Lapsiperheiden asiat hoitoon

vain lapsiperheellisille

Olen niin mitta täys tätä nykyistä sossuani! Juuri koulusta valmistunut lapseton hupakko, jonka leipälaji taitaakin olla yksinhuoltajaäitien kiusaaminen... Aina viivyttelee tukipäätöksiä, kuulee tahallaan väärin, määrää liian vähän toimeentulotukea sen perusteella, täys mitätön nilkki, joka on TODELLAKIN väärässä työssä.
Ei ole ensimmäinen kerta kun tapaan vastaavia TAPAUKSIA!!!
Mielestäni lapsiperheiden toimeeentulotuki ja lastensuojeluasioita saisi hoitaa vain sossut, joilla omia lapsia, jos sekään mitään auttaa. Tietty, jos on syntyny kusipäässä, niin ei kai siihen auta yhtään mikään.

11

522

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tehdä kirjallisten

      hakemusten perusteella?

      Eihän siihen sossunplantun valikoiva kuulo pitäisi mitenkään vaikuttaa.

      Ja myös asiakaspalvelulaki on olemassa, jonka vähintään pitäisi taata asiallisen palvelun joka asiakkaalle siinä vastenmielisessä paikassa.

      • a.p.

        Kun ei usko mitä paperissa lukee! Soittelee laskuttajan perään ja vielä kuulee ilmeisesti tahallaan väärin...Kun ei ole ensimmäinen kerta, kun ko. henkilö toimii näin. Kyllähän ne asiat sitten lopulta selviää, mutta aikaa on jo kulunut reippaasti yli sallitun rajan. Ja jostain se ruoka pitäisi lapselle saada ja vuokrat maksaa...


    • Helinä-keiju3

      Lapsiperheiden sosiaalityö on niin vastuullista ja vaativaa, että sitä hoitavan henkilön on oltava paitsi pitkälle koulutettu myös elämää nähnyt ja kokenut. Kunnon soveltuvuustestit ja ennen kaikkea älykkyystestit pitää olla.
      Tämä Taskisen esitelmä todisti, että ainakin hänen kuulijakuntansa oli lapsen tasolla, koska piti niin tavattoman yksinkertaisesti esitelmöidä tuolle kuulijakunnalle, jonka esitelmöijä tunsi ja tiesi kohderyhmänä ammattinsa puolesta varsin hyvin etukäteen. Mielestäni näille ei pidä uskoa kriisiin joutuneiden perheiden asioiden hoitoa miltään osin, saati nyt sitten lapsiperheiden, heidän vielä vähemmän. En usko, että on eduksi kellekkään aikuiselle joutua koulutyttömäisen, lapsettoman, elämää näkemättömän ja -kokemattoman sosiaalialan tyttösen opastamaksi tai ohjeistamaksi, kuinka lapsia kuuluu hoitaa ja kasvattaa tai ylipäätänsä muutenkaan. Se on erittäin halventavaa ja kansalaista halveksivaa viranomaistoimintaa, jos näin pääsee käymään, että parikymppinen tytöntyllerö rupee neuvomaan neli-viisikymppistä aikuista miestä tai naista missään tämän elämänhallintaan liittyvässä asiassa. Siinä on sosiaalijohtajalta harkintakyky kadoksissa tai sitten hän on sadistinen luonne muuten vaan.

      • karmeudessaan

        niin absurdia ja naurettavia piirteitä omaavaa
        etteipä sitä moni ajatteleva ihminen oikein todeksikaan usko.

        Tuohon "tytönhupakko" asiaan on ollut monenlaisia kannanottoja
        mm. J.P. Roos on omissa keskinäisissä kirjoituksissaan,
        näiden sosiaalitätsyjen kanssa
        todennut ettei koko lastensuojelutyötä saisi ensinkään tehdä suoraan koulunpenkiltä tullut
        taikka taustoiltaan liian elämää näkemätön henkilö.

