Olen lopussa

Sinun arvoisesi.. tiedän että sulla varmaan vaikeaa. Mullakin on tällä hetkellä, olen jättämässä taakseni yli kymmenen vuoden suhteen Rämmin todella pohja mudassa, koitan nähdä tosi asiat. Päivä kerrallaan vai sanoisko tunti! toivon sulle paljon voimaa että jaksat pahimman yli. Aurinkoa sulle =)

Olet pettynyt miehiin. Toivon että jaksat odottaa sulle sopivaa miestä, siihen voi mennä aikaakin!Itse kärsin vaikean masennuksen aikoinaan ja toipuminen hitaasti vei n5 vuotta. 7 vuotta olin yksin ja myös petyin lähinnä miessuhteissani,mutta samaan aikaan tein toipumismatkaa tasapainoisempaan elämään,aluksi lääkityksen avulla,konkreettisemmin terapiassa.Uskon löytyminen ja avun saaminen Jumalalta on ollut myös konkreettinen apu ja voima eteenpäin. Sitä myöten olen osannut antaa anteeksi mua loukanneilta,ajan kanssa. Ilman menneiden hyväksyntää ,taaksejättämistä ja anteeksiantoa,roikkuu katkeruus ja masentavat ajatukset sitkeästi seurana..niihinhän voi melkeinpä tottua,ja ilo ja onnellisuus voi tuntua "riskialteilta"tunteilta...sittemmin löysin rakkaan tasapainoisen kumppanin ja meillä on nykyisin ihana perhe. Vuodet masennuksen kourissa tuntuu kuin eri elämältä...sanon sinullekin..älä heitä koskaan toivoasi,olet ainutkertainen ihminen,kaikkine ominaisuuksinesi,masennus jää taakse ajan kanssa,etsiydy terapiaan tai ryhmäterapiaan,vertaistuki keskusteluihin,hoida itseäsi vakavissasi,olet itsesi paras kaveri,ja kun opit rakastamaan paremmin itseäsi,oppii sinua joku päivä rakastamaan aidommin myös hyvä mies!Rukous kantaa,voin luvata,päivästä päivään. Sauhuttelukin jäi kun pyysin voimaa Juamalalta.olen kristitty ja siitä tosi onnellinen,maailmankaan kauheudet ei enää pääse aiheuttamaan synkkää mieltä...Voimia, siunausta ja johdatusta sinulle!!!