Optipar, nykyään 80mg poisti kohtaukseni ja ahdistuksen kokonaan.. Ei enääpelkoa paniikkikohtauksista ollut vuoteen.. Ei sosiaalisten tilanteiden pelkoa..
Hieman alakuloisuutta korkeintaan ollut, vei masennuksenkin mennessään, olen iloinen siitä!!
Haittavaikutuksia minulla alussa oli, hikoilua ym. muttei mitään pahempaa.. Tämä lääke oli oikea minulle!!
Mukavaa loppukesää!
Hieman alakuloisuutta korkeintaan ollut, vei masennuksenkin mennessään, olen iloinen siitä!!
Haittavaikutuksia minulla alussa oli, hikoilua ym. muttei mitään pahempaa.. Tämä lääke oli oikea minulle!!
Mukavaa loppukesää!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hei, kiva kuulla, että joku on päässyt eroon tästä kauheasta vaivasta. Haluaisin kysyä ihan mielenkiinnosta, että kuinka kauan kärsit paniikkihäiriöstä ennen kuin pääsit siitä lääkkeiden avulla eroon? Entä kuinka pahasta paniikkihäiriöstä kärsit ennen? Olen itse aloittanut hankalaan paniikkihäiriöön Cipralex:in ja toivon, että se tuo yhdessä terapian kanssa paljon apua tähän kauheaan olotilaan...
7 vuotta olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, kohtaukset olivat: ensin käsien tärinä, sitten huimaus, sitten pahoinvointi, oksentaminen ja tajunnan menetys..
6 vuotta taistelin itseni kanssa uskallanko enää liikkua ihmisten ilmoilla, kunnes vuosi sitten löytyi oikea lääkitys joka auttoi minua 100%, nooh vähän olen lihonut varmaankin lääkityksen takia, muttei haittaa kun on saanut niin nauttia kaikesta eri tavalla kuin paniikkikohtausta pelätessäni..
Enää ei pelota kohtaus esim. kaupassa, autolla ajaessa..
Niin kohtauksia sain lähes päivittäin, minkä vuoksi olin eristäytyneenä melkein vuoden päivätkin jossain nuoruuden vaiheessa..
Selvisin :)
Olen todella iloinen puolestasi, koska tiedän hyvin itse, millaista on menettää osa nuoruudesta tälle hirveälle vaivalle. Olen itse kärsinyt paniikkihäiriöstä n. 12 vuotta (ja olen siis 26v.) ja kärsimykseni ovat hyvin samallaisia kuin sinullakin ovat olleet. Paranin lähes kokonaan ongelmastani tullessani täysi-ikäiseksi (Fevarin nimisen lääkkeen avulla), mutta nyt paniikki puhkesi jostain syystä uudelleen kahta kauhemapana. Ehkä Fevarinista loppuivat tehot, ehkä syy on jossain muussa... Sitä ei kukaan ole osannut minulle sanoa eikä minulla itsellänikään ole oikein käsitystä, mistä voisi olla kyse. Toivon vaan hartaasti, että paranisin jälleen ja ehkä tällä kertaa lopullisesti.
varaudu siis siihen että loppuelämäsi on lääkekierrettä aineesta toiseen ellet todella ota asiaksesi parantaa tuota vaivaa. Oireettomuus lääkkeiden avulla ei ole sama kuin parantuminen.
Toivon myös että paniikkihäiriö jättäisi sinutkin lopulta rauhaan, olet elänyt sen kanssa liian monta vuotta!!
Kestämistä, ja toivotaan että sinäkin saat pian nauttia elämästäsi ilman paniikkioireilua!!
Niin asia voi ollakkin, että toleranssin kehityttyä on vaihdettava lääkeainetta toiseen..
Mutta minun lääkkeeni on toiminut 100% ja olen saanut nauttia elämästäni..
Uskon että lopetettua lääkkeeni kohtauksia ei enää tule, koska olen läpikäynyt terapiassa aiheuttajan ja syyt ja seuraukset..
