Tiiän että tälle palstalle kirjottelee kusipäät mauttomia provoiluviestejään yms, mutta jos tähän nyt sais asiallisia neuvoja?
Olen seurusellut pari- kolme kuukautta itseäni vähän nuoremman tytön kanssa (itse 19v), joka on pari kuukautta ennen meidän tapaamista joutunut raiskatuksi.
Kaikesta muusta pystytään puhumaan avoimesti ja molemmat luotetaan toisiimme, mutta tästä asiasta ei pysty puhumaan.
Mun on vaikeaa yrittää puhua siitä miehenä, nimenomaan sen takia että kuulun väärään sukupuoleen. Ja kaiketi naisten on helpompi puhua noista asioista "naisten kesken" ??
Jotenkin vaikea olo aina kun asia tulee esiin, tunnen oloni likaseksi pelkästään siksi että olen samaa sukupuolta sellaisten sairaiden yksilöiden kanssa.
Pitäiskö mun nyt yrittää avata keskustelua siitä asiasta, vaiko odottaa jos toinen alkaa jossain vaiheessa puhumaan?
Jos toinen ei halua ollenkaan puhua siitä, hyvä on, en ala painostamaan enkä mitään.
Tuntuu vaan että pinnan alla hautuu koko ajan se tapahtuma ja odottaa purkautumistaan...
Muutenkin asia on hankala, suhteen ja esim. seksin kannalta.
Me ei olla vielä kertaakaan harrastettu seksiä,
suuseksiä ja koskettelua yms. lukuunottamatta.
Pari kertaa näiden parin kuukauden aikana on ollut hetkiä jolloin molemmat haluaa seksiä, ollaan sängyssä ja valmiina mutta siinä vaiheessa kun olen tulossa sisään, hän menee "lukkoon" ja alkaa jopa itkeä jolloin säikähdän tietysti ja loppuilta menee sylikkäin, puhumatta juuri mitään. Kumpikaan ei puhu, mä mietin että miltä toisesta tuntuu, teinkö väärin, yritänkö sanoa jotain vai olla vaan ...
Noita kertoja on tosiaan ollut pari, ja ne sekottaa ainakin mun pääni ihan kokonaan enkä tiedä miten suhtautua.
Pelkään että tää suhde muuttuu pikkuhiljaa pelkäksi ystävyydeksi, osittain sen takia että en uskalla näyttää tunteita ja ilmaista mitenkään fyysistä, seksuaalista puoltani koska pelkään säikäyttäväni hänet yms, tajuatte varmaan?
...
P.s.
Ottaa ihan sairaasti päähän se tuntematon, sairas elukka joka teki sen! Ja kaikki samaan kastiin kuuluvat, minkä HELVETIN takia niiltä ei revitä vähintään kiveksiä irti kun jäävät kiinni!??
Ei, tuntuu että taputetaan päähän tai korkeintaan pari kuukautta ehdollista "vankeutta" annetaan, ei helvetti.
Tyttöystävä raiskattu aiemmin
38
12107
Vastaukset
- tilanteessa
Raiskauksesta on vasta hyvin vähän aikaa. Käykö tyttöystäväsi terapiassa? Voi olla todella vaikeaa puhua raiskauksesta miesystävälle tai kenellekään muulle.
Mielestäni voisi auttaa, jos selvästi osoitat kuuluvasi eri kastiin kusipääraiskajien kanssa. Tyttöystäväsi luottamus miehiin on horjunut pahasti ja esimerkiksi seksi tuo ainakin alussa muistoja pahasta tilaneesta.
Seksiin ei kannata kiirehtiä, se on pitkä tie että voi luottaa taas toiseen tuollaisessa tilanteessa.
en tiedä auttaako tämä nyt yhtään, mutta jos seksiä yrittätte niin olisi ehkä paras jos tyttö olisi päällä ja hallitsisi tilannetta.
Voisitteo vaikka ensin hyväillä toisianne vaikka ihan alusvaatteet päällä?
En osaa oikein muuten neuvoa, mutta toivon että selviätte!!
Ja tyttöystävlle se terapeutti on EHDOTON! Jos raiskausta ei käsittele niin se pilaa koko loppuelämän.
Mutta älä painosta, ja tyttöystäsi tulee joissain vaiheessa huomaamaan että mies ei tarkoita samaa kuin raiskaaja.
TSEMPPIÄ!!! - kosto elää
mene ja hirtä se kusipää!!! Suomen lainko luulette teitä suojelevan, väkivalta on ainoa mitä kusipääkin kuuntelee!
- Anonyymi
Siihenhän se loppuisi sitten aloittajan vasta-alkanut suhdekin. Todella typerän neuvon annoit.
- Tadam
Jos tytöllä on noin paha trauma päällä, niin ehdottomasti terapeutille puhumaan asioista! Mutta älä nyt hyvä mies itseäsi soimaa ja tunne likaiseksi vaikka oletkin mies. Tyttö pikavauhtia ammattiauttajan pakeille!
- annisusanna
Oon kans sitä mieltä että tyttöystävä tarvii ammattiauttajaa. Oot yks niistä ihmisistä keiden velvollisuus on järjestää se terapeutti ja varmistaa, että tyttö käy siellä - vie se vaikka sinne joka kerta ja hae pois. Tietty tän voi tehdä tytön muutkin ystävät, mutta ehkä ehdoton edellytys teidän suhteen (ja seksin) toimimiselle jatkossa on se, että oot tuossa prosessissa tiiviisti mukana.
