Voiko rakkauden kieltäminen ja tukahduttaminen johtaa vihaiseen käytökseen rakkauden kohdetta kohtaan? Kyseessä siis tilanne, jossa toinen tiettävästi rakastaa vielä toista, mutta olosuhteiden takia (pitkä stoori..) ei voi elää yhdessä...
Rakkauden kieltäminen
ja viha
165270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kai vihaankin, mutten sillä lailla todella vihaa. joinain päivinä on vaan niin raskasta rakastaa yksipuolisesti, että se pistää vihaksi. ei se kuitenkaan todella vihaa ole, enemmän kai kuitenkin turhautumista koko tilanteeseen ja niihin tunteisiin, joista ei pääse eroon vaikka kuinka ne tahtoisi kadottaa olemattomiin. on helpompaa olla kun eiolla missään tekemisissä, en tahdo nähdä häntä, en kuulla hänestä, en välillä edes muistaa hänen olemassaoloaan.
alkanut vihaamaan minua,todella.
..että molemmat vielä kuitenkin rakastatte toisianne vai onko "vihaajan" rakkaus yksipuolista?
Onko kyseessä mies vai nainen? Onko eletty yhdessä? Miksi ei voi elää yhdessä? Onko itselläsi millaiset tunteet? Ikä? Heterosuhde? Oletko itse kieltäjä vai se toinen vai ulkopuolinen?
Yhdessä elettiin kymmenen vuotta, olen nainen ja ikää noin 30. Kieltäjä on mies, samanikäinen. Halusi vaihtelua elämään ja lähipiirinsä painostuksesta (ikinä eivät minua hyväksyneet, koska ovat itse ns "parempaa väkeä") omien sanojensa pakotti tunteensa kuolettamaan. Nyt on kerran humalatilassa myöntänyt vuoden eron jälkeen, että rakastaa, muttei voi eikä halua elää kanssani.
On koko ajan eron jälkee ollut todella aggressiivinen ja vihainen minulle ja sanonut suoraan inhoavansa minua. Olen itse tullut siihen tulokseen nyt keskustelujemme ja oman työkokemukseni (olen psyk. sh) kautta tullut siihen tulokseen, että kyseessä ilm. ainakin osittain erittäin vahva defenssien (reaktionmuodostus ja ehkä myös projisointi) käyttö, jotta kestää oman itsensä ja pakotettujen tunteiden kanssa elämään. Osittain on siis viime aikoina asian myöntänytkin.
Haluaisin vain kuulla onko kellään ollut kokemusta vastaavasta...?
Vähän samaan törmännyt.
Oksettaa tuo "parempaa väkeä" jutut aina. Heikko mies on aina... ja venhemmat vie. Olen itsekin sen huomannut eräässä jutussa.
Mä vaan satun uskomaan itseeni. Parempaa väkeä ei tehoa muhun, ja aion saavuttaa elämässäni ihan sopivasti.
Mun teoria on että vaikka lähipiiri "aivopesisi" kavereista lähtien... niin mies voi itse päättää. Itsetunto on vaan heittelehtivä, jos ei ole elämänkokemusta tai oppia...
Ja toisaalta mies ei vaan tykkää itse tarpeeksi ja voi inhota. Joku parempi on mielessä, "parempi tarjous". Vaikka ei edes tuntisi. Mutta nainen jättää jutun tai kuluttaa aikaansa "taistelemiseen"... että toinen tajuaisi jotain -tajuaa koskaan tai ei.
Epäkypsää mieheltä. Vaikka "parempaa" etsisi. Vaikka parempi olisi jo tässä.
Oonko ihan hako teillä? Riippuu niin yksilöstäkin ja eri tapauksesta. Itse voi nainen kokea itsensä silti hyväksi, ja tehdä sen minkä voi tai olla tekemättä...
Sinun teoriasi vaikutti mielenkiintoiselta. Ovatko jotkut miehet yksinkertaisemmalla kaavalla toimivia -suoraviivaisemmin vai onko takana sitten se tunnejuttu mistä kerroit. Vai joku muu.
Jotain tapahtui ja otsikko jäi kesken, mutta väliäkö sillä jos teksti tuli. =)
että voi, vaikka molemmat rakastaisivat toisiaan, niin voi sen kieltää ja kääntää vihaksi. Yksi keino selvitä, oli syyt sitten mitkä tahansa kieltämiseeen.
olla tavattu...
