Keskustan juhlatilaisuuksissa aina muistetaan puolueen perustajaa Santeri Alkiota ja puhutaan alkiolaisuudesta ja muistutetaan Santerin seuraajilleen testamentikseen jättämistä sanoista ”heiluttakaa edistyksen lippua ja älkää unohtako köyhän asiaa”. Niitähän Oiva Härkönenkin eilen tavoitteli poikkeuksellisen hyvässä, inhimillisyyttään osoittavassa viestissään, joka on turhaan siirretty kahvikeskusteluihin.
Mutta onko noilla sanoilla nykyisen Keskustan politiikassa käytännön toimiin ulottuvaa sisältöä vai ovatko ne vain onttoa sanahelinää?
Nykyinen keskusta ainakin toisaalta haluaa osoittaa olevansa aivan muuta kuin se Maalaisliitto, jonka Santeri Alkio perusti erottuaan ”herraskaiseksi” ja liian porvarilliseksi katsomastaan Nuorsuomalaisesta Puolueesta. Toisaalta hän kuitenkin halusi puolueella estää maalaisväestön joutumisen kaupungeissa suuresti nousseen sosialismin riveihin.
Santeri Alkio, alkujaan Alexander Filander oli henkeen ja vereen nuorisoseuramiehiä, ja niinpä hän halusi perustamansa puolueenkin olevan samalla myös maaseudun sivistys- ja puolustusliike. Hän uskoi maalaiselämän terveisiin arvoihin ja raittiuteen ja halusi puolueensa torjuvan myös tapojen turmelusta ja tietämättömyyttä. Alkion yhteiskunnalliset aatteet pohjautuivat ns. maahenkisyyteen. Maataloudessa Alkio oli perheviljelmien kannalla ja yleisemminkin puhui pienyritysten puolesta.
Kuitenkin hän myös painotti eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittamisen tärkeyttä, ja sanoi, että “ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”.
Alkion tunnetuin poliittinen saavutus puolueensa perustamisen ohella on kieltolain säätäminen, jonka Alkio sai aikaan toimiessaan sosiaaliministerinä 1919-20. Kieltolaki pian osoittautui tosielämälle vieraaksi utopiaksi. Olisikohan samoin myös hänen perustamansa puolueen laita, mutta sitä ei vain vielä ole huomattu? ;))
No, kauniita ajatuksiahan nuo Alkion ajatukset ovat, ja siksi niitä kepussakin yhä juhlapuheissa toistellaan. Mutta miten se näkyy puolueen toiminnassa? Minusta ei mitenkään. Ei kepu ole mikään edistyksen lipun heiluttaja, mieluummin se haluaa näyttää suuntaa taaksepäin, eikä se ole liioin köyhän asialla. Haluaakaanko olla sitä, vai mieluummin porvari ja rikkaan asialla.
Maalaisliitto kääntyi viimeistään 1950-luvulla enemmän ökyisäntien kuin pienviljelijäin puolueeksi, ja köyhän asia sille oli etäinen. Sen huomasi maalisliittolainen Veikko Vennamo, joka ei tilanteeseen tyytynyt, vaan perusti oman puolueensa SMP:n, aluksi nimellä Suomen Pientalonpoikien Puolue. Ovatko Perussuomalaiset nyt kepua oikeammin alkiolaisia? Kuuluisiko Alexander Filanderin perinteiden vaaliminen Veikko Fennanderin perustamalle puolueelle mieluummin kuin Urho Kekkosen työkalukseen muuttamalle puolueelle?
Ei maalaisliitto-kepu ole pitkässäkään juoksussa ollut edistyksen eturivin puolueita, eikä se ole halunnut parantaa yhteiskuntamme köyhimpien asemaa. Jos maalaisliitto olisi saanut määrätä politiikkamme suunnasta Suomi olisi nyt paljon takapajuisempi maa ja moni paremmalle oksalle kyvyillään päässyt lähtökohtaisesti köyhä olisi edelleen köyhä.