        Kukapa sitä elämästä vielä kovinkaan paljon ymmärtää
        jos ikää ja elämää on nähtynä vasta vaivaiset
        20 vuotta
        ja sekin suurimmaksi osaksi yliopiston käytävillä ja luentosaleissa ja kirjojen riveillä!
        Siinä ei ole aloittelijalla
        kovin montaa "normaaliuden" määrittelymahdollisuutta
        jos ei ole omaa elämää vielä elettynä eikä nähtynä.
        Jää virkaintoisella se normaaliuden määrittely
        esimerkiksi lapsiperheiden osalta
        kokonaan oman lapsuuden kokemusten ja kirjallisuuden varaan!


      • piilipuu
        karmeudessaan kirjoitti:

        niin absurdia ja naurettavia piirteitä omaavaa
        etteipä sitä moni ajatteleva ihminen oikein todeksikaan usko.

        Tuohon "tytönhupakko" asiaan on ollut monenlaisia kannanottoja
        mm. J.P. Roos on omissa keskinäisissä kirjoituksissaan,
        näiden sosiaalitätsyjen kanssa
        todennut ettei koko lastensuojelutyötä saisi ensinkään tehdä suoraan koulunpenkiltä tullut
        taikka taustoiltaan liian elämää näkemätön henkilö.

        Kukapa sitä elämästä vielä kovinkaan paljon ymmärtää
        jos ikää ja elämää on nähtynä vasta vaivaiset
        20 vuotta
        ja sekin suurimmaksi osaksi yliopiston käytävillä ja luentosaleissa ja kirjojen riveillä!
        Siinä ei ole aloittelijalla
        kovin montaa "normaaliuden" määrittelymahdollisuutta
        jos ei ole omaa elämää vielä elettynä eikä nähtynä.
        Jää virkaintoisella se normaaliuden määrittely
        esimerkiksi lapsiperheiden osalta
        kokonaan oman lapsuuden kokemusten ja kirjallisuuden varaan!

        Kyllä se elämä pitää ensin elää, ennen kuin on miksikään neuvojaksi 40-50:lle äideille ja isille.
        Noinhan juuti tapahtuu nyt minulle vanhalle akalle, kun asumiskodin nuoret "tytöt", (hoitajat) ovat jotkut, niistä, ei kaikki, mutta jotkut intaantuuvat hyökkäyslinjaan minun suuntaani, jos pienimmästäkin asiasta, murisen, tai olen katkera.

        Tuntuu siltä, jotta eivät ymmärrä yhtään mitään, ja vielä silmät "pystyssä" aletaan muka huudella, siinä alkaa jo nauru ja itkukin olla lähellä, kun tekis mieli sanoa, jotta mene kotias kasvamaan, tai tee ne lapses ensin.

        Eihän sinänsä ole tullut mitään lapsenhoidollista tai sinne päinkään, mutta asiat, asiat, silloin kun ne alkaa jurrottaa samalla paikkaa, se alkaa ottaa päähän.
        Kun se on niin läpinäkyvää, kun nytkin siellä toinen niistä, joutui lähtemään pois, kun ei ole tarpeeksi hoidokkeja, eli sitten aletaan puolustella, sitä huostassa pidon jatkamista, ja sitä että eikö kaikki ole nyt hyvin, hoki oikein kaksi kertaa tuo nuori, naikkonen, jotta eikö kaikki ole hyvin, nyt. Onhan se mutta eikö se huostassapitokin pitäisi joskus loppua, ja eikö lasta olisi pitänyt kuulla kouluvalintoja tehdessä, kun ei kuunnella muuta kun rahan kilkatusta tuleeko sitä, vai ei.

        Onneksi täällä päin ei ole niin paljon huostia, ainakaan vielä. Joutaisivat kyllä kovasti kotia hilloja keittelemään näin syksyksi, eikä jatkamaan ihmisten huostia, jotka ovat asiansa jo hoitaneet.


      • apunasi
        piilipuu kirjoitti:

        Kyllä se elämä pitää ensin elää, ennen kuin on miksikään neuvojaksi 40-50:lle äideille ja isille.
        Noinhan juuti tapahtuu nyt minulle vanhalle akalle, kun asumiskodin nuoret "tytöt", (hoitajat) ovat jotkut, niistä, ei kaikki, mutta jotkut intaantuuvat hyökkäyslinjaan minun suuntaani, jos pienimmästäkin asiasta, murisen, tai olen katkera.