Olen PÄÄTTÄNYT ettei paniikkihäiriö kuulu enää elämääni!
positiivista palautetta tähän viestiketjuun, EI toisia lannistavaa tekstiä
"varaudu siis siihen että loppuelämäsi on lääkekierrettä"
Tuetaan toisiamme ja ollaan iloisia toistemme puolesta, eikä koiteta pahoittaa toistemme mieltä..
samoin kuin rauhoittaviin, niiden tehon loppuminen perustuu niiden aiheuttamiin aivojen aineenvaihdunnan muutoksiin, ehkä serotoniinitason laskuun pitkäaikaiskäytön seurauksena. Ne vaikuttavat tosin hyvin monien muidenkin aineiden pitoisuuksiin aivoissa, kukaan ei itseasiassa tiedä mihin kaikkeen ja mitä ne saavat aikaa pitkällä aikajänteellä.
Traumojen perkaaminen terapiassa varmasti auttaa mutta on myös tärkeätä opetella ne, itsensä hallitsemiseen perustuvat keinot joilla paniikkireaktio estetään.
Itse olen opetellut hallitsemaan paniikit täysin ilman lääkkeitä kun huomasin että lääkkeet ja minun kohdallani tehoton terapia eivät auttaneet vaan itseasiassa ylläpitivät tilanteen jatkumista ilman mahdollisuuttakaan löytää keinot sen lopettamiseksi.
positiivisuutta, minun mielestäni ei ole.
lue pari riviä ylempää!!!!
Olemme kaikki varmasti pitkäaikaisessa suhteessamme paniikkihäiriöön huomanneet, että siitä ja sen hoidosta tiedetään todellisuudessa aivan liian vähän. Suuressa osassa tutkimuksia uskalletaankin rohkeasti tunnustaa, että syy paniikkihäiriöön voi johtua yhtä hyvin niin perinnöllistä, biologista kuin psykologistakin tekijöistä. Itselläni uskon paniikkihäiriön johtuvan varmastikin kaikkien em. tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
On varmasti totta, että mielialalääkkeiden pitkäaikaisella käytöllä on joitain seurauksia; tosin mitä nämä seuraukset ovat, on mahdotonta sanoa. Sokea luottaminen lääkkeiden apuun ajaa potilaan mahdollisesti turhaan lääkekierteeseen, mutta uskon (tai ainakin uskottelen itselleni), että mielialalääkkeiden mahdollisiin haittavaikutuksiin ei kannata kiinnittää tällä hetkellä liikaa huomiota, koska kuten sanottu, eihän kukaan osaa vielä sanoa, onko ko. lääkkeillä haittavaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä vai ei. Myönnän, että ajattelumalli on tietyllä tavalla naivi ja ylioptimistinen, mutta vakavasta paniikkihäiriöstä kärsivän kannalta uskon, että lääkkeiden apu painaa vaakakupissa enemmän kuin niiden mahdolliset haittavaikutukset. Tästä syystä mielestäni kaikkien pitäisi olla iloisia Kleopatran puolesta, jos hän on löytänyt helpotusta lääkkeistä.
Olen toki opetellut vuosien saatossa elämään paniikkihäiriön kanssa ja itsetutkiskelulla olen opetellut torjumaan niitä tekijöitä, jotka altistavat minua paniikille ja ahdistukselle. Kaikista toivottavinta toki olisi, jos ihminen pystyisi oppimaan hallitsemaan paniikkihäiriötä ja siihen usein liittyviä muiden ahdistuneisuushäiriöiden muotoja. Kuten olen saanut tänä kesänä huomata, olotila saattaa kuitenkin kääntyä yllättäen niin tukalaksi, että omat konstit pettävät.
Olisi mukava kuulla sinulta, joka olet kommentoinut Kleopatran viestejä, että miten olet oppinut hallitsemaan paniikkihäiriötä. On toki hienoa, että olet pärjännyt ilman lääkkeitä ja se on tila, johon itsekin pyrin, kunhan pääsen tästä taas jaloilleni.
olekaan kuin haittavaikutukset ja plasebovaikutus, eli jos ne toimivat, ne toimivat sen kautta että uskoo niiden toimivan ja aivot korjaavat tilanteen itse.
Aivojen resurssit ovat niin mahtavat että sitä on vaikea käsittää, ajattele esim. uskonnollisessa hurmoksessa syntyviä stigmoja, jeesuksen haavoja.