Aika ymmärrettävää jos tyttö ei pysty harrastamaan seksiä vielä. Ja ymmärrettävää jos se ei halua puhua siitä tapahtuneesta. Onhan se ihmisestä kiinni, mutta raiskaus ei oo kaikille mikään asia, josta pystyy puhumaan vain naisten kanssa. Voihan naisille olla helpompi puhua joistain tietyistä asioista, mutta jos joku on varmaa, niin se että raiskauksesta toipumisessa miehiäkin kuitenkin _tarvitaan_. Raiskattu saattaa luulla, että kaikki miehet on raiskaajia. Oo sille esimerkki siitä, että niin ei ole. Mutta kun se alkaa itkeä tai muuta sellaista, sun ei tarvi tehdä mitään erityistä. Eihän se ihme oo, että se itkee. Ei sun tarvi sanoa mitään hienoa, pidä sitä vaan sylissä ja osoita, että sua kiinnostaa. Oo valmis kuuntelemaan niin paljon kuin se haluaa kertoa. - liian nopeasti
Jälkiviisaus on helppoa mutta omasta mielestäni hän on aloittanut suhteen liian nopeasti tapauksen jälkeen, etenkin jos asia on täysin käsittelemättä. Toivottavasti hän on kuitenkin ilmoittanut asian poliisille. Ja ehdottomasti hän tarvitsee ammattiauttajan apua ennen kuin kykenee suhteeseen kanssasi, tai kenenkään muunkaan miehen kanssa.
Itse tulin raiskatuksi 16-vuotiaana, seuraavan kerran harrastin seksiä siitä puolentoista vuoden kuluttua. En käynyt ammattiauttajalla, ja se alkoi suhteessa näkymään, joka lopulta päättyi siihen että en kyennyt seksiin.
Vaikka varmasti mielipiteesi on se että saunan taakse ja laukaus niskaan sellaiselle ukolle, niin ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA esitä uhoa tyttöystävällesi!!!- VilleÄr
Siitä tapahtumasta on aikaa noin puoli vuotta, laitoin vahingossa tuon pari kuukautta kun väsyneenä naputtelin.
Sehän ei tietenkään muuta mitään, ajattelin vain korjata.
Ei tulis mieleenkään alkaa uhoamaan kostosta ja raiskaajan lynkkaamisesta, enkä sitä tekiskään koska se ei ketään hyödyttäis ja itse istuisin linnassa pitkään.
Jokainen neuvoo käymään ammattiauttajalla mutta minkäs teet, ei toista voi sinne väkisin viedä.
Kun asiasta ei muutenkaan puhuta sanaakaan, niin miten ihmeessä voin ottaa sen esille ja ehdottaa terapeuttia tms... Vaikeaa.
Ja toinen juttu, vaikka hän haluaisi puhua siitä ammatti- ihmisen kanssa ja tietäisi että se on hyvä vaihtoehto traumojen purkamiseen, niin luultavasti hän sitä ehdottaessani joko suuttuisi tai sanoisi ettei halua mennä.
Tällä ihmisellä oli kouluaikoina ja myöhemminkin käyntejä terapeutilla ja sosiaalityöntekijöillä johtuen perheongelmista, ja näistä käynneistä on jäänyt hänelle tosi kielteinen kuva terapeuteista yms.
Seksi sinänsä ei ole mikään ongelma, itselleni se ei ole mikään tärkein asia maailmassa ja pystyn helposti olemaan ilmankin. Mutta vaikka seksi ja kaikki siihen liittyvä jätetäänkin pois, niin tuo asia hautuu koko ajan pinnan alla eikä purkaudu mihinkään...
Eihän se sillä korjaannu että jätetään seksi pois, ei puhuta koko asiasta eikä edes seksistä mitään.
Pitää kai yrittää jotenkin fiksusti ja hienovaraisesti ottaa asiaa puheeksi ja ehdottaa terapeutilla käyntiä. - Maria007
VilleÄr kirjoitti:
Siitä tapahtumasta on aikaa noin puoli vuotta, laitoin vahingossa tuon pari kuukautta kun väsyneenä naputtelin.
Sehän ei tietenkään muuta mitään, ajattelin vain korjata.
Ei tulis mieleenkään alkaa uhoamaan kostosta ja raiskaajan lynkkaamisesta, enkä sitä tekiskään koska se ei ketään hyödyttäis ja itse istuisin linnassa pitkään.
Jokainen neuvoo käymään ammattiauttajalla mutta minkäs teet, ei toista voi sinne väkisin viedä.
Kun asiasta ei muutenkaan puhuta sanaakaan, niin miten ihmeessä voin ottaa sen esille ja ehdottaa terapeuttia tms... Vaikeaa.
Ja toinen juttu, vaikka hän haluaisi puhua siitä ammatti- ihmisen kanssa ja tietäisi että se on hyvä vaihtoehto traumojen purkamiseen, niin luultavasti hän sitä ehdottaessani joko suuttuisi tai sanoisi ettei halua mennä.
Tällä ihmisellä oli kouluaikoina ja myöhemminkin käyntejä terapeutilla ja sosiaalityöntekijöillä johtuen perheongelmista, ja näistä käynneistä on jäänyt hänelle tosi kielteinen kuva terapeuteista yms.
Seksi sinänsä ei ole mikään ongelma, itselleni se ei ole mikään tärkein asia maailmassa ja pystyn helposti olemaan ilmankin. Mutta vaikka seksi ja kaikki siihen liittyvä jätetäänkin pois, niin tuo asia hautuu koko ajan pinnan alla eikä purkaudu mihinkään...