        Tuntuu siltä, jotta eivät ymmärrä yhtään mitään, ja vielä silmät "pystyssä" aletaan muka huudella, siinä alkaa jo nauru ja itkukin olla lähellä, kun tekis mieli sanoa, jotta mene kotias kasvamaan, tai tee ne lapses ensin.

        Eihän sinänsä ole tullut mitään lapsenhoidollista tai sinne päinkään, mutta asiat, asiat, silloin kun ne alkaa jurrottaa samalla paikkaa, se alkaa ottaa päähän.
        Kun se on niin läpinäkyvää, kun nytkin siellä toinen niistä, joutui lähtemään pois, kun ei ole tarpeeksi hoidokkeja, eli sitten aletaan puolustella, sitä huostassa pidon jatkamista, ja sitä että eikö kaikki ole nyt hyvin, hoki oikein kaksi kertaa tuo nuori, naikkonen, jotta eikö kaikki ole hyvin, nyt. Onhan se mutta eikö se huostassapitokin pitäisi joskus loppua, ja eikö lasta olisi pitänyt kuulla kouluvalintoja tehdessä, kun ei kuunnella muuta kun rahan kilkatusta tuleeko sitä, vai ei.

        Onneksi täällä päin ei ole niin paljon huostia, ainakaan vielä. Joutaisivat kyllä kovasti kotia hilloja keittelemään näin syksyksi, eikä jatkamaan ihmisten huostia, jotka ovat asiansa jo hoitaneet.

        jos laittaisitte pyynnön sosiaalilautakuntaan huostaanoton purusta
        (jos se teidän kylän sosiaalijohtaja on niin rasittunut jo näistä teidän asioista
        ettei enää häntä sitten sen enempää rasittais...).

        Ja vielä siinä muodossa
        että lapsen mielipide on myös kuultava ja huiomioitava
        ja pojan kuuleminen tehtäisiin vielä jonkun sellaisen henkilön toimesta
        jolla on ammattitaitoa ja ymmärrystä tähän lasten mielipiteen huomioimistyöhön.


      • piilipuu
        apunasi kirjoitti:

        jos laittaisitte pyynnön sosiaalilautakuntaan huostaanoton purusta
        (jos se teidän kylän sosiaalijohtaja on niin rasittunut jo näistä teidän asioista
        ettei enää häntä sitten sen enempää rasittais...).

        Ja vielä siinä muodossa
        että lapsen mielipide on myös kuultava ja huiomioitava
        ja pojan kuuleminen tehtäisiin vielä jonkun sellaisen henkilön toimesta
        jolla on ammattitaitoa ja ymmärrystä tähän lasten mielipiteen huomioimistyöhön.

        alusta alkaen ollut varatuomari.
        Ollaan haettu jo tämän vuoden alusta huostassa lopettamista, kun lääkäri kirjoitti minusta todistuksen.
        Mutta eihän se sossujohtaja halunnut lopettaa, muka liian lyhyt aika.
        Nytkin siitäkin on taas kohta jo puoli vuotta.
        Ja kaikki on ollut ihan hyvin, kovasti olen tehnyt työtä, pojankin asioiden eteen, olen perehtynyt hänen adhd :een ja omasta vaatimuksesta kokouttanut niitä asumiskodissa tästä asiasta.
        Tehnyt kaikki hyvät mitä ikinä keksin, asunut siellä vanhempaintutkimuksen aikaa, hoitanut ja vienyt eteenpäin pojan asioita. Ja niin edelleen.
        Nyt on se vaihe kohta, että ne ei saisi enää pitkittää vanhempaintutkimusta enempää. Poika aloittanut koulun. Adhd lääkitys hyvässä alussa meneillään pojalla.
        Poika on 9-vuotias vasta ja aloitti 3lk koulussa, joten vaikka hän haluaisi kovasti jo tulla kotiin, ei meillä ole kädessä muuta hyvää nyt kun se että poika saa tulla joka toinen viikonloppu, koko viikonlopuksi kotiin. Se on nyt tässä hyvä, ja saan mennä sinne koska haluan, ja saan olla niin paljon yhteydessä kuin ikinä haluan, ja ovat minua kohtaan kohteliaita, ja ystävällisiä ja johtaja on ihan hyvä tyyppi mikä tärkeintä. On sanonut kaikilla tavalla jotta haluaa edistää pojan kotiin paluuta. Sitten kun sen aika on, mutta koska sen aika on? Kun eivät saa kirjoitettua sitä vanhempien tutkimustakaan valmiiksi.Ovat vielä lomallakin. Jotta pitkämielisyyttä tässä tarvitaan. Jep.


