Varmaan aika monelta Juice -fanilta alkaa pahin ärtymys Mikko Alataloa kohtaan olla ohi. Hänhän varasti röyhkeästi huomion itselleen Mestarin kuoleman jälkeen esiintyen poikkeuksellisen aktiivisesti hän suurena kaverinaan ja laulujen tekijänä.
Mies sai haluamansa huomion ja tuli valituksi eduskuntaan. Viimeksi M. Alatalo oli iltapäivälehtien otsikoissa itkemässä isänsä kuolemaa. Olisihan siinäkin tapauksessa voinut vetää matalampaa julkisuusprofiilia, kun kerran on noinkin henkilökohtaisesta asiasta kysymys, mutta kai ne sympatiapisteet oli haettava tästäkin, vaikka seuraaviin vaaleihin on vielä lähes 4 vuotta.
Pahin pöly on siis laskeutunut Juicen tapauksen kohdalla, mutta viha Alataloa kohtaan jatkuu enemmän tai vähemmän voimallisena vielä pitkään.
Mies sai haluamansa huomion ja tuli valituksi eduskuntaan. Viimeksi M. Alatalo oli iltapäivälehtien otsikoissa itkemässä isänsä kuolemaa. Olisihan siinäkin tapauksessa voinut vetää matalampaa julkisuusprofiilia, kun kerran on noinkin henkilökohtaisesta asiasta kysymys, mutta kai ne sympatiapisteet oli haettava tästäkin, vaikka seuraaviin vaaleihin on vielä lähes 4 vuotta.
Pahin pöly on siis laskeutunut Juicen tapauksen kohdalla, mutta viha Alataloa kohtaan jatkuu enemmän tai vähemmän voimallisena vielä pitkään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En minä ainakaan Mikolle ärtynyt ole. Enkä usko, että Mikko on itseään medialle niinkään tyrkyttänyt. Kun uutisissa kerrottiin, että Juice oli kuollut haastateltiin Alataloa kolmella eri kanavalla. On täysin ymmärrettävää, että häntä haastatellaan monella eri taholla, sillä olihan hän melko läheinen ystävä Juicelle. Ja olihan hän käynyt Juicea katsomassa vielä hänen kuolinviikollaan ja tottakai lehdistöä kiinnostaa mistä on silloin puhuttu ja mitä tehty. Ja kansanedustajana hän toki vielä paljon enemmän huomiota.
Olen samaa mieltä Kylähullun kanssa.
Muistaakseni Mikko ekojen haastattelujen jälkeen jo yritti hienovaraisesti vihjaista, että voisivat välillä haastatella muitakin.
Mikko Alatalo ei ole koskaan ollut arvostettu muusikkojen tai musiikin ammattilaisten keskuudessa. 1970-luvulla porukka oli aika tiivis yhteisö ja henki oli ei-kaupallinen. Mikon rahastushenkisyys sai paljon arvostelua.
Vähän sama juttu kun Remu Aaltonen puhuu Dannyn kultapossukerhosta - rock-artistit eivät erityisemmin arvosta imeliä kiiltokuvapoikia, jotka käyvät iskelmäkansan taskuille.
Hankkikaa elämä!!!!!
Mikko Alatalo oli Juicen hvvä ystävä, eikä vain esiintynyt sellaisena. Juice arvosti häntä säveltäjänä ja laulajana helvetisti ja kehui häntä monissa haastatteluissaan. Ei taida olla Alatalon lisäksi montaa muuta artistia, joiden kanssa Juice on tehnyt yhteislevytyksiä. Alatalon kanssa yhteislevyjä on useita. Juice taatusti piti Mikon musiikista. Hän ei olisi taatusti tehyt yhteistyötä kaverin kanssa, jota ei olisi arvostanut.
Kun Alatalon kaltaisen julkkiksen isä kuolee, iltapäivälehdet tekevät tuollaisia otsikoita, halusi asianomainen sitä tai ei. Mitä eduskuntaan pääsemiseen tulee, niin Mikkohan on ollut siellä jo vuosia ennen Juicen kuolemaa.
Mikko Alatalo nakersi Juicen suosiota ennen kaikkea kriitikoiden ja laaturockia arvostavien kuuntelijoiden keskuudessa.
Populistinen räkämulli Mikko A. oli aikoinaan sattumalta samaan aikaan opiskelemassa Tampereella. Ilman tätä sattumaa Juice olisi saanut olla Mikosta vapaa ja tehnyt musiikkia enemmän esim. Veltto Virtasen kanssa ja ylipäänsä saanut myötämielisemmän vastaanoton urbaani-Suomessa. Mikon maalaispoika-imago, mikäli siitä vähänkin lipsahti Juicen kontolle, oli pahinta myrkkyä.