Eihän se sillä korjaannu että jätetään seksi pois, ei puhuta koko asiasta eikä edes seksistä mitään.
Pitää kai yrittää jotenkin fiksusti ja hienovaraisesti ottaa asiaa puheeksi ja ehdottaa terapeutilla käyntiä.Onko tyttöystäväsi ollut yhteyksissä Tukinaiseen? Sinne voi soittaa milloin tahansa ja siellä ollaan erikoistuttu raiskauksiin. Jos tyttöystävälläsi on negatiivinen mielipide terapeuteista, nii ehkä auttais, jos hän vois hoitaa edes puhelimen kautta tuntemuksiaa..saattaa olla helpompaa, ku ei nää sitä ihmist kelle puhuu..
Kannattaa ehkä hienovarasest sanoo asiast ja ainakii antaa se numero, eihän sinne oo pakko soittaa heti.. Numero on 0800-97899. - aiemman kirjoittanut
VilleÄr kirjoitti:
Siitä tapahtumasta on aikaa noin puoli vuotta, laitoin vahingossa tuon pari kuukautta kun väsyneenä naputtelin.
Sehän ei tietenkään muuta mitään, ajattelin vain korjata.
Ei tulis mieleenkään alkaa uhoamaan kostosta ja raiskaajan lynkkaamisesta, enkä sitä tekiskään koska se ei ketään hyödyttäis ja itse istuisin linnassa pitkään.
Jokainen neuvoo käymään ammattiauttajalla mutta minkäs teet, ei toista voi sinne väkisin viedä.
Kun asiasta ei muutenkaan puhuta sanaakaan, niin miten ihmeessä voin ottaa sen esille ja ehdottaa terapeuttia tms... Vaikeaa.
Ja toinen juttu, vaikka hän haluaisi puhua siitä ammatti- ihmisen kanssa ja tietäisi että se on hyvä vaihtoehto traumojen purkamiseen, niin luultavasti hän sitä ehdottaessani joko suuttuisi tai sanoisi ettei halua mennä.
Tällä ihmisellä oli kouluaikoina ja myöhemminkin käyntejä terapeutilla ja sosiaalityöntekijöillä johtuen perheongelmista, ja näistä käynneistä on jäänyt hänelle tosi kielteinen kuva terapeuteista yms.
Seksi sinänsä ei ole mikään ongelma, itselleni se ei ole mikään tärkein asia maailmassa ja pystyn helposti olemaan ilmankin. Mutta vaikka seksi ja kaikki siihen liittyvä jätetäänkin pois, niin tuo asia hautuu koko ajan pinnan alla eikä purkaudu mihinkään...
Eihän se sillä korjaannu että jätetään seksi pois, ei puhuta koko asiasta eikä edes seksistä mitään.
Pitää kai yrittää jotenkin fiksusti ja hienovaraisesti ottaa asiaa puheeksi ja ehdottaa terapeutilla käyntiä.Tyttöystäväsi ei mene terapeutille jos hän ei siihen ole valmis. Jossain vaiheessa, ja siihen voi mennä vuosikausia, hän tulee huomaamaan tarvitsevansa ulkopuolista apua trauman käsittelyyn. Tuollainen trauma kun ei mene itsestään ohi! Kuten sanoin, minut on raiskattu kun olin 16-vuotias ja siitä on nyt 20 vuotta. Vasta 2-3 vuotta sitten olin todella oikeasti sinut seksuaalisuuteni kanssa. Oletko valmis odottamaan niin kauan hänen kanssaan?
- tarvitaan
ainakin oman kokemukseni mukaan. Ihmiset tietty ovat erilaisia, eikä kaikki toimi kaikille. Kuitenkin, seurustelin aikoinaan nuoren naisen kanssa, joka oli raiskattu puoli vuotta aiemmin. Hän otti asian esille itkien, kun oltiin sinä vaiheessa suhdetta. Annoin aikaa, kuuntelin ja keskustelin, ei muuta. Tein kai jotain oikein, koska pääsimme viikkojen jälkeen eteenpäin. Suhde kesti useita kuukausia, mutta päättyi muista syistä myöhemmin. Vuosia jälkeenpäin hän kiitti minua, kun olin "pelastanut" hänen elämänsä.
Ei ole kokemusta muista keinoista kuin kuuntelusta ja keskustelusta, mutta ammattiapukaan ei ole huono idea, sitä vartenhan heillä on koulutus.- _Nainen_
En usko, että monet naisetkaan tuntevat itseään likaiseksi vaikka saman sukupuolen edustaja olisikin syllistynyt raiskaukseen tms. (Suomessa naisten tekemiä raiskauksia tapahtuu joka vuosi yli 200 ja Yhdysvalloissa lähes 90 000)
- välittäminen
_Nainen_ kirjoitti:
En usko, että monet naisetkaan tuntevat itseään likaiseksi vaikka saman sukupuolen edustaja olisikin syllistynyt raiskaukseen tms. (Suomessa naisten tekemiä raiskauksia tapahtuu joka vuosi yli 200 ja Yhdysvalloissa lähes 90 000)
Muistathan kertoa tyttöystävällesi nuo asiat mitkä kerroit täällä. Että seksi ei ole sinulle suhteessa pääasia ja jaksat kyllä odottaa. Voit siis kertoa, että etenette tytön ehdoilla, ettei hänen tarvitsisi pelätä esimerkiksi suhteen päättymistä sen takia, että ei nyt kykene seksiin kanssasi tai, että pitäisit häntä jotenkin viallisena, koska hänet on raiskattu. Kerro, että olet huolissasi hänestä, kun hän pitää asiaa sisällään. Kerro, että et ehkä osaa auttaa tai sanoa oikeita asioita, mutta olet aina valmis kuuntelemaan. Ja että välität. Ehkä voit sanoa, että jos hän ei sinulle pysty puhumaan, olisi sinun mielestäsi hyvä puhua asiasta jollekin. Sano, että pelkäät asian tulevan jonkinlaiseksi muuriksi välillenne, etkä halua sitä.