Olen vuosikymmenet ollut historian harrastaja ja lukenut paljon noistakin asioista ja ajatellut lukemaani ja olen ihan varma näkemykseni paikkansapitävyydestä. Jos köyhyyden vähenemisestä yhteiskunnassamme on annettava tunnustusta jollekin poliittiselle taholle, se taho ei ole maalaisliitto-kepu. Ja jos jonkun lähtökohtaisesti köyhän on tunnettava kiitollisuutta pääsemisestään pois köyhyydestään, mahdollisuuksistaan nousta omien kykyjensä avulla paremmalle oksalle, kiitosten kohde ei ole silloinkaan maalaisliitto-kepu.
Sellainen on tullut monelle mahdolliseksi yhteiskunnassa, joka on luotu niiden periaatteiden pohjalta ja niillä keinoilla ja tavoitteilla, jotka ovat jo yli vuosisadan kuuluneet kaikkialla läntisessä maailmassa sosialidemokraattisten puolueiden ohjelmiin. Nuo puolueet ovat onnistuneet niin hyvin, että ovat tehneet itsensä näennäisesti tarpeettomiksi. Ja kun kiittämättömyys on maailman palkka, niin nyt monet – minä niihin lukeutuen – äänestävät muita puolueita, jotka ovat omineet ohjelmiinsa sosialidemokraattiselta puolueelta paljon sellaista, jota ne aikoinaan mitä jyrkimmin vastustivat!
Mutta palatakseni otsikkoni kysymykseen: mikä nykyisessä kepussa on sitä alkiolaisuutta, missä ja miten se käytännössä esiintyy, missä ”heilutetaan edistyksen lippua ja miten se muistaa köyhän asiaa”? Ja miten näkyy kepun kannattajissa tällä saitilla se alkiolaisuudelle tärkeä sivistys ja valistuneisuus, miten ymmärtäväisesti he näkevätkään eri yhteiskuntaryhmien tarpeet ja millaiseksi heidän ihmisyytensä muita ihmisiä kohtaan onkaan kehittynyt aidossa alkiolaisuuden hengessä?
Mutta onko noilla sanoilla nykyisen Keskustan politiikassa käytännön toimiin ulottuvaa sisältöä vai ovatko ne vain onttoa sanahelinää?
Nykyinen keskusta ainakin toisaalta haluaa osoittaa olevansa aivan muuta kuin se Maalaisliitto, jonka Santeri Alkio perusti erottuaan ”herraskaiseksi” ja liian porvarilliseksi katsomastaan Nuorsuomalaisesta Puolueesta. Toisaalta hän kuitenkin halusi puolueella estää maalaisväestön joutumisen kaupungeissa suuresti nousseen sosialismin riveihin.
Santeri Alkio, alkujaan Alexander Filander oli henkeen ja vereen nuorisoseuramiehiä, ja niinpä hän halusi perustamansa puolueenkin olevan samalla myös maaseudun sivistys- ja puolustusliike. Hän uskoi maalaiselämän terveisiin arvoihin ja raittiuteen ja halusi puolueensa torjuvan myös tapojen turmelusta ja tietämättömyyttä. Alkion yhteiskunnalliset aatteet pohjautuivat ns. maahenkisyyteen. Maataloudessa Alkio oli perheviljelmien kannalla ja yleisemminkin puhui pienyritysten puolesta.
Kuitenkin hän myös painotti eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittamisen tärkeyttä, ja sanoi, että “ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”.
Alkion tunnetuin poliittinen saavutus puolueensa perustamisen ohella on kieltolain säätäminen, jonka Alkio sai aikaan toimiessaan sosiaaliministerinä 1919-20. Kieltolaki pian osoittautui tosielämälle vieraaksi utopiaksi. Olisikohan samoin myös hänen perustamansa puolueen laita, mutta sitä ei vain vielä ole huomattu? ;))
No, kauniita ajatuksiahan nuo Alkion ajatukset ovat, ja siksi niitä kepussakin yhä juhlapuheissa toistellaan. Mutta miten se näkyy puolueen toiminnassa? Minusta ei mitenkään. Ei kepu ole mikään edistyksen lipun heiluttaja, mieluummin se haluaa näyttää suuntaa taaksepäin, eikä se ole liioin köyhän asialla. Haluaakaanko olla sitä, vai mieluummin porvari ja rikkaan asialla.