Vielä tänäkin päivänä monet vähättelevät Juicen uraa juuri tämän Alatalo-yhteyden takia. Ilman sitä Juice olisi vielä arvostetumpi merkkihenkilö suomalaisen musiikin historiassa.
Myös Mikko on tärkeä henkilö suomalaisen musiikin historiassa. Siitä ei pääse mihinkään. Juicen kaltainen ihminen ei olisi arvostanut häntä ja tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä, jos ei olisi. Se, että sinä et pidä Mikon musiikista, ei muuta sitä asiaa, että useimmat Juice-fanit ja useimmat kriitikot arvostavat myös Mikon uraa. Mikko ei ollut Juicen kaltainen nero, mutta ei sitä ollut moni muukaan. Ei esimerkiksi Veltto, jota sinä tunnut arvostavan. Veltto Virtanen teki kyllä helvetin hyviä levyjä 70-luvulla, mutta hänen asenteensa musiikkiin ei ole koskaan ollut riittävän vakava, jotta hän olis voinut tehdä Juicen tai Mikon kaltaisen uran muusikkona.
Mikko Kikkamikki Alataloa ei missään tapauksessa saa yhdistää rock-musiikkiin eikä mitään hänen aikaansaannostaan voi pitää merkittävänä musiikillisessa mielessä. Kikkamikko on uransa alusta lähtien ymmärtänyt olevansa ns. kaupallinen artisti, joka tekee kaiken vain ja ainoastaan ansaitakseen elantonsa. Hän on siis samaa katrasta useimpien iskelmälaulajien kanssa, jotka heittävät musiikillisen luovuuden roskikseen ja keskittyvät rahvaan viihdyttämiseen.
Kikkamikko olisi aivan hyvin voitu palkata Seuran ratsupoliisimannekiiniksi 70-luvulla, mutta homman sai toinen Syksyn Sävel-pelle eli Erkki Liikanen.
Jos tarkastellaan Juicen ja Mikon uraa kokonaisuutena, Mikon musiikki on keskimäärin vähemmän kaupallista, kuin Juicen. Mikolla on omat kaupalliset biisinsä, kuten Juicellakin, mutta jos tutustuisit Mikon LP:isiin, joutuisit toteamaan, että monet biisit ovat liian vaikeita ja epäkaupallisia sinulle. Juicella tällaisia vaikeasti lähestyttäviä epäkaupallisia levytettyjä biisejä ei ole juuri lainkaan. Juice myös on ollut aina ammattimuusikko, toisin kuin Mikko, jolla musiikki on aina ollut sivuhomma. Mikko siis ei ole tehnyt musiikkia ansaitakseen elantonsa, kuten Juice teki.
Kumpikin on tehnyt enimmäkseen muuta, kuin rock-musiikkia ja kumpikin on tehnyt merkittävää musiikkia. Se, ettei Mikko ole tehnyt juurikaan rock-musiikkia, ei tee hänen musiikistaan huonoa. Taidatkin olla fakki-idiootti, jonka mielestä vain rock-musiikki on hyvää musiikkia.
Juice on näistä kahdesta ehdottomasti parempi, mutta myös kaupallisempi. Juice ymmärsi, että kaupallisuus on välttämätöntä, jos aikoo elättää itsensä musiikilla. Mikon tavoin Juicekin teki musiikkia myös tv-mainoksiin ja kyllä hänkin on uransa aikana myös tv-mainoksissa esiintynyt.
Minusta on jokseenkin huvittavaa tuo iänikuinen jankutus Alatalon kaupallisuudesta.
Jumalauta, Suomessa on bändejä jotka tahkoavat miljoonia tai satoja tuhansia euroa: The Rasmus, HIM, Nightwish, Lordi... Ja kaupallisuuden huipentuma sinun mielestäsi on... MIKKO ALATALO! Anna mun kaikki kestää.
Alatalo nyt ei todellakaan ole kaupallinen artisti, eikä levyjä ole tehty euronkuvat silmissä. Jos olisi, kappaleiden tyylisuunta ja sisältö olisi aivan toisenlainen.
Alatalon ainoa "virhe" on, että hän on liian hyväntuulinen ja haluaa olla mieliksi monille.
Suomessahan saisi osakseen "rispektiä", jos pitäisi naaman aina peruslukemilla, ja lisäisi lauluihinsa aimo annoksen slaavilaista melankoliaa ja synkkyyttä tyyliin "työttömyys, viina, kirves ja perhe".
Tämän päivän "Mikonvihaajat" tuntuvat tietävän Mikosta vain sinisankaiset lasit ja mummojen laulattamisen tammerkosken sillalla. Totuushan on kuitenkin se, että Mikko teki uransa alkuvuosina lauluja joissa oli sanomaa enemmän kuin koko 2000-luvun suomalaisessa musiikissa yhteensä.
