Kyselisin kokemuksia.
Ensviikolla olisi punktio aika jossa siis tarkastellaan vauvan keuhkoja. Ja todennäkösesti käynnistetään siitä viikon päästä? Silloin ois viikkoja 38.
Millasias kokemuksia?
Onko takana spontaanisti alkaneita synnytyksiä?
Ovatko supistukset kipeempiä?
Kestääkö avautuminen .. Koko synnytys homma kauemmin vai vähemmän aikaa ku normaalisti?
Muita käytännön vinkkejä?
Esim, kun käynnistetään niin lähetetäänkö viel kotiin vai syntyykö se vauva sitten siinä niin pian, vai vai vai??
Kiitoksia kaikista tiedoista ja omista kokemuksista =)
Ensviikolla olisi punktio aika jossa siis tarkastellaan vauvan keuhkoja. Ja todennäkösesti käynnistetään siitä viikon päästä? Silloin ois viikkoja 38.
Millasias kokemuksia?
Onko takana spontaanisti alkaneita synnytyksiä?
Ovatko supistukset kipeempiä?
Kestääkö avautuminen .. Koko synnytys homma kauemmin vai vähemmän aikaa ku normaalisti?
Muita käytännön vinkkejä?
Esim, kun käynnistetään niin lähetetäänkö viel kotiin vai syntyykö se vauva sitten siinä niin pian, vai vai vai??
Kiitoksia kaikista tiedoista ja omista kokemuksista =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensimmäinen synnytykseni käynnistettiin raskaustoksemian ja yliaikaisuuden vuoksi. Ensin aloitettiin kalvojen puhkaisulla, mutta koska synnytys ei siitä käynnistynyt, annettiin oksitosiinia tipalla. Tästä homma lähtikin käyntiin.
Synnytys eteni ainakin omalta kohdaltani ns. normaalin synnytyksen tapaan. Tosin keskivälillä supistukset alkoivat heikentyä, joten oksitosiiniannostusta lisättiin. Tämä sai supistusten tulemaan ilman taukoa ja seurauksena tunti hieman tukalaa oloa.
Ainoana miinuspuolena koin sen, että tipan kanssa etenevässä synnytyksessä lähes kaikki vaihtoehtoiset kivunlievitykset eivät olleet mahdollisia (en tiedä, oliko näin vain minun tapauksessani tilanteesta johtuen vai onko yleispätevä juttu). Epiduraalin sain ja se veikin kaikki kivut pois.
Synnytyksen kesto oli n. 10 tuntia ja siitä jäi kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus. En osaa sanoa, olisiko synntys ollut kivuttomampi tai kestoltaan eri kuin normaalisti käynnistynyt synnytys, koska vertailukohtaa ei vielä ole ollut (talvivauvaa odotellessa :) ), mutta kuten sanoin, en kokenut käynnistystä ainakaan negatiivisena.
Minulla synnytys käynnistettiin viikoilla 37 5 Tilanteesta jossa vauvan keuhkot todettu kypsiksi ja vauvan päähän voitiin koskettaa alakautta, eli lapsi todella alhaalla kiinnittyneenä. Kyseessä siis esikoinen.
Kolme prostaglandiinitablettia kerittiin edellisenä päivänä laittamaan, kun seuraavana yönä klo 05.00 meni lapsivedet spontaanisti. Siitä sitten siirryttiin synnytyssaliin ja 15.48 oli terve poika sylissä. Eli ensisynnyttäjäksi synnytys oli melko nopea ja jokseenkin rajunpuoleinen.
Seuraavaan raskauteen en kyllä haluaisi käynnistettyä synnytystä, siis ainakaan lääkkeillä koska minulla lääkkeet aiheuttivat sen, että paikat avautuivat aivan humauksessa ja keho ei kerinnyt mukaan ollenkaan.
Eli jos vain mahdollista niin pyydä saada käynnistys kalvojen puhkaisulla. Ja sitten kun olet salissa niin ota kaikki mahdollinen lääkkeellinen ja lääkkeetön kivunlievitys ja apu vastaan, koska ei siellä mitaleja jaeta :)
Ei muuta kun onnea matkaan ja kohta se nyytti jo sylissä tuhisee :D
käynnistyksestä oli ihan hyvä. Vedet meni tiistaina ja käynnistelemään aloitettiin perjantai aamuna.(sairaalassa siis olin tämän välin) Kaksi tablettia tarvittiin käynnistämään synnytyksen. Heikot supistukset alkoi yöllä joskus kolmen aikaan ja tyttö syntyikin jo 5.57. Minusta tämä oli esikoisen synnytykseksi nopea, mutta kivuton ja helppo. tosin osa syy on sekin että tyttö syntyi rv 31 4. Mutta näinkin vauhdikkaan kokemuksen jälkeen olen valmis uuteen käynnistykseen jos sellainen tarvitaan tämän kakkosen kanssa.