Aamuisin jaksan mennä kyllä uimaan tai välillä salillekin, mutta sen jälkeen ahdistus alkaa ja rauhoittava (oxamin) suuhun. Ystävien ja äidin kanssa olo auttaa, mutta en voi jatkuvasti olla heidän kanssa. Ahdistaa se kun menetin ystävän, jota edelleen rakastan paljon (mies). Vaikka hänen näkeminenkin satutti mua, en halunnut silti menettää häntä ja viel näin ikävästi. Sanoin hänelle pahasti kyllä, mutta jälkeen päin en vihaisii sanoi, yrittänyt saada selvennystä asiasta. Hän ei välittänyt minusta sittenkään, vain etsi jotain lohdutusta ja seksiä. En tiedä kuinka jaksan tätä, haluan vain kuolla tästä tuskasta pois, ei rakkaus noin vain katoa. En haluis suljetulle, rakas kattini tarvii mua ja haluan vapauteni. Mömmöjä tarttisin vain paljon ainakin vuoden verran, kunnes rakkauteni häntä kohtaan olisi kuollut. Mutta ystävyyttä emme kait koskaan tule saamaan takaisin, hänellä sitä anteeksiannattevaa on enemmän.
ahdistaa jatkuvasti
pilleristi
2304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistan kun olin 21 ja kokenut vuoden kestäneen seurustelun ,romanttisen ensirakkauden,joka päättyi surullisesti. Sain vaikean masennuksen monestakin senhetkisestä syystä ja vaikeinta oli mennä yli ja eteenpäin tuosta ihmissuhteesta. Jälkeenpäin voin sanoa ettei tätä ainutkertaista elämää ole lupa rakentaa yhden miehen varaan,sillä ei hyväy tyypit kesken lopu,kuitenkaan vaikka nyt kirpaisee pahasti ja rakkauden ikävä voi olla sietämätön..Sinä olet niin korvaamaton että anna ajan kulua rauhassa,jolloin pääset askal askeleella etäämmäs miehestä ja muistoista..ja tulevaisuudessa sinulle löytyy varmasti uusi ja parempi mies..vaikka emme näekään nyt helpolla eteenpäin..minä sain asian todeta,toki olin vuosia yksin kun tein hidasta toipumista masennuksestani,mutta kaikki kannatti.Tilapäinen lääkitys auttoi ja konkreettisemmin terapia,asia on puhuttava jonkun kanssa halki ,poikki ja pinoon kunnes ne hellittää sydämeltä ja tulalle tulee rauhaa ja uutta ihanaa elämää ja uusia kivoja ihmisiä!Ole rohkea ja pidä hyvää huolta itsestäsi,rukous ja liikunta auttaa,nostaa mieltä todellakin ylös ja eteenpäin,joku uusi harrastus myös tuo terveellisesti uutta ajateltavaa!Kaikkea hyvää sinulle,voimia ja siunausta elämän myrskykohtiin!
Hienoja neuvoja annoit. Itsellekin ensirakkauden pettymyksestä oli vaikea toipua. Ottaa aikansa, mutta kannattaa hakea apua, juuri niin kuin sanoit.
Elämä kuitenkin voittaa, kun antaa sille mahdollisuuden ja yrittää kestää ikäviäkin tunteita ja hakee apua.
Kaikkea hyvää ja voimia teille molemmille ja meille kaikille pettyneille!!