Mikähän taika piilee siinä, että ns. kilpapyöräilijät (siis tiukat trikoot ostaneet) katsovat tarpeelliseksi ajaa ajoradalla? Vaikka pyörätie menisi vieressä! Ja kun sama juttu pitää tehdä talvellakin. Itse olen kyllästynyt väistelemään näitä harrastelijoita. En näe mitään syytä miksi pitäisi kerätä autoletkaa näiden huomionkipeiden taakse.
Sunnuntaikilpapyöräilijät
Autolla pyörätiellä?
301993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
samaa mieltä ,se on ihan naurettavaa!
ilmeisesti kyseessä on joku vihreäidiootti joka vihaa autoilijoita ja
haluaa huomiota,ja saattaa kaikki
vaaraan omassa tyhmässä lapsellisuu-
dessaan!
te euroopan omistajat autoilijat sitä ymmärrä koskaan, koska ajatte vain autoilla.
Itse ajan molemmilla vaihtelevasti ja kummatkin mahtuu yleensä tielle minunkin eteeni olen sitten liikkeellä kummalla tahansa.
Ei se vaadi kuin toisten huomioimista, tuntuu olevan vain vaikea laji toisille.
Ne jotka ajaa "tosissaan" polkupyörällä ovat kyllä järjestään asiallista sakkia, se kilpapyöräilyyn kuuluva harjoittelu ei vain suju useinkaan siellä pyörätiellä.
Ja se miksi ei suju siellä te ette ymmärrä ennenkuin itse harrastatte lajia
liikenne asetuksessa sanotaan yksiselitteisesti, että pyöräilijän tulee käyttää pyörätietä jos sellainen on.
Joten asiassa ei ole mitään urputtamista.
Ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle ja rangaistusvaatimus liikenteen tahallisesta häiritsemisestä.
juuri niitä jotka on autoineen omistavinaan koko tien ja heikommat väistyköön.
Ymmärrät vain ITSEÄSI ja AUTOASI.
Takerrut siihen lakiin niin kovasti, mutta onko sitten kivaa kun joskus saat sakon jostain mitättömästä ylinopeudesta tms.
Tyhmä idioootti !
yritä nyt vaan pysyä siellä
pyörätiellä Nuija!
mitä sinä olet näkee jos tuosta nimimerkistäkin.
Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen käyttää tuollaisia nimimerkkiä pönkittääkseen minäkuvaansa.
Ota vaan iisisti Jouni. Ethän sinä tässä keskustele ihmisen kanssa, vaan persoonan nimeltään Bemari (tietääkseni saksalainen automerkki) kanssa. Pyöräilyä harrastava ei muuten paljoa ajele kaupunkialueella, vaan maanteillä, missä pyöräteitä ei ole. Siellä taas on paljon bemareita, mersuja yms. jotka suhtautuvat välinpitämättömästi pyöräilijän turvallisuuteen; ajetaan liian läheltä pyöräilijää jne. Kerran ohitti linjalla ollut bussi tosi liukkaalla talvikelillä minut aivan pedaaleja hipoen suurella nopeudella
(paikalla ei muuten ole pyörätietä).
Ajoin suoraan bussin päätepysäkille ja jututin kuljettajaa. Hän sanoi, että halusi vain vähän säikytellä. Minun mielestäni kyseessä oli tappoyritys. Jos olisin luikastunut juuri bussin ollessa kohdallani, olisin kaatunut suoraan bussin takapyörien eteen. Bussin nopeus oli 40 alueella n.60km/t ,minulla nopeutta n. 30km/t. Toisella kertaa kuorma-auto kiilasi minut pois tieltä, kun ei vastaantulevan liikenteen takia voinut ohittaa. Ei kuitenkaan voinut alentaa nopeutta ja odottaa turvallista ohitustilaisuutta. Polkupyöräilijä tuntuu olevan täysin lainsuojaton liikenteessä. Tästä esimerkkinä taannoinen etuajo-oikeuden muuttuminen risteyksessä. Etuajo-oikeutta säädellään uudessa säännössä käytössä olevan ajoneuvon perusteella. Mielestäni tämä loukkaa jopa ihmisoikeuksia. Osaa liikenteessä liikkujia syrjitään sillä perusteella, että he EIVÄT käytä autoa.
