KUINKA KUKAAN JÄRJISSÄÄN OLEVA VOI EHDOTTAA HUUMETTA LAILLISTETTAVAKSI?
Koska olen ainoa Vihreiden listoilta (tosin sitoutumattomana) eduskuntaan pyrkivä lempääläinen, toivon, että ajatukseni Suomen huumepolitiikasta ja käydystä huumekeskustelusta saisi tilaa oivassa lehdessämme. ”Keskustelua” on käyty valhein ja huhupuhein hysteriaa lietsoen. Asia on kuitenkin vakava ja ansaitsisi mielestäni häviävän luonnonvaran – järjen – käyttöä.
Kun olin nuori, puhuttiin analyyttisesta journalismista ja jotkut toimittajatkin luokiteltiin analyyttisiksi. Tämä näyttää – ainakin Suomessa – olevan historiaa, varsinkin näin vaalien alla. Mikäli jostain löytyy meheviä juttuja, joita pintaraapaisemalla voi lasten hiekkalaatikkoleikkien lailla heittää kuraa toisen päälle, tästä kuran heitosta otetaan kaikki ilo irti vaivaamatta päätä turhalla analyyttisyydellä.
Kuinka kukaan järjissään oleva aikuinen voi ehdottaa huumetta laillistettavaksi? Onko niin, että ihmiset, jotka tällaista ehdottavat edes mietittäväksi eivät ole järjissään, haluavat uhrata lapsemme ja nuoremme huumemaailman helvetille, ovat itse koukussa, etsivät huumeiden käyttäjien ääniä tai haluavat jotenkin hyötyä huumeiden myynnistä? Vai voisiko olla niin, että ihmiset jotka aidosti paneutuvat ongelmaan ja pyrkivät miettimään keinoja miten huumeiden käyttöä voitaisiin vähentää, huumekauppaan liittyvää rikollisuutta pitää kurissa, lasten ja nuorten sortumista koko elämän raunioittavaan huumehelvettiin estää, huumebisneksen hurjia voittoja karsia ja kaikenlaista huumeisiin liittyvää sairastumista estää näkevät yhtenä perusteltuna ja koeteltuna vaihtoehtona näin järjettömältä kuulostavan vaihtoehdon?
Euroopan maista ainoastaan Suomi, Ruotsi ja Kreikka rankaisevat kannabiksen käytöstä. Muissa maissa rankaisemattomuus on saanut kannabiksen myynnin pois järjestäytyneiden rikollisliigojen käsistä. Näiden liigojen ainoa tarkoitus on tehdä paljon rahaa (ja niin ne tekevätkin – joidenkin arvioiden mukaan huumerikollisuuden arvo on 6% maailman kansantulosta). Hyvät rahat rikolliset saavat kannabiksesta silloin kun se on laitonta. Mutta varsinaiset voitot tulevat kovemmista huumeista, joiden koukkuun ne pyrkivät saamaan kaikki kannabiksen käyttäjät ja kokeilijatkin tarjoamalla kokeiluun kovempaa huumetta omasta arsenaalistaan kannabiksen ”päästyä loppumaan” tai muuten vaan ystävän palveluna. Yksi heroiiniriippuvainen maksaa yhteiskunnalle noin 1.5 miljoonaa euroa vuodessa omaisuusrikoksina. Joissakin maissa – esimerkiksi Hollannissa – on nuorten heroiinin käyttö, siihen liittyvä rikollisuus ja heroiinikuolemat saatu selvästi vähenemään irrottamalla ”mietojen” huumeiden myynti vahvojen myynnistä ja saamalla heroiinin käytölle ”luuseri-leima”.
Mitkä ovat ne huumemaailman ongelmat, joihin meidän pitäisi huumepolitiikallamme puuttua? Mitkä ovat huumepolitiikkamme tavoitteet? Pidämmekö realistisena tavoitteena täysin huumeetonta Suomea? Vai joudummeko tyytymään tavoittelemaan Suomea, jossa mahdollisimman harva elämä muuttuu huumehelvetiksi ja jossa huumerikollisuus saadaan kuriin? Onko tavoitteemme suojella suomalaisten elämää?