Maalaisliitto kääntyi viimeistään 1950-luvulla enemmän ökyisäntien kuin pienviljelijäin puolueeksi, ja köyhän asia sille oli etäinen. Sen huomasi maalisliittolainen Veikko Vennamo, joka ei tilanteeseen tyytynyt, vaan perusti oman puolueensa SMP:n, aluksi nimellä Suomen Pientalonpoikien Puolue. Ovatko Perussuomalaiset nyt kepua oikeammin alkiolaisia? Kuuluisiko Alexander Filanderin perinteiden vaaliminen Veikko Fennanderin perustamalle puolueelle mieluummin kuin Urho Kekkosen työkalukseen muuttamalle puolueelle?
Ei maalaisliitto-kepu ole pitkässäkään juoksussa ollut edistyksen eturivin puolueita, eikä se ole halunnut parantaa yhteiskuntamme köyhimpien asemaa. Jos maalaisliitto olisi saanut määrätä politiikkamme suunnasta Suomi olisi nyt paljon takapajuisempi maa ja moni paremmalle oksalle kyvyillään päässyt lähtökohtaisesti köyhä olisi edelleen köyhä.
Olen vuosikymmenet ollut historian harrastaja ja lukenut paljon noistakin asioista ja ajatellut lukemaani ja olen ihan varma näkemykseni paikkansapitävyydestä. Jos köyhyyden vähenemisestä yhteiskunnassamme on annettava tunnustusta jollekin poliittiselle taholle, se taho ei ole maalaisliitto-kepu. Ja jos jonkun lähtökohtaisesti köyhän on tunnettava kiitollisuutta pääsemisestään pois köyhyydestään, mahdollisuuksistaan nousta omien kykyjensä avulla paremmalle oksalle, kiitosten kohde ei ole silloinkaan maalaisliitto-kepu.
Sellainen on tullut monelle mahdolliseksi yhteiskunnassa, joka on luotu niiden periaatteiden pohjalta ja niillä keinoilla ja tavoitteilla, jotka ovat jo yli vuosisadan kuuluneet kaikkialla läntisessä maailmassa sosialidemokraattisten puolueiden ohjelmiin. Nuo puolueet ovat onnistuneet niin hyvin, että ovat tehneet itsensä näennäisesti tarpeettomiksi. Ja kun kiittämättömyys on maailman palkka, niin nyt monet – minä niihin lukeutuen – äänestävät muita puolueita, jotka ovat omineet ohjelmiinsa sosialidemokraattiselta puolueelta paljon sellaista, jota ne aikoinaan mitä jyrkimmin vastustivat!
Mutta palatakseni otsikkoni kysymykseen: mikä nykyisessä kepussa on sitä alkiolaisuutta, missä ja miten se käytännössä esiintyy, missä ”heilutetaan edistyksen lippua ja miten se muistaa köyhän asiaa”? Ja miten näkyy kepun kannattajissa tällä saitilla se alkiolaisuudelle tärkeä sivistys ja valistuneisuus, miten ymmärtäväisesti he näkevätkään eri yhteiskuntaryhmien tarpeet ja millaiseksi heidän ihmisyytensä muita ihmisiä kohtaan onkaan kehittynyt aidossa alkiolaisuuden hengessä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pari päivää sitten Uusi-Ukki kirjoitti avauksen Johannes Virolaisesta. Hän oli vielä aidosti alkiolainen, maaseutuhenkinen ja edistyksellinen keskustalainen, raitiskin Alkion ihanteiden mukaan. Vaikka hän joutui puolueen johtajana monessa kohtaa Kekkosen tahdon käytännön toteuttajaksi, säilytti hän aatteellisuutensa ja idealisminsa.