Jos Jouni haluat vaikuttaa omalta osaltasi pyöräilijän asemaan liikenteessä, ilmoita aina poliisille kun joudut kaltoin kohdelluksi liikenteessä. Pidä kuitenkin huoli siitä, että itse olet ehdottomasti noudattanut liikennesääntöjä. Valot, jarrut jne. varusteet on oltava kunnossa, jotta sinua ei voida syyttää tilanteen aiheuttajaksi. Poliisitkin nimittäin ovat pääosin autoihmisiä, eivätkä he mielellään ota kantaa pyöräilijän puolesta -omia kokemuksia tästä on. Liikenteen vaarantamisesta tai väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä yleensä autoilija saa päiväsakkoa. Ehkä sellainen antaa aihetta hieman ajattella.
Pyöräilijä tarvitsee liikenteessä malttia. Auton alle jäädessään on aina heikompana osapuolena. Oikeuksistaan saa kuitenkin pitää kiinni. Ei kuitenkaan verissä päin, vaan aina oma turvallisuus huomioiden.
1. JOS käytettävissä on pyörätie, pidempi kuin 20 metriä, pitää pyöräilijän käyttää sitä pyörätietä. Vaikka oisi sitten minkälainen olympiavalmennettva kansankynttilä tahansa.
2. Korostan, että harrastan pyöräilyä itsekin.
3. JOS minä näen, että joku kohdassa 1 mainittu kansankynttiläksi itseään luuleva ajaa ajoradalla, vaikka pyörätietä olisi käytettävissä kilometritolkulla ajorataa mukaillen, niin käy sillä tavalla että kyseinen kansankynttilä löytää itsensä seuraavan risteyksen ientareelta silmä mustana.
4. Tarkennus: Vedän siis pyöräilijää kuonoon, mitään selittelemättä, mitään sanomatta.
5. Huomio: Olen tehnyt viime kesänä, tarkalleen kohdassa 3 mainitulla, ja kohdassa 4 tarkennetulla tavalla.
6. Varoitus: Tulen tekemään edellä kuvatulla tavalla uudelleenkin.
-kiitän aiheuttamastani häiriöstä-
Ihmettelen vain, miksi et aja päälle sillä pyhällä lehmälläsi ? Sitä ainakin moni muu yrittää ja joskus onnistuukin. Tulee kerralla selvää jälkeä.
Olen sitä mieltä, että kuuluisit Kakolaan.
asenteella ja älyn lahjoilla varustetun henkilön tulisi sallia liikkua liikenteessä vain julkisilla
kulkunevoilla ja kävellen ja silloinkin ainoastaan toisen saattamana.
Kielenkäyttösi kuvannee älykkyyttäsi, niin tuossa kuin muissakin asioissa.
Asetus on täysin yksiselkoinen, eikä siihen ole mitään purputtamista.
Ennenkuin porukat alkavat lähteä kohti Kakolaa ja
hautaa, tarkastellaanpa ilmiön alkusyitä. Kun
pyörässä alkaa olla vauhtia, jäävät monet
pyörätiet kyllä käyttökelvottomiksi. Jollei ole
koko ajan korkeita reunakiviä, liikennemerkkejä
ja valopylväitä ajolinjalla, niin sitten tien
tukkivat lastenvaunut, koiratarha ja ostoskassit -
yhdistelmät.
Tässä tienpitäjälle vinkki: siellä missä pyörätie
ei näille "kilpapyöräilijöille" kelpaa, pitää
pyörätietä parantaa. Parantamisen varaa onkin
paljon.
Siis kuonoon vetäminen on sinusta sallittua,
mutta pyörällä ajo ajoradalla ei.
Käypä kirjastosta lainaamassa lakikirja ja koeta
etsiä tietoa väkivaltarikoksista.
Mikäli siis osaat lukea. Ajattelukykysi on
kyseenalainen.
Toivottavasti viestiketjun aloittaja lukee
kommenttisi. Olet ensimmäinen, joka oikeasti
kertoo ihmettelijöille, miksi kilpapyöräilijät,
siis kovaa vauhtia pyörällä ajavat, käyttävät
ajorataa eli samoja teitä kuin autot.
