi.

Sano vielä, että kaikki joilta olet kysynyt, pitävät sinua upeana tyyppinä, heh.

anneanoppi kirjoitti:

Olen pojalleni tietysti esittänyt toiveen, että tutustuisinn mielelläni lapsiin. Poikani kai tuntee vaimonsa, ehkä siellä on asiasta käyty keskustelu. Tulosta ei ole syntynyt. Poikani vaivautuu kovin kun kyselen tarkemmin. On kuin olisi häpeissään.

Miniän yksikantainen vastailu: "ei,juu", on tehnyt minut niin varovaiseksi, etten hänelle ainakaan uskalla lähteä vaatimaan lapsenlapsien tapaamisia.

Uskon että lapset saattaisivat odottaakin tapaamisia, kunhan tuntisivat meidät. Nyt he tuskin "annea" kaipaavat, kun puuttuu läheinen side.

Olenpa asiaa surrut kuin onneton aasi, taitaa olla päänikin surusta kasvanut yhtä isoksi.
Joskus olen ilkeästi ajatellut, että miniä saisi puolestani tulevaisuudessa kokea samaa.
Ehkä saakin, hänen lapsensa ovat poikia, joten mahdollista se on.

Lue lisää

Miniälläsi on erittäin suuret mahdollisuudet joutua aikanaan anoppina kokemaan samaa kuin sinä nyt.
Pojanpoikasihan ovat saaneet kotoaan selvän käyttäytymismallin.

oikeassa kirjoitti:

Miniälläsi on erittäin suuret mahdollisuudet joutua aikanaan anoppina kokemaan samaa kuin sinä nyt.
Pojanpoikasihan ovat saaneet kotoaan selvän käyttäytymismallin.

viisauksiaan ja vastailee itse niihin. Hae apua, anoppi-rukka.

esittää kirjoitti:

viisauksiaan ja vastailee itse niihin. Hae apua, anoppi-rukka.

En vastaile itselleni, vaan joku anneanoppi, siis huomaa pilkku nimimerkin lopussa.

En tiedä millainen minun pitäisi olla kyseisen kirjoittajan mielestä, että olisin hyväksytty.
Ei ainakaan tunne-elämällä varustettu ihminen, ilmeisesti?

anneanoppi, kirjoitti:

olet itsekeskeinen, ilkeä ja tekopyhä ämmä, kuten minunkin anoppini. Jos poikasi ei pysty muuta kuin vaivautuneeseen muminaan kanssasi, olet myös päsmäröivä, "täydellinen" äiti.

On oikein, että poika älyää jättää sinut edes sitten, kun löytää elämänsä naisen. Ja on oikein, etteivät lapsenlapsesi altistu kaltaisellesi kaistapäälle.

Jos olisit muuta kuin olet, et istuisi koneella säälimässä itseäsi.

Sano vielä, että kaikki joilta olet kysynyt, pitävät sinua upeana tyyppinä, heh.

Lue lisää

Ilmeisesti omaat jumalallisia kykyjä, koska pystyt laukomaan totuuksia minusta.

Olet täydellinen toiveminiä, jonka jokainen anoppi ottaisi kiljuen vastaan.
Ah, mutta sinunkin anoppisi oli tekopyhä ämmä omien sanojesi mukaan. Siis sinua ei otettukaan ilolla vastaan?

Osaat mojovasti kirjoittaa meistä vanhemmista naisista.
Tuleepi vielä aika, että olet vanheneva kurttunaama, se inhottu anoppi.
Vaikka kontaten nuolisit miniäsi varpaat, olet hänelle pelkkä itsekeskeisyys ja typerä ämmä, joka ei älyä kuolla?

Kuvittele tulevaisuudessa, että katsot peilistä itseäsi:
harmaa ja harventunut tukka, päälaki paistaa,
kalkkunan kaula,
riippuvat rinnat,
roikkuvat luomet,
pussit silmien alla,
suonikohjujalat,
lonkkia kivistää,
miehet eivät vilkaisekaan sinua,
kun avaat suusi sanoaksesi jotain fiksua, niin sanot aina jotain vähäpätöistä,
olet epäihminen kolotuksinesi.

Menet koneelle, kirjoitat nettiin, niin siellä joku tuntematon nuori nainen (miniä) haukkuu sinut pystyyn.
Onnea tälle tulevaisuudellesi! Koeta kestää.

anneanoppi kirjoitti:

Ilmeisesti omaat jumalallisia kykyjä, koska pystyt laukomaan totuuksia minusta.

Olet täydellinen toiveminiä, jonka jokainen anoppi ottaisi kiljuen vastaan.
Ah, mutta sinunkin anoppisi oli tekopyhä ämmä omien sanojesi mukaan. Siis sinua ei otettukaan ilolla vastaan?

Osaat mojovasti kirjoittaa meistä vanhemmista naisista.
Tuleepi vielä aika, että olet vanheneva kurttunaama, se inhottu anoppi.
Vaikka kontaten nuolisit miniäsi varpaat, olet hänelle pelkkä itsekeskeisyys ja typerä ämmä, joka ei älyä kuolla?

Kuvittele tulevaisuudessa, että katsot peilistä itseäsi:
harmaa ja harventunut tukka, päälaki paistaa,
kalkkunan kaula,
riippuvat rinnat,
roikkuvat luomet,
pussit silmien alla,
suonikohjujalat,
lonkkia kivistää,
miehet eivät vilkaisekaan sinua,
kun avaat suusi sanoaksesi jotain fiksua, niin sanot aina jotain vähäpätöistä,
olet epäihminen kolotuksinesi.

Menet koneelle, kirjoitat nettiin, niin siellä joku tuntematon nuori nainen (miniä) haukkuu sinut pystyyn.
Onnea tälle tulevaisuudellesi! Koeta kestää.

Lue lisää

mutta itseeni satsannut ja huolta pitänyt, ja näytän upealta.

Kuvaus sinusta on tosiaan masentava, mutta muistathan, että jos näyttäisit sisäisesti lämpimältä, kauniilta, olisit sitä iästä riippumatta.

Harmi, että olet noin tyytymätön itseesi ja elämääsi, silloinhan on kyllä helppo laittaa kaikki vastoinkäymiset ei-toivotun miniäparan syyksi.

Meillä on parisuhteessa kaikki kunnossa, ja mieheni katselee minua vieläkin sillä silmällä. (Ja minä häntä). Emme(siis miehenikään ei)tarvitse lähipiiriimme katkeroitunutta vanhusta, joka ei jaksa(omien sanojensa mukaan) tutustua uuteen ihmiseen. Poika teki valinnan ja onnea on meillä, neljän lapsen kanssa, riittänyt kolmattakymmentä vuotta.

Hae apua, et voi olla onnellinen, sen huomaa kuka tahansa, joka kipuilevaa tekstiäsi lukee.

kovin nuori enää, kirjoitti:

mutta itseeni satsannut ja huolta pitänyt, ja näytän upealta.

Kuvaus sinusta on tosiaan masentava, mutta muistathan, että jos näyttäisit sisäisesti lämpimältä, kauniilta, olisit sitä iästä riippumatta.

Harmi, että olet noin tyytymätön itseesi ja elämääsi, silloinhan on kyllä helppo laittaa kaikki vastoinkäymiset ei-toivotun miniäparan syyksi.

Meillä on parisuhteessa kaikki kunnossa, ja mieheni katselee minua vieläkin sillä silmällä. (Ja minä häntä). Emme(siis miehenikään ei)tarvitse lähipiiriimme katkeroitunutta vanhusta, joka ei jaksa(omien sanojensa mukaan) tutustua uuteen ihmiseen. Poika teki valinnan ja onnea on meillä, neljän lapsen kanssa, riittänyt kolmattakymmentä vuotta.

Hae apua, et voi olla onnellinen, sen huomaa kuka tahansa, joka kipuilevaa tekstiäsi lukee.

Lue lisää

Ja, minä en ole anneanoppi.
Samoin myöhempi kirjoitukseni ei ole hänen, vaikka hän siitä saikin syyt niskoilleen.

Sinä sen sijaan olet uskomattoman itserakas.

Mikäli sinulla on poikia ja saat joskus miniöitä, voit olla varma, että tuon luonteista anoppia ei yksikään miniä siedä. Saat naamallesi kaiken mitä täällä kirjoittelet.

Taidat olla vielä joskus itse katkeroitunut vanhus, jonka lähipiirisi, ainakin poikien perheet, kiertävät kaukaa.

Ainoa pelastuksesi on, että kaikki lapsesi, tai no, edes joku, on tyttö. Tytöt kyllä tuolla luonteella pystyt kasvattamaan anopin vihaajiksi.
Kun he ovat saaneet kotoaan hyvän opin, niin piiri pieni kyllä pyöriikin jatkuvasti sinun ympärilläsi.
Irti et sovinnolla päästä ketään, mutta voit olla varma, että miniät kyllä pitävät puolensa.

Se upeutesikin saattaa olla vain omissa silmissäsi. Helppoahan täällä on itseään kehua, kun kukaan ei tunne. Minusta ainakin tuollainen itsekehu on yököttävää.

Ja voit olla varma, että miniäsi silmissä upeutesi on jotain ihan päinvastaista. Vanha akkahan sinä miniäsi mielestä olet siinä iässä, vaikka itse kuvitteletkin vielä kukoistavasi. Ja kuule, ne vuodet kuluvat uskomattoman nopeasti.

anneanoppi kirjoitti:

Olen kortti-ihminen!
Kortit lähetän aina lapsille, nimipäivinä, jouluna, pääsiäisenä ja ystävänpäivänä.
Miniällekin lähetän syntymäpäivä nimipäiväkortit.

sivusta seuranneena ja aiheesta kinnostuneena olen lukenut tekstejäsi. Ikävää kuulla, että et ole saanut miniääsi läheisiä välejä. Itse olen miniä, jolla on ollut erittäin ongelmalliset välit anoppiin.
Näin ulkopuolisena on helppo neuvoa, että yritä puhua miniäsi kanssa, mutta käytännössä se lienee ajanhaaskausta. Sillä jos hän olisi ihminen, joka selvittäisi asiat puhumalla, hän olisi ehkä jo puhunutkin sinulle miksi välinne ovat sellaisia kuin ovat. Mutta sen uskallan neuvoa, että mitä enemmän menee aikaa, sitä mahdottomampaa on tilannetta korjata. Näin minulle on käynyt.
Olisiko olemassa mitään aihetta, jossa voisit päästä miniäsi lähelle hiljalleen, viemättä sitä kuitenkaan häneltä. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa tavallaan astut hänen tontilleen. Minulle nimittäin kävi niin, että kun odotin esikoistani, ompelin vauvalle innolla vaatteita. No, anoppi päätti lähteä kilpajuoksuun kumman vaatteet ovat kauniimpia. Ja lopun voit varmasti uskoa. Toisaalta oman silloisen reaktioni voisi laittaa nuoruuden piikkiin, 21 v, mutta sama reaktio kyllä tulisi tänäkin päivänä. (Siis sama tarina on meillä näytelty niin monta kertaa, koska anoppi on halunnut näyttää olevansa kaikessa parempi...)
Mutta sinun kohdallasi voisi olla asia, josta saisitte asiaa välillenne ja mahdollisuuden tutustua toisiinne neutraalisti.
Minusta sinä vaikutat kivalta, aikuiselta naiselta ja suhtaudut kauniisti miehesi perheeseen.
Joten toivoa ei vielä kannata menettää, mutta sialle pitää tehdä jotain.

omahyväisyyteesi kirjoitti:

Ja, minä en ole anneanoppi.
Samoin myöhempi kirjoitukseni ei ole hänen, vaikka hän siitä saikin syyt niskoilleen.

Sinä sen sijaan olet uskomattoman itserakas.

Mikäli sinulla on poikia ja saat joskus miniöitä, voit olla varma, että tuon luonteista anoppia ei yksikään miniä siedä. Saat naamallesi kaiken mitä täällä kirjoittelet.

Taidat olla vielä joskus itse katkeroitunut vanhus, jonka lähipiirisi, ainakin poikien perheet, kiertävät kaukaa.

Ainoa pelastuksesi on, että kaikki lapsesi, tai no, edes joku, on tyttö. Tytöt kyllä tuolla luonteella pystyt kasvattamaan anopin vihaajiksi.
Kun he ovat saaneet kotoaan hyvän opin, niin piiri pieni kyllä pyöriikin jatkuvasti sinun ympärilläsi.
Irti et sovinnolla päästä ketään, mutta voit olla varma, että miniät kyllä pitävät puolensa.

Se upeutesikin saattaa olla vain omissa silmissäsi. Helppoahan täällä on itseään kehua, kun kukaan ei tunne. Minusta ainakin tuollainen itsekehu on yököttävää.

Ja voit olla varma, että miniäsi silmissä upeutesi on jotain ihan päinvastaista. Vanha akkahan sinä miniäsi mielestä olet siinä iässä, vaikka itse kuvitteletkin vielä kukoistavasi. Ja kuule, ne vuodet kuluvat uskomattoman nopeasti.

Lue lisää

rumia, mieleltään tasapainottomia täällä vilisee.

Suurelta osin olet sinäkin oman onnesi seppä, kun sen oivaltaa, on elo helpompaa, eikä tarvitse kadehtia sairaalloisesti.

omahyväisyyteesi kirjoitti:

Ja, minä en ole anneanoppi.
Samoin myöhempi kirjoitukseni ei ole hänen, vaikka hän siitä saikin syyt niskoilleen.

Sinä sen sijaan olet uskomattoman itserakas.

Mikäli sinulla on poikia ja saat joskus miniöitä, voit olla varma, että tuon luonteista anoppia ei yksikään miniä siedä. Saat naamallesi kaiken mitä täällä kirjoittelet.

Taidat olla vielä joskus itse katkeroitunut vanhus, jonka lähipiirisi, ainakin poikien perheet, kiertävät kaukaa.

Ainoa pelastuksesi on, että kaikki lapsesi, tai no, edes joku, on tyttö. Tytöt kyllä tuolla luonteella pystyt kasvattamaan anopin vihaajiksi.
Kun he ovat saaneet kotoaan hyvän opin, niin piiri pieni kyllä pyöriikin jatkuvasti sinun ympärilläsi.
Irti et sovinnolla päästä ketään, mutta voit olla varma, että miniät kyllä pitävät puolensa.

Se upeutesikin saattaa olla vain omissa silmissäsi. Helppoahan täällä on itseään kehua, kun kukaan ei tunne. Minusta ainakin tuollainen itsekehu on yököttävää.

Ja voit olla varma, että miniäsi silmissä upeutesi on jotain ihan päinvastaista. Vanha akkahan sinä miniäsi mielestä olet siinä iässä, vaikka itse kuvitteletkin vielä kukoistavasi. Ja kuule, ne vuodet kuluvat uskomattoman nopeasti.

Lue lisää

totisesti ennenaikojaan vanhentuneiden naisten taistelutanner. Ja kun joku onkin, ihme kyllä. onnellinen, eiköhän noitalauma hyökkää kimppuun. Täällähän täytyy olla vain pettynyt ja pahoillaan kaikesta.

Ja onpa siinä anneanopilla murhetta kerrakseen, miniä joka ei puhu tarpeeksi! Kyllä, jos taakka on tuota luokka, elo on raskasta varmasti.

Ja tulee olemaan. Surkuhupaisaa.

Jos omasta mielestään upea nainen olisi katkera vanhus oikeasti, kai hän olisi ryhtynyt tätä annerukkaa säälimään, kuten te muut huonolla itsetunnolla varustetut säestäjät.

palsta on kirjoitti:

totisesti ennenaikojaan vanhentuneiden naisten taistelutanner. Ja kun joku onkin, ihme kyllä. onnellinen, eiköhän noitalauma hyökkää kimppuun. Täällähän täytyy olla vain pettynyt ja pahoillaan kaikesta.

Ja onpa siinä anneanopilla murhetta kerrakseen, miniä joka ei puhu tarpeeksi! Kyllä, jos taakka on tuota luokka, elo on raskasta varmasti.

Ja tulee olemaan. Surkuhupaisaa.

Jos omasta mielestään upea nainen olisi katkera vanhus oikeasti, kai hän olisi ryhtynyt tätä annerukkaa säälimään, kuten te muut huonolla itsetunnolla varustetut säestäjät.

Lue lisää

Ohhoh, onpa otsaa väittää minua ennenaikaisesti vanhentuneeksi...

oletko sinä jo niin vieraantunut elämästä, että normaali sureminen jonkun asian tähden on outoa.
Jos suren jotain TIETTYÄ asiaa, se ei tarkoita että olisin katkera tai passiivinen.

Olen monissa asioissa aktiivinen ja ulospäinsuuntautuva, minulla on erilaisia harrastuksia,
lastenlasten korvikkeena ovat nämä kehitymaiden kummilapset...

sinä pidät minua surkuhupaisana annerukkana!
Jos olisin huonolla itsetunnolla varustettu, niin olisin kai möyhentänyt ja höyhentänyt miniäni hänen tuppisuisen ja jopa epäkohteliaisuutta hipovan käytöksen vuoksi.

Minusta yleiseen kohteliaisuuteen kuuluu puhua enemmän kuin yksi sana, hymykään ei ole pahitteeksi.
Miniä on hymyttömällä ja eleettömällä käytöksellään loukannut 88-vuotiasta mummoakin, kun ei suostunut tervehtimään tätä kädestä pitäen niin kuin muita.
Eihän se mummon kurttukäsi nyt niin puoleensa vetävän näköinen ollut, mutta tyly selän kääntäminen suloisesti höpähtäneelle, hymyilevälle vanhukselle oli sydäntäraastavaa.
Mummo kun sattui olemaan minun anoppini eli isoanoppi miniälle.
Mielestäni koulujen opetussuunnitelmaan pitäisi kuulua "Käytöksen kultainen kirja" eli mikä on yleinen etiketti.
En syytä miniää, ehkä hän vain on tyhmä tässä kohtaa.
Toivottavasti muissa asioissa viisaampi.

anneanoppi kirjoitti:

Ohhoh, onpa otsaa väittää minua ennenaikaisesti vanhentuneeksi...

oletko sinä jo niin vieraantunut elämästä, että normaali sureminen jonkun asian tähden on outoa.
Jos suren jotain TIETTYÄ asiaa, se ei tarkoita että olisin katkera tai passiivinen.

Olen monissa asioissa aktiivinen ja ulospäinsuuntautuva, minulla on erilaisia harrastuksia,
lastenlasten korvikkeena ovat nämä kehitymaiden kummilapset...

sinä pidät minua surkuhupaisana annerukkana!
Jos olisin huonolla itsetunnolla varustettu, niin olisin kai möyhentänyt ja höyhentänyt miniäni hänen tuppisuisen ja jopa epäkohteliaisuutta hipovan käytöksen vuoksi.