      • kellään ole enää
        piilipuu kirjoitti:

        alusta alkaen ollut varatuomari.
        Ollaan haettu jo tämän vuoden alusta huostassa lopettamista, kun lääkäri kirjoitti minusta todistuksen.
        Mutta eihän se sossujohtaja halunnut lopettaa, muka liian lyhyt aika.
        Nytkin siitäkin on taas kohta jo puoli vuotta.
        Ja kaikki on ollut ihan hyvin, kovasti olen tehnyt työtä, pojankin asioiden eteen, olen perehtynyt hänen adhd :een ja omasta vaatimuksesta kokouttanut niitä asumiskodissa tästä asiasta.
        Tehnyt kaikki hyvät mitä ikinä keksin, asunut siellä vanhempaintutkimuksen aikaa, hoitanut ja vienyt eteenpäin pojan asioita. Ja niin edelleen.
        Nyt on se vaihe kohta, että ne ei saisi enää pitkittää vanhempaintutkimusta enempää. Poika aloittanut koulun. Adhd lääkitys hyvässä alussa meneillään pojalla.
        Poika on 9-vuotias vasta ja aloitti 3lk koulussa, joten vaikka hän haluaisi kovasti jo tulla kotiin, ei meillä ole kädessä muuta hyvää nyt kun se että poika saa tulla joka toinen viikonloppu, koko viikonlopuksi kotiin. Se on nyt tässä hyvä, ja saan mennä sinne koska haluan, ja saan olla niin paljon yhteydessä kuin ikinä haluan, ja ovat minua kohtaan kohteliaita, ja ystävällisiä ja johtaja on ihan hyvä tyyppi mikä tärkeintä. On sanonut kaikilla tavalla jotta haluaa edistää pojan kotiin paluuta. Sitten kun sen aika on, mutta koska sen aika on? Kun eivät saa kirjoitettua sitä vanhempien tutkimustakaan valmiiksi.Ovat vielä lomallakin. Jotta pitkämielisyyttä tässä tarvitaan. Jep.

        mitään syytä poikaa huostassa pitää, ei edes kunnalla!
        Tuohan on hyvä, että olet ollut tomerana tuossa pojan adhd asiassa
        oppiivathan siellä asumiskodissakin tietämään enemmän tästäkin sairaudesta.
        Kun lapsia otetaan huostaan tämänkin sairauden tiimoilta (ilman diagnosointia vaikka tarve olisi tai jopa diagnoosinkin kanssa!).

        Kyllä teidän asiat hyvin menee, olet varmaankin itse omalla käytökselläsi osoittanut että pojan asiat hoidetaan ja huolletaan.
        Pojan kotiinsa haluaminen on varmaan kotonakin mieltä lämmittävä asia.
        Kuten varmaan muistatkin ensimmäisen pesueesi tiimoilta että vielä tulee sekin aika, että kaverit ja muu maailma on mukavampaa kuin oma koti ja oman kodin sänky.

        Positiivista energiaa Piilipuu Sinulle ja teidän perheelle.


      • piilipuu
        kellään ole enää kirjoitti:

        mitään syytä poikaa huostassa pitää, ei edes kunnalla!
        Tuohan on hyvä, että olet ollut tomerana tuossa pojan adhd asiassa
        oppiivathan siellä asumiskodissakin tietämään enemmän tästäkin sairaudesta.
        Kun lapsia otetaan huostaan tämänkin sairauden tiimoilta (ilman diagnosointia vaikka tarve olisi tai jopa diagnoosinkin kanssa!).

        Kyllä teidän asiat hyvin menee, olet varmaankin itse omalla käytökselläsi osoittanut että pojan asiat hoidetaan ja huolletaan.
        Pojan kotiinsa haluaminen on varmaan kotonakin mieltä lämmittävä asia.
        Kuten varmaan muistatkin ensimmäisen pesueesi tiimoilta että vielä tulee sekin aika, että kaverit ja muu maailma on mukavampaa kuin oma koti ja oman kodin sänky.