Ongelmien ja tavoitteiden asettaminen on erittäin tärkeää, kun alamme miettiä keinoja. Pääsemmekö tavoittelemiimme tuloksiin parhaiten sulkemalla silmämme ja aivomme ja haukkumalla niiden näkemyksiä, jotka ovat asioita miettineet? Onnistummeko nykyisellä huumepolitiikallamme? Vai joudummeko miettimään ja analysoimaan vaihtoehtoja ja vaihtamaan kokemuksia ja keskustelemaan toisenlaisen huumepolitiikan maiden edustajien kanssa?
Korvaushoito on yksi kuuma kiistakysymys. Tutkimusten mukaan korvaushoito näyttää olevan ainoa suurimmalle osalle kovien huumeiden koukussa olevista aitoa toivoa antava vaihtoehto. Monet kunnat käyttävät paljon varoja täysin tehottomiin huumevieroitushoitoihin. Jotkut poliitikot vastustavat korvaushoitoa, koska heidän mielestään sen antaminen on luovuttamista (onhan korvaushoito huumeen korvaamista toisella). Lopulta kuitenkin ainoa, joka aidosti hyötyy korvaushoidon kieltämisestä on huumeen myyjä. Mikäli asiakas pääsee korvaushoitoon, tämä ei enää ostakaan kauppiaan tuotetta, ei ole pakotettu velkavankeudessaan myymään huumeita seuraaville uhreille, voi ehkä tehdä työtä ja viettää normaalia elämää, käydä työssä ja toimia lastensa isänä tai äitinä. Huumekauppias menettää siis yhden koukussa olleen mukana 1.5 miljoonan euron arvoisen asiakkaan.
En kannata minkään huumeen laillistamista Suomessa. Kannatan ja haluaisin vaatia älyllistä keskustelua ja kunnollista tutkimusta nykyisen huumepolitiikkamme hyödyistä ja haitoista. Mikäli huumepolitiikkamme todellisuudessa ajaa nuoriamme entistä helpommin huumeiden – ja erityisesti kovien huumeiden – maailmaan, hyödyttää lähinnä järjestäytyneitä rikollisia ja tuottaa tähtitieteelliset voitot nimenomaan näille rikollisille edelleen käytettäviksi uusien huumeiden kehittämiseen ja markkinointiin, pitää mielestäni huumepolitiikkamme muuttaa. Tätä kuvittelen politiikan teon olevan, ongelmien analysoimista, tavoitteiden etsimistä, vaikeiden ja epämiellyttävienkin asioiden tutkimista, pohtimista ja niistä asiantuntijoiden kanssa keskustelemista. Sellaista politiikkaa tekemään pyrin eduskuntaan.
Maija Palander
Gynekologi
Sitoutumaton kansanedustajaehdokas Vihreiden listalla
Lempäälä
Koska olen ainoa Vihreiden listoilta (tosin sitoutumattomana) eduskuntaan pyrkivä lempääläinen, toivon, että ajatukseni Suomen huumepolitiikasta ja käydystä huumekeskustelusta saisi tilaa oivassa lehdessämme. ”Keskustelua” on käyty valhein ja huhupuhein hysteriaa lietsoen. Asia on kuitenkin vakava ja ansaitsisi mielestäni häviävän luonnonvaran – järjen – käyttöä.
Kun olin nuori, puhuttiin analyyttisesta journalismista ja jotkut toimittajatkin luokiteltiin analyyttisiksi. Tämä näyttää – ainakin Suomessa – olevan historiaa, varsinkin näin vaalien alla. Mikäli jostain löytyy meheviä juttuja, joita pintaraapaisemalla voi lasten hiekkalaatikkoleikkien lailla heittää kuraa toisen päälle, tästä kuran heitosta otetaan kaikki ilo irti vaivaamatta päätä turhalla analyyttisyydellä.
Kuinka kukaan järjissään oleva aikuinen voi ehdottaa huumetta laillistettavaksi? Onko niin, että ihmiset, jotka tällaista ehdottavat edes mietittäväksi eivät ole järjissään, haluavat uhrata lapsemme ja nuoremme huumemaailman helvetille, ovat itse koukussa, etsivät huumeiden käyttäjien ääniä tai haluavat jotenkin hyötyä huumeiden myynnistä? Vai voisiko olla niin, että ihmiset jotka aidosti paneutuvat ongelmaan ja pyrkivät miettimään keinoja miten huumeiden käyttöä voitaisiin vähentää, huumekauppaan liittyvää rikollisuutta pitää kurissa, lasten ja nuorten sortumista koko elämän raunioittavaan huumehelvettiin estää, huumebisneksen hurjia voittoja karsia ja kaikenlaista huumeisiin liittyvää sairastumista estää näkevät yhtenä perusteltuna ja koeteltuna vaihtoehtona näin järjettömältä kuulostavan vaihtoehdon?
