Onko se hyvä vai paha asia teidän mielestä? Osaatteko olla yksin?
Yksin oleminen
Melissa
14730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yksin on hyvä olla silloin kun mieli on hyvä, mutta jos olet tekemisissä esim. sairaan omaien kanssa ainoastaan ja vain, niin loppujenlopuksi se on sinun pääsi joka menee juntturaan. Minä ainakin kaipaan kotiini elämää itseni ja akvaariokalojen lisäksi.
kun on paha mieli? Lähdetkö ulos kävelemään vai mikä auttaa rentoutumaan?
En mä tiedä sen pahan mielen kanssa, on niin tavallista. Itse asiassa en pelkää sitä pahaa mieltä vaan syvää ahdistusta enemmänkin. Siihen auttaa oman ikäluokan tavallinen liveseura. Seura on ollut hieman jäissä, mutta deitti ja chatti palstoilta olen jotakin löytänyt ja tavannut ihmisiä ja olotila heti aivan eri.
tuo syvä ahdistus, onko mitään sanoja kuvaamaan tuota tilannetta?
Se on sellainen, ettei mukamas voi lähteä mihinkään asunnosta ja tuntuu kuin koko maailma olisi niskassa, eikä henkikään kulje, mutta toisaalta on levoton olo sisällä. Ainut pikalääke on alkoholi, joka pitkällä tähtäimellä pahentaa asiaa.
Ennaltaehkäse tauti ja pysy liikentessä ja etsi ystäviä.
että ihmisen sisällä liikkuu niin suuria tunteita, että hän kokee ulkomaailman uhkaavana?
Masennusta, ahdistusta ja paniikkihäiriötä jne...
Mut noin mä sen käsitän. Tunteet saa yliotteen ihmisestä.. suuria tunteita ihmisen sisällä.
Yksin sinä olet ihminen.
Jokainen on yksin. Ei yksin oleminen ole mitenkään paha asia.
Minä olen ollu 30 vuotta yksin, naama on vain niin ruman näköinen että eipä toi ketään ole kiinnostanut, ja uskon että seuraavat 50 vuotta vietän yksin jollen kuole yksinäisyyteen. (itseasiassa olen tehny kuolemaa viimiset 30 vuotta, masentaen itseni pisteeseen mistä ei ole paluuta).
Ujous/Paniikkihäiriö on "maanpäälinen helvetti".
hyvä asia. On paljon läheisriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät uskalla erota huonosta suhteesta vain sen takia, etteivät osaa olla yksin.
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa.
Yksin oleminen ei ole mikään ongelma silloin, jos omaa kuitenkin hyviä, läheisiä ja tukevia ihmissuhteita. Voi olla ihan hyvin yksin, kun tietää, että joku soittaa tänään, tulee käymään, ajattelee sinua tai itse voi ottaa yhteyttä.
MUTTA: Kun tulee eteen tilanne, että todella putoaa yksinäisyyteen (kuten minulle avioeron ja siitä seuranneen sairastumisen myötä kävi), niin siitä on vitsit vähissä. Kaikki ihmiskontaktit katkeavat, koska ihmiset liikkkuvat parittain. Työelämän ihmissuhteet katkeavat, kun joutuu jäämään pois työelämästä. Ja kun ongemalksi on noussut yksin jäämisen ahdistus ja siitä seuraavat paniikki yms, joka sulkee kotiin "turvallisten seinien sisään", niin siinä sitä on YKSINÄISYYTTÄ koettavaksi ihan liikaa kenelle ihmiselle tahansa!
Ennen putoamista olin aktiivisesti kiinni työssä, harrastuksissa, ystävyyssuhteissa jne. jne... Sitten kaikki vaan hajosi. Nyt olen yksin - ihan oikeasti yksin päivä ja viikko tolkulla ilman, että kukaan ottaa yhteyttä tai muuten kaipailee...
Ja arvatkaas miltä tuntuu, kun yksinäisyyden ahdistuksessaan soittaa jollekin ystävälleen, joka elää sitä normaalia elämää ja toivottaa perjantai-iltapäivänä hyvää tarkoittaen: "Oikein hyvää viikonloppua!" ??? Se viikonloppu tarkoittaa muutaman vuorokauden helvettiä yksinäisessä ahdistuksessa...
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa.
Yksin oleminen ei ole mikään ongelma silloin, jos omaa kuitenkin hyviä, läheisiä ja tukevia ihmissuhteita. Voi olla ihan hyvin yksin, kun tietää, että joku soittaa tänään, tulee käymään, ajattelee sinua tai itse voi ottaa yhteyttä.
MUTTA: Kun tulee eteen tilanne, että todella putoaa yksinäisyyteen (kuten minulle avioeron ja siitä seuranneen sairastumisen myötä kävi), niin siitä on vitsit vähissä. Kaikki ihmiskontaktit katkeavat, koska ihmiset liikkkuvat parittain. Työelämän ihmissuhteet katkeavat, kun joutuu jäämään pois työelämästä. Ja kun ongemalksi on noussut yksin jäämisen ahdistus ja siitä seuraavat paniikki yms, joka sulkee kotiin "turvallisten seinien sisään", niin siinä sitä on YKSINÄISYYTTÄ koettavaksi ihan liikaa kenelle ihmiselle tahansa!
Ennen putoamista olin aktiivisesti kiinni työssä, harrastuksissa, ystävyyssuhteissa jne. jne... Sitten kaikki vaan hajosi. Nyt olen yksin - ihan oikeasti yksin päivä ja viikko tolkulla ilman, että kukaan ottaa yhteyttä tai muuten kaipailee...
Ja arvatkaas miltä tuntuu, kun yksinäisyyden ahdistuksessaan soittaa jollekin ystävälleen, joka elää sitä normaalia elämää ja toivottaa perjantai-iltapäivänä hyvää tarkoittaen: "Oikein hyvää viikonloppua!" ??? Se viikonloppu tarkoittaa muutaman vuorokauden helvettiä yksinäisessä ahdistuksessa...