Olen eronnut.
Miehellä ongelmat pahenivat eron myötä ja syyllistän niistä tavallaan itseäni, minähän olin eron alulle panija.
Tavallaan toivon, että hän löytää rinnalleen uuden ymmärtäväisen ihmisen joka saisi hänet jaloilleen.Toisaalta myös pelkään, että hän löytää "liian pian" uuden, eikä näin ollen kykene ymmärtämään/käsittelemään eroamme.
Olemme pitäneet melkein joka päivä yhteyttä toisiimme, mutta silti minuun iskee välillä "pelko" (kuten nyt), että missä mennään, jollei hänestä kuulu mitään!
Itse en voi olla aina se joka soittelee ja kysyy kuulumisia, tuntuisi vähän liialliselta tuppailulta...
OLEN SEKAISIN!
Uskoisin, että nytkin olisi parempi olla hiljaa ja antaa hänen olla rauhassa (aamulla soittelimme ja sopisimme vain että soitellaan), mutta olen jo liian riipuvainen tiedosta mitä hän milloinkin tekee... En voi ikuisuuksia "hoivata" häntä (viina maistuu) vaan pitää antaa hänellekin tilaa hengittää, mutta kuitenkin tunne olevani vastuussa tästä hänen tilanteestaan.
Minähän sitä eroa halusin (sen olen kuullut jo monenmonta kertaa!).
Auttakaa jos näette jotain mihin ollaan menossa ja selviämmekö koskaan hengissä tästä "oravanpyörästä"?
Miehellä ongelmat pahenivat eron myötä ja syyllistän niistä tavallaan itseäni, minähän olin eron alulle panija.
Tavallaan toivon, että hän löytää rinnalleen uuden ymmärtäväisen ihmisen joka saisi hänet jaloilleen.Toisaalta myös pelkään, että hän löytää "liian pian" uuden, eikä näin ollen kykene ymmärtämään/käsittelemään eroamme.
Olemme pitäneet melkein joka päivä yhteyttä toisiimme, mutta silti minuun iskee välillä "pelko" (kuten nyt), että missä mennään, jollei hänestä kuulu mitään!
Itse en voi olla aina se joka soittelee ja kysyy kuulumisia, tuntuisi vähän liialliselta tuppailulta...
OLEN SEKAISIN!
Uskoisin, että nytkin olisi parempi olla hiljaa ja antaa hänen olla rauhassa (aamulla soittelimme ja sopisimme vain että soitellaan), mutta olen jo liian riipuvainen tiedosta mitä hän milloinkin tekee... En voi ikuisuuksia "hoivata" häntä (viina maistuu) vaan pitää antaa hänellekin tilaa hengittää, mutta kuitenkin tunne olevani vastuussa tästä hänen tilanteestaan.
Minähän sitä eroa halusin (sen olen kuullut jo monenmonta kertaa!).
Auttakaa jos näette jotain mihin ollaan menossa ja selviämmekö koskaan hengissä tästä "oravanpyörästä"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anna hänen kasvaa ja kehittyä. Ole kärsivällinen ja luottavainen: "Ensin se pahenee. Sitten se paranee". Liika hoiva ja huolenpito, vastuun ottaminen asioista, jotka eivät oikeastaan ole sinun asioitasi, estävät toisen kasvun. Keskity nyt omaan elämääsi ja eteenpäin matkaamiseen. Ehkä sitten, kun mies on omillaan, voitte lähentyä uudelleen ... tai jatkaa kumpikin omaa matkaanne - vahvempina ja viisaampina.
Juuri noin viisaasti haluaisin itsekin osata ajatella!
Tiedän, että tuolla tavalla sen pitäisi ollakin.Ja kun olen ns. vahvalla päällä ajattelenkin noin, mutta välillä tulee se heikompi minä esiin ja
NE TUNTEET,
joita minulla häntä kohtaan edelleenkin on.
JA IKÄVÄ sitä miestä joka hän on kun ei ole juominkien vaikutuksen alainen!
Kiitos viisaasta mielipiteestäsi!
Arvostan sitä oikeasti!
Tilanne on sinulle vaikea, koska rakastat miestäsi vielä. Tilanne ei muutu vaan mutkistuu entisestään jos et päästä irti. Miehesi ei pysty pääsemään alkoholista eroon.On hyvä jos olette ystäviä, mutta liiallinen yhteydenpito haittaa ja miehesi käyttää tilannetta hyväkseen. Hän toivoo saavansa sinut takaisin.Elämäsi näyttää hyvältä kun pääset irti tilanteesta. Se jatkuu vielä ensi vuoden puolelle, mutta keväällä sinulla on jo uudet kuviot ja löydät hyvän ihmissuhteen.Uusi suhteesi tuo sinulle uusia harrastuksia.Entisen miehesi tilanne ei tule parantumaan vaikka yrittäisitkin auttaa. Hän on valinnut tiensä.
Olen kuullut ettei näistä "katselmuksista" saa kiittää, mutta haluan Sinun tietävän, että näin kuitenkin ajattelen!
Uskon että näin se taitaa tämän hetkinen tilanne ollakkin!