Euroopan maista ainoastaan Suomi, Ruotsi ja Kreikka rankaisevat kannabiksen käytöstä. Muissa maissa rankaisemattomuus on saanut kannabiksen myynnin pois järjestäytyneiden rikollisliigojen käsistä. Näiden liigojen ainoa tarkoitus on tehdä paljon rahaa (ja niin ne tekevätkin – joidenkin arvioiden mukaan huumerikollisuuden arvo on 6% maailman kansantulosta). Hyvät rahat rikolliset saavat kannabiksesta silloin kun se on laitonta. Mutta varsinaiset voitot tulevat kovemmista huumeista, joiden koukkuun ne pyrkivät saamaan kaikki kannabiksen käyttäjät ja kokeilijatkin tarjoamalla kokeiluun kovempaa huumetta omasta arsenaalistaan kannabiksen ”päästyä loppumaan” tai muuten vaan ystävän palveluna. Yksi heroiiniriippuvainen maksaa yhteiskunnalle noin 1.5 miljoonaa euroa vuodessa omaisuusrikoksina. Joissakin maissa – esimerkiksi Hollannissa – on nuorten heroiinin käyttö, siihen liittyvä rikollisuus ja heroiinikuolemat saatu selvästi vähenemään irrottamalla ”mietojen” huumeiden myynti vahvojen myynnistä ja saamalla heroiinin käytölle ”luuseri-leima”.
Mitkä ovat ne huumemaailman ongelmat, joihin meidän pitäisi huumepolitiikallamme puuttua? Mitkä ovat huumepolitiikkamme tavoitteet? Pidämmekö realistisena tavoitteena täysin huumeetonta Suomea? Vai joudummeko tyytymään tavoittelemaan Suomea, jossa mahdollisimman harva elämä muuttuu huumehelvetiksi ja jossa huumerikollisuus saadaan kuriin? Onko tavoitteemme suojella suomalaisten elämää?
Ongelmien ja tavoitteiden asettaminen on erittäin tärkeää, kun alamme miettiä keinoja. Pääsemmekö tavoittelemiimme tuloksiin parhaiten sulkemalla silmämme ja aivomme ja haukkumalla niiden näkemyksiä, jotka ovat asioita miettineet? Onnistummeko nykyisellä huumepolitiikallamme? Vai joudummeko miettimään ja analysoimaan vaihtoehtoja ja vaihtamaan kokemuksia ja keskustelemaan toisenlaisen huumepolitiikan maiden edustajien kanssa?
Korvaushoito on yksi kuuma kiistakysymys. Tutkimusten mukaan korvaushoito näyttää olevan ainoa suurimmalle osalle kovien huumeiden koukussa olevista aitoa toivoa antava vaihtoehto. Monet kunnat käyttävät paljon varoja täysin tehottomiin huumevieroitushoitoihin. Jotkut poliitikot vastustavat korvaushoitoa, koska heidän mielestään sen antaminen on luovuttamista (onhan korvaushoito huumeen korvaamista toisella). Lopulta kuitenkin ainoa, joka aidosti hyötyy korvaushoidon kieltämisestä on huumeen myyjä. Mikäli asiakas pääsee korvaushoitoon, tämä ei enää ostakaan kauppiaan tuotetta, ei ole pakotettu velkavankeudessaan myymään huumeita seuraaville uhreille, voi ehkä tehdä työtä ja viettää normaalia elämää, käydä työssä ja toimia lastensa isänä tai äitinä. Huumekauppias menettää siis yhden koukussa olleen mukana 1.5 miljoonan euron arvoisen asiakkaan.