On uskomatonta suvaitsemattomuutta vaatia
kilpapyöräilyä harrastavia siirytmään
pyöräteille, jonka muut kulkijat käyttäytyvät
vähemmän johdonmukaisesti kuin autoilijat ja
jotka ovat tosiaan täynnä kaikenlaisia esteitä ja
ansoja. Kovaa pyörällä ajava on pyörätiellä
vaarallinen muille pyörätien (joka yleensä on
yhdistetty pyörä- jalankulkutie) käyttäjille.
Kilpapyöräilijälläkin täytyy olla oikeus liikkua!
"Niin pitää tehdä koska lakikirjassa niin
sanotaan" -tyyppien omasta elämästä taitaa
puuttua sisältö, koska heillä on aikaa ja
energiaa vahdata muita. Yksikin tuolla sanoi
vetävänsä kuonoon ajotiellä pyöräilevää. On
ilmeistä, että näiden mielestä muiden on
noudatettava lakia pilkulleen, ja he itse voivat
rikkoa sitä toisia ojentaessaan.
Tällaisia besserwissereitä Suomessa ikävä kyllä
riittää. Toivoa sopii, ettet juuri Sinä joudu
heidän kanssaan tekemisiin.
Itse en harrasta pyöräilyä, mutta autoillessani
minua eivät lainkaan ajoradalla pyöräilevät
kilpapyöräilijät häiritse. Hehän ajavat
johdonmukaisesti eivätkä poukkoile minne sattuu.
En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa
liikkuminen on rajoitettua ja jossa erilaisia
liikkumismuotoja ei suvaita.
Autossani on jarrut!
mennä pyöräilemään yöllä ilman valoja moottoritielle, ja sitten selittää ettei sinua koske
mitkään säännöt eikä määräykset vaan saat tehdä aivan mitä lystäät.
Eiks joo?
Tämä keskustelu tuli mieleeni eilen ajaessani
autolla kohti Kauniaisten keskustaa. Ajorata oli
sula ja märkä, sohjoa vähän ajourien
ulkopuolella. Pyöräilijä ajoi ajoradalla.
Paikalla on erinomainen pyörätie, täysin tyhjä.
Pyörätie oli luminen ja varmasti lumen alla oli
jäätäkin, vaikea keli pyörälle. Tämä pyöräilijä
oli siis valinnut nopeamman ja pitävämmän
ajouran. Edellä ajanut kuorma-auto väisti juuri
kohtauskohdassa puolen kaistan verran, minä
hieman enemmän, koska muuten olisin roiskuttanut
loskaa. Ohitettuani huomasin peilistä kuinka
pyörä ja polkija menivät komeassa kaaressa kerien
lumipenkkaan. Hän oli ilmeisesti ajautunut
oikealla olleeseen loskaiseen tienosaan ja
katsonut parhaaksi ajaa penkkaan.
Kyllä tässä mielestäni pyöräilijän olisi pitänyt
ajaa lumisella pyörätiellä, tietysti liukkauden
vaatimalla varovaisuudella. Tienpitäjälle voisi
tietysti esittää toivomuksen, että pyörätie
pidettäisiin sellaisessa kunnossa, että se kelpaa
kaikille pyöräilijöille. Se varmasti lisäisi
talvipyöräilyä. Nythän polkemaan uskaltautuvat
vain todelliset luupäät, jotka ajavat missä
haluavat.
jos tuo pyöräilijä olisi jonkun auton kohdalla töppöillyt siten että olis telonut itsensä sinne
auton alle, niin taas joku viaton autoilija olisi saanut syyt niskoilleen. Ja siis täysin
aiheettomasti, ja pelkästään typerän ja ajattelu kykyä vailla olevan pyöräilijän takia.
tässä se vastaus suurinpiirtein miksi siellä
pyörätiellä useinkaan en aja.
toki järkihän pitää olla mukana eli ei kannata
lähteä hirveässä lumisohjossa ym. ajelemaan.
(En vain itse jaksanut sitä kirjoittaa koska se
tod.näköisesti olisi mennyt kuuroille korville)
Kyseessähän on yleensä sulat tiet ja hyvä keli
kun siellä ajoradalla mennään.
