Miten kestätte tunnetilojenne vaihtelut?
Oletko parisuhteessa ja miten kumppanisi selviää?
Onko Sulla ollut syrjähyppyjä?
Oletko parisuhteessa ja miten kumppanisi selviää?
Onko Sulla ollut syrjähyppyjä?
Onko ketään bipolaarisuudesta kärsivää?
Jaksoittain elävä
10767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunnetilojen vaihtelut ei ole mitenkään helppoa kestettävää, mutta ne kuuluvat asiaan ja siihen on suhtauduttava niin. Jos on oikein vaikeaa, niin auttaa kun aattelee, että huomenna voi olla helpompi päivä tiedossa.
Tunnetilojen vaihteluihin ja ailahtelevaan mielialaan auttais tosi paljon, jos noudattaa terveellistä ruokavaliota, ts. säännölliset ateriat ja ennen kaikkea karkkien ja sipsien ja muun hyvän ja epäterveellisen napostelun poisjättäminen. Myös alkoholinkäyttö tulisi minimoida, koska sekin lisää mielen ailahtelevuutta ja etenkin masennusta seuraavana päivä. Eli tasaisemman luonteen saavuttamiseksi tarvitaan lääkityksen lisäksi terveellistä ruokavaluota ilman alkoholia. Se on vaikeaa, mutta se on erittäin tärkeää meille bipoille. Itse en ole onnistunut tekemään noin, koska pidän hyvästä ruuasta ja myös välillä tulee juotua myös siideriä tms. mutta yritän tosiaan selvitä ilman mässyä ja ilman alkohlipitoisia juomia. Light limut ja vedet ovat oikeastaan ainoat sallitut juoma-aineet meille bipoille.
Mitä parisuhteeseen tulee, niin elän tällä hetkellä sinkkuna ja jos eläisin parisuhteessa, niin en todellakaan vois pettää miestäni! Jotain moraalia täytyy sentään olla, vaikka onkin bipo!
Ongelmana on lähinnä, jos vedän kännit. Sekoan ja kolme seuraavaa päivää menee darrassa. Lärvit vedän noin kerran kolmessa kuukaudessa. Darrat on niin kamalia, että sellanen kolme kuukautta menee kun sen unohtaa... ja tekee taas mieli ottaa kunnolla.
Lääkitys on mulla ihan ok. Sellasta tasasen tylsää, mutta ilman lääkkeitä olisin tosi sairas.
tasaista elämää Lito lääkityksen jälkeen.
Vaikka välillä se on koettelemus, nytkii niin maassa kuin olla ja voi.
Sitten joku päivä lähdetään lentoon ja on miljoona asiaa tekeillä yhtä aikaa.
Ihme kyllä suhde on kestäntyt, mut mulla onkin erikoislaatuinen kumppani.
Seuraavaa syrjähyppyä en enää saa anteeksi.
Pitää koettaa pitää itsensä aisoissa, onhan siihen lääkkeet apuna.
juu onhan ne lääkkeetkin apuna, paskahousuille.
Puret hammasta vaan, vedät vettä ja leipää, seisot paikallasi koko yön, sitten etsit ne jotka oikeesti on sun tukena ja oot sitä niille takasin, aina, joka päivä.
Hullu voin olla, mutta en sentään tyhmä
mikä vois olla pahinta mitä sulle tapahtuis, jos et söis lääkkeitä? Ja mitä sitten?
jees, oikeastaan elän elämäni parasta aikaa ja tämän voi sanoa ihan ilman hypomaniaakin:)
Kyllä joskus ottaa koville tuo tunnetilojen vaihtelu. Ite tein senkin virheen, että jätin lääkkeet ottamatta päästäkseni jonkunlaiseen hypomaniaan. Todella virhetikki, josta seuras reilun kahden kuukauden sairaalajakso. Tällä hetkellä melko ok. Töissä olen taas pitkän sairaslomajakson jälkeen.
En mitenkään ole ylpeä itsestäni mutta kyllä noita syrjähyppyjä on ollut.
..kun sen energisen hypon jälkeen ylimeno tapahtuu niin huomaamatta ja yhtäkkisesti. Kun on kärsinyt pitkän kuolettavan masennuksen tulee tunne, että myös itsellä on oikeus olla Onnellinen
Itelläni alkoholi toimi aiemmin liian nopeilla kierroksilla olevien aivojen sammuttajana, nyt se täysin merkityksetön syrjis tapahtui kun hypossa nautittu viimeinen lasillinen oli liikaa.
Sitä taitaa olla ankarin tuomitsija itselleen. Vähemmän enää moralisoi toisia kohtalotovereita, kun ulospäin osoitellessa kolme sormea osoittaa itseä kohti.
Ja kai se raamatun lause - Kuka onkaan se, joka on valmis heittämään ensimmäisen kiven - koskee myös itsensä kivittämistä :)
Pärjäillään ja yritetään hyväksyä itsemme kokonaisina, valossa ja varjossa.