Olen haaveillut jo pitkään uudesta treffi-kumppanista ja nyt kun sain sellaisen, tämä onkin ihan kauheaa.
Ensinnäkin ahdistaa, kun hän soittelee/tekstailee koko ajan. Olen tottunut itsenäisempään elämään ja haluan välillä hengähdystaukoja. Viesteihin vastaaminen on stressaavaa, kun en tiedä mitä kirjoittaisin ja toisaalta hävettää olla vastaamatta ja toisaalta hävettää viestin lähettämisen jälkeen, kun tuntuu, että viesti oli jotenkin tyhmä.
Minulla ei pitkään aikaan ole ollut näin epävarma olo. Tärisen ja värisen enkä keksi mitään sanottavaa. Asiaa ei auta yhtään kun poika kyselee että mites olen niin hiljainen... Ja kun hänellä itsellä on koko ajan ympärillään kavereita, ja minulla ei yhtään..noloa.
Vatsassa on perhosia koko ajan, oksettaa, ruoka ei todellakaan maistu. Ja kun ei saa ruokaa, tulee entistä hauraampi olo ja väsyneenä ei ainakaan keksi sanottavaa.
Haluaisin vain pysäyttää ajan tai ilmoittaa vaikka hänelle että lähden viikoksi Kiinaan, että ei voida olla yhdessä. Tarvitsen itseni kokoamistauon. Tarvitsen tilaa että voin taas rakentaa itseluottamustani ja sen jälkeen mennä rennosti hänen luokseen. Tällä hetkellä puhelin on suljettuna, sanon sitten että "akku loppui". Toisaalta tämäkin on hävettävää kun kuvittelen miten hän ihmettelee kun ei saa minuun yhteyttä. Ahdistaa ahdistaa...
Ensinnäkin ahdistaa, kun hän soittelee/tekstailee koko ajan. Olen tottunut itsenäisempään elämään ja haluan välillä hengähdystaukoja. Viesteihin vastaaminen on stressaavaa, kun en tiedä mitä kirjoittaisin ja toisaalta hävettää olla vastaamatta ja toisaalta hävettää viestin lähettämisen jälkeen, kun tuntuu, että viesti oli jotenkin tyhmä.
Minulla ei pitkään aikaan ole ollut näin epävarma olo. Tärisen ja värisen enkä keksi mitään sanottavaa. Asiaa ei auta yhtään kun poika kyselee että mites olen niin hiljainen... Ja kun hänellä itsellä on koko ajan ympärillään kavereita, ja minulla ei yhtään..noloa.
Vatsassa on perhosia koko ajan, oksettaa, ruoka ei todellakaan maistu. Ja kun ei saa ruokaa, tulee entistä hauraampi olo ja väsyneenä ei ainakaan keksi sanottavaa.
Haluaisin vain pysäyttää ajan tai ilmoittaa vaikka hänelle että lähden viikoksi Kiinaan, että ei voida olla yhdessä. Tarvitsen itseni kokoamistauon. Tarvitsen tilaa että voin taas rakentaa itseluottamustani ja sen jälkeen mennä rennosti hänen luokseen. Tällä hetkellä puhelin on suljettuna, sanon sitten että "akku loppui". Toisaalta tämäkin on hävettävää kun kuvittelen miten hän ihmettelee kun ei saa minuun yhteyttä. Ahdistaa ahdistaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän kokemuksesta että ujon ihmisen on vaikeaa sanoa suoraan mitä ajattelee. Mutta kertomassasi tilanteessa sinun kyllä kannattaisi sanoa suoraan tälle ihmiselle, että tarvitsisit vähän enemmän omaa rauhaa ja mitä jos soittaisit seuraavan kerran ensi viikolla. On paljon reilumpaa tälle ihmiselle, että hän tietää missä mennään, koska nyt voi saada käsityksen että et haluakaan olla hänen kanssaan ja ongelma on hänessä. Sano suoraan että et oikein tiedä mitä vastaisit viesteihin. Mistäs tiedät, häneltä voi tulla yllättävänkin kiva ja ymmärtäväinen vastaus tähän. Mutta sanothan suoraan! Se helpottaa, vaikka tuntuisikin pelottavalta!
Usko pois, kyllä ihastuminen ON ihanaa. Mutta se täytyy vain tehdä omassa tahdissa ja niin kuin itse haluat, ei vain toisen mielen mukaan.
Olisit iloinen, että on edes suhde! Ujona naisena suhteen saaminen on varmasti helpompaa, kun ei itse tarvii aloitetta tehdä. Meitä ujoja sinkkumiehiä vituttaa se, ettei mahdollisesti voi koskaan saada minkäänlaista suhdetta aikaiseksi. Miehehän aina se aloite kuuluu tehdä, mutta minkäs teet jos et ujouden takia pysty! Tai sitten et kiinnosta koska, olet muutenkin outo hiljainen hissukka.
P.s. Miehes on kyllä vähän yksinkertainen, jos ei ymmärrä ujouttasi!