Ja kyllä ne reitit yleensä on
sellaisia "maaseutumaisia" pikkuteitä ym. joissa
sitä pyörätietä ei ole.
Joskus pyörätiet vaihtaa puolelta toiselle
muutaman sadan metrin välein ja ei ole mitään
mieltä lähteä poukkoilemaan puolelta toiselle.
Se saattaa olla jopa vaarallisempaa kuin se
suoraan ajoradalla ajo.
Nämä tyypit jotka perustelee että laki kieltää
ajoradalla ajon on mielestäni
hyvin "mustavalkoista sakkia"
Heille on "ylhäältä" annettu käskyt joihin he
vetoavat JOS asia sattuu olemaan heille
sopiva/mieluinen.
Tavasta millä he aloittivat tämän keskustelun
näkyy kyllä että sillä bemulla ym. ajetaan
varmasti väliin niitä pieniä ylinopeuksiakin ym.
Silloin he eivät tietysti tee mitään väärää eikä
rangaistavaan/sakotettavaa.
Pitäisiköhän mennä potkaisemaan lommo auton
kylkeen kun seuraavan kerran näkee jonkun ajavan
esim. punaista päin, sillähän se maailma paranee.
Tätä minä sanon "mustavalkoiseksi sakiksi"
Minä päätän omalta osaltani keskustelun tähän
olen itse pyöräilyn ystävä mutta ei tulisi
mieleenikään fillaroida talvella. Tai toisaalta
kerran opiskeluaikanani kokeilin, mutta lensin
yhdessä mutkassa renkaiden pidon petettyä kuin
leppäkeihäs, ja lopetin kokeiluni siihen.
On naurettavaa nähdä kun kävelen aamuisin kotoa
lähimmälle juna-asemalle, kun vieressä tulee joku
lumikinosten seassa hitaasti ohi fillarilla, ja
heti ylämäessä joutuu läähättäen taluttamaan
sitä, jolloin mä pääsen taas tyypin ohi. Matka-
ajassa ei säästä tippaakaan. Tietysti silloin kun
lunta on vähän tai ei lainkaan, niin mikä siinä
pyöräillessä, mutta tosiaan niitä fanaatikkoja
tulee kaikkein pahimmilla pyryillä mäkeä alas ja
mutkan takaa, kuin jääspeedway-kuskit konsanaan.
Luulevatko he, että joka jalankulkijasta jonka he
onnistuvat pakottamaan hyppäämään kinokseen
maksetaan?
Ei kuulkaa, opetelkaa hiihtämään, kielletyin
ainein tai ilman, jos haluatte umpihangessa
päästä nopeammin kuin jalankulkijat!
Luohtohllhe lysthin pithoon.
Osataan sitä antaa takaisinki ja lujaa et ole
ainoa joka osaa käyttää nyrkkejä,toivottavasti
satutaan vastakkain.
Pidetään me vaan järki pyöräilyssä ei kaikki ole
samanlaisia.
Tsemppiä vaan pyöräilijät....
Itse todellisena sunnuntaikilpapyöräilijänä annan
myös näkemykseni.
Totta, pyöräteillä liikkuu taajamassa
kaikenlaista kulkijaa. Suomesta kuitenkin löytyy
uskomaton määrä kivoja päällystettyjä teitä,
joissa saa kaikessa rauhassa höyrytä omaa
vauhtiaan.
Tarkoitan sitä, ettei tulisi mieleenikään polkea
sen mitä pyörästä lähtee vilkkaan liikenteen
alueella. Ajelen mielummin sopivalla vauhdilla ja
rauhassa pyöräteitä pitkin (käy kivasti
veryttelystä) ja kun taajama sekä pyörätie
loppuu, siirryn tielle ja alkaa itse lenkki.
Kyllä talvipyöräily aivan kannatettavaa on.
Pakkaskelillä, hyvin hoidetulla tiellä ja
nastarenkailla on melkein sama kuin ajaisi
kesäkelillä -hiukan raskaampaa se kyllä on.
