Sokerinrasituskokeesta tuli tulos 6,4 ja sitten 8,0 (PT-GLUK-2H). Onkohan jo kyseessä kakkostyypin diabetes vai missä raja menee?
Ylipainoa on ja olen koettanut vähentää sokerin ja rasvan käyttöä (lenkkimakkaraa, kakkuja, karamelleja vähemmän).
Diabetesliiton sivuilta en löytänyt vastausta kysymykseeni.
Entä onko merkitystä, kun koetta edeltävänä päivänä join hedelmäviiniä yli puoli pulloa? (Silloinhan ei saisi alkoholia nauttia edellispäivänä.)
Ylipainoa on ja olen koettanut vähentää sokerin ja rasvan käyttöä (lenkkimakkaraa, kakkuja, karamelleja vähemmän).
Diabetesliiton sivuilta en löytänyt vastausta kysymykseeni.
Entä onko merkitystä, kun koetta edeltävänä päivänä join hedelmäviiniä yli puoli pulloa? (Silloinhan ei saisi alkoholia nauttia edellispäivänä.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koholla on sokerisi. Eli insuliiniresistenssi on sinulla. Ei ole paniikille aihetta. Mutta vähennät hiilihydraatteja eli leipää, perunoita, riisiä ja pullat pois jne. Liikuntaa sopivasti ja vähitellen kokonaisvaltaista elämänmuutosta saada aikaiseksi. Toimia täytyy muuten tilanne voi pahentua. Alkoholi alentaa sokeria. Tsemppiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Glucose_tolerance_test
kertoo sokerirasitustestistä seuraavaa:
Jos kahden tunnin kuluttua sokeriliemen nauttimisesta veren sokeriarvo on 7,8-11,1 mmol/l, niin se viittaa heikentyneeseen sokerinsietoon. Kyseessä ei siis välttämättä ole diabetes, vaan sen esiaste, ns. insuliiniresistenssi, jossa haima kyllä erittää insuliinia, mutta sen teho on heikentynyt niin, että verensokeri nousee liian korkeaksi etenkin aterian jälkeen ja pysyy koholla.
Silloin on kyllä syytä alkaa noudattaa diabeetikoille tarkoitettua ruokavaliota.
Uusien tutkimusten mukaan aterianjälkeistä (postprandiaalista) verensokerin kohoamisesta johtuvia haittoja, esimerkiksi valtimoiden supistumista voidaan ehkäistä benfotiamiini-nimisellä B1-vitamiinilla.
Tämä uusi saksalaisten diabeteslääkäreiden tutkimustulos julkaistiin heinäkuussa Diabetes Care-lehdessä ja sitä selostetaan mm. Reutersin uutistoimiston sivulla
http://www.medscape.com/viewarticle/544987