        Positiivista energiaa Piilipuu Sinulle ja teidän perheelle.

        tuolla minä elän ainakin puol`vuotta.
        Oli niin positiivisesti ja kauniisti sanottu.


      • Minulla noista
        piilipuu kirjoitti:

        tuolla minä elän ainakin puol`vuotta.
        Oli niin positiivisesti ja kauniisti sanottu.

        kauhun ajoista on jo toista vuotta, vähintään se on tarvittu tuosta stressistä toipumiseen tai tuskin riittää vieläkään, mistä sen tietää...

        Lapsi alkoi tuttavien mukaan olla ulkoisesti entisellään vuosi kotiutumisen jälkeen. Mutta harvalle niin huono sijoituspaikka sattuu kuin hänelle, tämä on pakko sanoa, että vanhemmat eivät suotta pelkäisi kotiutumisen rankkuutta.

        Kertomuksistasi vain niin tuoreena palautuu mieleen kaikki se ahdistus, mitä itsekin vielä tuossa vaiheessa koin. Mutta asioilla on vain tapana järjestyä, vaikka ei aina sille näyttäisikään. Joskus se vaatii taistelua enemmän, joskus elämä sujuu helpommin.

        Itse lohduttauduin kaikkein vaikeimpina hetkinä sillä, että ihan oikeasti sieltä voi olla vain yksi suunta, ja se on ylöspäin. Ajattelin silloinkin, että on se aika mustaa huumoria lohduttautua sillä, että sen huonommin ei enää voi mennä, mutta kuvastaahan se sitä, että ei sellaista tilannetta olekaan, jossa saisi toivetta paremmasta menettää.

        Nyt vuoden toipumisen jälkeen ovat lähimmät ystäväni kyllä todenneet minua seuratessaan, että "tuskin sinä koskaan täysin toivut tuosta lapsesi väärästä kohtelusta". Se on varmaan pahinta, mitä vanhemmalle voi tapahtua, seurata vierestä kun omalle lapselle tehdään pahaa. Ja tämä tehdään muka irvokkaan lapsen edun nimissä!

        Pakko myöntää, en varmaan koskaan toivukaan, en ainakaan ennen kuin näen, että jotain parannusta saadaan aikaan törkeään viranomaisrikollisuuteen lapsia kohtaan. Ja kun muualla maailmassa on sentään vanhemmillakin vielä jotain oikeuksia esim. lapsensa terveydenhoiton nähden, meillä on yritetty viedä sekin!

        Kaikkein sekopäisimmät laput silmillä huostaanottojen kannattajat vielä ovat tehneet vanhempien oikeuksista kirosanan. Onhan se sitä tietysti, jos kaiken yläpuolella pitäisi aina olla vain sijaishuollon etu. Mutta kyllä se päivä vielä nähdään, että vanhemmillakin on normaalit oikeudet lapsiinsa nähden, kuten muuallakin maailmassa. Eikä poliitikkojen välinpitämättömyyttä korvata vanhempien turhalla syyllistämisellä ja viranomaisrikollisuudella!


      • piilipuu
        Minulla noista kirjoitti:

        kauhun ajoista on jo toista vuotta, vähintään se on tarvittu tuosta stressistä toipumiseen tai tuskin riittää vieläkään, mistä sen tietää...

        Lapsi alkoi tuttavien mukaan olla ulkoisesti entisellään vuosi kotiutumisen jälkeen. Mutta harvalle niin huono sijoituspaikka sattuu kuin hänelle, tämä on pakko sanoa, että vanhemmat eivät suotta pelkäisi kotiutumisen rankkuutta.

        Kertomuksistasi vain niin tuoreena palautuu mieleen kaikki se ahdistus, mitä itsekin vielä tuossa vaiheessa koin. Mutta asioilla on vain tapana järjestyä, vaikka ei aina sille näyttäisikään. Joskus se vaatii taistelua enemmän, joskus elämä sujuu helpommin.

        Itse lohduttauduin kaikkein vaikeimpina hetkinä sillä, että ihan oikeasti sieltä voi olla vain yksi suunta, ja se on ylöspäin. Ajattelin silloinkin, että on se aika mustaa huumoria lohduttautua sillä, että sen huonommin ei enää voi mennä, mutta kuvastaahan se sitä, että ei sellaista tilannetta olekaan, jossa saisi toivetta paremmasta menettää.

