telkku asiaa

Minäpä en katso sitä,muut katsoo.Mua ei vaan huvita sarjat,elokuvat.Yleensä muu perhe katsoo.

opinkohta! Tärkein on ehkäisysynti. Jos sinua harmittaa, että päämiehesi käyttää tolkuttomasti energiaa toisarvoisiin asioihin, valita sinne, kiitos.

Mistä avaajan oivallus ei-uskovaisten tv:stä luopumisesta lopulta kumpusi?
Avaajan ajatuksenjuoksu kulkee luultavasti näin.

1. VL-uskovaiset eivät saa hankkia televisiota koska SRK:n vuosikokouksessa on vuonna 1963 päätetty, että TV on synti.

2. TV-kieltoa ei kukaan uskovainen ole kyennyt perustelemaan Jumalan sanalla, siis Raamatulla, koska TV on vain yksi monista tiedotusvälineistä, laitteista joiden kautta erilaisia mediasisältöjä välitetään suurelle yleisölle.

Kaikesta tarjolla olevasta mediasisällöstä uskovainen joutuu luonnollisesti aina valitsemaan _sisällön_ perusteella. Ei sen perusteella, millä laitteella sisältöjä jaellaan (kirja, lennätin, sanomalehti, radio, televisio, puhelin, kännykkä-televisio, Internet, sähköposti).

Tietoliikennemarkkinoille tuodaan jatkuvasti uusia insinöörien keksintöjä, ja jos jokainen laite ja tekniikka erikseen SRK:ssa arvioidaan, listalla ei ole loppua. Onko tällainen asia SRK:n tehtävä?
Moni on ymmärtänyt nykyisin, että TV-kielto on 60-luvun hätääntyneiden ja teknologiapelkoisten ihmisten keksimä kielto, joka on vain naamioitu muka "Jumalan tahdoksi".

3. Alistuminen ihmisten keksimälle kiellolle ilman todellisia raamatullisia syitä ei tunnu rehellisestä uskovaisesta ihmisestä oikealta.

Siitä tulee omantunnonherkälle ihmiselle epämääräisen huono olo, sillä todellisuudessa alistuminen merkitsee alistumista inhimilliselle vallankäytölle.

4. Olisi hyvä, jos löytyisi jokin "järkisyy" luopua televisiosta. Tällöin uskovainen voisi sekä syödä kakun (="alistua" TV-kiellolla ja siten säilyttää itsensä vl-yhteisön jäsenenä) että syödä sen (= hyväksyä omassa omassatunnossaan, että onkin itse asiassa "itsenäisesti harkiten" luopunut televisiosta, ei vain tahdottomana pelkurina alistunut kiellolle).

5. Jotkut ei-uskovaiset ovat luopuneet kotimaisten televisio-ohjelmien katselusta, todellisilla järkisyillä, kuten saadakseen enemmän yhdessäoloaikaa perheelle, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksille, ystävien kesken seurustelulle jne. Tämä ei suinkaan merkitse, että he luopuisivat itse televisiolaitteesta. He saattavat käyttää sitä DVD-elokuvien katseluun ja seurata kansainvälisiä maksullisia satelliittikanavia. Moni on rakentanut kotiinsa erillisen kotiteatterin juuri elokuvaharrastusta varten.

6. Tämänkaltainen järjellinen syy luopua TV-ohjelmien katselutottumuksesta tuntuisi vl-uskovaisestakin rehellisemmältä kuin yhteen ohjelmanvälityslaitteeseen sitoutunut hankintakielto. Rehelliselle, asialliselle televisiovastaanottimesta luopumisen perusteelle olisi nyt kysyntää.

7. Tästä syystä avaaja yritti saada ei-uskovaisten ratkaisuista järkeenkäyvän pelastusrenkaan itselleen, alistettuaan oman omantuntonsa ja itsenäisen harkintavaltansa SRK:n päätöksille.

8. Avaajan perustelu, että myös jotkut ei-uskovaiset jättävät tv:n hankkimatta, ei häntä kuitenkaan auta, sillä ei-uskovaiset jättävät tv:n hankkimatta _riippumattomina ulkopuolisesta painostuksesta_. Pelkästään omalla itsenäisellä päätöksellään. Jos he jonain päivänä päätyisivät taas TV:n hankintaan, se ei muuttaisi heidän oikeuksiaan eikä asemaansa ystäväpiirissään ja omassa yhteisössään.

VL-uskovainen taas ei ole päätöksenteossaan riippumaton ulkopuolisesta painostuksesta.

Hänelle TV:n hankinta kotiin johtaa dramaattisiin, traagisiin seuraamuksiin, vaikka hän katsoisi analogisesta vastaanottimestaan vain uutiset. Hänen katsotaan vl-yhteisössä luopuneen omasta uskonvakaumuksestaan. Häntä lakataan tervehtimästä ja todetaan, että hän joutuu kuolemansa jälkeen helvettiin. Rauhanyhdistyksen johtokunta erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä. Hänen sosiaalinen verkostonsa, joka nojautuu yleensä täysin vl-yhteisöön, katoaa hänen altaan ja hän jää yksin. Sukulaiset saattavat katkaista kaiken yhteydenpidon häneen.

Seuraamusten pelko on vl-uskovaisen todellinen syy jättää televisio hankkimatta.

Syynä ei ole senkaltainen rationaalinen peruste, että tv-ohjelmista osa on pelkkää kevyttä viihdettä ja ajanhukkaa, tms. Näillä asiaa tietysti voi myös perustella.

Kun ihminen on alistanut oman itsenäisen harkintavaltansa ulkopuoliselle painostukselle, hän on jatkuvasti riippuvainen käytännön elämänratkaisuissaan yhteisönsä kannanotoista. Ei omastatunnostaan, vaan yhteisön päätöksistä.

Todellisessa kristillisyydessä uskoa ei synnytä pelko, ei myöskään omasta harkintavastuusta luopuminen eikä ajallisen yhdistyksen vuosikokouksen päätös, vaan Jeesus Kristus, ja ilman töitä ja ilman ansioita lahjaksi saatava armoevenkeliumi.

Vl-liikkeessä on ennenkin ollut vaarana, että seurakunnan käsityksistä aletaan rakentaa evankeliumin ehtoja ja asetetaan niitä Jumalan sanan rinnalle. Tästä vanhat puhujat usein varoittelivat.

SRK:n pitkäaikainen matkapuhuja, rovasti Kullervo Hulkko varoitti nostamasta seurakuntaa uskon ylimmän ohjeen rinnalle ja erehtymättömäksi, teoksessaan Kukistumaton valtakunta (1965):

”Vanhoillisuuden käsitys Jumalan seurakunnasta - asiaa kokonaisuutena ajatellen - on pysynyt samana viime vuosikymmenien kuluessa. On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. - - Raamattu on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa. On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle.”