En kannata minkään huumeen laillistamista Suomessa. Kannatan ja haluaisin vaatia älyllistä keskustelua ja kunnollista tutkimusta nykyisen huumepolitiikkamme hyödyistä ja haitoista. Mikäli huumepolitiikkamme todellisuudessa ajaa nuoriamme entistä helpommin huumeiden – ja erityisesti kovien huumeiden – maailmaan, hyödyttää lähinnä järjestäytyneitä rikollisia ja tuottaa tähtitieteelliset voitot nimenomaan näille rikollisille edelleen käytettäviksi uusien huumeiden kehittämiseen ja markkinointiin, pitää mielestäni huumepolitiikkamme muuttaa. Tätä kuvittelen politiikan teon olevan, ongelmien analysoimista, tavoitteiden etsimistä, vaikeiden ja epämiellyttävienkin asioiden tutkimista, pohtimista ja niistä asiantuntijoiden kanssa keskustelemista. Sellaista politiikkaa tekemään pyrin eduskuntaan.
Maija Palander
Gynekologi
Sitoutumaton kansanedustajaehdokas Vihreiden listalla
Lempäälä
Vastaukset 3
Vanhimmat
... vaan ei päässyt...
niin,en kai sitten ole täysissä järjissäni,ainakaan sinun mukaan.
se että haluaa cannabista lailliseksi ei todellakaan tarkoita sitä että kaikki laillistetaan.
cannabis täytyisi erottaa muista huomattavasti kovemmista huumeista,ja saada valvonnanalaisena käytettäväksi päihteeksi,esim.juuri kahviloihin,mistä ei muita aineita löytyisi,ei alkoholia tai kovempiakaan huumeita.
ja kukahan se niin asiallisessa tekstissään lietsoo huhupuhein hysteriaa,oikeen rankalla kädellä taas kerrotaan kuinka ne huumeet aiheuttaa sitä ja tätä.
täällä on käyty keskustelua cannabiksesta paljon,ja aina joku silti sotkee cannabiksen kaikkiin huumeisiin.
eikö ole hyvä pyrkimys saada rikollisuus pois suomesta,cannabiksen laillistaminen veisi suuret markkinat diilereiltä,ja kalliita voimavaroja saataisiin lisää käyttöön muille osa-alueille,juuri järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.mutta mielestäsi se ei näytä olevan tärkeää.tämän päivän politiikka ei yksinkertaisesti ole kuin pahentanut asioita cannabiksen osalta,ja tästä löytyy useita tutkimuksia,mutta niitä kun ei vaan voida uskoa.
mitenköhän asian olisi kovien huumeiden kohdalla mikäli cannabis olisi laillista,uskaltautuisivatko diilerit todella kahviloihin myymään huumeitaan,vai oliko poliisin ja kahvilan pitäjän yhteistyö niin toimivaa,että kovien huumeiden myyjiä saataisiin jopa nykyistä enemmän kiinni.ei ollenkaan mahdotonta!
silloin kenenkään ei tarvitsisi mennä laittomien myyjien luokse cannabiksen loputtua,kuten sanoit,vaan he voisivat hakea cannabiksensa kahvilasta,ja jäädä sinne vaikka pidemmäksikkin aikaa,ja ketä se haittaa? mielestäni tässä asiassa on enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
huonoja puolia ovat terveyshaitat.muita konkreettisia haittoja ei ole mitenkään todistettu,paitsi passiivisuus,josta on esitetty mm.seuraava mielipide:johtaako passiivisuus cannabiksen käyttöön vai cannabiksen käyttö passiivisuuteen.
niin ja onko se passiivisuus sittenkään huono puoli?silloin ihminen ei todellakaan jaksa kiinnostua mistään rikollisuudesta,ja cannabis vaikuttaa niin rentouttavasti ettei mitään rikoksia jaksaisikaan lähteä tekemään.mutta tässäkin asiassa kaikki huumeet on niputettu yhteen ja sanotaan huumeiden lisäävän rikollisuutta!
on todella hyvä että olet pyrkimässä eduskuntaan,juuri tuollaisia tietäviä ihmisiä siellä tarvitaankin,jotka osaavat sanoa asioita,mutta ei mitään perusteita väitteilleen.
eikö olisi parasta hyväksyä cannabis,ja suunnata voimavarat niitä ongelmia todella aiheuttaviin asioihin.
ei laillistaminen tarkota ihan samaa kuin että huume julistettaisiin terveelliseksi ja sitä suositeltaisiin käyttämään. laillistamisella pyrittäisiin vähentämään esim. omaisuusrikosten määrää, mafiatoimintaa ja käytöstä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia.