Psykiatrisen pakkohoidon perusteista on pidettävä kiinni vaikka näin ei aina haluttaisikaan tehdä.
Pakkohoito perustuu säännöissä mielisairauteen, mutta käytäntö on luvattoman useasti jotain muuta.
Käytännössä pakkohoitoon voi johtaa potilaan lähimmäisen vaatimukset taikka jonkilainen kosto. Lähimmäisen vaatimus taikka kosto ei ole pakkohoidon syy.
Ollaanhan nykyään jo edetty jonkiverran parempaan suuntaan vanhoista tavoista. Vanhemmilta ihmisiltä on tullut kertomuksia joissa poliisi on ilman varoitusta raahanut psykiatriseen sairaalaan jossa lääkärit ovat lääkinneet ruiskulääkityksellä potilaan toimintakyvyttömäksi jonka jälkeen poliisit ovat pampuilla pahoinpidelleet potilaan. Joiltakin on tullut kertomuksia miten potilas ollaan sidottu alasti lepositeisiin ja jätetty makaamaan ilman minkäänlaista huopaa.
Tänäpäivänä käytäntö on kovasti pehmeämpi, mutta edelleen on vaikeuksia saada lääkäreiltä selvitystä siitä, että mitä he luulevat potilaan sairastavan ja vaikeuksia on myös saada pakkohoitoja oikeuden tutkittavaksi vaikka laki tämänkin mahdollistaa.
Käytännössä siis psykiatrinen pakkohoito on vain mielivallan jatkovarsi silloin kun laki ei anna virkavallalle mahdollisuutta alistaa muilla keinoilla. Alistaminen ei tietenkään ole pakkohoidon syy eikä myöskään kenenkään meielenterveydelle hyväksi joten loppujenlopuksi alistaja taikka hoitoa vaativa voi hyvinkin olla itse enemmän hoidon tarpeessa kuin oletettu potilas.
Eikös se olisi kaikille edukasta, että nuodatetaan sääntöjä sekä viedään pakkohoitoon niitä jotka sairastavat eikä suinkaan sairaan lähipiiriä joka oireilee?
Pakkohoito perustuu säännöissä mielisairauteen, mutta käytäntö on luvattoman useasti jotain muuta.
Käytännössä pakkohoitoon voi johtaa potilaan lähimmäisen vaatimukset taikka jonkilainen kosto. Lähimmäisen vaatimus taikka kosto ei ole pakkohoidon syy.
Ollaanhan nykyään jo edetty jonkiverran parempaan suuntaan vanhoista tavoista. Vanhemmilta ihmisiltä on tullut kertomuksia joissa poliisi on ilman varoitusta raahanut psykiatriseen sairaalaan jossa lääkärit ovat lääkinneet ruiskulääkityksellä potilaan toimintakyvyttömäksi jonka jälkeen poliisit ovat pampuilla pahoinpidelleet potilaan. Joiltakin on tullut kertomuksia miten potilas ollaan sidottu alasti lepositeisiin ja jätetty makaamaan ilman minkäänlaista huopaa.
Tänäpäivänä käytäntö on kovasti pehmeämpi, mutta edelleen on vaikeuksia saada lääkäreiltä selvitystä siitä, että mitä he luulevat potilaan sairastavan ja vaikeuksia on myös saada pakkohoitoja oikeuden tutkittavaksi vaikka laki tämänkin mahdollistaa.
Käytännössä siis psykiatrinen pakkohoito on vain mielivallan jatkovarsi silloin kun laki ei anna virkavallalle mahdollisuutta alistaa muilla keinoilla. Alistaminen ei tietenkään ole pakkohoidon syy eikä myöskään kenenkään meielenterveydelle hyväksi joten loppujenlopuksi alistaja taikka hoitoa vaativa voi hyvinkin olla itse enemmän hoidon tarpeessa kuin oletettu potilas.
Eikös se olisi kaikille edukasta, että nuodatetaan sääntöjä sekä viedään pakkohoitoon niitä jotka sairastavat eikä suinkaan sairaan lähipiiriä joka oireilee?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et siis ole ollut vaaraksi itsellesi tai muille ihmisille? Luulin että se on pakkohoidon perusta.
Onko sinulla ketään ihmistä, johon luota oikeasti? Ota hänet nyt tueksesi,ja hoida asioita.
Mieti hänen kanssaan, mitä lääkkeitä sinun olisi parasta syödä. Vaikutat älykkäältä henkilöltä, mutta ilmeisesti olet jotenkin erikoisesti käyttäytynyt, koska olet saanut ihmiset kimppuusi.
Olet varmasti syystä vihainen. Käy viha läpi ketään vahingoittamatta, ja ala sitten toimimaan omaksi parhaaksesi.
Parempaa huomista.
Suhteellinen käsite sinäänsä. Kävin tuossa pikaisesti baarissa juomassa yhden oluen ja tämän yhden oluen aikana näin kolmisen nujakkaa joista yksi oli sellainen jossa kaveria lähdettiin puolustamaan olemattomilla perusteilla pöydän päällä kävellen :))
Olenko sitten vaaraksi muille koska olen koko elämäni aikana joutunut yhteen nujakkaan joka sekin oli sellainen ettei pakotietä ollut olemassa?
Itsellenikö vaarallinen? Enhän ole tarvinnut edes panisiliiniä kuumeeseen, asperiiniä päänsärkyyn taikka laastaria haavaan. En ole edes kokatessa viiltänyt sormeen.
Käytännössä väite vaarallisuudesta on sairas. Ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita minkäänlaisesta vaarallisuudesta. Olettamus vaarallisuudesta on täysin perätön enkä mene edes allekirjoittamaan väitettä jossa itselleen taikka muille vaaraksi oleminen olisi mielenterveydellisen pakkohoidon peruste.
Mitä lääkitystä tarvitsee sellainen ihminen joka ei sairasta mitään. Jos minäkin alkaisin arvostelemaan ihmisiä mielenterveydellisistä syistä, voisin käytännössä mollata ja perustella asiani koko lähipiirin suhteen.
Aika naurettavaa selittää tuollaisia vaaraksi olemisia. Käytännössä nyt kun lähdemme oikein terveellä järjellä ajattelemaan, niin kadunylittäminen on jo vaarallista. Toiset harrastavat laskuvarjohyppyä sekä moottoripyöräilyä. Toiset haluavat leikkiä eläintä ja hankkivat päänahan alle kalloonruuvvattavat pirunsarvet . Joku voi jopa baari-illan jälkeen naida ventovierasta ilman kondoomia ja saada aidsin.
Loppujenlopuksi käteen jää vain se, että kenelle on sattunut. Voin todellakin vakuuttaa, että niille joille sattuu, niin pääsääntöisesti ei järjestetä minkäänlaista hoitopaikkaa, mutta samalla uhitellaan sellaisia joillekka ei satu yhtään mitään. On myös aika epätoden-näköistä, että tietokoneen näppäinten naputtelusta tulisi mitään sen suurempia vaaratilanteita. Varsinkin kun naputtelija istuu hyvinsuunnitellussa ammattikäyttöön tarkotetussa toimistotuolissa sekä käyttää hiirimaton rannetukea.
Kaipa nyt kaikki ne joutuvat pakkohoitoon jotka syyllistyvät suojatienylitykseen ilman kypärää.
Kovin kiihkeältä sinä kyllä vaikutat. Haluttiinko sinut rauhottumaan?
Eipä se mitään kiihtymystä ole jos tuo asiansa selkeäkielisesti esille ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä sinun rauhallisuus on luultavasti jonkilaista sanan ja mielipiteenvapauden rajoittamista jossa ei saa tuoda esille asioiden todellista luonnetta joutumatta jonkilaisen koston taikka uhan alaiseksi.
Nykyaikaisessa maailmassa jokainen joutuu ottamaan vastaan positiivisen ja negatiivisen palautteen. Myös sinä!
Kiihkeys ei ole pakkohoidon peruste! Muistuttaisin, että Mauri Pekkarinen on vapaalla jalalla.
Se jolla on hullun leima (syyttä tai syystä) joutuu aina sietämään tollaista. Psykologian mukaan kaikki "hullun" mielenliikkeet on "ihan selviä mielisairauden oireita". Kun potilas tästä suuttuu, se on muka levottomuutta. Onko terve mieli sama kuin jatkuva vahva lääketokkura?
Muistan vielä kun koulussa kävi eräs kriminaalihuollon virkailija kehumassa pahantekijöitten ymmärtämistä ja "auttamista". Kun kysyin varovaisesti oikeusturvan perään, hän suuttui kovasti eikä leppynyt koko lopputunnin aikana. Onko heillä jokin erioikeus suuttumiseen?
Tuskimpa ne valtiovallan edustajatkaan pitävät siitä, että heidän koko persoonaansa katsellaan 1960-luvun hurjan nuoruuden kautta. Pakkohoidon ongelmat ovat lainsäädännössä.
Suomeen on perustettava Mielenterveystyön uhrit niminen järjestö. Se voisi olla Amnesty Internationalin yhteydessä.
Kyllä lääkäreillä esiintyy mielivaltaa ja kertomuksia sepitetään, joiden potilaan "teot" osoittavat "sairastumista". Sairaaloissa hoitajat mielistelevät lääkäreitä ja saadakseen kiitosta sepittävät mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita, jotka "osoittavat vakavaa sairautta".
Usein myös halutaan kokea hoitoelämyksiä ja taas sepitetään kertomuksia. Lisäksi halutaan asiantuntijana olemisen elämyksiä ja taas sepitetään elämyksiä saadakseen kertomuksia "vakavasta sairaudesta".
Luonnollisestikin tälläinen henkilökunta on vähemmistönä mutta mielivalta on saatava loppumaan. Lääkärit ja hoitajat eivät näytä ymmärtävän, että pakkohoito tosiasiassa tuhoaa ihmiselämän vai eikö ihmiselämistä piitata ?