viimeinen niittini; loputon noidankehä?

Tosiaankin toi vierassieluisuuden ongelma, eli siis se, että voiko muista kuin itsen olemassaolosta tietää, on eräs filosofian ongelmista. Toivottavasti ei tuu kauheesti kommentteja, et filosofia on pelleilyä ja kuka niin tyhmiä ajattelee jne. koska filosofiset ongelmat voi oikeasti olla aika piinaavia.

Esimerkiksi se, että mistä ajatukset syntyvät? Olenko minä, joka arvioin ajatuksiani se sama minä, joka niitä ajatuksia ajattelee? Tuotanko itse ajtukseni vai tulevatko ne vain jostain? (alitajunnasta?) Miksi en tiedä mitä haluan, vaikka mulle sanotaan, että kyllä kaikki tietää, mitä haluaa? Masentuneena minusta kyllä tuntuu siltä, että minulla on paljon realistisempi käsitys todellisuudesta kuin ylioptimistisilla "terveillä".

Onko kaikille tapahtumille jokin syy? Jos on, niin eikö silloin kaikki ole determinoitua, jopa ihmisten ajatukset? Tällöin ihmisillä ei olisi vapaata tahtoa, mikä poistaisi moraaliset velvollisuudet. Jos taas kaikki tapahtumat ei ole determinoituja, niin sittenhän tapahtuu kaikenlaisia juttuja koko ajan sattumalta. Eikä sattumaakaan voi kaiketi pitää kovin hyvänä; jos tapahtumille ei ole syitä, miten voisi silloin olla moraalisia velvollisuuksia?

Mikä on elämän tarkoitus? Miksi kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu? tässä nyt oli tämmöstä ajatusten virtaa, mikä syntyi mun päässä, mutta aiheutinko minä sen nyt itse aktiivisesti vai tuliko tää vain jostain muualta determinoituna? Tosiaankin, oon kyllä ruvennut aatteleen, et ois ehkä parempi, jos ei ois koskaan aatellut mitään filosofisia asioita, ollut vaan tyhmä ja onnellinen, vaikkakin itsepetoksellisessa todellisuudessa elävä optimistinen "terve".