Nyt kun on ollut uutisissa näitä kauhujuttuja, jossa vanhemmat tappavat toisiaan tai lapsiaan, niin haluaisin kysellä seuraavaa:
En tunne näitä "tappajavanhempia" tai ylipäätänsä ketään tappajaa, mutta onko mahdollista että väsyneenä, huonoissa fiiliksissä, olisi mahdollista kehittyä tappajaksi?
Ehkä tämä kysymykseni on todella naiivi. Mietin vain, minkälainen olo täytyy olla (siis miten sairaanloinen) että kykenee muuttumaan murhaajaksi.
Olen käsittänyt, ettei näistä murhaajista pysty päällepäin näkemään minkäänlaisia murha-aikeita. Pelottaa joskus, että onko jokainen mahdollinen murhaaja, jos vain päässä vähän vinksahtaa.
Tuskin kenelläkään täällä on "kokemusta", haluaisin vain pohdiskella, kun ahdistaa tämän kaltaiset uutiset.
En tunne näitä "tappajavanhempia" tai ylipäätänsä ketään tappajaa, mutta onko mahdollista että väsyneenä, huonoissa fiiliksissä, olisi mahdollista kehittyä tappajaksi?
Ehkä tämä kysymykseni on todella naiivi. Mietin vain, minkälainen olo täytyy olla (siis miten sairaanloinen) että kykenee muuttumaan murhaajaksi.
Olen käsittänyt, ettei näistä murhaajista pysty päällepäin näkemään minkäänlaisia murha-aikeita. Pelottaa joskus, että onko jokainen mahdollinen murhaaja, jos vain päässä vähän vinksahtaa.
Tuskin kenelläkään täällä on "kokemusta", haluaisin vain pohdiskella, kun ahdistaa tämän kaltaiset uutiset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuohon osaa kukaan vastata järkevästi etkä vissinä ole oikeasti täällä tuollaista kysymässäkään? Nuku niin saat väsymykses pois...
mahdotonta...minä olen pohtinut samantyyppisiä ajatuksia mm. kun eräs lapsuudenystäväni teki itsemurhan ja häneltä jäi kolme lasta siten täysorvoiksi,7v,12v ja 18v,lasten isä oli kuollut jo muutama vuosi sitten.
Mikä saa ihmisen tekemään tälläsiä tekoja?Itse näillä sielun ja ruumiin tunnoilla en ikimaailmassa kuvittele voivani tehdä edes itselleni mitään kun lapset ovat olemassa.MUTTA,ilmeisesti se on kuitenkin mahdollista kun elämä menee tarpeeksi solmuun,mene ja tiedä.
Tässä viimeisimmässä lapsisurmassa tuntuu olevan takana ikävä kotiseuduille ja näin ollen ehkä yksinäisyys?Samoin luulen olleen ystävättärelläni,yksinäisyys,hautajaisten perusteella hänellä ei ollut nykyään ollenkaan ystäviä,ainoastaan työkavereilta tuli muodollinen muistaminen sukulaisten lisäksi.
Herättää mielipahaa ajatellakin näiden ihmisten sukulaisten ja ystävien tuskaa...
Minulla on jaksottain todella pahoja ajatuksia,mutta koskaan en lasta menisi tappamaan vaan itseni...
en tarkoita tätä nyt henk.kohtaisesti sinulle vaan yleisestikin sellaisille vanhemmille, jotka joskus miettivät itsemurhaa. Sellaisten ajatusten tullessa kannattaa katsoa lastaan silmiin ja miettiä muutaman kerran uudelleen, haluaisiko jättää lapselleen niin hirveän ikävän ja surun. Lapselle jää vanhemman menettämisestä ikuinen trauma. Lapset ovat aina se tärkein syy jaksaa ja yrittää elää, vaikka olisi kuinka vaikeaa!
siellä oli haastateltu jotakin asiaa tuntevaa henkilöä jok atotesi, että suurin osa äitien tekemistä lapsensa tapoista on aika pienelle alle vuotiaalle tehtyjä. Lisäksi kys eon yleensä tilanteesta jossa teko on vahinko esim ravistelu tms eikä alkuunkaan surmaamisekis tarkoitettu. Siitä sitten homma etenee niin että äiti hätääntyy ja pelastaakseen toiset lapset surmaa heidätkin. Pelastaminen tarkoittaa siis sitä kun äiti joutuu vankilaan ja teko paljastuu jne eli se kaikki paha joka tekoa seuraa. Toiminnalla on siis useimmiten joku logiikka, vaikka näin ajatellen typerä.
Isät sen sijaan taas surmaavat isompia lapsia, mutta silloinkana ei ole kyse samoista motiiveista kuin muissa surmissa/murhissa. Vaan vanhempien kohdalla lasein surmaaminen on yleensä ratkaisu jonka rinnalla vanhempi ei näe muita ratkaisuja vaan pelkkiä umpikujia. Tilanne ei silti ole realistinen vaan se näyttää tekijästä silloin siltä, maailmankuva on siis vääristynyt ja suhteelisuus kadonnut jne ja todellakin jokin pahoinpitely tms teko joka on vahinko on usein se laukaiseva tekijä..
Niin ja ympäristö on aina hämmästynyt teosta, mutta silti merkkejä asioiden huonosta tolasta on jo olemassa ja asioista usein ollaan jo huolissaankin. Kukaan ei silti usko näistä vanhemmista olevan surmaajaksi sillä he ovat yleensä todella tunnollisia ja kunnollisia jne jolloin se repeäminen joka tapahtumat saa alkuunsa on heille vielä isompi katastrofi henkisesti kestää.
Lastaan siis kurittava ja pahoinpitelemä ei useinkaan surmaa lastaan vaan todella kyse on toisenlaisista tilanteista. Teon tekoaikaan ja sen jälkeen monella on harhoja ja harhainen maailmankäsitys. Ja tuskin kukaan moista tekoa täysipäisen tekemäksi edes uskoo?
Tappajaksi tulosta taas on monia teorioita yleensä. Teoria taa sriippuu aikalilla siitä millaisesta teosta on kyse. Sarjamurhaaja on vähän erityyppinen ihminen kuin se joka surmaa itseään hakkaavan puolison jne. Joitakin tutkimuksiahan on tehty jenkkilässä että murhaajilla olisi jotakin poikkevaa aivoissaan, mutta se on vedenpitävästi selittänyt vain tietyntyyppistä väkivaltaista käyttäytymistä.
Itse uskon kyllä että tietyssä tilanteessa meistä suurin osa voi olla tappaja. Ja puhun nyt ihan ilman että sitä ennen on merkkejä näkyvissä esim mielenterveysongelmista tms vaan tilanne vain ajautuu siihen pakkorakoon tavalla tai toisella ja se on ainoa ulospääsy. Lähinnä siis omaa henkeään turvatakseen tai lapsensa tms tilanteessa. Vaikka paniikkihan luo tilanteeseen epätodellisuutta vaikka ryöstötilanteessa tms asiassa.
Päässä kun vinksahtaa niin se on aika iso asia se.. Joskus opiskeluaikoinani mielisairaalassa törmäsi todella lempeisiin ja kiltteihin ihmisiin joiden kontolla oli todella pahoja tekoja. Heillä vain oli napsahtanut sillä hetkellä kaikki vikaan ja seuraukset olivat aika lopullisia. Ja se rajan ylityksen syy saattoi ola todella pieni, mutta sillä hetkellä ahdistus tms syy kasvoi vain yli.