En pysty tähän, tulin raskaaksi EHKÄISYSTÄ huolimatta.. Aluksi tuli normaalisti vuotoa kolme kuukauden (valemenkat) ja sitten loppui, "sairastan" kilpisrauhasenvajaatoimintaa, joten en pitänyt outona että menkat jäi kerran pois ja paino hieman nousi (muita oireita ei ollut).. Kunnes menkkoja ei edelleenkään alkanut kuulua ja maha vain kasvoi, ryntäsin hakemaan testin joka näytti positiiviselta ja samantien lääkäriin pyytämään aborttia, mikä oli jo myöhäistä:'(
Olen valtavan masentunut, jatkuvasti on kovia kipuja, enkä edes ole valmis äidiksi.. Raskaudesta tietää vain paras ystäväni, kultani ja lääkärini, muilta yritän piiloittaa valtavan mahani.
Mietin päivittäin itsemurhaa tai hyppääväni rappusilta, kunhan ei tarvitse synnyttää. Olen todella pahassa ahdistuksen kierteessä ja tuntuu että ainut ulospääsy on keskenmeno.
Kultaani ahdistaa melkein yhtä paljon, mutta on pysynyt tukenani näyttämättä ahdistustaan..
Lapset ovat ihania, mutta olen nyt aivan liian heikko kantamaan tälläistä vastuuta edes raskausajan loppuun asti:'(
Haluaisin vain tietää onko muilla samoja kokemuksia ja miten selviätte niiden kanssa??? Olen puhunut asiasta lääkärini kanssa ja hän suositteli minulle tukihenkilöä, mutta mitä se asiaa muuttaa??? Kun en pysty ajattelemaan synnyttäväni.
Ahdistaa ihan liikaa tämä raskaus:'(
9
1471
Vastaukset
- itsekin raskaana
kuvitella elämää lapsen kanssa, niin anna lapsi adoptoitavaksi ja pyydä synnytystavaksi sektio.
Varmaan saat sen, jos kerrot tuntemuksistasi rehellisesti.
Älä ainakaan vahingoita itseäsi tai pientä viatonta vauvaa, joka voisi sitten halutessasi lapsettomalle perheelle suoda todellisen onnen..
Voihan olla myös, että mielesi vielä muuttuu ja haluatkin pitää lapsesi itse.
Muista, että vaihtoehtoja on, ja tää kaikki kestää kuitenkin vain vajaan vuoden sun elämästä.
Tsemppiä sinulle ja voimia jaksamiseen! Älä luovuta! - keski-ikäinen rouva
Mikä sinua pelottaa? Synnytys, vastuu tulevasta lapsesta, pärjäämisesi, tulevaisuus, taloudellinen tilanne?
Elämä on kummallista, monesti se ei mene (tuskin koskaan) valmiin käsikirjoituksen mukaan.
Vaikkei raskaus ollut suunniteltu, anna itsellesi tilaisuus sopeutua rauhassa.
Mieti kaikkea hyvää ja mukavaa mitä lapsi voi tuoda tullessaan. Mieti mitkä asiat on hyvin.
Melkeimpä jokainen nainen varmasti tuntee epävarmuutta ja pelkoa ainakin ensimmäistä odottaessaan, vaikka raskaus olisikin toivottu. Pelkää synnytystä, pelkää sitä miten tulee pärjäämään ja miten jaksamaan, yms. Ne on aivan normaaleja pelkoja, toisilla niitä on vain enemmän, toisilla vähemmän.
Mitkä asiat on hyvin? Ainakin sinulla on siis mies, kultasi. On kai kotikin? Jos olet nuori, voit ja ehdit vielä opiskella vaikka perhettä olisikin. Ei mikään ole mahdotonta.
On myös mahdollista antaa lapsi adoptioon, suomessa on valtavasti perheitä jotka odottavat saavansa lapsen kasvatettavakseen.
Itse en ollut esikoista odottaessani mitenkään riemuissani, mielessä oli paljon negatiivisia ajatuksia ja mietitytti että mitä hittoa sitä nyt tulikaan tehtyä. Vielä vauva-aikanakin tunsin monesti että voi hemmetti, onks minusta nyt tähän vai ei. Jotenkin sitä vain on pärjätty ja nyt on kolme ihanaa lasta perheessä ja voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois!
Itselläkin siihen meni vähän aikaa että sen ilon ja onnen "tajusi", mikä onni ja autuus ne lapset ja vauvat voivat olla.
