Olisiko käynnistys mahdollinen?

Nimetön

Olen nyt rv 39 4 oloni on niin uupunut ja heikko jo etten tiedä pystynkö/jaksanko enää synnyttää kauaa.
Pitkiin aikoihin en ole nukkunut kun supistelee tai polttaa tai muuten vain on hyvin raskasta vain olla.
Neuvolassakin tästä olitiin huolissaa, mutta kun olen käynyt sairaalassa sieltä on vain aina lähetetty kotiin sillä vauva voi hyvin.
Entäs minä? Eikö minun jaksamisellani ole merkitystä?
Olen kaikkia poppakonsteja koittanut, että synnytys jo käynnistyisi, mutta ei, on ravattu rappusissa ja käöyty shoppailemassa ja muutenkin kävelemässä, on kokeiltu kolmea ässää jne...
Mikään vain ei tunnu auttavan.
Neuvolan täti tosissaankin on ollut huolissaan minun jaksamisestani jo viikkoja kaiken näköisten pääsäky, huimaus turvotus yms vaivojen takia jotka myös vievät voimiani kovasti ja haittaavat sitä pientäkin unimäärää jota pystyn/saan nukutuksi.
Olen miettinyt, että vaikka tässä ei enää ole kuin nelisen päivää laskettuun aikaan jaksanko silloin enää? Mitä jollen jaksakkaan?
Haluaisin kuitenkin synnyttää alateitse enk sektiolla...
Onko neuvoja?

6

1429

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koita jaksaa

      eihän sinulla kuitenkaan ole enää montaa päivää laskettuun aikaan

      vaikka kauhealta se odottelu stressaantuneena ja väsyneenä tuntuukin, ei sitä käynnistetä jos vauva voi hyvin, aina menee vauvan hyvinvointi edelle, jos ei sitten tila ole vaaraksi jo äidillekkin, mutta sun tilaa he eivät ole näköjään katsoneet vielä vaaralliseksi.

      Käynnistys on aina rankempi kokemus kuin luonnollinen synnytys, joten sen vuoksi he eivät lähde vielä käynnistämnään kun LA ei ole vielä edes ohittunut.

      Koita jaksaa, ajattele positiivisesti, kuitenkaan sinun ei tarvise odotella kuin korkeintaan n.2 viikkoa kunnes saat pienokaisesi syliin, tiedän, tuntuu kamalalta jos joutuisit vikelä kaksi viikkoa odottelemaan, mutta jos vain stressaat asialla se vaikuttaa myös vauvaasi ja hän on sitten stressaantunut ja synnytys voi olla kauhea kokemus jos molemmat olette stressaantuneita. Olet odotellut jo kohta 40 viikkoa, jaksathan vielä vähän aikaa vauvasi vuoksi, onnea teille!

    • kyllä

      pääsin käynnistykseen samoista syistä rv 41, tosin vauvakin oli iso eli syntyessään 4,6kg!!!! Ole vain itse tiukkana ja itke niin paljon kuin pystyt niin eiköhän se siitä!!!! ;-)

    • oli 4.8

      ja jo kolmisen viikkoa supistellut kivuliaasti mutta epäsäännöllisesti päivittäin. Iskias- ja liitoskivut myös vaivaa ja heräilen puolen tunnin-tunnin välein yöllä. Käynnistystä ei tehdä ennenkuin ensi viikon lopulla on yliaikaiskontrolli rv41 5. Toivon että vauva tulisi nyt itsestään ennen sitä.

    • vielä..

      että koitin viikon ajan ennen laskettua aikaa touhuta mahdollisimman paljon mutta ei ollut mitään apua eli ei kannata turhaan voimiaan kuluttaa!! Jaksaa paremmin synnytyksessä kun ei ole rasittanut ja väsyttänyt itseään ihan loppuun.

    • äippänä

      Ekassa raskaudessani mun tilanteeni oli vähän samantapainen kuin sulla jostain 36-viikosta eteenpäin. Supisteli, en saanut nukuttua, turvotuksia oli jaloissa (silloin sattui vielä olemaan tällainen hellekeli kuin nytkin). Koin itseni kovin väsyneeksi, rukoilin neuvolasta lähetettä äitipolille, ja sain kuin sainkin itkettyä itseni synnytyksen käynnistämiseen h. 39. Ajattelin että pääsen äkkiä synnyttämään ja se siitä, käärö kainoloon ja auvoisa elämä odottaa... Olinpahan niin väärässä niin väärässä!