Tässä muutamia ajatuksia, jotka tilanne minussa herätti. Toivottavasti tilanne pikkuhiljaa selviää.
- avuton...
Minut raiskattiin kun olin 14-vuotias.Koskaan en siitä kenekään ammattiauttajan kanssa puhunut koska olin vielä niin nuori että en ymmärtänyt silloin mitä minulle oikeastaan tapahtui!Asia on kuitenkin vaikuttanut minuun koko ikäni ja se on vaikeuttanut minun suhtautumistani miehiin ja en koskaan ole osannut olla täysin luottavainen kehenkään!Mieheni asian kyllä tietää ja yrittää minua edelleen auttaa vaikka olen sulkenut sen asian kähes kokonaan mielestäni!MUTTA ANNAN SELLAISEN NEUVON ETTÄ JOS TYTTÖYSTÄVÄSI EI KÄY MISSÄÄN AMMATTILAISEN LUONA NIIN YRITÄ KAIKKESI SAADA HÄNET SINNE KOSKA SE ASIA VOI JÄÄDÄ MUUTEN VAIVAAMAAN KOKO LOPPUELÄMÄKSI!
- sinulle!!!
ja muille raiskatuille voimia ja jaksamista!!
Ehdotan silti etta menet terapiaan vaikka tapauksesta onkin aikaa!
- banahrealisti
Ei kannata jäädä henkisesti vammautetun naikkosen kelkkaan. Hommaa uusi tyttöystävä, sellainen, jota ei ole raiskattu. Tällöin elämäsi muuttuu paljon helpommaksi. Nimittäin ikäluokastasi löytyy terveitäkin tyttöjä.
- _MonaLisa_
Siis se että et tiennyt mitä sinulle tapahtui kun sinut raiskattiin 14-vuotiaana. Olit kuitenkin sen verran iso tyttö, että olisi luullut tietävän! Vai olitko jotenkin purkissa laput silmillä kasvanut? Anteeksi näin rumasti sanottuna, mutta minua ihmetyttää kovasti. :o
Kyllähän alle 10-vuotiaskin tietää mitä raiskaaminen tarkoittaa. Ainakin sen, mitä siinä tapahtuu ja että se on väkisinmakaamista. - avuton 14-vuotias
_MonaLisa_ kirjoitti:
Siis se että et tiennyt mitä sinulle tapahtui kun sinut raiskattiin 14-vuotiaana. Olit kuitenkin sen verran iso tyttö, että olisi luullut tietävän! Vai olitko jotenkin purkissa laput silmillä kasvanut? Anteeksi näin rumasti sanottuna, mutta minua ihmetyttää kovasti. :o
Kyllähän alle 10-vuotiaskin tietää mitä raiskaaminen tarkoittaa. Ainakin sen, mitä siinä tapahtuu ja että se on väkisinmakaamista.Tarkoitin että luulin silloin että se kuuluu elämään vaikka sanoo ei...monet ihmiset tiesivät mitä tapahtui ja sen jälkeen kun se tapahtui muistan kun itkin ja pyysin apua(siellä missä se tapahtui) mutta kukaan ei tehnyt mitään joten minulle jäi sellainen tunne että se oli ok vaikka minuun sattui...näin "isona tyttönä" tiedän että se oli kaikkea muuta kuin ok!Tästä on vaikea puhua ja halusin vain ottaa kantaa pojan avunpyyntöön...
- avuton 14-vuotias
_MonaLisa_ kirjoitti:
Siis se että et tiennyt mitä sinulle tapahtui kun sinut raiskattiin 14-vuotiaana. Olit kuitenkin sen verran iso tyttö, että olisi luullut tietävän! Vai olitko jotenkin purkissa laput silmillä kasvanut? Anteeksi näin rumasti sanottuna, mutta minua ihmetyttää kovasti. :o
Kyllähän alle 10-vuotiaskin tietää mitä raiskaaminen tarkoittaa. Ainakin sen, mitä siinä tapahtuu ja että se on väkisinmakaamista.Tarkoitin että luulin silloin että se kuuluu elämään vaikka sanoo ei...monet ihmiset tiesivät mitä tapahtui ja sen jälkeen kun se tapahtui muistan kun itkin ja pyysin apua(siellä missä se tapahtui) mutta kukaan ei tehnyt mitään joten minulle jäi sellainen tunne että se oli ok vaikka minuun sattui...näin "isona tyttönä" tiedän että se oli kaikkea muuta kuin ok!Tästä on vaikea puhua ja halusin vain ottaa kantaa pojan avunpyyntöön...
- mene
avuton 14-vuotias kirjoitti:
Tarkoitin että luulin silloin että se kuuluu elämään vaikka sanoo ei...monet ihmiset tiesivät mitä tapahtui ja sen jälkeen kun se tapahtui muistan kun itkin ja pyysin apua(siellä missä se tapahtui) mutta kukaan ei tehnyt mitään joten minulle jäi sellainen tunne että se oli ok vaikka minuun sattui...näin "isona tyttönä" tiedän että se oli kaikkea muuta kuin ok!Tästä on vaikea puhua ja halusin vain ottaa kantaa pojan avunpyyntöön...
puhumaan terapeutille kun se asia sinua kuitenkin vaivaa? Sanoit itse, että "MUTTA ANNAN SELLAISEN NEUVON ETTÄ JOS TYTTÖYSTÄVÄSI EI KÄY MISSÄÄN AMMATTILAISEN LUONA NIIN YRITÄ KAIKKESI SAADA HÄNET SINNE KOSKA SE ASIA VOI JÄÄDÄ MUUTEN VAIVAAMAAN KOKO LOPPUELÄMÄKSI!" Ei pitäisi antaa toisille tuollaisia neuvoja jos ei toteuta niitä itsekään...
- ...
mene kirjoitti:
puhumaan terapeutille kun se asia sinua kuitenkin vaivaa? Sanoit itse, että "MUTTA ANNAN SELLAISEN NEUVON ETTÄ JOS TYTTÖYSTÄVÄSI EI KÄY MISSÄÄN AMMATTILAISEN LUONA NIIN YRITÄ KAIKKESI SAADA HÄNET SINNE KOSKA SE ASIA VOI JÄÄDÄ MUUTEN VAIVAAMAAN KOKO LOPPUELÄMÄKSI!" Ei pitäisi antaa toisille tuollaisia neuvoja jos ei toteuta niitä itsekään...
että neuvoni ei kuullosta siksi hyvältä kun en ole itse käynyt terapiassa mutta tiedän sen että tämän jutun alkuperäinen nuori nainen on vasta vähän aikaa sitten joutunut kokemaan kamalia ja hänellä voisi olla vielä mahdollisuus saada apua...kuten myös minulla mutta 12 vuoden jälkeen asia tuntuu jo niin oudolta jos siitä pitäisi mennä puhumaan ulkopuolisille mutta sen olen havainnut että tämä kirjoittaminen on myös hyvä keino joka helpottaa minua jos vain mitenkään pystyn toisia saman kokeneita auttamaan
- Opiskelija85
... kirjoitti:
että neuvoni ei kuullosta siksi hyvältä kun en ole itse käynyt terapiassa mutta tiedän sen että tämän jutun alkuperäinen nuori nainen on vasta vähän aikaa sitten joutunut kokemaan kamalia ja hänellä voisi olla vielä mahdollisuus saada apua...kuten myös minulla mutta 12 vuoden jälkeen asia tuntuu jo niin oudolta jos siitä pitäisi mennä puhumaan ulkopuolisille mutta sen olen havainnut että tämä kirjoittaminen on myös hyvä keino joka helpottaa minua jos vain mitenkään pystyn toisia saman kokeneita auttamaan
Saanko kysyä sinulta, että minkälaisia tunteita olet kokenut miehiä kohtaan tapauksen jälkeen? Oletko voinut luottaa heihin enää sen jälkeen, oletko halunnut kostaa kaikille miehille ja jos olet niin millälailla? Miten se tapaus on vaikuttanut sinuun henkisesti, olet ilmeisesti (kuten kerroit) joutunut painimaan huonon itsetunnon kanssa ja tietynlaisen häpeän kanssa vaikka kyseessä on ollut raiskaus etkä sinä ole ollut syyllinen? Onko sinulla voimakkaita mielialan vaihteluita tai muita vastaavia psyyken oirehtimisilmiöitä?
Oletko pystynyt olemaan miehesi kanssa ihan onnellinen vai kumpuavatko ajatuksesi joskus tietyissä tilanteissa siihen hetkeen ja tilanteeseen? Onko seksuaalisuutesi "ylikorostunut" mielestäsi vai onko se mielestäsi normaalilla tasolla?
Ilmoititko poliiseille kyseisestä tapauksesta ja onko hän joutunut vastaamaan tekosistaan? Miksi et halua puhua ammattilaisen kanssa vaikka he ovat ainoita, jotka sinua oikeasti pystyvät auttamaan, ei miehesi tai sinä itsekään? Heillä on se tieto miten psyyken asioista pääsee selvyyteen ja miten SINÄ OPIT TAAS RAKASTAMAAN ITSEÄSI!
Anteeksi uteliaisuuteni mutta menen opiskelemaan psykologiaa ja minua kiinnostavat tämän tapaiset jutut. Sinun ei tarvitse vastat jos et halua, en loukkaannu! Tsemppiä sinulle! - joo-o, taas .
voi sullakin muttua toi mielipide jos joskus saat vaimon ja vaikka tyttaren..
- juuuuuups
raiskattu ei ole sairas vaan raiskaaja.
- Sitä että,
juuuuuups kirjoitti:
raiskattu ei ole sairas vaan raiskaaja.
Jos jättää, huoralle maksamatta ,vaikka sitä olis pantu samana päivänä 5 kertaa:: Se on Raiskaus !!
- lotta777
avuton 14-vuotias kirjoitti:
Tarkoitin että luulin silloin että se kuuluu elämään vaikka sanoo ei...monet ihmiset tiesivät mitä tapahtui ja sen jälkeen kun se tapahtui muistan kun itkin ja pyysin apua(siellä missä se tapahtui) mutta kukaan ei tehnyt mitään joten minulle jäi sellainen tunne että se oli ok vaikka minuun sattui...näin "isona tyttönä" tiedän että se oli kaikkea muuta kuin ok!Tästä on vaikea puhua ja halusin vain ottaa kantaa pojan avunpyyntöön...