Tukihenkilöstä olisi sinulle se apu, että hänen kanssa voit jutella ja keskustella. Se auttaa jo suuresti että saat purkaa omia ajatuksiasi ulos toiselle ihmiselle. - näin on....
mä itse tulin yllättäen raskaaksi. Menkatkin tuli jotenkin siinä välissä ja yllätys oli suuri kun olin jo rv 12...
En meinannut sopeutua tilanteeseen ollenkaan ja ajattelin keskeytystä.
Olin jo rv 17 kun menin lääkäriin kerroin että en ehkä sittenkään haluaisi lasta vaan keskeytyksen.
Raskauden keskeytys onnistuu nykyisellä lailla rv 20 asti.
Menet lääkäriin kerrot että et halua lasta ja haluat keskeytykseen. LÄÄÄKÄRI antaa sinulle lausunnon johon käyt neuvolasta allekirjoituksen ja viet kyseiselle lääkärille Hän lähettää sen eteenpäin ja joko sinulle annetaan lupa keskeytykseen tai ei. Niin helppoa se on
ei kun toimeksi. Ei ole aikaa vitkutella. tsemppiä mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
Itselläni oli jo kaikki kunnossa että keskeytys olisi tehty mutta tulin sitten toisiin päätösiin ja nyt olen rv 28...ja vauvaa odotellaan hieman pelon sekaisin tuntein. - kuolemaa ei
tarvitse pelätä niin paljon että tekee itsemurhan. Ei kuule synnytystäkään.
Onhan se outo tilanne, jos et ollut suunnitellut tulevasi raskaaksi. Kertoisit asiasta äidillesi, luulen, että hän pystyisi rohkaisemaan sinua. Onhan hän sentään synnyttänyt sinut.
Ei sinun tarvitse ajatella synnytystä. Se hoituu itsestään sitten kun aika on, ja siihen mennessä luonto on kypsyttänyt sinua siihen.
Jos et halua pitää vauvaa sitten kun olet sen saanut, voit antaa sen adoptoitavaksi.
Onnea odotukselle! - en vain kykene tähän:'(
En pelkää synnytystä!!!
Olen liian heikko henkisesti ja fyysisesti viemään tämän raskauden loppuun, hajoan päivä päivältä henkisesti enemmän.. olen vakavasti masentunut ja nämä fyysiset tuskat ja kovat kivut vain ahdistaa entisestään!!!:'(
Haluan vain abortin, mitä ei enää tehdä kuin vain jos lapsella todetaan jokin vamma..
Olen kohta 22v ja ikäni katsonut vierestä kun äitini hoitanut lapsia(on perhepäivähoitaja).. lapset ovat ihania, mutta en ole valmis fyysisesti enkä henkisesti viellä käymään läpi RASKAUTTA.
En pelkää lapsen hoitoa tai synnytystä.. Ainut huoli on se että tämä RASKAUS imee minusta kaiken fyysisen ja henkisen voiman, vetäen minut todellisen itsetuhon partaalle.. ajattelen päivittäin itsemurhaa tämän raskauden aiheuttaman todella vakavan masennuksen takia.- saman kokenut ainakin melkein
en tunne sinua, mutta uskoisin et kun olen lapsen saanut synnytettyä et kadu päivääkään ettet keskeyttänyt raskautta.tai ehkä saatat katuakkin, mutta lapsi antaa niin paljon elämään.
Muistan kuinka tulin raskaaksi yhtäkkiä. Se oli elämälle suuri muutos ja mieliala vaihtui lattiasta kattoon. Pelkäsin kaikkea ja etenkin sitä minkälaiseksi elämä muuttuu lapsen myötä. Kun synnytin laspeni, tuntui etten tunne häntä kohtaan mitään. Olihan suloinen ym. Mutta nyt lapseni ollessa 11kk rakastan häntä. Vaikka olen olut jo vuosia masentunut, hän on elämäni ja päivieni piristys. Ilman häntä en jaksaisi. Olenkin saanut elämästä uuden otteen. Jos mieltäni on vaivannut jokin asia olen siitä puhunut suoraan.
Mikä sinua masentaa?mistä se johtuu?
Toivon sinule kaikkea hyvää ja että pystyisit nauttimaan lapsestasi mikäli aijot hänet pitää - ---
saman kokenut ainakin melkein kirjoitti:
en tunne sinua, mutta uskoisin et kun olen lapsen saanut synnytettyä et kadu päivääkään ettet keskeyttänyt raskautta.tai ehkä saatat katuakkin, mutta lapsi antaa niin paljon elämään.
