Aforismit kiehtovat.
Etsin niitä myös toisten profiilisivuilta.
SerpeNTiina sanoo:
"Älä kulje sinne
minne jäljet vievät.
Kulje mieluimmin sinne
missä jälkiä ei ole
ja polje polku."
Uskallammeko kulkea umpihankea vai seurailemmeko muitten jo valmiiksi tallomia polkuja...?
Etsin niitä myös toisten profiilisivuilta.
SerpeNTiina sanoo:
"Älä kulje sinne
minne jäljet vievät.
Kulje mieluimmin sinne
missä jälkiä ei ole
ja polje polku."
Uskallammeko kulkea umpihankea vai seurailemmeko muitten jo valmiiksi tallomia polkuja...?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eikö kuulosta hyvältä: Harvoin löytyy mitään todellista syytä katua menneitä. Kun tunnustaa tämän tosiasian, voi olla rauhallinen.
Tämä löytyy pienestä mielenrauhan kirjasta.
Ylipäätänsä, oman polun kulkija päättä itse omasta elämästään.
.....................................
...............oooO....................
...............(....)....................
................\..(.....................
.................\_)...................
.........................................
Lienee kaunein jalanjäljistä tuo uni.
Olen oman tieni kulkija. Vaikka laitankin tähän
tämän, jo ennenkin tänne laittamani unen (eri kirjoittajilla hieman erilainen sanajärjestys),
niin en kulje useinkaan ennalta poljettuja polkuja. Uskallan polkea uuden polun myös sinne, missä on vain heinikkoa entuudestaan (metafora).
JALANJÄLJET HIEKASSA
Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;
toiset hänen omansa
ja toiset Luojamme jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti,
joten hän kysyi sitä Luojalta.
”Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin.”
Luoja vastasi, ”Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäsi sinua.
Vaikeina aikoina, jolloin näit vain yhdet jalanjäljet
hiekassa, minä kannoin sinua.”
on se kirjoitus,mistä olen aina pitänyt..
Kaunis kirjoitus tuo jalanjäljet hiekassa, nostaa vedet silmiin.
Olen kulkenut suoraa,tylsää,valmiiksi poljettua polkua, mutta kun hyppäsin siltä pois
ja lähdin tekemään omaa polkuani, elämä muuttui vapaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi.
Eikös se vanha Dostojevki todennut: Syvässäkin onnessa on jotain murheellista.
Luin 40 vuotta sitten jostakin:"Erotiikka ei ole lohdutus ihmisenäolemisen murheeseen, vaan se on hienolla ja monisäikeisellä tavalla osa tätä murhetta!"
Ajatelma on pyörinyt päässäni nämä vuodet, en ole kirjoittanut sitä muistiin.
Jos tunnistat ajattelijan, ilmoitahan!
Nuo avaruusprojektit ja muut tutkimusmatkat on asioita erikseen. Kyllä helpointakin vaihtoehtoa käyttäen pääsee uraa uurtamaa. Ei sellaista tarvitse keksiä, mikä on jo keksitty.
on sitä mettäsuomalaista, jos ylävirralta tuli lastuja, lähdettiin vastaanottamaan tulijat kirves kädessä.
Jos tuli lastuja, niin siis ...?
oli saattanu tepastella jo muutaman askelen meitin polulla, tullu liijan lähelle.
kyllä mä nyt käsitän. Mutta tää veikkaaminen huolestuttaa.
leikannut, mutta väliäkö hällä?
... jos tulee, niin sillon ollaan jo varpaisillaan.
Viihteellä on iso merkitys nykyaikana. Miksköhän YLE on tehnyt sopimuksen tämmösen erittäin kyseenalaista seksiä ja väkivaltaa tuottavan televisioaseman kanssa.
YLE voisi kulkea omia polkuja vähän enemmän.
sitä on tallustaa omaa tietään..Eihän sitä tiedä,vaikka se toisen tekemä veisi harhateille..
Oli muuten miellyttävä kokemusmonessakin mielessä. Nuoruudessa sain purjehtia erään ystäväni katamariinilla Turun saaristossa.
Nyt alkoi "vanha kutina" vaivata kun pääsi purrella seilaamaan...siinä saa luovia mielin määrin aivan omia "polkujaan" ja se on aivan toista kuin autolla liikenteen kaaoksessa tai moottoriveneellä
- eikö sinustakin ?
jäi venemessut jostain syystä..Mukamas aina kiire..
Meillä oli muutama vuosi sitten moottorivene,mutta sitten se alkoi kyllästyttämään, kun oli kaikki nämä saaristoalueet kiertänyt.
On se varmastikkin nautittavampi meno tuollaisella purjehdusaluksella..En ole ikänäni semmosella päässyt,mutta on se hienon näköistä menoa, kun niitä on seuraillut..:)
Lueksin aina joskus hyllyssäni olevaa Jari Ojalan kirjaa "Tuhannen purjelaivan kaupunki".
Nyt on veneenrakennuksessa menossa buumi - tekijöistä on vain melkoinen pula.
Ei veneen tarvitse maksaa 50 miljoonaa euroa,
kun laulussakin sanotaan:
- Soutuvenheellä Kiinaan !