Paniikissa on yksinkertaisesti kysymys hyökkää/pakene reaktiosta joka jää päälle kun ei voi tehdä kumpaakaan ja autonominen hermosto jää pyörimään täydellä teholla. Sen rauhoittaminen on helppoa, prosessin voi katkaista pelkällä keskittyneellä silmien liikuttelulla. Muitakin keinoja on, esim. eft ja sen kaltaiset kosketukseen ja keskittymiseen pohjautuvat mekanismit saavat aivot lopettamaan paniikkiprosessin ja keskittymään johonkin muuhun. Jooga toimii erinomaisesti paniikkia ehkäisevänä tekijänä ja itsehallinnan opiskelumetodina.
vaikuttavat ne lääkkeet aivojen välittäjäaineiden kulkuun.. mm. serotoniini, dopamiini.. eivät ssri-lääkkeet ole plaseboja, plasebothan ovat sallittuja mm. raskauden aikaan, mitens on ssri-lääkkeillä..
Ei sovellu raskaana oleville, miksi näin jos ne mielestäsi ovat plaseboja?
Olen opiskellut lääkehoitoa ja mielen sairauksien lääkehoitoa, joten sattumoisin TIEDÄN ettei ssri-lääkkeet ole plaseboja..
Eipä nyt valehdella täällä hei sellaisille jotka eivät välttämättä tiedä lääkkeistä mitään..
Ja sitäpaitsi itse olen kokenut rentoutumisterapian parempana kuin joogan :)
humpuukia, se on pelkkä markkinointislogan jonka tiede on todistanut paikkansapitämättömäksi. Nykyään ollaan enemmän kiinnostuneita GABAN osuudesta sekä amygdalan verenkierron ja glutamaattipitoisuuden lisääntymisestä stressin vaikutuksesta.
57% SSRI-lääkkeillä suoritetuista kliinisistä kaksoissokkotuktimuksesta ei osoittanut merkittävää paremmuutta plaseboon nähden ja aineita ei ole koskaan testattu aktiivista plaseboa vastaan.
Plasebopesun jälkeenkin saatiin ainoastaan 20% parempi teho plaseboon verrattuna.
SSRI ja SNRI-valmisteet eivät sovi raskaana oleveille naisille toksisuutensa takia, samasta syystä ja todellisen tehon puutteen takia ne eivät itse asiassa sovi kenellekään.
SSRE-kemia on tasan yhtä tehokasta, eikä aiheuta yhtä vaarallisia haittavaikutuksia, se toimii tasan päin vastoin kuin SSRI, eli nopeuttaa serotoniinin poistumista synapsiraosta. Jos serotoniiniteoria pitäisi paikkansa, sen pitäisi *aiheuttaa* masennus ym. -oireita, ei parantaa niitä.
Joogan on todettu kohottavan GABA-pitoisuutta aivoissa n. 27% tunnin harjoituksen tuloksena.
:D:D:D hahhahahahhhaahh..ja seuraavaksi salaliittoteoriaa.. heehhehehhehhehh huhhuh aaaah
ja keskustelun aiheeseen perehtymistä toivoisin, tuollaiset esiteinitasoiset kommentit tuskin hyödyttävät ketään, vähiten kai sinua itseäsi.
vähän aikuismaisempia juttuja toivotaan ja lääkeaineisiin perehtymistä.. hahahahahahahahhhaa voi luoja mitä höpöhöpöä.. Masennuslääkkeet tehottomia, haloooo, tutustu erilaisiin lääkeaineisiin joita käytetään , masennuksen hoidos, nii sano sit vasta. Ja esiteini olin kohta 20 vuotta sitten.
no onhan siinä hyvät puolensa että pysyy nuorekkaana.
SSRI ja SNRI-lääkkeet sijoittuvat tehonsa puolesta samaan kastiin vanhojen trisyklisten kanssa ja ovat noin 18% tehokkaampia kuin inaktiivinen plasebo.
http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0020392&ct=1&SESSID=4b75e5852928966a14ec65ba886ec9a3
Serotoniinia ei pidetä enää masennuksen aiheuttajana, vaan sen puute joko aiheutuu masennuksesta, tai vain korreloi masennukseen.
http://psychologytoday.com/articles/index.php?term=pto-525.html&fromMod=popular_depression
Tunnin joogasession on havaittu kohottavan aivojen GABA-pitoisuutta, samantapainen vaikutus saadaan aikaan esim. bentsodiatsepiineillä.
