Atomia varten pitää luoda kokonaan uusi ja sopivampi perusilmiö. Makrotasolla ja mikrotasolla on yhteneväisyyksiä. On kuitenkin niin, että mikrotason ilmiöt (pienessä mittakaavassa) ovat monimutkaisempia ja makrotason ilmiöt (suuressa mittakaavassa) ovat seurausta niistä.
Näin ollen ei voi suoraan ajatella, että elektroni olisi pallo, jolla heitetään atomia ja se törmäilee milloin ytimeen, milloin mihinkäkin, koska pallo on makrotason seurausilmiö siitä mitä yritetään hakea mikrotasolta. Pitää ensin määritellä mikrotason törmäilylle jotain parempaa ja SITTEN johtaa siitä makrotason pallon törmäys.
Tällaisella "peruutusmenetelmällä" löytyy paskostakin atomin sisuksia kuvaava teoria, joka toimii molemmissa kokoluokissa...
Makrotason törmäystä säätelee oleellisesti erilailla se, että niissä on monta atomia yhteenliittyneenä molemmissa osapuolissa. Mikrotason hiukkasilla tällaista ominaisuutta ei ole ja niillä saattaa tapahtumaan liittyä vapauksia/rajoituksia, joita makrotasolla ei ole.
Esimerkiksi ajatus elektronin radasta ja sen muuttumisesta energian mukaan, on ehkä askel virheelliseen suuntaan, joka ei selitä mitään vaan johtaa umpikujaan. On aika naiivia tempaista jostain taivaankappaleiden radoista analogia atomin sisuksille, koska edellinen johtuu jälkimmäisestä EIKÄ päinvastoin. On tehty teoriankehittämisen perusmoka! (Kiivetty väärinpäin puuhun).
Pätevä teoria selittää ensin atomin ja sitten sen seurauksena kaikki siihen liittyvät makrotason ilmiöt. Eikä päinvastoin kuten jatkuvasti yritetään.
Näin ollen ei voi suoraan ajatella, että elektroni olisi pallo, jolla heitetään atomia ja se törmäilee milloin ytimeen, milloin mihinkäkin, koska pallo on makrotason seurausilmiö siitä mitä yritetään hakea mikrotasolta. Pitää ensin määritellä mikrotason törmäilylle jotain parempaa ja SITTEN johtaa siitä makrotason pallon törmäys.
Tällaisella "peruutusmenetelmällä" löytyy paskostakin atomin sisuksia kuvaava teoria, joka toimii molemmissa kokoluokissa...
Makrotason törmäystä säätelee oleellisesti erilailla se, että niissä on monta atomia yhteenliittyneenä molemmissa osapuolissa. Mikrotason hiukkasilla tällaista ominaisuutta ei ole ja niillä saattaa tapahtumaan liittyä vapauksia/rajoituksia, joita makrotasolla ei ole.
Esimerkiksi ajatus elektronin radasta ja sen muuttumisesta energian mukaan, on ehkä askel virheelliseen suuntaan, joka ei selitä mitään vaan johtaa umpikujaan. On aika naiivia tempaista jostain taivaankappaleiden radoista analogia atomin sisuksille, koska edellinen johtuu jälkimmäisestä EIKÄ päinvastoin. On tehty teoriankehittämisen perusmoka! (Kiivetty väärinpäin puuhun).
Pätevä teoria selittää ensin atomin ja sitten sen seurauksena kaikki siihen liittyvät makrotason ilmiöt. Eikä päinvastoin kuten jatkuvasti yritetään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo olisi saattanut olla hyvä linjapuhe fyysikoille.
Sata vuotta sitten. ;)
ei ole mitenkään järkevää yrittää tunkea seurannaisilmiöitä perusilmiöön pienoiskoossa. Paremminkin pitäisi keksiä perusilmiö, joka tuottaa seurannaisilmiön suuremmassa kokoluokassa.