Minusta yleiseen kohteliaisuuteen kuuluu puhua enemmän kuin yksi sana, hymykään ei ole pahitteeksi.
Miniä on hymyttömällä ja eleettömällä käytöksellään loukannut 88-vuotiasta mummoakin, kun ei suostunut tervehtimään tätä kädestä pitäen niin kuin muita.
Eihän se mummon kurttukäsi nyt niin puoleensa vetävän näköinen ollut, mutta tyly selän kääntäminen suloisesti höpähtäneelle, hymyilevälle vanhukselle oli sydäntäraastavaa.
Mummo kun sattui olemaan minun anoppini eli isoanoppi miniälle.
Mielestäni koulujen opetussuunnitelmaan pitäisi kuulua "Käytöksen kultainen kirja" eli mikä on yleinen etiketti.
En syytä miniää, ehkä hän vain on tyhmä tässä kohtaa.
Toivottavasti muissa asioissa viisaampi.

Lue lisää

itsetunto, sinun ei tarvitsis vakuutella omaa erinomaisuuttasi irvailemalla poikasi valitsemaa naista. Siirry elämässä eteenpäin, miniäsi ei ole syypää henk.kohtaisiin ongelmiisi.

Kerroit olevasi kalkkunakaulainen, riippurinta luumusukka. Kuullostaa ennenaikaisesti vanhentuneelta. Olisit ajoissa liikkunut ja pitänyt itsestäsi huolta. Toki olet tuollaisena tyytymätön itseesi ja kontrasti nuorempaan naiseen on kestämätön.

Keksimällä keksit koko ajan uutta negatiivista tilitettävää miniästäsi. Jotkut ihmiset kyllä saavat paskan tonkimisesta hyvän mielen..

anneanoppi kirjoitti:

Eräs miniöistäni on juuri tällainen. Kun häntä yrittää saada keskusteluun mukaan, niin vastaukset ovat luokkaa: -"ei, juu ja vaarinhousut."
Revipä siitä sitten anoppina, kun yrittää mykän ihmisen saada sanomaan edes kaksi sanaa illassa.
Jälkeen päin kuulen poikani kautta miniän lähettämää arvostelua, että miksi anoppi aina utelee.
Utelee?
No, en mitään henk.kohtaista kysele, mutta tuntuu hullulta paasata vain itsekseen.
Onneksi on muitakin usein kyläilemässä samaan aikaan, niin voin jättää miniän omaan ylhäiseen rauhaansa, jossa hän sitten istuukin kuin seipään niellyt.

Lue lisää

tämä pitkä keskusteluketju on lopullisesti vakuuttanut minutkin siitä, ettei miniän tarvitse tehdä mitään "virhettä" päätyäkseen anopin hampaisiin. ikuisiksi ajoiksi.

maileena kirjoitti:

tämä pitkä keskusteluketju on lopullisesti vakuuttanut minutkin siitä, ettei miniän tarvitse tehdä mitään "virhettä" päätyäkseen anopin hampaisiin. ikuisiksi ajoiksi.

Miniä teki "virheitä".

Vaikea on näin kirjallisesti tuoda näytille miniän "virheet", kun ne pitäisi visuaalisesti nähdä.

Ensinnäkin miniän täydellinen puhumattomuus, elekieli, joka kertoo torjunnasta.
Hymyttömyys...
miltä tuntuisi, jos hymyilisit jolle kulle, mutta saisit vastaasi vihaisen tuijotuksen!

Ensimmäinen reaktiosi tuijotukseen olisi häkeltyminen ja hymyn kuoleminen kasvoillesi. Sen jälkeen olisit kysyvän näköinen.
Tasoittaisit ilmapiiriä kysymällä: "ilmoja pidellyt" eli tunnustelisit mikä mättää.

Kun toinen ei vastaisi mitään, yrittäisit uudelleen kysyvää hymyä...
mutta toiselta tulisi kivettynyt tuijotus
ja selän kääntö.

Tämä kaikki tapahtui syntymäpäivillä, jossa muita vieraita.
Häpesin.

Miniä hallitsee juuri tämän passiivisen vihamielisyyden eleet. En vain ymmärrä miksi hän kohdistaa kaiken tämän miehensä suvulle eli meille.

Minulle riittäisi miniä, joka olisi ihan tavallinen tyttö, hiljainenkin tyttö voi olla. Ei tarvitse sinänsä montaa sanaa sanoa, ystävällinen hymy riittää. ja normaalit tervehtimiset.
Jos toinen ojentaa käden tervehtiäkseen ja toinen ei ota sitä vastaan, vaan kääntää selkänsä...
niin kyllä siinä pieni särö tulee vähäksi aikaa.
Ainakin hämmennys!

Anneanoppi kirjoitti:

Miniä teki "virheitä".

Vaikea on näin kirjallisesti tuoda näytille miniän "virheet", kun ne pitäisi visuaalisesti nähdä.

Ensinnäkin miniän täydellinen puhumattomuus, elekieli, joka kertoo torjunnasta.
Hymyttömyys...
miltä tuntuisi, jos hymyilisit jolle kulle, mutta saisit vastaasi vihaisen tuijotuksen!

Ensimmäinen reaktiosi tuijotukseen olisi häkeltyminen ja hymyn kuoleminen kasvoillesi. Sen jälkeen olisit kysyvän näköinen.
Tasoittaisit ilmapiiriä kysymällä: "ilmoja pidellyt" eli tunnustelisit mikä mättää.

Kun toinen ei vastaisi mitään, yrittäisit uudelleen kysyvää hymyä...
mutta toiselta tulisi kivettynyt tuijotus
ja selän kääntö.

Tämä kaikki tapahtui syntymäpäivillä, jossa muita vieraita.
Häpesin.

Miniä hallitsee juuri tämän passiivisen vihamielisyyden eleet. En vain ymmärrä miksi hän kohdistaa kaiken tämän miehensä suvulle eli meille.

Minulle riittäisi miniä, joka olisi ihan tavallinen tyttö, hiljainenkin tyttö voi olla. Ei tarvitse sinänsä montaa sanaa sanoa, ystävällinen hymy riittää. ja normaalit tervehtimiset.
Jos toinen ojentaa käden tervehtiäkseen ja toinen ei ota sitä vastaan, vaan kääntää selkänsä...
niin kyllä siinä pieni särö tulee vähäksi aikaa.
Ainakin hämmennys!

Lue lisää

Onko tämä nyt se miniä, joka on ollut naimisissa poikasi kanssa sen 14 vuotta, joka heivasi isomummun ryijyn syrjään, koska siitä ei olisi kirpparilla saanut mitään? Eikö tämä suht. pitkä avioliitto riitä vakuuttamaan sinut, että heillä menee ilmeisen hyvin? Olisi ihan kiva tulla toimeen kaikkien miehen ja omien sukulaisten kanssa, mutta se ei ole aina mahdollista. Et sinäkään tule toimeen miniäsi kanssa, syytät vain häntä täällä palstalla.


Kommentoin vain sen perusteella, mitä olet itse kirjoittanut. En tunne miniääsi, luen vain rivien välistä. Tuntuu, ettet näe itsessäsi mitään vikaa, kaikki vika on siinä miniässä, ja tämän asenteissa. Kyllä sinunkin elekielesi varmaankin paljastaa todelliset ajatuksesi tästä miniästä, ne mitkä olet kirjoittanut tälle palstalle, tähän ketjuun. Et ehkä ole niin puhtoisin mielin liikkeellä sukujuhlissa kuin uskot olevasi.

miksi syytät vain miniää kirjoitti:

Onko tämä nyt se miniä, joka on ollut naimisissa poikasi kanssa sen 14 vuotta, joka heivasi isomummun ryijyn syrjään, koska siitä ei olisi kirpparilla saanut mitään? Eikö tämä suht. pitkä avioliitto riitä vakuuttamaan sinut, että heillä menee ilmeisen hyvin? Olisi ihan kiva tulla toimeen kaikkien miehen ja omien sukulaisten kanssa, mutta se ei ole aina mahdollista. Et sinäkään tule toimeen miniäsi kanssa, syytät vain häntä täällä palstalla.


Kommentoin vain sen perusteella, mitä olet itse kirjoittanut. En tunne miniääsi, luen vain rivien välistä. Tuntuu, ettet näe itsessäsi mitään vikaa, kaikki vika on siinä miniässä, ja tämän asenteissa. Kyllä sinunkin elekielesi varmaankin paljastaa todelliset ajatuksesi tästä miniästä, ne mitkä olet kirjoittanut tälle palstalle, tähän ketjuun. Et ehkä ole niin puhtoisin mielin liikkeellä sukujuhlissa kuin uskot olevasi.

Lue lisää

Mitä tuohon nyt sanomaan...
alunperin ei ollut tarkoitus edes kirjoittaa, kunhan vastailin alkup. viestiin.
Jotenkin tämä luiskahti kuin vahingossa miniän moitiskeluksi.

Nyt sitten laitan käärmeenkieleni suun sisään ja lopetan.
Aihetta ei ole syytä jatkaa...
olet oikeassa... tämä menee haukkumiseksi eikä se ole ollut tarkoitus.
Parannuksen teko on paikallaan.
Oikeassa elämässä olen ollut asiasta täysin hiljaa, siirtänyt sivuun mielestäni...
jostain vain putkahti kuin myrkkysieni.
Sorry!

anneanoppi kirjoitti:

kyllä olen kaivanut koko keskustelu-repertoaarin miniän eteen tärpiksi.
Siis EN mitään henkilökohtaista, en sentään tomppeli ole.
Mutta kun ei ota tulta, niin ei! On käyty läpi kissat, koirat ja Antti Tuiskut, ilmojakin on pidellyt, allergiat, globalisaatiot, ale-myynnit, päivän uutisaiheista puhumattakaan.