Loska, sade ja räntä -niin siinä kyllä koetellaan
sitä sisua. Itse poljen työmatkat n.21km/päivä
joka säässä. Työpaikallani on kunnon pukuhuone ja
suihku, sekä mahdollisuus kuivattaa kastuneet
vetimet; ei mitään syytä olla pyöräilemättä.
Ynnätäänpä hieman etuja: kunto, vireys, päästöjen
vähyys, autoni vähempi kuluminen, säästö
bensakuluissa (n.5000km/v =n.3000mk/v).Saan myös
tehdä verotuksessa vähennyksen (n.5000mk)
työmatkakuluista -on niin mutkikas työmatka
busseilla ja junalla. Ei hullummin ? Haittoja:
jatkuva hengenvaara piittaamattomien
autoilijoiden takia (pitkälti vältettävissä
omalla tarkkaavaisuudella).
En ole mikään ekstremisti, mutta mielestäni kyllä
ihminen kestää ja sietää hieman enemmän kuin
autossa istumista ovelta ovelle. Autoakin kyllä
käytän tarpeen vaatiessa, mutta ei vesisade eikä
pieni pakkanen pyöräilyä estä. Todella huonoja
kelejä on vain pari kertaa vuodessa.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon
keskustelua pyöräily herättää. Selvästi syynä on
se, että pyöräilijä on oikein laissa julistettu
henkipatoksi jonka jokainen saa tappaa -tapporahaa
ei vielä ole sentään asetettu. Julkisuudessa
Hesarissa, Ylenaikaisessa toimittajat ja
asiantuntijat (Heikki Seppä) syyllistävät
pyöräilijöitä ja vähättelevät heidän asemaansa
liikenteessä. Jopa Lenita Airisto, jonka piti
kertoa Hesarissa suosikkipaikastaan Helsingissä
otti tärkeimmäksi asiakseen moittia pipopäisiä
pyöräilijöitä, jotka kehtaavat kaahata hänen
rakkaalla asuinalueellaan.
Tämä keskustelu tuntuu juuttuvan paljon linjalle
autoilijat-pyöräilijät. Mielestäni kuitenkin
keskustelua pitäisi käydä välillä autot-kevyt
liikenne. Muiden hengestä ja turvallisuudesta
piittaamattomat autoilijat tekevät liikenteestä
kevyen liikenteen edustajille venäläisen ruletin,
josta selviää hengissä vain hyvällä onnella ja
nopeilla jaloilla. Mistähän johtuu, että
koululaiset/vanhat mummot JUOKSEVAT päätä pahkaa
kadun/tien yli ? He juoksevat HENKENSÄ EDESTÄ !
Suomessa autoilijat ovat niin päähänpotkittuja,
että jos vain löytyy joku vielä heikompi, niin
hän saa kärsiä. Autoa ostaessa valtio vaatii
ensin vähintään samanlaisen auton hinnan itselleen
(autovero...), bensa-asemalla asiakas ryöstetään
joka kerta (maksat 50 litrasta, saat 10),
liikenteessä autoilija on aina väärässä, bussit
ja rekat käyttävät suuremman oikeuttaan.
Kun sitten eteen sattuu pyöräilijä, yritetään
kostaa kaikki kerralla. Jos vielä polkija tekee
jonkun virheen, ajaa vaikka ajoradalla
pyörätiestä välittämättä, lakkaa
tieliikenneasetuskin olemasta voimassa. Ohitetaan
läheltä tai jopa kiilataan toinen tieltä.
Korostettakoon tässä, että autolla saa lähteä
ohitukseen vain, jos se voi tapahtua
turvallisesti. Ajoradalla ajavan pyöräijänkin
perässä on vain ajettava, kunnes ohittaminen on
turvallista. Jopa bussikaistalla. Toki
pyöräilijäkin voi saada sakot, jos vieressä
kulkee kunnon pyörätie...
Itse oli nuorena suorastaan radikaalipyöräilijä.
Sääntöjä venytin melkoisesti. Kerrankin
liikennettä ohjaamaan jalkautunut poliisi huusi
perään: "Pitääkö sinut laittaa autokouluun?".
Eihän jalkamies puikkelehtivaa pyöräilijää kiinni
saanut.