Alaka valita joidenkin ilkeista viesteista. Sa oot niin kamalia joutunut kokemaan, et huh huh... Sa oot jo voittanut, koska olet viela taalla.
Halauksia ja voimia - jokainen toipuu tavallaan
Opiskelija85 kirjoitti:
Saanko kysyä sinulta, että minkälaisia tunteita olet kokenut miehiä kohtaan tapauksen jälkeen? Oletko voinut luottaa heihin enää sen jälkeen, oletko halunnut kostaa kaikille miehille ja jos olet niin millälailla? Miten se tapaus on vaikuttanut sinuun henkisesti, olet ilmeisesti (kuten kerroit) joutunut painimaan huonon itsetunnon kanssa ja tietynlaisen häpeän kanssa vaikka kyseessä on ollut raiskaus etkä sinä ole ollut syyllinen? Onko sinulla voimakkaita mielialan vaihteluita tai muita vastaavia psyyken oirehtimisilmiöitä?
Oletko pystynyt olemaan miehesi kanssa ihan onnellinen vai kumpuavatko ajatuksesi joskus tietyissä tilanteissa siihen hetkeen ja tilanteeseen? Onko seksuaalisuutesi "ylikorostunut" mielestäsi vai onko se mielestäsi normaalilla tasolla?
Ilmoititko poliiseille kyseisestä tapauksesta ja onko hän joutunut vastaamaan tekosistaan? Miksi et halua puhua ammattilaisen kanssa vaikka he ovat ainoita, jotka sinua oikeasti pystyvät auttamaan, ei miehesi tai sinä itsekään? Heillä on se tieto miten psyyken asioista pääsee selvyyteen ja miten SINÄ OPIT TAAS RAKASTAMAAN ITSEÄSI!
Anteeksi uteliaisuuteni mutta menen opiskelemaan psykologiaa ja minua kiinnostavat tämän tapaiset jutut. Sinun ei tarvitse vastat jos et halua, en loukkaannu! Tsemppiä sinulle!kun nyt sitä psykologiaa opiskelet, niin opiskelepa heti yksi asia, minä kun kuulun siihen teidän asiakaskuntaanne...
olen käynyt useammalla psykiatrilla ja psykologilla 10 vuoden aikana ja vasta muutama vuosi sitten löysin itselleni sopivan.
teillä on se vika, että te luulette oikeasti lukevanne sen tiedon, mikä tarvitaan kokemuksen kautta ja se tietynlainen ylimielisyys on hemmetin ärsyttävää "juu, kyllä mä ymmärrän" ajatus on todella hanurista, koska vaikka sulle selittäisi seksuaalisesta väkivallasta mitä, sä et todellakaan sitä ymmärrä, ellet itse ole kokenut tai omaa riittävää elämänkokemusta muuten, minkä myötä sun myötäelämisen taito on kasvanut.(toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto)
tuli vaan mieleen sun lauseesta "Miksi et halua puhua ammattilaisen kanssa vaikka he ovat ainoita, jotka sinua oikeasti pystyvät auttamaan, ei miehesi tai sinä itsekään? Heillä on se tieto miten psyyken asioista pääsee selvyyteen ja miten SINÄ OPIT TAAS RAKASTAMAAN ITSEÄSI! "
he eivät todellakaan ole ainoita,jotka OIKEASTI pystyvät auttamaan, nimenomaan itsestä se paraneminen lähtee (kyllä suosittelen avun hankkimista myös) ja oma mies voi olla hyvin ratkaisevassa asemassa paranemisen tiellä.
oikeasti he pystyvät auttamaan sinua auttamaan itseäsi, tukemaan sinua, kun itse selvität oman psyykesi asiat, antamaan työkaluja, miten sinä ja miehesi selviätte eteenpäin ja auttamaan sinua löytämään taas itse uudelleen itsesi ja ehkä jopa rakkauden itseäsi kohtaan.
mutta se että he ovat ainoita, jotka oikeasti auttavat. hevonkukkua, käytä sitä mikä toimii. niinku oikeesti.
- jarkko79
anna likka kaverilles vaan aikaa. kun hän alkaa luottamaan sinuun paremmin niin eiköhän se siitä. olen samaa mieltä että jos mies raiskaa niin hänet pitäisi viedä johonkin pieneen saareen jossa on kymmenkunta homoa jotka saisivat luvan jahdata raiskauksesta tuomittua, johan saisi oikean kohtelun.
- tietolaari
"Raiskauksen uhrit kokevat usein traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, joskus jopa koko loppuelämänsä ajan. Henkiset seuraukset ovat yleensä kulttuurisidonnaisia, mutta yleensä koetaan häpeää ja vihaa, josta usein seuraa masennusta. Uhrit ovat käytännössä aina psykologisen hoidon tarpeessa. Joissain kulttuureissa raiskatut saatetaan syyllistää ja syrjäyttää yhteisöstä. Näin esimerkiksi arabimaissa, joissa raiskattuja naisia usein surmataan suvun kunnian nimissä."
- Anonyymi
"Joissain kulttuureissa raiskatut saatetaan syyllistää ja syrjäyttää yhteisöstä. Näin esimerkiksi arabimaissa, joissa raiskattuja naisia usein surmataan suvun kunnian nimissä."
Ja Suomessako ei syyllistetä? vedä ny vittu päähäs. Kyllä meillä Suomessakin seksuaalisen väkivallan uhri syyllistetään jos hän sattuu olemaan vahva suomalainen valkoinen tyttö tai nainen. Vain ruskea tyttö voi olla uhri. Tai venäläinen. Tai kuka tahansa muu maahanmuuttajataustainen. Suomalainen nainen ei voi olla uhri ilman omaa syytään. Koska suomalainen nainen on lutka.
Jos valkoinen suomalainen lutka raiskataan ihan kenen tahansa toimesta - tekijällä ei väliä, johtuu se siitä että hän on ollut suomalainen valkoinen lutka. Sen jälkeen hänet kiusataan itsemurhaan asti siitä ettei hän osannut olla oikealla tavalla olemassa. Hautajaisissa todetaan yhteistuumin papin johdolla että omavika. Mitä oli alkoholisti, mielisairaushäiriöinen syntiin lankeileva portto. Arkun päässä siunausta toimittava pastori julistaa kuinka "vainaja joutui kantamaan omien lankeemustensa seurauksia myös omassa kehossaan". Yleisö nyökyttää päätään. Koska vainaja oli nainen, joka oli monisairas, ylipainoinen, ja menettänyt ulkonäkönsä. Rahvas karvainen suomalainen maatiaispappi analysoi vainajan ulkonäköä ja heittää läpändeeriä vainajan kustannuksella kun nyt se on "vieläkin kauniimpi" kun "se on siellä taivaassa ja sillä on valkoinen puku ja kaikki". Muistopöydällä seisoo kuva vainajasta, alkoholistinaisesta joka ei ole enää kaunis. Pappi vittuilee vainajalle siitä ettei hän ole kaunis.
Ja vainajan vanhempia taputellaan olalle että oli se sentään hyvä että päästiin tuostakin taakasta eroon. Oli se sentään raskasta olla tuollaisen moniongelmaisen itse itsensä vaikeuksiin saattaneen lutkan lähiomainen. Nyt voidaan vihdoin huokaista helpotuksesta.
Arabimaissa raiskattuja naisia murhataan kunnian nimissä. Koska meillä raiskataan ihan vain läpällä, ei siitä saa suuttua, ei mieltään pahoittaa meillä heidät kiusataan kuoliaaksi. Turhasta ulisevat. Omavika. Näin meillä Suomessa.
Kyllä meillä no hyvin asiat suomessa. Voi niitä ruskeita tyttöjä ja heidän kohtaloaan. - Anonyymi
"Uhrit ovat käytännössä aina psykologisen hoidon tarpeessa."
Väärin. Uhrit eivät tarvitse yhteiskunnalta mitään muuta kuin oikeutta. Siis näytön siitä että yhteiskunta on yksiselitteisesti uhrin puolella, ja takaa hänen turvallisuutensa jatkossa. Näinhän ei Suomessa ole koskaan ollut eikä ole vieläkään.
Raiskauksen uhriin kohdistettua psykologista apua tarvitsee yhteiskunta itse koska sillä lailla raiskauksen uhrista tehdään vaaraton. Terapiassa hänet riisutaan kaikista niistä aseista joilla hän normaalitilassa alkaisi vaatimaan oikeuksiaan ja puolustamaan itseään. Hänelle suoritetaan psykologinen kastraatio, häntä aletaan uhriuttamaan oikein urakalla.
Koska raiskauksen uhri on vaarallinen. Sehän voi jumalauta hautoa vaikkapa kostoa. Tämä vaara täytyy eliminoida uskottelemalla uhrille että hän tarvitsee itkupiirejä vertaistueksi, ja että hän on taantunut lapsen tasolle henkisesti. Hänet ohjataan terapiaan opettelemaan häpeämistä. Hänen mieleensä istutetaan ajatuksia että hänen että hänen kuuluu nyt sitten inhota itseään. Ja varsinkin syyllistää itseään. Siis vaikka hän kyllä oikein hyvin tietäisi olevansa syytön. Asiantuntijat selittävät hänelle miltä hänestä nyt tuntuu. Jos hän väittää olevansa vihainen, selitellään viha pois löytämällä sen takaa kaikenlaisia uhriuttavia tunteita, kuten pelkoa ja häpeää. Vihan väitetään olevan vain naamio joka kätkee taakseen kaikenlaisia psykologisesti kastroivia, puolustuskyvyttömäksi tekeviä tunteita jotka ovat niitä oikeita tunteita. Niitä aletaan sitten nylkyttämään terapiassa. Jos väität ettei sinua hävetä, terapeutti kieltäytyy uskomasta ja pakottaa sinut tunnustamaan että sinua hävettää. Toki terapeutti antaa armollisesti luvan tuntea myös vihaa. Se on terve tunne, hyvä tyttö niin sitä pitää! Mutta sitten sen takaa kuitenkin löytyy niitä oikeita kastroivia tunteita, kunhan vihaa on tunnettu terapeutin johdolla tarpeelliseksi katsottu määrä. Sitten pitää jo vihdoin särkyä henkisesti "turvallisessa ympäristössä" ja tunnustaa kuinka paljon hävettää kun tuntee syyllisyyttä asiasta joka ei ole oma vika. Psykologisen avun piirissä raiskauksen uhria kannustetaan kehittämään itselleen kaikenlaisia mielikuvituksellisia oireita, ja hänet sementoidaan niitä märehtimään ja analysoimaan loppuelämänsä. Kemiallinen lobotomia suoritetaan tietenkin heti ensi tilassa koska kemiallisten aineiden vaikutuksen ansiosta hän on helpommin johdateltavissa ja kontrolloitavissa.