      Sain neljänä päivänä tabletinmuruja, ensin suun kautta, sitten emättimeen. Joka päivä (ja yö) supisteli aivan helvetillisesti, vaan synnytys ei lähtenyt käyntiin.. Supistusten takia käynnistyslääkitystä ei koskaan saatu annettua "täyttä vuorokausiannosta" (lääkärin sanomaa..), en sitten tiedä pitkittikö se tilannetta. Kolmannen päivän jälkeen meinasivat pistää mut kotiin "kypsymään", vaan yöllä meni vesi. Mitään ei edelleenkään tapahtunut kohdunsuulla, mutta käynnistystä päätettiin jatkaa vedenmenon takia, vaikka mä olin jo ihan kypsä ... Toivoin oikeastaan jo ettei synnytys lähtisikään käyntiin, että mä saisin vähän levätä. Neljäntenä päivänä 1. tabletinpalan jälkeen aloin olla jo niin kipeä että siirsivät synnytyssaliin, jossa käynnistystä jatkettiin tipalla. Sain sentään epiduraalin ja nukuin pari tuntia putkeen (1. kerran moneen päivään!). Synnytys lähti etenemään kohtalaisesti, kunnes 8-9 sentissä nousi kuume. Laittoivat antibioottia, mutta supistukset heikkenivät tipasta huolimatta ja kohdunsuun avautuminen tyssäsi siihen... Itkin katkerasti kun lääkäri totesi ainoana vaihtoehtona olevan keisarileikkauksen, kaiken sen supistelun ja kärsimyksen ja yrityksen jälkeen (15 h synnytyssalissa)!!! Itse toimitus oli epämiellyttävä, puudutuksesta huolimatta olin kipeä ja pahoinvoiva, kunnes vauvan synnyttyä minulle annettiin jotain voimakasta kipulääkettä niin että olin puolitiedoton loppuajan. Ja eipä tuo vielä tähän loppunut. Tietysti kuume nousi uudelleen seuraavana päivänä, ja sain haavatulehduksen. Siinä sitä sitten vietettiin sairaalassa antibioottitipassa vielä 6 päivää... Olin aivan puolikuollut, ja aika ennen synnytystä tuntui jo todelliselta lepolomalta. Imetys ei tahtonut kunnolla käynnistyä, vauva hylki rintaa (sanoivat sen johtuvan toisen antibiootin pahasta mausta?), ja mä olin heikossa kunnossa monta viikkoa synnytyksen jälkeen.

      Päätin tuolloin etten koskaan halua käynnistystä jos enää uskallan raskautta yrittää.

      Vauvakuume iski kaikesta huolimatta, 4 vuotta edellisen kokemuksen jälkeen. Raskausaika meni yllättävän hyvin alun (ja lopun) väsymystä lukuunottamatta. Kävin synnytyksen suunnittelukäynnillä ensimmäisen sektiosynnytykseni takia, ja sovimme että odottelemme kaikessa rauhassa synnytyksen käynnistymistä 41-viikolle saakka. Silloin mulle tehtäisiin suunnitellusti keisarileikkaus, jos mitään ei tapahtuisi siihen mennessä. Ehdottomasti kieltäydyin käynnistystableteista! Mua supisteli monta viikkoa, mutta nyt mä tiesin mihin näitä harjoitussupistuksia verrata.

      Ja niin kävi että vähän lasketun ajan jälkeen eräänä aamuna (levottomasti "nukutun" yön jälkeen) oikea kipeät supistuksen alkoivat. Synnytys lähti kuin lähtikin itsestään käyntiin ja eteni vallan mainiosti ilman mitään ongelmia! Vesi meni vasta ennen epiduraalia lääkärin laittaessa sydänäänianturin vauvan päähän. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja koko synnytyksen kesto oli 7 h 50 min. Toivuin parissa päivässä, imetyksen aloittamisessa ei ollut mitään ongelmia, ja oli suorastaan juhlaa pystyä liikkumaan ja sylittelemään jopa esikoista.

      Suosittelen kärsivällisyyttä. Jos jotakin olisin voinut tehdä toisin, en missään nimessä olisi ekalla kertaa ruikuttanut sitä käynnistystä!

    • .....

      Minulla käynnistettiin synnytys ja voin siitä kokemuksesta sanoa, että älä toivo sitä!!! Itse en halua sitä enää kokea. Ihan niin huonoa kokemusta ei ole ollut niin kuin tuossa aiemmin, mutta supistukset siinä oli koko päivän niin kovat ja ne tuli ihan ilman taukoja että ajattelin jo siinä vaiheessa että kuolen niihin supistuksiin. Ne kovat supistelut eivät yleensä edes avaa paikkoja. Minulla oli jo paikat hiukan kypsyneet ja sanoivat silti että ei varmaan samana vuorokautena synny. No, syntyi seuraavan vuorokauden puolella yöllä.

      No joo mutta olen kuullut muiltakin käynnistetyiltä, että kivut ovat olleet helvetilliset ja tosiaan taukoamattomat (siinä ei paljoa supistusten välissä rentouduta kun niitä välejä ei ole!) ja usein siitä ei ole mitään hyötyä varsinkaan jos sinulla ei ole paikat edes kypsät. Koitahan jaksella, pian se on ohi joka tapauksessa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe