Jatkoa tuohon minun aikaisempaan kirjoitukseeni: Kävin sitten tiksin terveysasemalla puhumassa, että epäilen että kärsin masennuksesta ja siinä sivussa on alkoholiongelmakin. No, lääkäri oli kiinnostunut että kuinkas usein ja millaisia määriä sitä tulee otettua. Vastasin rehellisesti, että normaalikänni-ilta perjantaina ja lauantaina on n5-7l, riippuen siitä monelta aloittaa, kotona keppanaa tai siideriä, sen jälkeen kapakkaan ja siellä n4-6 tuoppia ja nyt sitten kesälomalla on arkisinkin maistunut, no ei ihan samoja määriä mutta 12-15 pulloa lipitän kotona.
Lääkäri siihen, että sitä masennusta on vaikeata arvioida ellei ensin saada alkoholinkäyttöä pois että saataisiin tietää kuinka paljon se alkoholi kiihdyttää masennusta. Hän määräsi minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka tapaan nyt perjantaina.
Sunnuntaista lähtien olen ollut selvin päin, mikä on varmaan ennätys pitkään aikaan että lomalla olen ollut viisi päivää peräkkäin selvinpäin. Tässä on tullut hieman amatööripsykologisoituakin: Sunnuntaina ja maanantaina oli vielä todella ahdistunut olo, tiistaina oli jo huomattavasti parempi olo, keskiviikkona suorastaan elämäniloinen olo,nyt torstaina ollut ihan ok olo, ei ole ahdistanut, ainoa mikä on mieltäpistänyt maahan on muutaman tyypin ilkeät kommentit kun mainitsin että on tullut käytyä juttelemassa masennuksesta ja alkoholiongelmasta.Ei vissiin olisi pitänyt mainita.
Muutama kerta aiemminkin on ollut todella ahdistunut olo, vielä pahempikin kuin nyt viime ryyppyputken aikana. Yhteistä on ollut just se että on ollut 6 päivää tai pitempi putki takana.
Minun masennus johtuu siitä että olen yksinäinen ja tiedän että sellaiseksi jään. En ala nyt siitä inttämään. Kuitenkin, vaikka minulla on mielessäni jatkuva alakulo, niin se ei estä minua elämästä. Jonkinlaiset suojamekanismit, joiden avulla pystyn suhtautumaan asioihin tyynesti. Ryypätessä monta päivää putkeen nuo mekanismit tuntuvat murtuvan ja minuun iskee kamala ahdistus kun ymmärrän miten kertakaikkisen ankeata ja yksinäistä minun elämäni on. Siis, minä olen vuosikausia ollutmasentunut mutta jotenkin se on pysynyt siellä taka-alalla.
Siitä on nyt 6v aikaa kun oli pahin vastaava tilanne. Silloinkin oli kesä. Pitkän ryyppyputken jälkeen menin jonkinlaiseen niin hirvittävään ahdistuksen tilaan, että oikeasti pelkäsin, että teen jotain epätoivoista. Silloin en kolmeen viikkoon uskaltanut edes ryypätä ja se meni ohi se pahin ahdistus.
No, en minä pitempää romaania ala väsäämään.Saa nähdä mitä minulle määrätään. Ai niin, nyt on viikonloppu edessä. Jos minulle ei mitään antabus-kuuria määrätä niin mitenkähän sitä itsensä vakuuttaa että pidetään nyt sen juomisen kanssa pitempääkin taukoa?
Yksi henkilö, jonka kanssa olen näistä asioista puhunut mainitsi, että hänellä on nyt 258:speräkkäinen selvä päivä. Tuo laskeminen lienee terapeuttista sillä kun saavuttaa jonkin kunnioitusta herättävän luvun, esim yli 100, niin jo senkään takia sitäei halua heittää menemään ja aloittaa taas alusta 1,2,3jne.
Lääkäri siihen, että sitä masennusta on vaikeata arvioida ellei ensin saada alkoholinkäyttöä pois että saataisiin tietää kuinka paljon se alkoholi kiihdyttää masennusta. Hän määräsi minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka tapaan nyt perjantaina.
Sunnuntaista lähtien olen ollut selvin päin, mikä on varmaan ennätys pitkään aikaan että lomalla olen ollut viisi päivää peräkkäin selvinpäin. Tässä on tullut hieman amatööripsykologisoituakin: Sunnuntaina ja maanantaina oli vielä todella ahdistunut olo, tiistaina oli jo huomattavasti parempi olo, keskiviikkona suorastaan elämäniloinen olo,nyt torstaina ollut ihan ok olo, ei ole ahdistanut, ainoa mikä on mieltäpistänyt maahan on muutaman tyypin ilkeät kommentit kun mainitsin että on tullut käytyä juttelemassa masennuksesta ja alkoholiongelmasta.Ei vissiin olisi pitänyt mainita.
Muutama kerta aiemminkin on ollut todella ahdistunut olo, vielä pahempikin kuin nyt viime ryyppyputken aikana. Yhteistä on ollut just se että on ollut 6 päivää tai pitempi putki takana.
Minun masennus johtuu siitä että olen yksinäinen ja tiedän että sellaiseksi jään. En ala nyt siitä inttämään. Kuitenkin, vaikka minulla on mielessäni jatkuva alakulo, niin se ei estä minua elämästä. Jonkinlaiset suojamekanismit, joiden avulla pystyn suhtautumaan asioihin tyynesti. Ryypätessä monta päivää putkeen nuo mekanismit tuntuvat murtuvan ja minuun iskee kamala ahdistus kun ymmärrän miten kertakaikkisen ankeata ja yksinäistä minun elämäni on. Siis, minä olen vuosikausia ollutmasentunut mutta jotenkin se on pysynyt siellä taka-alalla.