Työmatkallani oli erityisesti yksi paikka, missä
en pyörätietä koskaan kelpuuttanut. Siinä missä
Kehä I menee Hämeenlinnanväylän yli, pitäisi
pyöräilijän menna sen väylän ali! Sitten eteen
tulisi vielä jyrkkä ylämäki, joka nousee
kehätietäkin korkeammalle. Tätä vuoristorataa en
aamuisin lähtenyt punnertamaan, vaan ajoin aina
Porintielle saakka Kehätiellä. Ohittavien autojen
ansiosta siinä oli aina myötätuuli ja reitin
hankalimman osan kuittasin näin aivan hetkessä.
Hämeentie oli ikuista taistelua bussikuljettajien
kanssa. He varmaan kokivat, että pyöräily vie
heiltä leivän. Jos et polkenut vähintään
bussikaistan keskellä, työntyivät bussit
rinnalle, ja sitten aivan kiinni jalkakäytävän
reunaan. Silloin oli hyvä osata hyppyjä ja muita
temppuja. Vieläkään ei tulisi mieleenkään lähteä
polkemaan kuulokkeet korvilla. Kuulohavainnot
olivat tärkeä turvallisuustekijä.
Onneksi tieverkko on niistä ajoista jäsentynyt
selvästi. Kilpapyöräilijät löytävät hyväpintaisia
rauhallisia reittejä moottoriteiden vierelle
jääneiltä vanhoilta pääteiltä. Väestökeskuksissa
on kevyt liikenne pystytty erottamaan muista jo
hyvin.
Ikäkin on tuonut turvallisempia asenteita
liikennekäyttäytymiseen. Liikennevirtojen valtava
kasvu ei anna enää tilaa radikaaleille,
uhmakkaille asenteille. Sen ajan autoilijoiden
ansioksi on mainittava, ettei koskaan tullut
kohdalle tässä keskustelussakin esiintynyttä
turpaanvetäjää. Se olikin viisasta, harrastin
nimittäin hiukan nyrkkeilyäkin....
Tunnut olevan kokenut pyöräilijä -niin
samankaltaisia ovat minunkin kokemukseni
fillaristina. Se minua ihmetyttää, kun esim.
Hesarissa on juttuja pyöräilystä, niin ei juuri
koskaan haastatella kokeneita, paljon ja
vauhdilla pyöräileviä ihmisiä. Kävelyvahtia ajavat
parin kilometrin kulkijat eivät tunne niitä
tilanteita joihin hyötyliikkuja joutuu
liikenteessä. Sitä mukaa ovat heidän
turvallisuutta koskevat kommenttinsa melko
positiivisia. Tästä seuraa, että luullaan
yleisesti, että pyöräilijä taittaa taivaltaan
melko turvallisesti. Onnettomuustilastoissa eivät
näy sellaiset törmäykset, joita ei ilmoiteta
poliisille. Niitä kuitenkin sattuu koko ajan.
Uhrina on usein joko lapsi tai vanhus, jotka
eivät pysty itseään ja oikeuksiaan puolustamaan,
koska eivät tunne liikennesääntöjä. Autoilijan
taas pitää säännöt tuntea (pitäisi kyllä niitä
myös noudattaa). Omasta kokemuksesta voin kertoa,
että n.21km:n päivittäisellä työmatkallani joudun
väistämään kolmion takaa tulevaa autoa, pyörätien
yli kääntyvää autoa jne. lähes joka päivä (8/10).
Minut pelastaa oma taitoni hallita ajokkiani -ei
autoilijan sääntöjen tuntemus tai kohteliaisuus.
Loppujen lopuksi tämä autoilijoiden
välinpitämättömyys kevyttä liikennettä kohtaan on
vain osa sitä liikenteen taistelumentaliteettia,
tällä hetkellä on vallalla.
Toisaalta ei ole ihme, että jalankulkijat ja
pyöräilijät eivät piittaa liikennesäännöistä -
eiväthän he virallisesti oikein varsinaista
liikennettä tunnu olevankaan.
Erinäiset liikennesuunnittelukihot ovat kernaasti
esiintyneet lehtikuvissa pyörän satulassa.
