Kolme vuotta sitten kärsin terveydellisistä ongelmista, jotka lopulta johtivat syvään masennukseen ja sitä kautta muihin ongelmiin. Olen nyt huomannut, että kaikki terveyteen liittyvät ongelmat, jotka koen "vaarallisina" aiheuttavat juuri samanlaisen hieman laimeamman tunnetilan, joka minulla oli tuona ajanjaksona. Lyhyesti tunnetila on aivan helvetin ahdistava ja masentava, tämän lisäksi käytän huomattavasti aikaa asian pohtimiseen. Oli kyse mistä tahansa tämä väistyy vasta, kun olen mielestäni saanut 100% varmuuden ettei mitään ole vialla. Tätä on tapahtunut n. 1-3 kertaa vuodessa.
Olen käynyt useasti lääkärillä vain tunnetilaa lievittääkseni enkä niinkään oireiden takia. Oireisiin, jotka aiheuttavat tätä "skitsotusta" ei ole kertaakaan saatu edes diagnoosia. Kuka tietää ehkäpä luon nämä oireet itse, esim. 2kk kurkkukipu loppui samana iltana kun kävin yksityisellä.
Kannattaisiko tästä käydä puhumassa jossain? Jotenkin tuntuu, että psykiatrilla käynti olisi täysin turhaa.
Olen käynyt useasti lääkärillä vain tunnetilaa lievittääkseni enkä niinkään oireiden takia. Oireisiin, jotka aiheuttavat tätä "skitsotusta" ei ole kertaakaan saatu edes diagnoosia. Kuka tietää ehkäpä luon nämä oireet itse, esim. 2kk kurkkukipu loppui samana iltana kun kävin yksityisellä.
Kannattaisiko tästä käydä puhumassa jossain? Jotenkin tuntuu, että psykiatrilla käynti olisi täysin turhaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nythän sinä puhut ongelmastasi, mikä on todella hyvä asia!
Nyt on vain vaikea ottaa kantaa, kun tuot esille asiasi niin "suuressa paketissa". Voisitko hiukan eritellä tarkemmin jotain ongelman osatekijää?
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia ja tunteita ollut sairastelun jälkeen. Jouduin silloin oleilemaan sairaalassa, vaikkei kyse ollutkaan mistään kauhean vakavasta asiasta. Tuohon sairasteluun liittyi kuitenkin aika paljon kipuja sekä epävarmuutta tulevasta. Siitä on aikaa nyt jo viisi vuotta.
Minulla on yhä, joskin koko ajan lievempänä, näitä tulkintani mukaan psykofyysisiä oireita, jotka tosiaan alkoivat välittömästi sairastelujakson jälkeen. Sinunlaillasi minuakin vaivaavat erilaiset ruumiilliset oireet ja ahdistus, tuskaisuus. Olen käynyt psykologilla ja psykiatrilla kertomassa niistä. Minulle on väläytelty sellaisia selityksiä/diagnooseja kuin post-traumaattinen stressireaktio, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä (omasta aloitteestani) luulosairaushäiriö. Kannattaa netistä etsiä näiden tilojen oirekuvauksia, selityksiä ja hoitotapoja.
Suosittelen, että varaat ajan mielenterveyden ammattilaiselle. Hänen kanssaan voit keskustella ikävistä muistoistasi, ahdistuksestasi ja ruumiillisista oireistasi. Voitte myös päätyä kokeilemaan jotakin hoitomuotoa. Jos sinulla on tarpeeksi rahaa, voit ehkä aloittaa psykoterapiassa käymisen. Tai ehkä sinulle suositellaan silloin tällöin tapahtuvia juttelutuokioita mielenterveystoimistossa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Sinulle voidaan myös ehdottaa lääkehoitoa. Itse suhtaudun kriittisesti psyykenlääkkeisiin, mutta nämä asiat ovat tietysti yksilöllisiä: jos tarve on kova, lääkkeitä kannattaa ainakin kokeilla.
Minulla ei ole ollut varaa aloittaa psykoterapiaa. Psyykenlääkkeitä en ole halunnut ottaa. Olen välillä käynyt psykologilla juttelemassa. Katson josko aika parantaisi vähitellen (niin kuin se näyttää hitaasti tekevänkin). Pyrin myös ihan rauhoittelemaan itseäni puhumalla itselleni rauhalliseen sävyyn, vakuutaen, että kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin.
Onnea ja iloisempaa tulevaisuutta sinulle!