supistukset ja liikehdintä

Mulla supistukset alkoi harvinaisen aikaisin ja kivuliaina. En osaa verrata supistusta mihinkään. Tuntuu vaan kun kohtu puristuu kasaan. En vertaisi sitä menkkakipuun tms. Joskus sitä ei edes tunne mahassaan vaan sen näkee (mulla ei ylimääräisiä vatsanpeitteitä) tai tuntee kädellä että vatsa on kivikova (normaalia kovempi).

Sit ne liikkeet. Lapsi alkaa harjoitella ns. karateliikkeitä. Sehän tekee niitä sillon kun se tykkää tehdä niitä =) Yleensä kun olet makuulla sillä on enemmän tilaa liikkua. Sokeri on sellainen mikä mm. vaikuttaa liikkeisiin. Se on aine joka läpäisee istukan heti ja täten antaa "sokeripommin" myös sikiölle. Minä olen tutustuttanut meidän isin toukan liikkeisiin niin että syön vaikka palan suklaata tms. ja menen makuulleen. Itse tunnustelen ensin että koska sokeri imeytyy ja potkut alkaa ja sit isin käsi mahalle! Tsemppiä sinne, ei se isin kädestä ole kii!

epäilin, josko edes tunnistan supistusta, kun se tulee kohdalle, mutta kylläpä tunnistin. :) Ei siitä mielestäni juuri voi erehtyä, vaikka toki eri ihmisten supistukset varmaan voivat tuntua vähän erilaisilta.
Miten sitä nyt kuvailisi? Mulle tulee ainakin semmoinen paineen tunne tuohon vatsaan, tekee mieli hieroa sitä, kävellessä tuntuu paremmalta pysähtyä ja vaikka vähän kumartua eteenpäin. Jotenkin vatsa kovettuu; yleensä kun sen pinta on kasvavasta kohdusta huolimatta pehmeähkö, supistuksen tullessa pinta on kuin rummun kalvo muutaman kymmenen sekunnin ajan. Toki supistuksiakin on eri vahvuisia, samallakin ihmisellä tuntemukset voi siis vähän vaihdella.

Yleensä harjoitussupistukset ei satu, mutta kyllä se on hiukan epämukava, kiristävä tunne silti. Vasta silloin alkavat sattua, kun synnytys on käsillä. Ekat supistukset mulle tuli joskus viikon 30 tienoilla, mutta sehän on hyvin yksilöllistä. Sitä en tiedä, tulevatko jotenkin "miedompina" jos alkavat aikaisemmassa vaiheessa, kuten joillain jo joskus viikon 20 jlk.

Ja vaikken mikään asiantuntija olekaan, niin käsittääkseni myös ulkoiset ärsykkeet vaikuttaa vauvan liikkumiseen. Sokeri imeytyy nopeasti vereen ja myös istukan kautta sikiöön; yleensä makealla herkuttelu pistääkin vauvaan eniten liikettä. Itselläni myös vaikuttaa selvästi esim. musiikki. Kun soitan vauvalle tangoja, laulan sille kaikuvassa kylpyammeessa, luen loruja jne. se yleensä intoutuu muljumaan ja potkimaan eniten. Ja kaikkein eniten siihen saa liikettä, kun isi juttelee vatsan läpi... :) Oma ääneni ei saa aikaiseksi yhtä innostunutta reaktiota! Itse olen ajatellut, että silloin kun vauva liikehtii paljon, se on jotenkin innostunut. Toisaalta kyllähän myös epämiellyttävät äänet, esim. kovat pamaukset, voivat saada vauvankin säikähtämään ja ikäänkuin "hyppäämään" mahassa.

Mutta silloin alussa kun tunsin ekat liikkeet (joskus viikoilla 18-19) muistan, ettei mieheni ikinä sattunut paikalle oikeaan aikaan; itse tunsin vauvan liikkeet selvästikin, mutta heti kun toiveikkaan isän käsi oli mahan päällä, lopettikin vauva tyystin kaiken liikehdinnän, ihan kuin kiusallaan! ;)

Ei niitä supistuksia välttämättä aina edes huomaa. Mulla istuessa helpoiten huomaa kun alkaa ylävatsalta kiristää (kohtu siis jo korkeella kun viimeisiä viikkoja viedään). Sit kun kokeilee niin on kivikova. Rumpukalvoon verrattavissa, niin kuin toinen aikaisemmin vastanneista hienosti keksi. Meilläkään miehen käsi ei aiheuta yksinään reaktioita, mä aina siirrän sen kohdilleen kun tunnen liikkeitä. Mä juttelen paljon vauvalle, mies ei niinkään, ehkä se tuntuu siitä vähän typerältä... En oo kyllä huomannu et mun ääneen reagois, mut mahan hieromiseen ja ruokailuun kylläkin.