Lopulta voi yhteiskunta huokaista helpotuksesta kun on raiskauksen uhri hoidettu invalidiksi, päihderiippuvaiseksi holhouksen tarpeessa olevaksi ihmisromuksi. Vaarattomaksi. Sitten voidaan olla yhdessä hiljaa ja sytytellä kynttilöitä muistolle. Terapeutille tulee siitä hyvä mieli.
Ja tili.
- -maksu erääntyy vielä joskus-
Olin samassa jamassa kymmenisen vuotta sitten.
Tyttöystävä joutui joukkoraiskauksen kohteeksi kotibileissä ja kukaan näistä tekijöistä ei saanut tuomiota ainakaan vielä.
Ainakin meillä seksielämä ei koskaan palannut sille raiskausta edeltäneelle tasolle .
Ongelmia on riittänyt yhdyntäkivuista ja vaginismista aina kuukausien haluttomuuteen.
Enää ei tosin tee enää itsekkään mieli kun 9 yritystä kymmenestä päättyy johonkin ongelmaan.
Kyse ei ole hellyyden puutteesta eikä muustakaan välittämisestä.
Välillä tuntuu menevän pelottavan hyvin ilman seksiäkin.
On laukattu lääkärit ja terapeutit aivan turhaan.
Valtaosa näistä terapeuteista keskittyy arvioimaan mitä minä teen väärin että näin käy.
Ja yllättäin kyseessä ovat vastakkaista sukupuolta olevat ammattinsa harjoittajat. - Anonyymi
Mulle kans. Joulukuun alus mun nykynen raiskattiin. Tiedän tekijän mutta poliisejakaan ei kiinnostanut. Tosiaan oltiin alettu joulukuun lopus mutta asia vaivaa ja ahdistaa jotenki tuntuu ettrn uskalla edes koskea häneen jottei hän tuntis painostusta tai muuta sellaista. Seksi tuntuu väärältä kun mieleen pompahtaa se että hänet on raiskattu pari kuukautta sitten. Luotamme toisiimme kyllä mutta tuntuu että teen jotain väärin. Tyttöystäväni ei halua puhua siitä ja asia on vielä niin tuore että haluaisin tehdä uuden rikosilmoituksen mutta tyttöystäväni meinasi että ehkä jättäisi jos tekisin ilmoituksen
- Anonyymi
Miten niin poliiseja ei kiinnostanut? Menittekö poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta? Ja sanottiin että ei kiinnosta?
- Anonyymi
Homot ovat hankkineet yhteiskunnassa jalansijaa kyseenalaisella tavalla. Pelkkä kaapista ulostulo ja asioista avoin tiedottaminen eivät ole pelkästään heidän keinojaan.
Pedofiilimaalitus on myös yksi heidän keinonsa. Homoseksuaalit maalittavat pedofiiliksi miehiä jotka ovat esimerkiksi jääneet paitsi naissuhteista vaikka ahdasmielisen uskonyhteisön tai jonkiun lapsuuden traumojen takia. Tällainen henkilö voi olla vaikka itse pedofiilin uhri lapsuudessaan. Tällaista miestä he ainakin koettavat painostaa esittämään homoa.
Pahimmassa tapauksessa he voivat jopa koettaa näillä juoruilla painostamalla pakottaa tällaista henkilöä homoilemaan.
Setan toiminta on hyvin epämiellyttävää. - Anonyymi
Aloittaja: Olet toiminut todella fiksusti ja huomaavaisesti tyttöystävääsi kohtaan, osoittaen aitoa välittämistä, olemalla aito mies. Et sellainen, kuin tytön aiempi kokemus.
Anna tyttöystäväsi rauhassa käsitellä traumaansa, äläkä kiirehdi, ettei hän todellakin alkaisi niputtaa "kaikkia miehiä vain hyväksikäyttäjiksi".
Osoita hänelle, että välität hänestä ja kuuntele, jos hän alkaa sinulle tuosta tapauksesta puhumaan.
Mutta myös hänen on kunnioitettava sinua, hän ei saa itsekkäästi leikkiä tunteillasi, loputtomiin "pihtailla". Älä itse suostu tällaisen, mahd. kostotoimen uhriksi.
Uskon kyllä, että tytön kohdalla on tässä kyseessä aito trauma: lukkiutuminen asialle. Mutta elämän on jatkuttava!- Anonyymi
Tämänkin ketjun alku on vuodelta 2007...
- Anonyymi
Mut raiskattiin viime lokakuussa. Menin ihan sekasin, eristäydyin kotiin ja häpesin ja inhosin itseäni. Piirsin vaan ja kirjottelin jotaan lappusia joita revin sit palasiks. Otin sit yhteyttä raiskaustuki keskukseen. Sieltä ohjasivat seriin (seksuaalirikosten uhreille tarkotettu päivystys). Kävin siellä sukupuolitautitesteissä ja psykologin juttusilla. Oli kyllä mukava se psykologi mutta olisin niin toivonut että se olisi ollut nainen. Tunsin valtavaa häpeää puhuessani miehelle tollasesta asiasta. Lopulta lopetin käynnit. Tuntuu että olen seksuaalisesti ihan rikki.
- Anonyymi
Kannattaa varoa ja olla hiljaa jos se aihe tulee puheeksi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 605957
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap243764Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2302053Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261810- 951256
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311249Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel2981049Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee54990Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76919Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35868