ES
Kun ihminen yrittää kieltää rakkauden, tulee ensin häpeä, että miksi ihmeessä menin kuluttamaan tunteita häneen ja häpeähän tuntuu niin inhottavalta, että sitä pitää potkia pois vihalla. Vihaaminen on "helpompaa" kuin häpeäminen. Kaikista paras olisi ihmisen käytävä läpi tunteitaan, vaikka itkemällä se suuttumus ja pettymys pois ja lopulta hyväksyä, että näin kävi.
Minä olen joutunut painimaan vihan kanssa. Mutta täytyy muistaa että ei ole olemassa rakkautta ilman vihaa. Ripaus vihaa kuuluu aina rakkauteen.
minulle ainakin.Kun tukahduttaa mahdottomia tunteita väkisin.Repii niitä kovin käsin itsestään pois kuitenkaan saamatta kokonaan irti.Minusta ainakin tuntuu että ne repimisjäljet on täyttynyt vihalla ,kiukulla.Olo on käynyt turhamaiseksi ja ärtyneeksi.
Ja kyllä toden totta tällä hetkellä päällimmäinen tunne on viha.Ei halua nähdä ,kuulla ,aistia..
Onko mitenkään mahdollista selvittää, että onko toisella tunteita tai halua olla yhdessä, ennen kuin yritetään tukahduttaa tunteita?
Sitä vaan, että toisella osapuolella voi olla tunteita tai halua olla yhdessä, vaikka ei pysty niitä kasvotusten sanomaan.
Kannattaa aina selvittää taustat!
Rakkaus ei ole välttämättä yksipuolista.
Antakaa toiselle mahdollisuus. Vaikka ajan kanssa?
Tunteiden tukahduttaminen ja vihaaminen kamalaa.
Minulle kävi niin että vaimo petti ja jätti, alkoi vihaamaan minua aivan silmittömästi, sanoi että minäkin jonain päivänä tulen pettämään (tietää että minä en tule sitä koskaan tekemään, jätän suhteen ennenkuin tilanne on niin paha että voisi johtaa pettämiseen). Vaimon silmitön viha oli ihan käsittämätön, käytti jokaista keräämänsä tiedonjyvää vuosien varrelta millä pystyi loukkaamaan ja oikeasti haavoittamaan mua. En oikeen käsittänyt syytä koskaan tuohon käyttäytymiseen.
Sitten tuli toinen tilanne missä tytöllä oli aika rajuja itsetunto-ongelmia mutta rakastuin, sitten hän päätti laittaa suhteen katkolle ja tuli taas aivan vimmattu viha. Hän sanoi yhdessä vaiheessa minulle kun kysyin että mistä tuo kaikki viha juontaa juurensa että "ei tämä ero ole hänellekkään helppoa" mutta edelleen tänäkin päivänä hän vihaa minua yli kaiken.
En ole oikeen koskaan käsittänyt tuota. En ole koskaan haukkunut tai pahoinpidellyt naisiani, en pettänyt, en jättänyt, en puhunut heistä pahaa vaan kunnioittavasti kaikille, pitänyt heidän puoliaan jos on tullut vastoinkäymisiä tms.
Tämä vihaamis-juttu on jotain mistä en todellakan ole päässyt perille, kun joskus saa jotain vastausta kysymykseen mistä se tulee niin vastaukset ovat aina jotain ristiriitaisia tai ympäripyöreitä tai jopa semmoisia että ei voi ymmärtää että asiat voisi johtaa vihaan asti.
Sitä tulee vaan surulliseksi, kun mitään ei tapahtunutkaan. Tuntuu kummalta että niin suuri rakkaus voisi olla vain yksipuolista, mutta mahdollsta se näköjään on. Toisinaan- aivan kuin hän olisi nurkan takana ja kohta siinä- ja kuitenkin todellisuudessa kuin valovuosien takana. Selittämätön juttu. Pahinta jota ajattelen on että hän taas kulkee vastaani ja katsoo poispäin, tyhjänä. Aivan tyhjänä tunteista minua kohtaan. Olen kuin kuka tahansa vieras.(en oo sillälailla tuttu ollutkaan, muuta kuin henkisesti tunsin yhteyttä) Se että kaikki on ollut vvain minuss tuntuu musertavalta, mutta se on kohdattava.
paitsi, että tämä oli enemmän "pelaamisjuttu". Tiedän, että toinen yrittää esittää todella kovaa, mutta syvällä tunteet jylläävät.
Älä masennu. Tuntuu todella riipaisevalta, kun toinen ei huomaa. Mutta sä selviät, muista se!
Täällä on näköjään useita samankaltaisia tapauksia - surullista :(