Ei oo todellista

Jostain se vuodattaminen on pakko alottaa, ni alotan tällä.
Noin 7 vuotta sitten ihastuin ja lujaa. Sillon se oli melko viatonta ja mitään kummalista ei tapahtunu. Nähtiin muutamia kertoja ja siihen se sitten jäiki.
Jostain kumman syystä pidettiin silti aina välillä yhteyttä, käytiin kahveilla ja mökillä.
Näkemisien välissä on voinu olla jopa vuoden tauko, mutta silti aina kun näkee ni tuntuu että sama tunne on ja pysyy vaikka kuinka yrittää nähdä kaverina.
Takana on myös yksi epäonnistunut seksi yritys.
Ja nyt se sitten kävi taas, lähetin viattoman viestin kyselin kuulumisia, nähtiin juteltiin. Ollaan nähty sen jälkeen jo joitakin kertoja.
Tämä mies ei koskaan ole halunnu minun kanssa mitään seurustelun tapaista, mutta myöskään kavereita ei olla koskaan oltu.
Nyt sitten vkn loppuna jälleen kerran nähtiin hänen kotonaan, aluksi oli paljon ihmisiä sitten vain minä ja hän. Asiat eteni omalla painollaan, mutta sitten kun olisi voinu tapahtua se mistä olen jo niin kauna unelmoinu ja ajatellu ja nähny unta, niin peräännyin. Mies oli jo ihan valmis, ja niin kyllä minäki, mutta sitten ei mitään.
Järkyttävää, omatunto soimaa. Annoin ymmärtää mutta en sitten antanu. Nyt en mieti ku sitä, olen ihan rikki sisäisesti ja koko muisto on ku unta jonka yritän vain pyyhkiä pois.Nyt hän ei vastaa minun viesteihin ja tuntuu että näkemiset oli nytten sitten lopullisesti ohi. :(

Asiaa kärjistää ja hankaloittaa vielä sekin että elän avoliitossa ja meillä on lapsi.
En ikinä tekisi omalle rakkaalle näin kenenkään muun kanssa. Vaikka kyllä meilläkin ongelmia riittä, niinkuin varmaan joka suhteessa. Mutta tämän vanhan ihastuksen takia tuntuu kuin heittäsin kaiken muun roskakoriin.

Ehkä joku jakso lukea tämän sekalaisen tekstin ja ehkä joku osaa tähän jotenkin kommentoida ja antaa neuvoja, vinkkejä ja ulkopuolisen näkemystä.