http://www.sciencedaily.com/releases/2007/05/070521145516.htm
Eräs löydös joka vahvistaa serotoniiniteorian paikkansapitämättömäksi on, että SSRE-kemia parantaa masennusta yhtä tehokkaasti kuin SSRI-kemia, vaikka toimii täysin päinvastaisesti, eli nopeuttaa serotoniin poistumista synapsiraosta.
http://www.servier.com/pro/Neurosciences/stablon/stablon.asp
http://www.servier.com/pro/Neurosciences/stablon/stablon_nsf_study1.asp
Eläinkokeissa SSRE ehkäisee solunulkoisen glutamaattitason nousua stressitilanteessa mantelitumakkeessa joka on aivojen "pelkokeskus" ja näiden mielialahäiriöiden ilmaantumisen kannalta ilmeisesti avainasemassa.
http://www.servier.com/pro/Neurosciences/stablon/stablon_nsf_reznikov.asp
Tutustu kaikessa rauhassa noihin sivustoihin, voit jopa itse perehtyä aiheeseen lisää Internet-hakuja käyttäen, sikäli kun sinua todella kiinnostaa syventyä aiheeseen penikkamaisen hohottelun sijasta.
me ei olla jenkkitutkijoita, joitten puheet voi olla hölynpölyä. MASENNUSJOHTUU SEROTONIININ PUUTTEESTA, eikä toisinpäin
ai jos joogaa niin saa samanlaisen fiiliksen kuin bentsoilla.. hohoo menisitkö julkiselle paikalle paniikkihäiriön kanssa ennemmin joogan jälkeen vai bentson ottamisen jälkeen. Haloo nyt järkeä vähän päähän. Taidat olla joogapöllyssä koko tyyppi
niistä sais samanlaisen fiiliksen, mars takaisin äikäntunnille, on meinaan luetun ymmärtäminen enemmän väärinymmärtämisen puolella.
Kummankin vaikutus on samantapainen koska bentsot sitoutuvat GABA-reseptoreihin, kun GABA-pitoisuus nousee luonnollisesti joogan vaikutuksesta, se vaikuttaa saman mekanismin kautta, eli samantapaisesti.
Sinun tilannettasi en tiedä, itse en tarvitse bentsoja enkä joogaakaan, olen kehittänyt menetelmän jolla pystyn poistamaan paniikkikohtauksen ennenkuin se alkaakaan ja tämä tapahtuu minulla muutamassa sekunnissa.
ja koska tuon ainutlaatuisen tutkimuksen pääsee lukemaan, se on nimittäin ainoa maailmassa.
Kuulostaa vaikuttavalta... siis keino, jolla pistät paniikkikohtauksen kampoihin. Voitko valaista asiaa vähän lisää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000028407527
Tuon lisäksi esim. EFT toimii hyvin paniikin katkaisussa, samoin pallon tai hernepussin pallottelu kädestä käteen.
http://www.emofree.com/
http://www.eft.fi/
___
lääkkeet prkl? Kävin aikoinaan itse lääkärissä paniikkihäiriön takia, lääkäri vaan totesi, etten mikään hullu ole ja passitti kotiin. Onneksi minulla ei enää ole ollut kohtauksia, ahdistusta joskus. Sama juttu masennuksen kanssa, en saanut lääkkeitä!!! Olis vaan kiva kokeilla, jos ne auttais.
eli paniikkihäiriö mulla on ollut vuodesta 2002. taukoa kohtauksille ja pelolle oli yli kolme vuotta. sain lääkkeet oireiltuani puoli vuotta, sitten n. vuosi siitä elin hyvin ilman kohtauksia. ja 1,5 vuoden kohdalla lopetin lääkkeet. elin hyvin tähän vuoteen saakka. tammikuussa tuli paha vatsatauti, olin niin huonossa kunnossa että se laukaisi paniikin. että älä oo liian varma paranemisesta. mä olin :/ ei olis pitäny. tuli vaan kahta kauheempana takaisin. et saa unohtaa taistelua sitä vastaan nyt kun olet päässyt kohtauksia, edelleen sun täytyy siedättää ittees, tehdä kaikkee mikä vähäänkää pelottaa, älä ota mitää itsestäänselvyytenä. mä otin ja se on nyt tainnut kostautua. tänä keväänä otin rauhoittavat elämäni ensimmäistä kertaa mukaan kuvioihin. söin muutaman tabun ja päätin selvitä ilman. nyt oon ollu ilman 4kk:ta, mut pk-seudulta en pysty pois matkustamaan :/