Kahden kesken ei sen enempiä juttua irtoa. Hän istuu suoraryhtisenä ja sanoo ne pari sanaa kuin ylhäältä taivaasta tipahtaisi armollisesti vanhalle lantasaapikkaalle yksisanainen vastaus.

Mutta eipä se mittään, asiaan on totuttu. Miniä on jäävännyt itsensä uudesta suvustaan, ei halua olla tekemisissä miehensä sisarusten perheiden kanssa.
Hänen annetaan olla ja mädäntyä ihan omassa rauhassaan.
Ei ole pakko, kun ei kerran haluu.

Ehkä sitten joskus, asiaa mietittyään, haluaa tutustua. Otamme hänet kyllä vastaan kuin tuhlaajatytön, pannaan kaakku pöytään ja juhlitaan tapausta.

Lue lisää

Jospa miniä onkin helpottunut kun hänet on "jätetty" rauhaan. Asenne näkyy anopin kirjoituksessa läpi joten parempi kun ette koskaan tapaisi. Ikään kuin muita ei maailmassa olisi kuin anoppi ja hänen ylivertainen sukunsa. Yllätys! Muitakin on olemassa.

Ihminen on oman suvun parissa elänyt aika monta vuotta, jotkut toistakymmentä, jotkut melkein kolmekymmentä vuotta, tottunut tiettyyn elämäntapaan, ennen kuin tapaa anoppinsa. Anoppikin on elänyt vuosikymmeniä oman sukunsa keskellä ja hänkin on tottunut tiettyyn tapaan, joka saattaa, ja useimmissa tapauksissa, eroaa aika selvästi miniän/vävyn suvun tavoista.

Sitten on vielä ne henk.koht. mielipide-erot, henk.koht.kokemukset, ikä, joiden vaikutus voi olla valtava. Eikä ihminen tule toimeen kaikkien kanssa, ja väkisin ei kenenkään kanssa voi tulla toimeen, olla kamukamuja. Kaikkien ihmisten kanssa ei edes välttämättä halua keskustella. Voi yrittää, mutta aika helposti, tai vähintään vuosien mittaan kyllä huomaa, ettei tuon kanssa tule toimeen. Pätee sekä miniä/vävy että anoppi/appi akseliin.

Sanoit, että miniän kannattaa pysyä poissa anopin luota, ettei aiheuta tälle ahdistusta. Sinulla ei sitten koskaan ole ollut ketään, josta et ole tykännyt? Tuskinpa anoppi on miniälle se ainoa ihminen, josta ei pidä elämänsä aikana. Eikä se anoppikaan varmaankaan kaikista tapaamistaan ihmisistä ole pitänyt.

voi pitää, on anoppi tai miniä kirjoitti:

Ihminen on oman suvun parissa elänyt aika monta vuotta, jotkut toistakymmentä, jotkut melkein kolmekymmentä vuotta, tottunut tiettyyn elämäntapaan, ennen kuin tapaa anoppinsa. Anoppikin on elänyt vuosikymmeniä oman sukunsa keskellä ja hänkin on tottunut tiettyyn tapaan, joka saattaa, ja useimmissa tapauksissa, eroaa aika selvästi miniän/vävyn suvun tavoista.

Sitten on vielä ne henk.koht. mielipide-erot, henk.koht.kokemukset, ikä, joiden vaikutus voi olla valtava. Eikä ihminen tule toimeen kaikkien kanssa, ja väkisin ei kenenkään kanssa voi tulla toimeen, olla kamukamuja. Kaikkien ihmisten kanssa ei edes välttämättä halua keskustella. Voi yrittää, mutta aika helposti, tai vähintään vuosien mittaan kyllä huomaa, ettei tuon kanssa tule toimeen. Pätee sekä miniä/vävy että anoppi/appi akseliin.

Sanoit, että miniän kannattaa pysyä poissa anopin luota, ettei aiheuta tälle ahdistusta. Sinulla ei sitten koskaan ole ollut ketään, josta et ole tykännyt? Tuskinpa anoppi on miniälle se ainoa ihminen, josta ei pidä elämänsä aikana. Eikä se anoppikaan varmaankaan kaikista tapaamistaan ihmisistä ole pitänyt.

Lue lisää

tässä sitten olisi pitänyt sanoa? En kai voinut sanoa, että mentävä on, vaikka kuinka paljon tökkisi.

Ja jos kerran anoppi aiheuttaa miniälle ahdistusta, niin miksi ei anopilla olisi oikeutta tuntea ahdistusta miniän suhteen?

Mitä tähän myöskään kuuluu se asia, kuka kenestäkin on ollut pitämättä?
Kyllä minä pysyn poissa minulle ahdistusta aiheuttavan ihmisen luota ja sama oikeus on kenen tahansa anopin miniällä ja miniän anopilla, tai kenellä vaan, jos siltä tuntuu.

Olen kyllä sitä mieltä, että jos kuka tahana suoraan sanoo ahdistuvansa jonkun ihmisen seurassa, niin pysyy sitten vaan mieleisessään seurassa.
Tällaisista väkinäisistä tapaamisista ei totisesti koidu iloa kummallekaan.

Mielenterveysongelmia tuntuu olevan maailma täynnä, joten ei tänne tarvita yhtään toisistaan ahdistunutta anoppia tai miniää lisää.

ihmettä kirjoitti:

tässä sitten olisi pitänyt sanoa? En kai voinut sanoa, että mentävä on, vaikka kuinka paljon tökkisi.

Ja jos kerran anoppi aiheuttaa miniälle ahdistusta, niin miksi ei anopilla olisi oikeutta tuntea ahdistusta miniän suhteen?

Mitä tähän myöskään kuuluu se asia, kuka kenestäkin on ollut pitämättä?
Kyllä minä pysyn poissa minulle ahdistusta aiheuttavan ihmisen luota ja sama oikeus on kenen tahansa anopin miniällä ja miniän anopilla, tai kenellä vaan, jos siltä tuntuu.

Olen kyllä sitä mieltä, että jos kuka tahana suoraan sanoo ahdistuvansa jonkun ihmisen seurassa, niin pysyy sitten vaan mieleisessään seurassa.
Tällaisista väkinäisistä tapaamisista ei totisesti koidu iloa kummallekaan.

Mielenterveysongelmia tuntuu olevan maailma täynnä, joten ei tänne tarvita yhtään toisistaan ahdistunutta anoppia tai miniää lisää.

Lue lisää

Oikeastaan tästä on tekemällä tehty ongelma. Minä ainakin välttelen epämieluisaa seuraa - anoppini kuuluu valitettavasti tähän joukkoon. Onneksi sillä on "parempia" miniöitä, niin kuin se kuuluu muille toitottaneen ... ai niin, paitsi ehkä se yksi, joka joskus oli juonut pullon kaljaa. Eihän sellaisella mitään virkaa ole! Eronnut jo onkin ;-)

Kukaan ei tule kylään kutsumatta, ja kyllä miniä tietää, jos anoppi ajattelee noin, eikä sellaista kutsuta, joka inhoaa kutsujaa noin paljon.

PeruspahaAnoppi ei pidä poikansa kumppanista, ja syy ei ole koskaan pojassa, vaan siinä naisessa, joka viekoitteli tämän pojan. Miniä ei pidä anopista, koska anoppi ei tajua lopettaa sitä kasvtusta ajoissa. Ihminen, joka on vain äiti, eikä näe itseään puolisona, eikä vaimona, ei myöskään osaa kunnioittaa toisten avioliittoa, koska ei itse elä oikeasti sellaisessa, vain riippuvuussuhteessa lapsiinsa. Jotkut naiset menevät naimisiin vain tehdäkseen lapsia ja hallitakseen niitä.

vaikka et pitäisi kirjoitti:

Kukaan ei tule kylään kutsumatta, ja kyllä miniä tietää, jos anoppi ajattelee noin, eikä sellaista kutsuta, joka inhoaa kutsujaa noin paljon.

PeruspahaAnoppi ei pidä poikansa kumppanista, ja syy ei ole koskaan pojassa, vaan siinä naisessa, joka viekoitteli tämän pojan. Miniä ei pidä anopista, koska anoppi ei tajua lopettaa sitä kasvtusta ajoissa. Ihminen, joka on vain äiti, eikä näe itseään puolisona, eikä vaimona, ei myöskään osaa kunnioittaa toisten avioliittoa, koska ei itse elä oikeasti sellaisessa, vain riippuvuussuhteessa lapsiinsa. Jotkut naiset menevät naimisiin vain tehdäkseen lapsia ja hallitakseen niitä.

Lue lisää

Minusta kommentissasi on perää .... tuohon johtopäätökseen olen minäkin tullut! Lopettakaa ihmiset tuo väärä vallankäyttö, pliis!

No, näissä esimerkkitapauksissa varsinainen tutustuminen on kaiketi jo tapahtunut ja vastenmielisyys johtuu ikävistä kokemuksista. Epämiellyttävän ja/tai huonokäytöksisen ihmisen luona ei kenenkään ole pakko kyläillä! Eli miniänä hyväksyisin, jos anoppiakaan ei kiinnosta ;-)

Itselläni on kanssa sellainen miniä, jota en haluaisi tavata, ei irtoa minkäänlaista juttua hänen kanssaan ja jos jostain syystä jäädään kahdestaan on aivan tuskastuttava olo. Mieheni kanssa hän kyllä juttelee ja nauraa mutta kun minä sanon jotakin joutuu poikani "suomentamaan" sen hänelle. Kun poikani tulee yksin (harvoin) kotona käymään on ilmapiiri rento ja vapaa.

kyläilemään kirjoitti:

Itselläni on kanssa sellainen miniä, jota en haluaisi tavata, ei irtoa minkäänlaista juttua hänen kanssaan ja jos jostain syystä jäädään kahdestaan on aivan tuskastuttava olo. Mieheni kanssa hän kyllä juttelee ja nauraa mutta kun minä sanon jotakin joutuu poikani "suomentamaan" sen hänelle. Kun poikani tulee yksin (harvoin) kotona käymään on ilmapiiri rento ja vapaa.

Lue lisää

kyläile anoppilassa kovinkaan usein, juuri siitä syystä etten viihdy siellä lainkaan. En voi olla oma itseni, koska minua ei siellä ymmärretä enkä minä ymmärrä heitä.. Minulla on omat mielipiteeni ja periaatteeni, joita puolustan kyllä, rakastan inttämistä, ja tästä johtuen anoppini on sitä mieltä ettei minulle voi sanoa, jos on erimieltä kanssani, kun kuulemma suutun siitä.. Mutta se on hänen mielipiteensä ja hän saa sen pitää. Jokainen eläköön tyylillään.

haluavat tahallaan ärsyttää ihmisiä ja innostuvat kun joku tosissaan yrittää puolustaa itseään. Minun miniäni on paljon sinun miniäsi kaltainen. Kun ei pystytty puhumaan päätin lähettää hänelle kunnon vanhanajan kirjeen ja ystävälliseen sävyyn kerroin tunteistani ja pyysin häntä kirjoittamaan tunteistaan. Sain takaisin hyvin katkeran kirjeen jossa miniäni kertoi kaikenlaisia asioita myös sellaisia joita en uskonut olevan olemassa, mutta se on sivuseikka. Välimme ovat parantuneet niin että jopa soittelemme toisillemme, jota en kuuna päivänä näiden 7 vuoden aikana,jonka he ovat olleet yhdessä, olisi uskonut tapahtuvan. Ei ne kaikki esteet ole voitettu, mutta parempaan päin ollaan menossa. Työtä se vaatii mutta yritetään kovasti. Terveisiä Anneanoppi:)

jotkut ihmiset vaan kirjoitti:

haluavat tahallaan ärsyttää ihmisiä ja innostuvat kun joku tosissaan yrittää puolustaa itseään. Minun miniäni on paljon sinun miniäsi kaltainen. Kun ei pystytty puhumaan päätin lähettää hänelle kunnon vanhanajan kirjeen ja ystävälliseen sävyyn kerroin tunteistani ja pyysin häntä kirjoittamaan tunteistaan. Sain takaisin hyvin katkeran kirjeen jossa miniäni kertoi kaikenlaisia asioita myös sellaisia joita en uskonut olevan olemassa, mutta se on sivuseikka. Välimme ovat parantuneet niin että jopa soittelemme toisillemme, jota en kuuna päivänä näiden 7 vuoden aikana,jonka he ovat olleet yhdessä, olisi uskonut tapahtuvan. Ei ne kaikki esteet ole voitettu, mutta parempaan päin ollaan menossa. Työtä se vaatii mutta yritetään kovasti. Terveisiä Anneanoppi:)

Lue lisää

Älkää tapelko.

Minä ainakin olisin tahtonut kahdet isovanhemmat. Äidin puolen mummaa ja paappaa tapasinkin aina kun halusin, mutta turvallisuussyistä isän puolen isovanhemmille ei ollut menemistä kylään.

Kerran pienenä pääsin sinne luvan kanssa yökylään. Ilmoittivat heti pojalleen, että nyt saimme lapsesi tänne kylään, tule hakemaan.

Mikäs siinä muuten, mutta väkivaltaiselle isälle joutuminen mummolavierailun sijaan ei naurattanut omaa äitiäni. Siihen loppuivat ne vierailut.

Mutta ah, jos oisi voinut vierailla vapaasti toistenkin isovanhempien luona. Muistan vieläkin vanhan talon yläkerran tuoksun, ja ne itsetehdyistä mehuista pakastetut mehujäät! Nam!

-Jemilla- kirjoitti:

Älkää tapelko.

Minä ainakin olisin tahtonut kahdet isovanhemmat. Äidin puolen mummaa ja paappaa tapasinkin aina kun halusin, mutta turvallisuussyistä isän puolen isovanhemmille ei ollut menemistä kylään.

Kerran pienenä pääsin sinne luvan kanssa yökylään. Ilmoittivat heti pojalleen, että nyt saimme lapsesi tänne kylään, tule hakemaan.

Mikäs siinä muuten, mutta väkivaltaiselle isälle joutuminen mummolavierailun sijaan ei naurattanut omaa äitiäni. Siihen loppuivat ne vierailut.

Mutta ah, jos oisi voinut vierailla vapaasti toistenkin isovanhempien luona. Muistan vieläkin vanhan talon yläkerran tuoksun, ja ne itsetehdyistä mehuista pakastetut mehujäät! Nam!

Lue lisää

sinun kanssasi. Molemmille löysemmät pipot päähän, niin miniälle kuin anopillekin.

jotkut ihmiset vaan kirjoitti:

haluavat tahallaan ärsyttää ihmisiä ja innostuvat kun joku tosissaan yrittää puolustaa itseään. Minun miniäni on paljon sinun miniäsi kaltainen. Kun ei pystytty puhumaan päätin lähettää hänelle kunnon vanhanajan kirjeen ja ystävälliseen sävyyn kerroin tunteistani ja pyysin häntä kirjoittamaan tunteistaan. Sain takaisin hyvin katkeran kirjeen jossa miniäni kertoi kaikenlaisia asioita myös sellaisia joita en uskonut olevan olemassa, mutta se on sivuseikka. Välimme ovat parantuneet niin että jopa soittelemme toisillemme, jota en kuuna päivänä näiden 7 vuoden aikana,jonka he ovat olleet yhdessä, olisi uskonut tapahtuvan. Ei ne kaikki esteet ole voitettu, mutta parempaan päin ollaan menossa. Työtä se vaatii mutta yritetään kovasti. Terveisiä Anneanoppi:)

Lue lisää

Kiitos!
Mielenkiintoista on kuulla, että joku uskaltaa paljastaa tunteensa rohkeasti. Se kannustaa minuakin.
Toivossa eletään että välit paranevat. Ehkäpä aika kypsyttää miniänkin...
Hyvät päivän jatkot sinulle!

anneanoppi kirjoitti:

Kiitos!
Mielenkiintoista on kuulla, että joku uskaltaa paljastaa tunteensa rohkeasti. Se kannustaa minuakin.
Toivossa eletään että välit paranevat. Ehkäpä aika kypsyttää miniänkin...
Hyvät päivän jatkot sinulle!

Lue lisää

parempia välejä. Olethan saanut miniästäsi syypään ongelmiisi.

Ja onko tullut mieleen, että miniäsi mielestä välinne ovat ihan ok? Ehkä hän ei vaan kerta kaikkiaan ole samanlainen kuin sinä (eli erinomainen).

Karmeeta, jos olisi anoppi, joka haukkua räksyttäisi minua netissä. Ala-arvoista.

anneanoppi kirjoitti:

Kiitos!
Mielenkiintoista on kuulla, että joku uskaltaa paljastaa tunteensa rohkeasti. Se kannustaa minuakin.
Toivossa eletään että välit paranevat. Ehkäpä aika kypsyttää miniänkin...
Hyvät päivän jatkot sinulle!

Lue lisää

kypsyttäisi nämä häijyt, miniöitään halveksuvat, vanhat akat, jotka saisivat luudillaan matkata mille vuorille hyvänsä.

Olet suvaitsematon ihminen, kyllä sinun vanhempana naisena olisi syytä sopeutua poikasi vaimoon, täytyyhän hänenkin jotenkin luovia sinun sukusi kanssa, ja hänellä sitä sopeutumista lukuisiin uusiin ihmisiin vasta riittääkin.

halua mitään kirjoitti:

parempia välejä. Olethan saanut miniästäsi syypään ongelmiisi.

Ja onko tullut mieleen, että miniäsi mielestä välinne ovat ihan ok? Ehkä hän ei vaan kerta kaikkiaan ole samanlainen kuin sinä (eli erinomainen).

Karmeeta, jos olisi anoppi, joka haukkua räksyttäisi minua netissä. Ala-arvoista.

Lue lisää

Jos olet parisuhteessa ja anoppisi on elossa saatat hyvinkin olla täällä keskustelujen kohteena. Vaikutat nimittäin erittäin ongelmalliselta ihmiseltä luonteeltasi.

ja sitäpaitsi.... ap. ei haukkunut ketään, ihmetteli vain erittäin omituisesti käyttäytyvää miniäänsä.

kjhgfhgfdd kirjoitti:

Jos olet parisuhteessa ja anoppisi on elossa saatat hyvinkin olla täällä keskustelujen kohteena. Vaikutat nimittäin erittäin ongelmalliselta ihmiseltä luonteeltasi.

ja sitäpaitsi.... ap. ei haukkunut ketään, ihmetteli vain erittäin omituisesti käyttäytyvää miniäänsä.