Toinen mielenkiintoinen havainto on peilin ja teräskuulan värin ja törmäysilmiöiden samankaltaisuus. Vastaavasti kumi ja musta kappale ovat saman värisiä ja molemmat absorboivat törmäyksen (tai säteilyn). Valon heijastumisen ja törmäyksen taustalla on sama materiaalin ominaisuus. Tarkastelemalla pelkästään kappaleen väriä, olleenkaan tuntematta sen koostumusta, voi melkein suoraan arvata sen törmäyskäyttäytymisen. Sikäli kuin kappaleen ulkopinnalla on sama koostumus kuin kappaleen sisuksilla (metallikuulanhan voi aina maalata mattamustalla, jolloin siitä ei enään voi olla niin varma, mutta tällöin pinnan väri ei kerro sisuksen koostumusta).
Kappaleiden värit johtuvat niiden aaltokäyttäytymisvasteesta ja varjostuminen aaltorintaman absortoitumisesta edessä oleviin atomeihin. On siis osoitettu valon etenevän kentässä, jonka ominaisuudet johtuvat siinä olevista atomeista. (?)
En tiedä pilailitko, olitko kännissä vai mitä, mutta ilmaistaan eräitä epäilyksiä teoriallesi hupimielessä vaikka varmistamalla tietäväsi, että luonnonkumi on maidonvaaleaa lateksia suoraan puusta kerättynä ja vulkanoinnin jälkeen se on vaaleanruskeaa? Hiilimustaa luonnonkumiin lisätään kulutuskestävyyden parantamiseksi, ei kimmoisuuden.
Synteettinen kumi ei moista hiililisää tarvitsisi, mutta se lisätään kuitenkin, koska esim. vaaleanruskeat autonrenkaat näyttäisivät pirun omituisilta mustiin kumeihin tottuneelle. :D
Kromaamaton/kiillottamaton teräskuula on metallisen keskiharmaa, eikä pinnoitus saati kiillotus vaikuta sen törmäyskäyttäytymiseen sitä eikä tätä, säteilyheijastumiseen kyllä.
pinnan heijastusominaisuutta kuin suoraan väriä. Jos pinta kiiltää, niin se on kova ja jos se ei heijasta, niin se on pehmeä.
Mahdollisesti teoria toimii niin, että metalliset alkuaineet heijastavat, koska ovat puhtaita alkuaineita ja yhdisteet eivä? Näin olen mm. teräs, kromi ja hopea heijastaa ja on kovaa, mutta vesi, lasi ja kumi ei, koska jälkimmäiset ovat yhdisteitä sekä pehmeitä. Toisaalta kyllä lasi ja vesikin heijastavat tasaisena jonkin verran...
Oli miten oli, aineen ominaisuuksia voi jotenkin päätellä sen valo-ominaisuuksista. Mielenkiintoista on, että metallit johtavat sähköä ja ovat myös hyviä peilejä. Josta voisi päätellä vapaita elektroneja...
Peilin heijastaminen nimenomaa johtuu hopeasta ja silloinkin sen pinnan tasaisuudesta. Epätasainen hopeapinta heijastaa joka suuntaan ja pinta muuttuu mataksi.
En luovu tästä ajatuksesta. Kyllä siinä jotain piilee...
Olen erimieltä. Kvanttielektrodynamiikka kuvaa täydellisesti aineen, tarkemmin sanottuna elektronien, fotonien ja atomin ytimen vuorovaikutuksen. Se lähtee ajatuksesta että kaikki hiukkaset ovat eräänlaisia pilviä. Siinä ei myöskään ole ns. kiinteitä elektroni ratoja vaan elektroni sijaitsee kaikkialla. Elektronin suurin esiintymis todennäköisyys on se "kiinteä rata" joka vastaa tiettyä energia tilaa. Kannattaa lukea Valon ja aineen ihmeellinen teoria kirja.
Itselleni ainakin selvensi paljon asioita.
Olet aivan oikeassa että vanhat atomimallit ovat kömpelöitä likimääräisyyksiä.
Kritiikkinä QED:stä: fotoni on mukamas jokin "pyörivä todennäköisyysvektori"... no sitähän se nyt ei ainakaan ole... kyseessä olisi silloin nimenomaa pelkkä matemaattinen apuväline. Sitä voidaan tietenkin kuvata sillä matemaattisesti, mutta selitykseksi se ei kelpaa.