Virolaista ei enää ole. Alkiolaisuuttakaan ei juuri tapaa. Alkiolaisuuden (keskustalaisen) määritelmän mukaan se on maltillinen, yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja ristiriitoja sovitteleva poliittinen voima. Oikeiston ja vasemmiston välissä toimiva sillanrakentaja.
Puolueella on ollut huono herratuuri sitten Virolaisen. Ainakin mitä puheenjohtajiin tulee. Väyrynen loi tahtopolitiikan jonka ydin oli haastaa SDP, siis luoda ristiriitoja ja vastakkainasettelua. Väyrynen poltti siltoja niiden rakentamisen sijaan. Sorsa, Koivisto, Lipponen. Siinä merkittäviä vaikuttajia jotka eivät sietäneet Väyrystä ja sitä kautta kepuakaan. Eikä porvarillisissa piireissäkään Väyryseen luotettu.
Aho ei onnistunut yhteistyön luomisessa yhtään edeltäjäänsä paremmin. Huonosti valmisteltu työreformiehdotus repi haavoja jotka eivät ole parantuneet. SAK kavahtaa vieläkin kaikkea kepun työelämästä lausumaa. Ja paljon muutakin kepussa.
Jäätteenmäki mainosti Keskustaa valoisampana vaihtoehtona ja itseään sillanrakentajana. Hänenkin menestyksensä perustui haastamiseen huipentuen Lipposen toimien arvosteluun vilpillisesti hankitun tiedon varaan rakennetun vihjailun avulla. Lopputulema oli vähemmän kunniakas niin alkiolaisuudelle kuin hänelle itselleenkin.
Vanhasen esiintymisessä on alkiolaisuutta, maltillisuus ja yhteistyökyky näyttävät vain muuttuvan saamattomuudeksi eikä edistyksellisyydestä näy merkkiäkään. Kuitenkin Vanhanen on selkeästi edeltäjiään alkiolaisempi.
Toinen nýkypoliitikko josta voi alkiolaisuutta löytää on Seppo Kääriäinen. Vaikka hänkin on melkoinen opportunisti, löytyy miehestä yhteistyökykyä paljon keskimääräistä kepupoliitikkoa enemmän
Alkiolaisuus ja keskustalaisuus ovat kotimaisia ”tuotteita". Nykyiseen avoimeen ja globaaliin maailmaan se istuu hyvin heikosti, vaikka Alkio itse oli hyvinkin kansainvälisyyttä arvostava ehdottaen mm. Euroopan yhdysvaltojen luomista.
Palstalta alkiolaisia kirjoittajia ei valitettavasti löydy. Täällä on näitä tahtopolitiikan opin sisäistäneitä sillanpolttajia joiden herkkänahkaisuus on vertaansa vailla
Se on vain kummallista, että alkiolaisuudenkin parhaat selittäjät löytyvät muualta kuin kepulaisista. Tai eihän se oikeastaan kummallista ole, vaan hyvin ymmärrettävää, kaiken muun täällä nähdyn valossa! ;))
Niin alkiolaista esittäviltä mutta EU:iin kovin kielteisesti suhtautuvilta kepulaisilta jää muuten aina huomiotta tuo, että Santeri tosiaankin toivoi Euroopan Yhdysvaltoja jo 1920-luvun alussa, ilmeisesti ensimmäisenä suomalaisena poliitikkona.
Vanhanen minunkin mielestäni on edeltäjiään alkiolaisempi. On raitiskin, kuten myös "viimeinen alkiolainen" Vironperän Jussi. Mutta eihän Vanhanen todellakaan minää "edistyksen lipunheiluttaja" ole.