Lue lisää

se omituista, jos miniä ei ole samanlainen hölösuu kuin anoppinsa.

Ilkeä anoppi sinäkin?

kypsää täälläkin kirjoitti:

se omituista, jos miniä ei ole samanlainen hölösuu kuin anoppinsa.

Ilkeä anoppi sinäkin?

Ja tuskin sinua ilkeämmäksi ikinä kerkeän.

halua mitään kirjoitti:

parempia välejä. Olethan saanut miniästäsi syypään ongelmiisi.

Ja onko tullut mieleen, että miniäsi mielestä välinne ovat ihan ok? Ehkä hän ei vaan kerta kaikkiaan ole samanlainen kuin sinä (eli erinomainen).

Karmeeta, jos olisi anoppi, joka haukkua räksyttäisi minua netissä. Ala-arvoista.

Lue lisää

Haluan.

Minun ongelmiini? Minulla on vain TASAN yksi ongelma.

Tottakai miniän mielestä kaikki on OK.
Mutta 88-vuotiaan anoppini eli miniän isoanopin mielestä ei, koska häkeltynyt mummo ei ymmärtänyt nuoren naisen tökeröä käytöstä.
Mummeli mietti monta päivää, mikä hänessä oli vialla.

Ja miksi ihmeessä minun pitäisi pitää itseäni huonona ihmisenä? Minulla saa olla terve itsetunto.

Minä "haukun" miniääni anonyymisti. Hän ei tästä kärsi. Pitäisikö minun sitten paukuttaa päätäni miniälle suoraan?

ihan kypsä kirjoitti:

kypsyttäisi nämä häijyt, miniöitään halveksuvat, vanhat akat, jotka saisivat luudillaan matkata mille vuorille hyvänsä.

Olet suvaitsematon ihminen, kyllä sinun vanhempana naisena olisi syytä sopeutua poikasi vaimoon, täytyyhän hänenkin jotenkin luovia sinun sukusi kanssa, ja hänellä sitä sopeutumista lukuisiin uusiin ihmisiin vasta riittääkin.

Lue lisää

Kyllä nuoretkin osaavat ilkeillä. Ei se ole meidän vanhojen noita-akkojen ominaisuus.

En viitsisi toistaa tuota kaikkea miniän käytöksestä, mistä valitan, ne löytyvät ketjusta.

Olen itse aikoinani sopeutunut anoppiini. Olen miniä 88-vuotiaalle mieheni äidille.
Tämä oman miniäni käytös isoanoppiaan kohtaan laittoi minut purkamaan koko kerän.

En ole suvaitsematon. Olen vain tottunut, että toista ihmistä tervehditään. Jos toinen ojentaa käsipäivää, niin yleensä toinen ottaa sen vastaan.

Ymmärrän ettei kaikkien tarvitse olla lörppöjä. En itsekään lörpöttele.
"Ole hyvä, kiitos, päivää, näkemiin"... ne kuuluvat sivistyneeseen kulttuuriin.

Jos miniä lähtee talosta kuin torpasta sanomatta moikka, tai heippa, tai näkemiin...
tulee kieltämättä hämmentynyt olo.
Tämä nuori rouva vain yksinkertaisesta poistuu sanomatta mitään, kävelee selkä suorana auton etupenkille vilkaisematta kehenkään.

Mitä sinä ajattelisit, jos anoppisi tekisi niin?
Miettisit varmaan, mistä hän on suuttunut. Niin minä olen tehnyt.
Miettinyt ja kelannut, että mikä, mikä on, mitä olemme tehneet väärin.

Kun miniä nousee kahvipöydästä, hän ei ole kiittänyt kertaakaan. En nyt muuten kiinnitä sellaiseen huomiota, mutta kaikki muu töksähtelevyys käytöksessä laittaa huomioni siihenkin.

Poikani eli hänen miehensä liikkuu nykyisin paljon yksin tai sanotaan, miniä ei suostu mukaan... aika kahtiajakoiseksi on heidän yhteiselämänsä mennyt.

Haluan miniälleni pelkkää HYVÄÄ! Mielessä on käynyt kustantaa hänelle jokin kansalaisopiston ilmaisutaidon kurssi. Täällä päin on esiintymispelkoisille sellaisia.
Vaikka tuskin miniällä niinkään on arkuudesta kyse. Sen verran vihaiselta hän näyttää.

anneanoppi kirjoitti:

Kyllä nuoretkin osaavat ilkeillä. Ei se ole meidän vanhojen noita-akkojen ominaisuus.

En viitsisi toistaa tuota kaikkea miniän käytöksestä, mistä valitan, ne löytyvät ketjusta.

Olen itse aikoinani sopeutunut anoppiini. Olen miniä 88-vuotiaalle mieheni äidille.
Tämä oman miniäni käytös isoanoppiaan kohtaan laittoi minut purkamaan koko kerän.

En ole suvaitsematon. Olen vain tottunut, että toista ihmistä tervehditään. Jos toinen ojentaa käsipäivää, niin yleensä toinen ottaa sen vastaan.

Ymmärrän ettei kaikkien tarvitse olla lörppöjä. En itsekään lörpöttele.
"Ole hyvä, kiitos, päivää, näkemiin"... ne kuuluvat sivistyneeseen kulttuuriin.

Jos miniä lähtee talosta kuin torpasta sanomatta moikka, tai heippa, tai näkemiin...
tulee kieltämättä hämmentynyt olo.
Tämä nuori rouva vain yksinkertaisesta poistuu sanomatta mitään, kävelee selkä suorana auton etupenkille vilkaisematta kehenkään.

Mitä sinä ajattelisit, jos anoppisi tekisi niin?
Miettisit varmaan, mistä hän on suuttunut. Niin minä olen tehnyt.
Miettinyt ja kelannut, että mikä, mikä on, mitä olemme tehneet väärin.

Kun miniä nousee kahvipöydästä, hän ei ole kiittänyt kertaakaan. En nyt muuten kiinnitä sellaiseen huomiota, mutta kaikki muu töksähtelevyys käytöksessä laittaa huomioni siihenkin.

Poikani eli hänen miehensä liikkuu nykyisin paljon yksin tai sanotaan, miniä ei suostu mukaan... aika kahtiajakoiseksi on heidän yhteiselämänsä mennyt.

Haluan miniälleni pelkkää HYVÄÄ! Mielessä on käynyt kustantaa hänelle jokin kansalaisopiston ilmaisutaidon kurssi. Täällä päin on esiintymispelkoisille sellaisia.
Vaikka tuskin miniällä niinkään on arkuudesta kyse. Sen verran vihaiselta hän näyttää.

Lue lisää

Olisiko miniälläsi jokin lievä autismityyppinen oireyhtymä, esim. Aspergerin syndrooma? Vai onko hänen käytöksensä muualla iloisempaa ja sosiaalisempaa? Katso vaikka
http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=30
ja googleta lisää. Yleensä oireet ilmenevät jokaisella eri tavalla eivätkä ole aina selkeitä. En nyt ehdota mitään diagnoosia, tuli vain mieleen.

kokenut kirjoitti:

Olisiko miniälläsi jokin lievä autismityyppinen oireyhtymä, esim. Aspergerin syndrooma? Vai onko hänen käytöksensä muualla iloisempaa ja sosiaalisempaa? Katso vaikka
http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=30
ja googleta lisää. Yleensä oireet ilmenevät jokaisella eri tavalla eivätkä ole aina selkeitä. En nyt ehdota mitään diagnoosia, tuli vain mieleen.

Lue lisää

Eli jos miniä ei pidä anopista eikä tämän kaikista sukulaisista, eikä viihdy sukujuhlissa, tämä on autistinen? Olen kuullut autismista, mutta en ole koskaan kuullut sen olevan selektiivinen ympäristönsä suhteen. Eli sama ihminen on autistinen anoppilassa mutta normaali muualla, esim. suhteessa mieheensä?

Mielenkiintoinen diagnoosi. Tämä se vielä puuttui anoppi ja miniä - palstalta.

Minusta kyseessä on vaan huono henkilökemia, mutta kyseessä onkin vain mielenvikaisuus, sekin vain täysin miniän puolelta, joka ilmenee vain tämän ollessa tekemisissä miehen puolen suvun kanssa. Mahtavaa. Upeeta. Fabulous.

kokenut kirjoitti:

Olisiko miniälläsi jokin lievä autismityyppinen oireyhtymä, esim. Aspergerin syndrooma? Vai onko hänen käytöksensä muualla iloisempaa ja sosiaalisempaa? Katso vaikka
http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=30
ja googleta lisää. Yleensä oireet ilmenevät jokaisella eri tavalla eivätkä ole aina selkeitä. En nyt ehdota mitään diagnoosia, tuli vain mieleen.

Lue lisää

Anneanoppi,
Selasin viestisi vielä läpi, kaikki mitä kerrot miniästäsi, sopii erittäin hyvin autistisiksi piirteiksi. Tunnut empaattiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä, etkä kuitenkaan saa mitään irti miniästäsi. Juuri sellaista on elämä autismi/asperger-ihmisen kanssa. Tulkintaa helpottaa hiukan tietoisuus tästä neurologisesta poikkeavuudesta, mutta kokonaistilanne ei siitä välttämättä muutu. Itselläni on asperger-piirteinen miniä.

Toki ao. lista soveltuu tavalliseen vihamieliseen miniäänkin, mutta autistisina piirteinä ne tulevat usein väärin tulkituiksi, eivätkä tarkoita vihamielisyyttä, vain kommunikoinnin neurologista vaikeutta. Juuri tuon väärintulkinnan vuoksi kannattaisi asiaa miettiä.

- saat vain lyhyitä vastauksia oudolla tavalla
- miniä välttelee kaikkia sosiaalisia tilanteita
- koet hänet etäisenä, vieraana, vetäytyvänä
- miniällä ei ole sosiaalisia kontakteja mihinkään suuntaan
- lapsilla ei ole leikkitovereita... he viettävät päivänsä äitinsä kanssa
- kun olet esittänyt pojallesi toiveen lapsiin tutustumisesta, ehkä poikasi vaivautuukin siksi ettei hänkään saa kunnon keskustelua aikaiseksi vaimonsa kanssa
- ette ole riidelleet kertaakaan
- välisi miniään on kaukainen, et pysty tulkitsemaan häntä millään tavalla
- miniäsi on hymytön ja eleetön, kivettyneen oloinen
- katsekontakti outo, tuijottava
- miniälläsi on yliherkkyyksiä (hajut, maut ym.)
- kylmä suhtautuminen vanhukseen (empaattikyvyttömyyttä?)
- vetäytyy kotiin, ei liiku miehen mukana

kokenut kirjoitti:

Anneanoppi,
Selasin viestisi vielä läpi, kaikki mitä kerrot miniästäsi, sopii erittäin hyvin autistisiksi piirteiksi. Tunnut empaattiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä, etkä kuitenkaan saa mitään irti miniästäsi. Juuri sellaista on elämä autismi/asperger-ihmisen kanssa. Tulkintaa helpottaa hiukan tietoisuus tästä neurologisesta poikkeavuudesta, mutta kokonaistilanne ei siitä välttämättä muutu. Itselläni on asperger-piirteinen miniä.

Toki ao. lista soveltuu tavalliseen vihamieliseen miniäänkin, mutta autistisina piirteinä ne tulevat usein väärin tulkituiksi, eivätkä tarkoita vihamielisyyttä, vain kommunikoinnin neurologista vaikeutta. Juuri tuon väärintulkinnan vuoksi kannattaisi asiaa miettiä.

- saat vain lyhyitä vastauksia oudolla tavalla
- miniä välttelee kaikkia sosiaalisia tilanteita
- koet hänet etäisenä, vieraana, vetäytyvänä
- miniällä ei ole sosiaalisia kontakteja mihinkään suuntaan
- lapsilla ei ole leikkitovereita... he viettävät päivänsä äitinsä kanssa
- kun olet esittänyt pojallesi toiveen lapsiin tutustumisesta, ehkä poikasi vaivautuukin siksi ettei hänkään saa kunnon keskustelua aikaiseksi vaimonsa kanssa
- ette ole riidelleet kertaakaan
- välisi miniään on kaukainen, et pysty tulkitsemaan häntä millään tavalla
- miniäsi on hymytön ja eleetön, kivettyneen oloinen
- katsekontakti outo, tuijottava
- miniälläsi on yliherkkyyksiä (hajut, maut ym.)
- kylmä suhtautuminen vanhukseen (empaattikyvyttömyyttä?)
- vetäytyy kotiin, ei liiku miehen mukana

Lue lisää

VOI ETTÄ!
Voisin kirjoitta tähän miljoona kiitosta, sillä tuo Asperger voisi olla selitys.
Kävin autistien ja Aspergereiden sivustolla ja se oli todella kuin "nappi otsaan" eli täysosuma.

Aion puhua pojalleni tästä, sillä vaimonsa käytös hänellekin on mysteeri.

Joten miljoona kiitollista halausta sinne "kokeneelle", taisivat ongelmamme lähteä selviämään!

terveisin Anneanoppi :)

anneanoppi kirjoitti:

VOI ETTÄ!
Voisin kirjoitta tähän miljoona kiitosta, sillä tuo Asperger voisi olla selitys.
Kävin autistien ja Aspergereiden sivustolla ja se oli todella kuin "nappi otsaan" eli täysosuma.

Aion puhua pojalleni tästä, sillä vaimonsa käytös hänellekin on mysteeri.

Joten miljoona kiitollista halausta sinne "kokeneelle", taisivat ongelmamme lähteä selviämään!

terveisin Anneanoppi :)

Lue lisää

Aiot siis kertoa pojallesi, mitä kaikkea kirjoitit suomi24 anoppi ja miniä -palstalle, ja sieltä ehdotettiin tällaista diagnoosia. Aiot siis kertoa pojallesi, että tämän vaimo on autistinen.

Selityksiä löytyy maailmasta kaikenlaista, sellaista varten, joka etsimällä etsii syitä muista kuin itsestään. Miniän täytyy siis olla osaksi vammainen, koska ei pidä sinusta ja miehen puolen suvusta. Ok, just.

anneanoppi kirjoitti:

VOI ETTÄ!
Voisin kirjoitta tähän miljoona kiitosta, sillä tuo Asperger voisi olla selitys.
Kävin autistien ja Aspergereiden sivustolla ja se oli todella kuin "nappi otsaan" eli täysosuma.

Aion puhua pojalleni tästä, sillä vaimonsa käytös hänellekin on mysteeri.

Joten miljoona kiitollista halausta sinne "kokeneelle", taisivat ongelmamme lähteä selviämään!

terveisin Anneanoppi :)

Lue lisää

Älä vielä puhu pojallesi tai kenellekään. Myöskään tälle palstalle ei asia kuulu.
Jos haluat, voitaisiin jatkaa yksityisesti. Kirjoita minulle sähköpostilla osoitteella [email protected]

anneanoppi kirjoitti:

VOI ETTÄ!
Voisin kirjoitta tähän miljoona kiitosta, sillä tuo Asperger voisi olla selitys.
Kävin autistien ja Aspergereiden sivustolla ja se oli todella kuin "nappi otsaan" eli täysosuma.

Aion puhua pojalleni tästä, sillä vaimonsa käytös hänellekin on mysteeri.

Joten miljoona kiitollista halausta sinne "kokeneelle", taisivat ongelmamme lähteä selviämään!

terveisin Anneanoppi :)

Lue lisää

Älä vielä puhu pojallesi tai kenellekään. Myöskään tälle palstalle ei asia kuulu.
Jos haluat, voitaisiin jatkaa yksityisesti. Kirjoita minulle sähköpostilla [email protected]

Toivottavasti tämä viesti ei nyt ilmesty useaan kertaan, jotain yhteydessä takkuaa.

kokenut kirjoitti:

Anneanoppi,
Selasin viestisi vielä läpi, kaikki mitä kerrot miniästäsi, sopii erittäin hyvin autistisiksi piirteiksi. Tunnut empaattiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä, etkä kuitenkaan saa mitään irti miniästäsi. Juuri sellaista on elämä autismi/asperger-ihmisen kanssa. Tulkintaa helpottaa hiukan tietoisuus tästä neurologisesta poikkeavuudesta, mutta kokonaistilanne ei siitä välttämättä muutu. Itselläni on asperger-piirteinen miniä.

Toki ao. lista soveltuu tavalliseen vihamieliseen miniäänkin, mutta autistisina piirteinä ne tulevat usein väärin tulkituiksi, eivätkä tarkoita vihamielisyyttä, vain kommunikoinnin neurologista vaikeutta. Juuri tuon väärintulkinnan vuoksi kannattaisi asiaa miettiä.

- saat vain lyhyitä vastauksia oudolla tavalla
- miniä välttelee kaikkia sosiaalisia tilanteita
- koet hänet etäisenä, vieraana, vetäytyvänä
- miniällä ei ole sosiaalisia kontakteja mihinkään suuntaan
- lapsilla ei ole leikkitovereita... he viettävät päivänsä äitinsä kanssa
- kun olet esittänyt pojallesi toiveen lapsiin tutustumisesta, ehkä poikasi vaivautuukin siksi ettei hänkään saa kunnon keskustelua aikaiseksi vaimonsa kanssa
- ette ole riidelleet kertaakaan
- välisi miniään on kaukainen, et pysty tulkitsemaan häntä millään tavalla
- miniäsi on hymytön ja eleetön, kivettyneen oloinen
- katsekontakti outo, tuijottava
- miniälläsi on yliherkkyyksiä (hajut, maut ym.)
- kylmä suhtautuminen vanhukseen (empaattikyvyttömyyttä?)
- vetäytyy kotiin, ei liiku miehen mukana

Lue lisää

nyt tehdään kotidiagnoosia miniästä, joka ei käyttäydy niinkuin anoppi toivoo. Jarruja, ollaan tosi vaarallisilla amatöörivesillä.

Ja anneanoppiin kaikki menee kuin häkä päähän, johan saatiin selitys minän "omituiselle"käytökselle.

Toivottavasti ko. miniä jää kuitenkin kaiken tämän vouhkaamisen ulkopuolelle ja joku älyää toimittaa hoitoon hullun anopin.

kipeetä, kirjoitti:

nyt tehdään kotidiagnoosia miniästä, joka ei käyttäydy niinkuin anoppi toivoo. Jarruja, ollaan tosi vaarallisilla amatöörivesillä.

Ja anneanoppiin kaikki menee kuin häkä päähän, johan saatiin selitys minän "omituiselle"käytökselle.

Toivottavasti ko. miniä jää kuitenkin kaiken tämän vouhkaamisen ulkopuolelle ja joku älyää toimittaa hoitoon hullun anopin.