Pyörästä vain näkee heti, ettei sitä ole
tarkoitettu maiseman vaihtamiseen: ylikokoisen ja
vahvistetun armeijan fillarin rungolle tehty
mukava korkea kokonaisuus nahkasohvineen
päivineen. Törmäyksessä pienen henkilöauton
kanssa menee auto lunastukseen...
Missä tahansa pyöräteitä ajellessa huomaa, ettei
kukaan tienpidosta vastaava ole siellä pitkiin
aikoihin liikkunut. Joskus olen soitellut
puutteellisista liikennemerkeistäkin, mutta se ei
ainakaan yhden ajokauden aikana johtanut
mihinkään. Ilmeisesti koko juttu ei ketään
kiinnosta, ei enää minuakaan. Puutteet kyllä
ilmenisivät muutaman päivän ajelulla, mutta
eiväthän virkamiehet ehdi... Ikävää jos
pyöräilijälle tarjottu ympäristö automaattisesti
muokkaa hänen asenteensa samanlaiseksi "hällä
väliä"-tyyliseksi, millä väyliäkin ylläpidetään.
Joku ehdotti äskettäin, että tärkeimmät
pyöräilyväylät numeroitaisiin samalla tavalla
kuin autotietkin. Se olisi kyllä hyvä, näin olisi
helpompaa aloittelijankin löytää oikeat reitit
vaikka kaupungin läpi. Ehkäpä
nämä "sunnuntaikilpapyöräilijätkin" löytäisivät
oikeat pyörätiet helpommin.
Keväällä kevyen liikenteen väylät kyllä
puhdistetaan hiekasta, mutta sen jälkeen kaikkien
työmaiden jättämät maa-ainekset jäävät odottamaan
seuraavaa kevättä. Työmatkallani oli loppukesästä
jopa parin sadan metrin pätkä perusteellisesti
heinällä päällystettynä, aika liukasta! Huonosti
hoidetun siltatyömaan kohdalta löytyi sitten se
naula, jopa päätti hyvän mopoilukauden lokakuun
lopussa.
Autoilija ei ymmärrä näitä (entisen) pyöräilijän
rutinoita, ennen kuin on Mannerheimintiellä
särkenyt autonsa alustan tai peruuttanut
Turunväylää Veikkolasta Kolmoskehälle yllättävän
tietyömaan takia.
Pyörätienhän voi katkaista koska ja mistä
tahansa. Eräänä aamuna oli tielle liimattu
sellaiset reunakivet koko väylän poikki, terävä
puoli tulosuuntaani päin. Onneksi mopon jarrut
pitivät hyvin. Myös viisitoista kaapelikaivantoa
löytyi yhtenä aamuna. Missään näissä katkoissa ei
ollut edes varoitusmerkkiä, liikenteen
ohjauksesta puhumattakaan! Myös tien täydeltä
vastaan tulevat traktorit pakottivat minut pari
kertaa vauhdilla pöpelikköön.
Nykyään jo ikä (lue: ihonalainen rasvakerros)
painaa, enkä jaksa työmatkaa polkea. Kokemuksista
on kuitenkin se etu, että jonkinlaista
ymmärtämystä räväkkääkin pyöräilyä kohtaan
löytyy. Miten saisimme ne virkamiehet myös
reitille? Löytyisikö pyöräilyjärjestöistä
valmiuksia perustaa kevyen liikenteen väylille
epävirallinen tarkastus- ja hyväksymismenettely?
Tällä en tarkoita mitään Liikenneliitto- tai
Enemmistö ry-haahuilua.
Niin, varmaankin olisi järkevää ryhtyä ajamaan
kevyen liikenteen (ei siis pelkästään
pyöräilijöiden)asiaa virallista tietä. Tällä
hetkellähän kevyt liikenne ei ole liikennettä
laisinkaan. Jalankulkijat ja pyöräilijät voidaan
milloin tahansa ja mistä syystä tahansa häätää
pois omilta väyliltään, eikä heidän oikeuksistaan
oikean liikenteen (lue: autoliikenteen) tarvitse
välittää -kyllähän ne aina autoa väistävät. Kyllä
jonkinlainen vallankumous kevyen liikenteen
hyväksi olisi paikallaan.
Pyörät pyörötielle tai varastoon
Noh..nimenomaan totta
Simppeliä eiks jep :D