Kolmannen tasavallan vieraana, Suomi neito, Pohjoisen laulu ym. ym. ym. Jos ei ne ole vakavastiotettavia lauluja niin mitkä sitten ovat???
vaan -- Kaupallisuus sinänsä on ihan OK, jos se tehdään hyvällä maulla ja tyylikkäästi..Ainoa varmaan joka ei sortunut kaupallisuuteen aikanaan oli Pekka Streng (tai en minä tiedä!), mutta varmaan hän tänään olisi hyvinkin
kaupallinen - hän oli vain aikaansa edellä. Se mikä minua ärsyttää Alatalossa on hänen mummoja mielistelevä asenteensa, jossa hän samalla hylkäsi entisen rock-perinteen arvostelemalla sitä avoimesti - samalla hän hyppäsi sosialismista muodikkaasti oikealle..Tottahan on että Juicella ja Mikolla oli huonot välit jossakin vaiheessa ja tästä oli ehkä lähtöisin mm. Juicen tekemä laulu "Outoon valoon". Kieltämättä hänen monet nykyiset mielipiteensä ovat olleet aika typeriä.
Mikon levymyynti laski 1980-luvulta alkaen jyrkästi. Ne lakkasivat kiinnostamasta ns. suurtakin yleisöä. Nyt ne eivät kiinnosta edes siltä osin, mitä Mikolta julkaistiin Love Recordsilta.
Tässä Huuto.netin päättyneitä Mikko Alatalo -huutokauppoja:
http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?status=C&tits=mikko+alatalo&order=R&cat=%&lcat=X&start=0&num=50
Kuten havaita voi, on kiinnostus Mikko -aiheiseen materiaaliin miltei olematon.
Taitaa olla jopa niin, että Mikko osaltaan laski Love Recordsinkin arvostusta.
Vai ärsyttää sinua Mikon mummoja mielestelevä asenne. Sinun mielestäsi siis vain se mikä on suunnattu sille kuuntelija ryhmälle, johon sinä kuulut, on hyvällä maulla ja tyylikkäästi tehtyä. Miksi mummoja mielistelevä asenne olisi muka huonompi, kuin rockyleisöä mielistelevä asenne? Mikko Alatalo ei ole koskaan ollut varsinaisesti rock-muusikko. Hänellä on omat juurensa. Hän ei ole hylännyt entistä rock-perinnettä, koska ei ole siihen koskaan kuulunutkaan. Jos hän olisi yrittänyt mielistellä kaltaisiasi, joiden mielestä vain se musiikki, jota itse diggaa, on hyvää ja merkittävää, häntä voisi syyttää kaupallisuudesta. Muukin kuin rock-musiikki voi olla hyvää musiikkia.
Mitä Juicen ja Mikon huonoihin väleihin tulee, niin en ole sellaista kyllä havainnut. Varmasti he ovat olleet eri mieltä asiasta, mutta ystävyys ei ole sitä, että ollaan kaikesta samaa mieltä. Minullakin on helvetin hyviä ystäviä, joilla on ihan eri mielipiteet, kuin minulla. Jos joku biisi on tehty vittuiluksi, se mielestäni todistaa paremminkin siitä, että välit ovat kaikesta huolimatta hyvät. Vittuilu kuuluu miesten väliseen ystävyyteen. Sellaiselle, jonka kanssa välit on huonot ei edes vittuilla.
Sosialismista oikealle hyppääminen on ihan normaalia. Minullakin on eri poliittinen kanta, kuin 70-luvulla, ensimmäistä kertaa äänestäessäni.
Mikon uskottavuusongelma jatkuu varmasti hänen kuolemaansa saakka.
Itse olen havainnut, että sekoitan kaksi julkisuuden henkilöä keskenään samankaltaisen hymyn takia. Juhani Palmu ja Mikko Alatalo ovat molemmat ääripopulisteja ja kummallakin on samanlainen pärstä.
Jotenkin tuntuu, että kun on kaksi tällaista polleaa poikaa tuomassa jatkuvasti esiin erinomaisuuttaan niin kumpikin tavallaan lietsoo lisää vihaa itselleen.