Muistan kuinka tulin raskaaksi yhtäkkiä. Se oli elämälle suuri muutos ja mieliala vaihtui lattiasta kattoon. Pelkäsin kaikkea ja etenkin sitä minkälaiseksi elämä muuttuu lapsen myötä. Kun synnytin laspeni, tuntui etten tunne häntä kohtaan mitään. Olihan suloinen ym. Mutta nyt lapseni ollessa 11kk rakastan häntä. Vaikka olen olut jo vuosia masentunut, hän on elämäni ja päivieni piristys. Ilman häntä en jaksaisi. Olenkin saanut elämästä uuden otteen. Jos mieltäni on vaivannut jokin asia olen siitä puhunut suoraan.
Mikä sinua masentaa?mistä se johtuu?
Toivon sinule kaikkea hyvää ja että pystyisit nauttimaan lapsestasi mikäli aijot hänet pitääja jos pelkäät synnytystä niin voit hakea siihen apua siihen pelkopoliklinikalta, omasta sairaalastasi, mikäli olet joltain kaupunkiseudulta tai neuvolastasi=)
- Luputtaja
Kuinka pitkällä raskautesi on? Oletko puhunut masennuksestasi neuvolassa? Sinun pitäisi päästä puhumaan tuosta masennuksesta jollekin, neuvolassa osaisivat varmasti auttaa. Sinun ei pitäisi jäädä nyt yksin tuon pahan olosi kanssa!
Onko sinulla masennuslääkitystä? Lääkityskin on mahdollinen raskausaikana ja auttaisi sinua jaksamaan.
Toivon todella että saisit jostain apua ja voimia niin että jaksaisit raskauden loppuun asti. Ikuisestihan tuo raskaus ei kestä, joka päivä synnytys on aina lähempänä! Tiedät fiksuna ihmisenä varmasti itsekin että itsemurha ei ole ratkaisu tähän tilanteeseen.
Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista!!! - minä vaan
Luputtaja kirjoitti:
Kuinka pitkällä raskautesi on? Oletko puhunut masennuksestasi neuvolassa? Sinun pitäisi päästä puhumaan tuosta masennuksesta jollekin, neuvolassa osaisivat varmasti auttaa. Sinun ei pitäisi jäädä nyt yksin tuon pahan olosi kanssa!
Onko sinulla masennuslääkitystä? Lääkityskin on mahdollinen raskausaikana ja auttaisi sinua jaksamaan.
Toivon todella että saisit jostain apua ja voimia niin että jaksaisit raskauden loppuun asti. Ikuisestihan tuo raskaus ei kestä, joka päivä synnytys on aina lähempänä! Tiedät fiksuna ihmisenä varmasti itsekin että itsemurha ei ole ratkaisu tähän tilanteeseen.
Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista!!!Voi kun voisin vaihtaa paikkaa sun kanssa!!! En tarkoita masennusta, se löytyy ihan omasta takaa, tarkoitan lasta. Taidat olla aika pitkällä? Jos et halua/ uskalla hakea apua masennukseen, kokeile helokkiöljykapseleita. Ne on luontaistuotteita, eivätkä ole muuta kun hyödyksi lapselle, mutta usein auttavat masennukseen. Sulla on selvästi kauhea tuska, ja luulen et mikään ei tällä hetkellä tunnu järkevältä mutta mä rukoilen sua: älä tee mitään itselles tai vauvalle. Anna se vauva adoptioon, kestät kyllä raskauden, niinkun on kaikki maailman äidit kestänyt tähän asti. Vaikka lasta ei ole suunniteltu, on hän silti lapsi. Sinun lapsesi. Jos tarvitset tukea, niin sitä saat varmasti, vaikka minulta jos niikseen tulee. Olen saman ikäinen kanssasi ja taidan jotenkin ymmärtää tilanteesi, mutta siskoni on tehnyt 2 aborttia ja hän kuullosti silloin aika samalta kun sinä nyt mutta niistä ajoista on kulunut nyt 2 vuotta ja hän katuu päätöstään masennukseen asti, vaikka vieläkään ei olisi vauvalle tilaa. Asioilla on vain tapana järjestyä ja mikä ei tapa niin se vahvistaa, eiks jees?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839