Mun Rakkaalleni T:lle

Anteeksi, Sinunkin olisi pitänyt uskoa etten hallitse tämänkaltaisia ihmissuhteita. Suhteita, missä toinen ihminen pääsee liian lähelle liian nopeasti. Mä en olisi koskaan saanut antaa sen jatkua, mikä alkoi niin kauniisti.
Liian kauniisti.
Alkoi tuntua jo, että minä ja sinä ollaan tosissaan tarkoitettu toisillemme. Kaikin puolin. En ollut koskaan tavannut sunkaltaista miestä. Ajattelin ja aloin uskoa, että me ollaan kuin " luodut toisillemme ".
Ehkä oltiin, -mistä minä tiedän.
Mä tein ison virheen. Kysyin sinulta voidaanko ehkä mennä kihloihin.Kysyit pari päivää myöhemmin haluaisinko sinun kanssasi elää ja mennä kihloihin sinun kanssasi - sinä kysyit.
Vastasin; unohda koko juttu, jollet voi olla varma siitä nyt ( et ole varma siitä asiasta koskaan ).
Sanoit minulle miten saisit minusta vaimon itsellesi. En vastannut enää mitään.

Yöllä lähdin pois luotasi. Jätin lapun, mihin olin kirjoittanut: " Ota tai jätä - muista, minä rakastan sinua. ".

En ole kuullut sinusta paljoa sen jälkeen. Laitoin txt-viestin sinulle eilen. Sain illalla vain hyvän yön-viestit..mihin vastasin.

Mä tiedän jollain tapaa, että menetin sinut.

Rakastan sua. Aina kai rakastan sua jollain tavoin, enkä unohda sinua. Olet ihminen jota en voinut olla rakastamatta. Aina sinua rakastan.
Vaikka itse tuhosin koko jutun omalla lapsellisella ja tyhmällä käyttäytymisellä, omilla tunnustuksillani,... Aina mä rakastan sinua, aina jotenkin olet mun sydämessäni. Mä tiedän, etten löydä sunkaltaista miestä koskaan.

Anteeksi kulta. Halusin olla sinun kokonaan ja rakastaa sinua, ja oppia rakastamaan ja elämään sinun kanssasi.
Jos yritän selittää, et ehkä ymmärrä.

Kuitenkin, halusin olla sinun. Vain sinun. Ja ikuisesti rakastan sinua.
Ainakin se on totta, kulta. Rakastan sinua, nyt, aina ja ikuisesti.

-sun oma -