Siis kaksinkertaisella volyymillä.
musiikki ei ole hänen alkuvuosiensa jälkeen niin paljon kiinnostanutkaan, on sillä kuitenkin oma merkityksensä suomalaisella musiikkikartalla jo pelkastään laajan kuulijakuntansakin takia. Jos häntä vertaa vaikkapa Juiceen tai Irwiniin, niin siinä missä Irwin sanoi asiat suoraan ja Juice hieman vaikeaselkoisemmin, Mikko pyrki analysoimaan, pääsemään asioiden sisään ja etsimään ratkaisuja. Ja kun Juice oli boheemi ja Irwin renttu, Mikko oli ainakin julkisesti se mukava naapurinpoika ja äitien toivevävy. Lisäksi Juice oli Pohjoiskarjalalaisen pienviljelijän vaimon näköinen, Irwin ... no hamppari ja Mikko suhteellisen kaunis mies. Ei sellaisesta miehesta ja sen musiikista kukaan itseään julkisesti heterona pitävä voi pitää. :)
Hmm... Juicesta ja Mikosta puhuttaessa sorrutaan usein samaan virheeseen, jota Juice aikanaan manaili kovastikin: kun pitäisi arvioida henkilön tuotantoa, arvioidaankin henkilöä itseään.
Eli kuten Juice jo 70-luvulla ennakoi: "laulut vaihtuvat laulajiin".
Melkein kaikki moitteet kohdistuvat Alatalon kohdalla Alatalon persoonaan ja tekemisiin yksityishenkilönä. Sen sijaan siitä, millaisia Alatalon(/Rinteen) tuotokset ovat sanoitusteknisesti, sisällöllisesti tai tunnelmien välittäjänä ei yleensä sanota sanaakaan.
Minun mielestäni Alatalon tuotannossa on useita hienoja biisejä: Ihmisen ikävä toisen luo, Minna, Hengitä sisko... Sitten on niitä kevyempiäkin sanoituksia kuten "Rikoo on riskillä ruma", joka ainakin minut saa hymyilemään joten biisi täyttänee sen tehtävän johin se on tarkoitettukin. Ainakaan monipuolisuuden puutteesta ei Alataloa voi syyttää, kun tuotantoa tarkastelee laajalla perspektiivillä.
kiistatta mikko ja juice positiivisesti vaikuttivat toisiinsa 70 luvun alussa. aivan uskomattoman hienoja tuotteitahan tästä syntyi, katsokaa vaikka odysseys dokumentti (erään laulun synty). mutta mitä sitten mikolle tapahtui, onkin vaikeampi ymmärtää. tuotanto on 90% paskaa, julkinen kuva vieläkin huonompi. mutta äärimmäisen kova muusikkohan hän on.
Oletko edes tutustunut Mikon tuotantoon, niin että voit sanoa, että tuotannosta 90% on paskaa? Se ei ehkä ole sinun tai minunkaan suosikkimusiikkia, mutta sen verran ymmärrän kyllä musiikista, että paskaa se ei ole.
ollaan. Mikkohan opetti Juicea 70-luvulla säveltämään. Äijät teki levyn 2004, eihän silloin voida kovin huonossa väleissä olla.
Tämä vaatis varmaan oman ketjun, mutta laitetaan nyt aiheeseen liittyen Mikon parhaita (mun mielestä)
-Kiiminkijoki (juurimusaa)
-Hyasinttien aika (äidinrakkaus)
-Suojelusenkeli (lapset)
-Kotisaunan lauteilla (paluu juurille)
-Syli (rakastelun voimia antavasta vaikutuksesta)
-Ihmisen ikävä toisen luo (erosta)
se meni niin, että 80-luvulla niillä oli väleissä kylmä kausi, kuten Juice useasti selosti, mutta välit paranivat 90-luvulla. Sitä jaksan kyllä epäillä että Mikko olisi opettanut Juicea säveltämään. Mikä aikakirja näin sanoo?
säveltämään oli sanottu liian vahvasti, mutta
oppi paljon Alatalolta ja Rinteeltä, sekä
kitaransoiton perustat on opittu Mikolta.
Nämä löytyy kirjasta "Siinäpä tärkeimmät".
Juice Leskisen elämäntarina julkaistaan syksyn aikana kirja. Hyvä.
Miehen elämänvaiheet käydään läpi ilmeisesti aika kattavasti ja kuvamateriaalikin julkaistaan. Hyvä.
Kirjan loppusanat kirjoittaa mikko alatalo. VOI SAATANA!
Kyseiset loppusanat julkaistiin tämän viikonvaihteen Ilta-Sanomissa, ja lyhennetty versio niistä tulee myös "Syksyn sävel" -singlekokoelmaan.
En ole aivan varma, oliko Iltiksessä se lyhennetty vai kokonainen versio. Kirjassa loppusanojen osuus on kuulemma 14 sivua.
Minun mielestäni se oli ihan ok muistokirjoitus. Ei kannata haukkua tekstiä pelkästään kirjoittajan perusteella. Juicekin inhosi sitä, että hänen tekstejään ei aina arvioitu irrallaan kirjoittajasta.