Yksinäisyys kaiketi aika rassaavaa

Kukapa ei kaipaisi toisen ihmisen rakkautta? Niinpä varmaan me kaikki kaipaamme. Mutta miksi se on niin vaikeaa löytää se oikea, tai no ylipäätään edes ketään kuka voisi oikeasti välittää. Ikinä kukaan ei ole osoittanut olevansa kiinnostunut minusta.

On alkanut kasvamaan paineita kun kukaan ei tunnu kiinnostuvan minusta.. Omasta mielestäni olen niin tavallinen kuin olla ja voi? Pelkään, että jään yksin.

Käy todella raskaaksi aina odottaa sitä hetkeä koittavaksi kun hänet löydät, monesti pieni katseiden vaihto mukavan oloisen naisen kannsa saa todella hyvälle mielelle, mutta kohta saa muistaa taas tosiasiat; että ei siitä taas sen enempää. Mutta kuitenkin suurin osa kohtaamisista on pettymyksiä, kaikki ovat jo joko varattuja tai eivät edes katso suuntaani..

Että tälläistä tälläkertaa... Olipa epätoivoista.