Sairastuin viime syksynä masennukseen tai niin ainakin luulin. Olin sairaslomalla 6 viikkoa, sain Citalopram 20 mg lääkityksen. Tammikuussa kävin psykiatrin konsultaatiossa ja hän totesi minulla olevan yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (tosin en kuulemma kaikkia kriteerejä täytä). Noin neljä viikkoa lääkityksen aloittamisesta alkoi olo helpottaa. Nyt on mennyt paketillinen Citalopramia puolta tablettia ja muutaman kuukauden ajan olen syönyt Sepramia puolta tablettia (10 mg).
Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas oireita ilmaantua, ruokahaluttomuutta ja jännitystä. Jännitän jotakin, mutta ei ole aavistustakaan, mitä. Olen kesälomalla, makoilen pihassa aurinkoa ottaen ja surffaan netissä. Silti jokin asia jännittää ja ruoka ei maistu. Miten tällaista voi olla lääkityksestä huolimatta? Luulin jo, että voin lopettaa koko lääkityksen! Pitääkö minun nostaa annosta koko tablettiin? Siitä tulisi tietty ne kauheat sivuvaikutukset taas.
Vaikka järjellä ajattelen, että ei ole mitään syytä jännittää, niin ei auta. Pahinta on tosiaan se, että ruoka ei maistu ja olen muutenkin hoikka. Onko vastaavia kokemuksia, anybody?
Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas oireita ilmaantua, ruokahaluttomuutta ja jännitystä. Jännitän jotakin, mutta ei ole aavistustakaan, mitä. Olen kesälomalla, makoilen pihassa aurinkoa ottaen ja surffaan netissä. Silti jokin asia jännittää ja ruoka ei maistu. Miten tällaista voi olla lääkityksestä huolimatta? Luulin jo, että voin lopettaa koko lääkityksen! Pitääkö minun nostaa annosta koko tablettiin? Siitä tulisi tietty ne kauheat sivuvaikutukset taas.
Vaikka järjellä ajattelen, että ei ole mitään syytä jännittää, niin ei auta. Pahinta on tosiaan se, että ruoka ei maistu ja olen muutenkin hoikka. Onko vastaavia kokemuksia, anybody?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on myös ollut pari kertaa sama ongelma, eli "jokin asia" on jännittänyt, vaikka ei olisi mitään syytä jännittää. Enkä pystynyt syömään kunnolla, joskus jopa oksennan kun jännittää hirveästi. Ja itsekin olen hoikka, aika reippaasti alipainoinenkin. Ja pelko laihtumisesta välillä lisäsi jännitystä ja ahdistusta.
Viime kerralla jännitykseni sai alulle kouluesitelmä. Oli helpottunut olo sen pitämisen jälkeen, mutta seuraavana päivänä jännittäminen jatkui samanlaisena, vaikka ei ollut enää mitään syytä jännittää. Itkin melkein joka päivä kotona koulun jälkeen. Äitini tietää asiasta, samoin isosiskoni, ja he ovat tukenani. Kuten myös koulun terveydenhoitaja ja psykologi. Ja minulla on ollut lääkitys vuoden verran.
Nyt kesällä olen onneksi ollut suht "normaali", enkä ole pahemmin jännittänyt.
Paljon voimia ja tsemppiä sinulle! Toivottavasti olosi helpottuu pikkuhiljaa. :)