Muistutetaanko

oo pelkkä leffa ku se on kanssa kirja. Kirjotin just tänä vuonna yhen arvion siitä.
Se kertoo Heathcliffin ja Catherinen rakkaudesta joka ei koskaan muutu.
Heathcliffiä on kohdeltu aina kaltoin ja Heatcliff on synkkä hahmo, ainoastaan Cathy saa hänet lempeäksi ja ainostaan Cathyä kohtaan hän on lempeä. Cathy on itsepäinen vapaa sielu ja on aina Heathcliffin kanssa vaikka sitä paheksutaan. He ovat erottamattomia melkein kun kaksosia ja käyskentelevät yhdessä nummilla ja Cathy kiipeää aina Hethcliffin ikkunasta lohduttamaan sitä.
Sitten tapahtuu niinkuin Heathcliff ajatteli ja Cathy viedään häneltä. Rastaantien moision herra Edgar Linton kiinnostuu Cathystä. Heathcliff kuulee Cathyn puhuvan siitä että hänen kannattaisi naida Linton ja syöksyy loukkaantuneena ulos eikä kuule miten Cathy jatkaa että hänen rakkautensa Heathcliffiin on kuin peruskallio ja että hän ON Heathcliff.
Heathcliff katoaa jäljettömiin ja Cathy pettää sydämmensä ja menee Edgar Lintonin vaimoksi.
Vuosien päästä Heathcliff palaa takaisin aikeenaan tuhota jokaikinen ihminen joka on estänyt häntä olemasta Cathyn kanssa.
Cathy tietenkin rakastaa edelleen Heathcliffiä ja Heathcliffin paluu murtaa Cathyn henkisesti ja fyysisesti ja Cathy kuolee. Ennen Cathyn kuolemaa Heathcliff menee hänen luokseen ja he syleilevät ja Cathy sanoo Hethcliffin tappaneen hänet, Heathcliff sanoo ettei Cathy saa jättää häntä yksin ilman sieluaan, Cathy sanoo ettei halua lähteä ilman sieluaan, Heathcliffiä.
Cathyn kuoleman jälkeen Heathcliff manaa häntä ulkona ettei hän saisi rauhaa, ettei Cathy pääsisi lepoon, ettei hän hylkäisi Heathcliffiä vaan vainoaisi häntä aaveena koko loppu elämänsä ja olisi aina hänen kanssaan. Niin käy, Cathyn aave jää Humisevaan harjuun.
Heathcliff kuolee vuosia myöhemmin paastottuaan monta päivää ja silloin hän pääsee Cathyn luo ja kyläläiset kertovat nähneensä Heathcliffin ja jonkun naisen haamut yhdessä nummilla.
Koko elämiensä Catherinella on aina ote Heathcliffistä ja Heathcliffillä Catherinestä, siitä se kertoo.