Siitä on nyt 6v aikaa kun oli pahin vastaava tilanne. Silloinkin oli kesä. Pitkän ryyppyputken jälkeen menin jonkinlaiseen niin hirvittävään ahdistuksen tilaan, että oikeasti pelkäsin, että teen jotain epätoivoista. Silloin en kolmeen viikkoon uskaltanut edes ryypätä ja se meni ohi se pahin ahdistus.
No, en minä pitempää romaania ala väsäämään.Saa nähdä mitä minulle määrätään. Ai niin, nyt on viikonloppu edessä. Jos minulle ei mitään antabus-kuuria määrätä niin mitenkähän sitä itsensä vakuuttaa että pidetään nyt sen juomisen kanssa pitempääkin taukoa?
Yksi henkilö, jonka kanssa olen näistä asioista puhunut mainitsi, että hänellä on nyt 258:speräkkäinen selvä päivä. Tuo laskeminen lienee terapeuttista sillä kun saavuttaa jonkin kunnioitusta herättävän luvun, esim yli 100, niin jo senkään takia sitäei halua heittää menemään ja aloittaa taas alusta 1,2,3jne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On mukava kuulla että olet alkanut tehdä ongelmasi eteen työtä. Ihan vaan vanhoja omia alkuraitistumisia muistellen, sinulla ei ole helppoa. Minäkin olin juomisen aikana ja pitkään sen jälkeenkin masentunut, todella masentunut. Vaan raittiuden jatkuessa elämä alkaa maistumaan.
Tarkeintä olisi, että saisit pysyvän raittiuden. Täydellisen tipattoman raittiuden.
Zemppiä! Kirjoittele kuulumisia...
päivä kerrallaan on monille tuhansille ollut mahdollista turvautumalla aa-ryhmien kokouksiin. Näin minullekin. Mieti sinäkin tätä mahdollisuutta.
"Minun masennus johtuu siitä että olen yksinäinen ja tiedän että sellaiseksi jään"
Mistä moiseen johtopäätökseen olet tullut? Minusta sinussa on ihan hienoa piirrettä jo se,että tunnustat ongelmas ja yrität tehdä asialle jotain.
Itse elän alkoholistin kanssa,joka ei ongelmaa tunnusta.Sekun on minun päässäni.Hänellä ei ole ongelmaa,muutakuin se että ei saa juoda rauhassa.
Just makaa 3päivää krapulassa.Ongelmaa siis ei ole.
Minä olen tästä asiasta jankuttanut kyllästymiseen asti; Minä vaan tiedän että minulla ei koskaan tule olemaan suhdetta. Sen vaan tietää. Ei se nyt ole pääasia minun elämässäni muutenkaan. Pääasia, että saa tämän kierteen poikki. Onneksi maanantaina alkaa työ.
kirjoitat masennuksesta. nimittäin kun juomisen seurauksena saa sellaisen.
raittiista viikosta tai jopa kuukaudesta ajatteleminen on vaikeaa alkuvaiheessa mutta siitähän se alkaa, jos lujaa, omaa tahtoa on.
kaksoisdiagnoosit eli alkoholismi ja masennus on yks ongelmajuttu. alkoholin käytön loppuminen poistaa lähes aina masennuksen.
joissain masennuksen diagnosoinnissa on pidetty ehtona kahden kuukauden alkoholitonta aikaa. sen jälkeen alkaa näkemään todellisuuden.
jos alkoholin käyttö jatkuu(ja siihen päälle lääkitys) niin tulevaisuus ei ole sen parempi. päin vastoin.
eli elämääsi jos oikeasti haluat saada parempaan malliin niin alkoholi on se aine joka pitää jattää pois ja ihan omasta tahdosta.
sinusta itsestäsi on nyt kiinni oma tulevaisuutesi, teetkö kovav päätöksen paremmasta elämästä.
kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä. tsemppiä.
Tänään tuli sitkäytyä sen sairaanhoitajan juttusilla. Tuli juteltua kaikenlaista alkoholin käytöstä mutta myös masennuksesta. Hän kuitenkin sanoi, että käyttämäni määrät on suorastaan hengenvaarallisia ja lähetti minut eteenpäin päihdehoitajalle jonka kanssa otetaan testejä, mm maksa-arvot, mitä lienee tarkoittaakaan, biologia ei ole koskaan ollut minun vahvin puoleni.
En ole ihan varma haluanko kuulla moisten testien tulokset.
Kyllä hän oli myös sitä mieltä että minua vaivaa jonkinasteinen masennuskin mutta että alkoholin suurkulutus pitää saada pois ensiksi. Kerroin kuitenkin kaikenlaisia juttuja elämästäni, perhesuhteistani ja mm sen asian että elämääni suurinta masennusta aiheuttava asia on se, että minulla ei ole suhdetta ja kuinka olen täysin 100% varma että sellaista ei tule koskaan olemaankaan.
Tässä on se homma vaan että jatkossa pitää alkaa pyytelemään työnantajalta vapaata että pääsee noihin juttuihin koska lomani loppuu tämän viikon jälkeen.
Jotenkin tyypillistä, että varsinainen asia/syy (=masennus) ikään kuin unohdetaan, jos löydetään syytä ohjata labraan ja sitä myöten "päihdehoitajalle". Entä jos et olisikaan sanonut käyttäneesi alkoa?
Toivottavasti et maksanut mitään tuosta eteenpäin osottajasta.
Ei sinun tuon takia tartte vapaata töistä ottaa. Jos olet töissä onnelline, niin pysy siellä.
Paljon paremman palvelun saa psyykepuolella, ku ei puhu mittään viinasta. M.O.T.