Esim. minä alan olla helvetin katkera naisille, kun niiden on niin helppo hommata/hommauttaa itsensä edes jonkinlaiseen suhteeseen miehen kanssa. Ujon siskonikaan ei ole tarvinut muuta kuin olla, ehkä muutaman kerran käynyt vetämässä lärvit ja kas kummaa, vaikka kuinka monta miessäätöä takana. Nyt valittelee kun "ei kunnollista jätkää löydy".
Siis HEH, kunpa itse edes pääsisin siihen tilanteeseen että olis varaa valitella, kun "ei kunnollista naista löydy"... muttakun ei vaan voi. En tiedä, miten saisin itseni sekaantumaan naisiin, kun ujona ei pokka yksinkertaisesti riitä baarissakaan mennä iskemään ketään ja missäpä muuallakaan niitä olisi ainakaan helpompi tavata? Ei varmaan missään.
Juu, ei ole ujoilla miehillä helppoa. Eihän me niitä naisten "signaalejakaan" tajuta, joten ihan turhaan välkyttelevät neitoset silmiään ja odottavat aloitetta.
Esim. minä alan olla helvetin katkera naisille, kun niiden on niin helppo hommata/hommauttaa itsensä edes jonkinlaiseen suhteeseen miehen kanssa. Ujon siskonikaan ei ole tarvinut muuta kuin olla, ehkä muutaman kerran käynyt vetämässä lärvit ja kas kummaa, vaikka kuinka monta miessäätöä takana. Nyt valittelee kun "ei kunnollista jätkää löydy".
Siis HEH, kunpa itse edes pääsisin siihen tilanteeseen että olis varaa valittaa. En tiedä, miten saisin itseni sekaantumaan naisiin, kun ujona ei pokka yksinkertaisesti riitä baarissakaan mennä iskemään ketään ja missäpä muuallakaan niitä naisia olisi ainakaan helpompi tavata? Ei varmaan missään.
Saisivat pikkuhiljaa TEHDÄ JOTAIN NIILLÄ JUMITTELEVILLE PASKASERVEREILLE!!!
Tyypillistä päähänpotkimista ihmiseltä, jolla ei ole hajuakaan minkälaista on olla ujo.
"Ujous on pelkuruutta". - No, ehkä juu. Kun kerran pelkää lähestyä toista ihmistä.
"Ujous on valinta jättää kaikki riskit toisen kontolle". -Hmjaa, ehkä osittain näin. Vaan jos itse ujous olisi pelkkä yksinkertainen valinta, tuskin kovinkaan moni haluaa olla ujo??
"Sori mut mä en nyt jaksa kuunnella mitään ruikutusta".
Kokemuksta voin sanoa, että ujon miehen ihastumisen kyllä näkee vaikkei hän heti iskemään uskaltaisikaan tulla, ja ainakin minun on helpoin lähestyä ujoa miestä, mutta en vaan tähän asti ole kiinnostunut ujosta miehestä. Ei kun hei, olenpas. Mutta kun ujo mies ei uskaltanut/halunnut/viitsinyt nähdä vaivaa lähteä treffeille, vaikka pyysin muutaman kerran. Tykkään kyllä tehdä aloitteita. On kyllä osaksi totta, mitä sanoitte, en sitä kiellä.
Valitettavasti itse olen ainakin ihastukseni lähellä totinen torvensoittaja ja mahdollisimman ilmeetön. En halua paljastaa tunteitani, pelkään että punastun ja nolaan itseni jne.
Toisaalta jos olen todella rakastunut, pystyn tekemään jonkinmoisen aloituksen itse. Rakastuessahan ei pelkää niin paljoa kun endorfiini ja adreanaliini jylläävät. :)
Et ole todellakaan ainut. Mikään ei ole niin ahdistavaa, jos toinen haluaa koko ajan soitella, tekstailla ja tapailla. Korkeintaan pari yhteydenottoa päivässä riittäisi vallan mainiosti, mutta kun toinen pommittaa jatkuvasti viesteillään. Ja vastaaminen on luonnollisesti tuskaa.. Itse saatan muotoilla yhtä viestiä jopa puoli tuntia, jotta se olisi mielestäni lähetyskelpoinen. Tiedän että olen liian itsetietoinen, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleensa voi.
Itse olen taas se viestien lähettelijä. Emeilejä ja viestejä tuli läheteltyä ihastukselle ihan liikaa. Ei se kundi mun kaikkiin viestiin vastannu. Silloin tällöin vastasi. Kyllähän se hieman harmitti kun vastausta ei tullu heti, mutta siihen tottui...
Ei kaikki ihmiset ole koko ajan tuijottamassa kännykkäänsä.
Jos se sun deittailukaveris jotain änkyttää, niin sano, ettet tosiaankan pidä kännykkää kourassasi koko ajan. Känny voi vaikka asustella laukussa tms.
Ja ajan kanssa se "tottuu", että et vastaile heti.