Lue lisää

käytökselle. Joo a-a, kirjoittele vaan noita-akka.comiin, olette pian siellä mihin kuuluttekin, hullujenhuoneella.

kokenut kirjoitti:

Anneanoppi,
Selasin viestisi vielä läpi, kaikki mitä kerrot miniästäsi, sopii erittäin hyvin autistisiksi piirteiksi. Tunnut empaattiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä, etkä kuitenkaan saa mitään irti miniästäsi. Juuri sellaista on elämä autismi/asperger-ihmisen kanssa. Tulkintaa helpottaa hiukan tietoisuus tästä neurologisesta poikkeavuudesta, mutta kokonaistilanne ei siitä välttämättä muutu. Itselläni on asperger-piirteinen miniä.

Toki ao. lista soveltuu tavalliseen vihamieliseen miniäänkin, mutta autistisina piirteinä ne tulevat usein väärin tulkituiksi, eivätkä tarkoita vihamielisyyttä, vain kommunikoinnin neurologista vaikeutta. Juuri tuon väärintulkinnan vuoksi kannattaisi asiaa miettiä.

- saat vain lyhyitä vastauksia oudolla tavalla
- miniä välttelee kaikkia sosiaalisia tilanteita
- koet hänet etäisenä, vieraana, vetäytyvänä
- miniällä ei ole sosiaalisia kontakteja mihinkään suuntaan
- lapsilla ei ole leikkitovereita... he viettävät päivänsä äitinsä kanssa
- kun olet esittänyt pojallesi toiveen lapsiin tutustumisesta, ehkä poikasi vaivautuukin siksi ettei hänkään saa kunnon keskustelua aikaiseksi vaimonsa kanssa
- ette ole riidelleet kertaakaan
- välisi miniään on kaukainen, et pysty tulkitsemaan häntä millään tavalla
- miniäsi on hymytön ja eleetön, kivettyneen oloinen
- katsekontakti outo, tuijottava
- miniälläsi on yliherkkyyksiä (hajut, maut ym.)
- kylmä suhtautuminen vanhukseen (empaattikyvyttömyyttä?)
- vetäytyy kotiin, ei liiku miehen mukana

Lue lisää

Olet ehkä jo osunutkin aspalstalle, asperger-ihmisten omalle keskustelupalstalle http://www.aspalsta.net/index.php
Kannattaa lueskella palstaa, sieltä löytyy myös keskustelua AS-piirteistä ja siitä, miten ihmiset ovat diagnoosin, virallisen tai epävirallisen, itselleen löytäneet tai alkaneet sitä epäillä.
Sieltä löytyy myös aikuisten AS-henkilöiden läheisille tarkoitettu osio, johon olen itsekin joskus kirjoittanut. Useimmat kirjoittajat ovat kuitenkin AS-miesten vaimoja.
Palstalle voi rekisteröityä, vaikkei julkiselle puolelle heti mitään kirjoittaisikaan, silloin voi ainakin lähettää yksityisviestejä anonyymisti.

Yleensä AS-diagnoosit tehdään aikuisten osalta ainakin alustavasti keittiössä tai makuuhuoneessa, virallista diagnoosia monet eivät halua tai tarvitsekaan, jo pelkkä tietoisuus ja tiedon hankkiminen asiasta voi auttaa AS-oireista ymmärtämään itseään. Virallisen diagnoosin tekee neurologi eikä psykologi. Lasten osalta varhainen diagnosointi on tärkeää, jotta kuntoutus voidaan aloittaa ajoissa. Autismin kirjon neurologiset poikkeavuudet ovat vahvasti periytyviä.
Oman lapsenlapseni käytöksessä olin huomannut joitain outoja piirteitä, mutta vasta päiväkodin ehdotuksesta tutkimusrumba käynnistyi. Miniälleni annoin vinkin netissä olevaan asperger-testiin, jonka tehtyään hän itse totesi saaneensa siinä korkeat pisteet. Hän vaikutti hiljaiselta ja ujolta, jotenkin eri tavalla asioita ymmärtävältä, mutta ei vihamieliseltä. Lisää voin kirjoittaa vain yksityisesti.

anneanoppi kirjoitti:

VOI ETTÄ!
Voisin kirjoitta tähän miljoona kiitosta, sillä tuo Asperger voisi olla selitys.
Kävin autistien ja Aspergereiden sivustolla ja se oli todella kuin "nappi otsaan" eli täysosuma.

Aion puhua pojalleni tästä, sillä vaimonsa käytös hänellekin on mysteeri.

Joten miljoona kiitollista halausta sinne "kokeneelle", taisivat ongelmamme lähteä selviämään!

terveisin Anneanoppi :)

Lue lisää

Saatatte olla oikeilla jäljillä. Olen lukenut koko polveilevan ketjun ja miettinyt, että miniäsi on aika tavalla samantapainen kuin meidän 20 vuotias poika.

Hänellä on lievä neurologinen häiriö (asperger). Hän on monella tavalla lähjakas ja pätevä, mutta sosiaalisilta taidoiltaan ja käytökseltään avuton. Opetettu kyllä on ja toistettu miljoonia kertoja miten ttervehditään ja kiitetään ym. Ei hän halua olla epäkohtelias, eikä edes tajua käyttäytyvänsä huonosti. Hän vaan ei osaa lukea merkkejä eikä seurata sosiaalisia tilanteita.

Poikamme on maailman kiltein eikä missään tapauksessa halua olla tyly. Silti hänet voitaisiin määritellä ja arvioida samoin kuin miniäsi tässä keskustelussa. Eli moukkamaisesti käyttäytyvä epäkohtelias typerys ja itsekeskeinen läjä. Elämä on tällaiselle henkilölle haasteellisempaa kuin muille ja jos lähipiiri ei yhtään ymmärrä mistä on kysymys, niin taakkaa riittää.

Nettidiagnoosit ovat mitä ovat, mutta uskon kyllä, että miniälläsi saattaisi olla tämänkaltainen häiriö. Tieto ja ymmärrys voivat auttaa jo paljon.

kokenut kirjoitti:

Olet ehkä jo osunutkin aspalstalle, asperger-ihmisten omalle keskustelupalstalle http://www.aspalsta.net/index.php
Kannattaa lueskella palstaa, sieltä löytyy myös keskustelua AS-piirteistä ja siitä, miten ihmiset ovat diagnoosin, virallisen tai epävirallisen, itselleen löytäneet tai alkaneet sitä epäillä.
Sieltä löytyy myös aikuisten AS-henkilöiden läheisille tarkoitettu osio, johon olen itsekin joskus kirjoittanut. Useimmat kirjoittajat ovat kuitenkin AS-miesten vaimoja.
Palstalle voi rekisteröityä, vaikkei julkiselle puolelle heti mitään kirjoittaisikaan, silloin voi ainakin lähettää yksityisviestejä anonyymisti.

Yleensä AS-diagnoosit tehdään aikuisten osalta ainakin alustavasti keittiössä tai makuuhuoneessa, virallista diagnoosia monet eivät halua tai tarvitsekaan, jo pelkkä tietoisuus ja tiedon hankkiminen asiasta voi auttaa AS-oireista ymmärtämään itseään. Virallisen diagnoosin tekee neurologi eikä psykologi. Lasten osalta varhainen diagnosointi on tärkeää, jotta kuntoutus voidaan aloittaa ajoissa. Autismin kirjon neurologiset poikkeavuudet ovat vahvasti periytyviä.
Oman lapsenlapseni käytöksessä olin huomannut joitain outoja piirteitä, mutta vasta päiväkodin ehdotuksesta tutkimusrumba käynnistyi. Miniälleni annoin vinkin netissä olevaan asperger-testiin, jonka tehtyään hän itse totesi saaneensa siinä korkeat pisteet. Hän vaikutti hiljaiselta ja ujolta, jotenkin eri tavalla asioita ymmärtävältä, mutta ei vihamieliseltä. Lisää voin kirjoittaa vain yksityisesti.

Lue lisää

Sinun on turha leikkiä mitään kotipsykologia, joskus ihmiset saattaa olla hiljaisia jos vaikka toinen huutaa puhuessaan tai kiroilee tai huumori on ilkeää tai rivoa. Miksi te anopit ette osaa katsoa peiliin? Ehkä miniänne on katsonut parhaimmaksi olla vastaamatta tai tervehtimättä . Miniänne voisi nostaa syytteen kun pohditte asiaa ihan kun heillä olisi tämä oireyhtymä. Kyllä olet loukannut miniääsi teettämällä sen testin. Mitä jos hän teettäisi sinulla testin Olenko hullu vai vähän kahjo?

jutusta muistui mieleeni eräs tapaus. Mieheni veljen vaimo kävi meillä kylässä ja äidinäitini oli 85v tervehti häntä kädestä, hän vetäisi nopeasti käden pois ja tokaisi, hui kuinka karhea ja katsoi omaa kättään, ihankuin karheus olisi tarttuvaa. Kamalaa käytöstä vielä yliopistotasoiselta ihmiseltä. Sama henkilö sanoi kun anoppini oli kuolinvuoteella sairaalassa, että anoppi muka näyttelee, ei häntä mikään vaivaa. Ja tämä näyttelijä kuoli pari päivää myöhemmin.

Jatkan vielä,että kun oma lapseni tuosta kasvaa ja alkaa tuoda seuralaisia kotiin on aivan kiva niitä tavata,mutta en vielä ainakaan ole niin utelias,että tunkeisin itseni heidän elämäänsä ja haluaisin tietää kaikki käänteet..No thanks!
Lapsenlapsista minua ei saa erottaa,mutta miniä saa puolestani elää täysin rauhassa omaa elämäänsä ja moikata kun tavataan :)