Itselläni on aina ollut painon, että myöskin ruoan kanssa viha-/rakkaus-suhde. Lapsena olin pyöreä ja sainkin usein kuulla (varsinkin sukulaisiltani ) huomautuksia syömisistä jne. Nuorena aloitin aktiivisen liikunta intoilun ja laihduinkin ihan mukaviin mittoihin. Nyt aikuisiällä (29-v ) paino on sahannut ylös ja alas 48kg-60kg välillä. Paraikaa on taas meneillään mässäilyvaihe ja ainainen vessassa asuminen. Miesystävä ei ole onneksi huomannut mitään, tykkää vaan kun laihdun ja laihdun ja laihdun...Itseäni on alkanut suorastaan V****ttamaan tämä ainainen kalorien laskenta ja niiden ulos saaminen keinolla millä hyvänsä. Hauskinta tässä onkin vielä se, että töskentelen itse syömishäiriöisten parissa, hoitaen ja tukien heitä kun samalla itse painiskelen samojen ongelmien parissa.
Ärsyttävä sairaus
"syön nytkin"
4919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
terve..ite oon vähän nuorempi sua. tuli vaan mieleen tuosta työstäsi et miten oot siellä työpaikalla esim.ruokatauot,syötkö ollenkaa töissä vai käytkö oksentaan sielläki?
olen 23-vuotias ja ekan kerran alooin kaloreita laskemaan joskus 15-16 vuotiaana, siitä asti ollut kausia, jolloin en laske tai kausia jolloin jopa suunnittelen ja lasken viikoksi eteenpäin ruoat ja kalorit. tällä hetkellä mitat 165/52, tahdon takaisin sinne 50kg jota vielä olin ennen tätä kesän mässäilykautta/oksentamista. aiemmin en ole oksentanut ja toivottavasti en enää oksenna, mutta pahoin pelkään miten käy, kun avomies tekee välillä illat töitä ja minä olen yksin kotona. toivottavasti vaan treenailen ja lenkkeilen silloin ja pudotan painoni sillä tavoin!
tänään taas mukamas joku kituuttelu päivä, söin kurkun aamiaiseksi kun eilen tuli syötyä pizzaa ja karkkia! ei mitään järkeä tällaisessa touhussa!!!
Saatat menetää työpaikkasi,,,,,,
"Hyvä" puoli on ainakin se, että tiedät todellakin mistä puhut! Oletko ikinä kertonut potilaillesi, että myös sinulla on sh? Tai onko kukaan tullut kysyneeksi?
Se voisi lisätä uskottavuuttasi potilaiden silmissä... mutta toisaaltahan he ovat hoidossa, että pääsevät siitä eroon, jóten tuskin olet kertonut, koska ethän ole itsekkään päässyt siitä eroon... Eli ei ehkä antaisi kovin toiveikasta kuvaa parantumisesta... :/
Voi sinua... :s MIten pystyt auttamaan muita, kun itselläsi on sama ongelma? Vai saatko tavallaan itsekkin samalla apua auttaessasi muita?
Voimia paranemiseen!!!