Takaisin maailmaan

ja kyllästynyt tähän yksinäisyyteen.
Nyt minulla on neljäs ja viimeinen viikko kesälomaa ja lomasta pitäisi nauttia, no kyllähän olen, mutta kun ei ole yhtään kaveria kenen kanssa jutella.välillä olen lauleskellut ettei vallan unohdu millanen ääni mulla on ja kyllähän se kuulostaakin jotenkin oudolle:)
Nyttekin on pari viikoa ahdistanut tämä yksinäisyys ei osaa keskittyä telkkarin katseluun lukemiseen jotenkin levoton olo koko ajan.
Mutta sitä ajattelee välillä ketä tämmöst paniikihäiriöist kaveriks ottais ja mites mä sellaista edes pystyisi itelle ettimään on täälänen kun oon arka ahdistun helposti ja jännitän sosiaalisia tilanteita.

"Hauskaa,niin v*tun hauskaa."

Miksi te vääristelette totuutta?

"mukamas "ystävät" tuomitsee kaikki tekemiseni,jne..."

Miksi halvennatte ystäviänne?

"Olen lopen uupunut,tähän yksinäisyyteen ja ajatellut aloittaa kaiken alusta."

Te olette uupunut itseenne.

Onneksi huomenna pääsee baariin.Toivottavasti saisin,edes yhden yön seuraa.Olisi sekin edes jotain:(

Miksi veikkaat, ettei kukaan vastaa meileihin? Mitä nämä sun tekemisesi sitten on, jos kaikki ns. kaverit ne tuomitsee? Minkä veikkaat syyksi, että treffitkin jää siihen yhteen tapaamiseen? Millaisen kuvan sä annat itsestäsi muille? Miten käyttäydyt...jne?

jos asuisitte lopella, voisitte perustaa yhdistyksen nimeltä lopen uupuneet.