        Nyt vuoden toipumisen jälkeen ovat lähimmät ystäväni kyllä todenneet minua seuratessaan, että "tuskin sinä koskaan täysin toivut tuosta lapsesi väärästä kohtelusta". Se on varmaan pahinta, mitä vanhemmalle voi tapahtua, seurata vierestä kun omalle lapselle tehdään pahaa. Ja tämä tehdään muka irvokkaan lapsen edun nimissä!

        Pakko myöntää, en varmaan koskaan toivukaan, en ainakaan ennen kuin näen, että jotain parannusta saadaan aikaan törkeään viranomaisrikollisuuteen lapsia kohtaan. Ja kun muualla maailmassa on sentään vanhemmillakin vielä jotain oikeuksia esim. lapsensa terveydenhoiton nähden, meillä on yritetty viedä sekin!

        Kaikkein sekopäisimmät laput silmillä huostaanottojen kannattajat vielä ovat tehneet vanhempien oikeuksista kirosanan. Onhan se sitä tietysti, jos kaiken yläpuolella pitäisi aina olla vain sijaishuollon etu. Mutta kyllä se päivä vielä nähdään, että vanhemmillakin on normaalit oikeudet lapsiinsa nähden, kuten muuallakin maailmassa. Eikä poliitikkojen välinpitämättömyyttä korvata vanhempien turhalla syyllistämisellä ja viranomaisrikollisuudella!

        ja kiitos, Sinullekin. En sano, jotta on hyvä lukea, vaan sanon, jotta minun on tarpeellista saada lukea Sinunkin tekstisi.
        Hyvä, ei sen takia, koska täällä suomessa on näin törkytavalla nämä asiat. Ja sinäkin olet saanut ja lapsesi noin kärsiä.

        Näissä, joissakin "osastoissa" olenkin, kirjoittanut, siitä että huostaanotto on pahempi rangaistus vanhemmille, kuin vankeusrangaistus, ja heidän huonolla kohtelullaan ei ole rajaa eikä määrää, eikä rangaistuksen pituudella näytä olevan loppua, murhamieskin pääsee vähemmällä, ja siltikin voi olla tapahtumina niin kuin minun kohdalla asioita, jotka johtivat, siihen.
        Pyysin apua sosiaalitoimistosta sosiaalijohtajalta, joka ei sitä avun tarvetta ymmärtänyt.
        Minulle, pitkäaikaiselle hyvän ammatinomaavalle kymmeniä vuosia työssä olleelle ihmiselle, tuli silmäsairaus, ja aluksi näköä oli vain vähän jäljellä ja sekin melko pimeää.

        Lihaksistoon tuli jotain, en saanut takkia päälle, en pois, en päässyt sängyssä kääntymään, en ylös. Tilanne oli katastrofaalinen, erehdyin sairaslomalla alkoholiin. Ja lapsi huostaanotettiin.
        Eli kun pyysin apua, sain törky vastauksen sen aikaiselta sos.johtajalta.
        Ja siitä kaikki lähti. Sairaalassa piti hypätä yhtenään, lääkärin todistuksia eri paikkoihin hommailla. Ja sitten ne lihakset, jalan halvaantuminen, joka kuitenkin ihan omalla aktiivisella toiminnalla tuli taas kuntoon.
        Kuka ihminen selviytyy ihan tavallisesti sellaisesta paineesta, jotta menettää yhtä`äkkiä terveytensä, näköään, työnsä sairauden takia, hyvin koulutettuna, vielä lisää aikuiskoulutettuna. Kaikki oli niin loistavasti, sitten yhtä`äkkiä kohtaa nämä kaikki, eikä mitään toivoa anneta. Puolisokin joutuu pitkäaikaisesta työstään työttömäksi, työnantajan kannattamattomuus lausunnon perusteella.
        Ja sitten kun kaikesta toipuu,jotenkin, ja huostaa yrittää selvittää, sitä ei lopetetakaan, vaikka asiat korjaantuu täydellisesti. Kyllä se panee miettimään. Noinko vähän on ymmärtämystä?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe