Olen 30v mies joka "kieltänyt uskonsa" rippikoulun jälkeen syntyneen ahdistuksen rohkaisemana.
Mukava olisi kuulla kommentteja vastaavan ratkaisun tehneiltä. Itse olen onnellisesti aviossa ja kahden ihanan lapsen isä. Vaimoni myös lestadiolaisesta perheestä ja olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että molempien vanhemmat eivät missään vaiheessa ole meitä hyljänneet. Missä olisimme nyt jos emme olisi toimineet silloin omantunnon mukaan? Olisimmeko vieläkin onnellisempia? Meillä ei olisi tätä ihanaa perhettä emmekä varmaan olisi koskaan edes kohdanneet? Tunnen paljon ihmisiä jotka tehneet saman ratkaisun eri ikäisinä ja ainakin kaikki minun tuntemani ovat tosi onnellisia elämäänsä.
Kaipaan edelleen sitä "turvallisuuden tunnetta" jonka kanssa oli helppo elää kun tiesi kaiken saavan anteeksi. Vastapainoksi tälle menetykselle olen saanut paljon ystäviä ja kokemuksia joista saan voimaa huomattavasti enemmän. Välillä teemme virheitä joita pyydämme toisiltamme anteeksi, mutta asiat myös joudutaan keskustelemaan loppuun asti siten, että anteeksianto tulee sydämestä. Jos olisimme kaikki nämä asiat sovittaneet seurapenkissä kättä nostaen tuntisin varmasti puolisoni paljon etäisemmäksi. Arvostan suuresti uskovia ihmisiä ja yhteisöjä, joista moni saa tarvitsemansa voiman elämään. Voimia ei kuitenkaan ole kenellekään suotu maailmassa niin paljon, että voisi jakaa taivaspaikkoja. Mikäli joku tuntee omaavansa tämän armon niin pyydän ainakin seisomapaikkaa itselleni ja vaimolleni.
Mukava olisi kuulla kommentteja vastaavan ratkaisun tehneiltä. Itse olen onnellisesti aviossa ja kahden ihanan lapsen isä. Vaimoni myös lestadiolaisesta perheestä ja olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että molempien vanhemmat eivät missään vaiheessa ole meitä hyljänneet. Missä olisimme nyt jos emme olisi toimineet silloin omantunnon mukaan? Olisimmeko vieläkin onnellisempia? Meillä ei olisi tätä ihanaa perhettä emmekä varmaan olisi koskaan edes kohdanneet? Tunnen paljon ihmisiä jotka tehneet saman ratkaisun eri ikäisinä ja ainakin kaikki minun tuntemani ovat tosi onnellisia elämäänsä.
Kaipaan edelleen sitä "turvallisuuden tunnetta" jonka kanssa oli helppo elää kun tiesi kaiken saavan anteeksi. Vastapainoksi tälle menetykselle olen saanut paljon ystäviä ja kokemuksia joista saan voimaa huomattavasti enemmän. Välillä teemme virheitä joita pyydämme toisiltamme anteeksi, mutta asiat myös joudutaan keskustelemaan loppuun asti siten, että anteeksianto tulee sydämestä. Jos olisimme kaikki nämä asiat sovittaneet seurapenkissä kättä nostaen tuntisin varmasti puolisoni paljon etäisemmäksi. Arvostan suuresti uskovia ihmisiä ja yhteisöjä, joista moni saa tarvitsemansa voiman elämään. Voimia ei kuitenkaan ole kenellekään suotu maailmassa niin paljon, että voisi jakaa taivaspaikkoja. Mikäli joku tuntee omaavansa tämän armon niin pyydän ainakin seisomapaikkaa itselleni ja vaimolleni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Välillä teemme virheitä joita pyydämme toisiltamme anteeksi, mutta asiat myös joudutaan keskustelemaan loppuun asti siten, että anteeksianto tulee sydämestä. Jos olisimme kaikki nämä asiat sovittaneet seurapenkissä kättä nostaen tuntisin varmasti puolisoni paljon etäisemmäksi."
Alkuosa oli mukava kuulla, ja noin sen pitää mennäkin. Tuosta loppuosasta saa kuitenkin sellaisen vaikutelman, että vl-aviopuolisot hoitaisivat keskinäiset suhteensa pääosin kuntoon yksinkertaisesti "seurapenkissä kättä nostaen". Ei onneksi taida pitää paikkaansa; jos tuolla pohjalla olisi parisuhde, niin huonompi homma...
Oli tosi mukavaa että kirjoitit teidän storoin tänne. Olen iloinen puolestanne että teillä on samanlaiset taustat: siis helppoa ymmrätää toinen toistaan.
"olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että molempien vanhemmat eivät missään vaiheessa ole meitä hyljänneet."
Tuo on erityinen kiitoksen aihe! Kunpa yhä useamman vl-liikkeestä erottautuneen aikuisen vanhemmat ymmärtäisivät, että perheen ihmissuhteet ja keskinäinen kiintymys ovat tärkeämpi Jumalan lahja kuin SRK ja samanmielisyys uskonopin yksityiskohdista! Oman perheenjäsenen, erityiseti lapsen hylkääminen haavoittaa syvästi. SRK on valitettavasti opillaan rikkonut paljon perheiden ydin-ihmissuhteita.