Yhdyn näkemyksiisi kepun muista viimeisistä puheenjohtajista, ja vielä varauksettomammin havaintoosi alkiolaisten kepulaisten puuttumisesta tällä palstalla. Siihen alkiolaisuuteen kun pitäisi kuulua myös sellainen käytös ja puhe, jolle lyövät pahasti korville jo muutamat kepulaisten vastineet avaukseeni.
elämän ja kuoleman kysymys, kun joka päivä jaksat toistaa noita jaarituksiasi, jotka tuskin moniakaan pitää muuta kuin jonkinlaisena sairaskertomuksena. Tietysti olisi mielenkiintoista tietää, mistä olet tuon trauman saanut, mutta tuskin sinä itse sitä tunnistat. Ja pikkuasiahan se on näin yleiseltä kannalta.
...tuo, jonk annoin vastineena sonni"miehelle" hänen törkyilyynsä. Sonni"mies" poisti törkyilynsä heti vastineeni saatuaan ja sen mukana tietysti poistui vastineenikin. Mutta sopiihan tuo sinullekin
Kysymys ja vastaus
Kysyin:
>> miten näkyy kepun kannattajissa tällä saitilla se alkiolaisuudelle tärkeä sivistys ja valistuneisuus, miten ymmärtäväisesti he näkevätkään eri yhteiskuntaryhmien tarpeet ja millaiseksi heidän ihmisyytensä muita ihmisiä kohtaan onkaan kehittynyt aidossa alkiolaisuuden hengessä?
Voit olla vastauksestani mitä mieltä tahansa, mutta älä pane sitä kepulaisten syyksi. En ole kepulainen, äänestin viime vaaleissa Kokoomusta, mutta kyllä tuo ihmeelliseltä näyttää tuo tarve joka päivä suunnilleeen samoilla sanoilla käydä Kepun kimppuun ja väittää kaikkia eri mieltä olevia kepulaisiksi. Tuskinpa se Kepua haittaa, mutta toivon hartaasti, että palaisit nopeasti demariksi pilaamasta Kokoomuksen mainetta.
Palstalla on kirjoituksiasi niin paljon, että taidat olla jo kepulainen.
Nuo pohdinnat johtavat kepulaisuuteen.
Jopas se kestikin. Tervetuloa!
Kun huomen-aamulla ani varhain lähden matkalle kohden Kemiötä, niin rupean lopettelemaan tältä illalta. Saatte minulta varmasti rauhan ainakin sunnuntai-iltaan asti.
Lähtiäisikseni esitän mielestäni sopivan rallatuksen:
Totisen pojan jenkka (sanat ja sävel Georg Malmstén, mukailu Totinen-poika)
Luulette varmaan, jotta tota noin,
mä en pystyisi lauluja luomaan,
mutta uskokaa te poies, että tota noin,
pystyn ainakin yhden esiin tuomaan.
Heikko on lauluni, mutten tota noin
sillä tohtoriks itseäin väitä,
vaan mä ajattelin näin,
itsekseni nimittäin,
että mahtuuhan maailmahan näitä.
Saitille kerran, kun tulin tota noin,
uskoin: asiaa kai täällä vain kuulee.
Mutta huomata sain, että joskus tota noin
toisin asia voi olla kuin luulee.
Innokas oisin, mä ollut tota noin
juttuun kaikkeen mä niin, debatööri,
mutta minusta kun vain
debatoida ihan ain
tahtoi vain kepulaisien kööri.
Mutta miksipä tuosta, mun tarttis tota noin,
päätä painaa ja murhetta kantaa.
Onhan se niinkin, jotta tota noin,
mitä kullakin on, sitä antaa.
Kaikesta saamastain tahdon tota noin,
nyt vain kauniisti kumartaa ja kiittää.
Mut mä ajattelen näin,
itsekseni nimittäin,
kyllä kepulissa törkyä riittää.
"Vako vilkkuu-kepulaisilta" repeää persukset, kun he tätä taas tavaavat. Ja Oiva esittelee akateemiset lapsensa.
itselleen vastailee. Heh hee
En ole Kapi, enkä totinen.
Ookko nää vähän tyhymä? Eeei, kun oot oikein palijo tyhymä, pölijästi.
melekomoiset rommipussit silimäin alla.
Ilmekin on aina iloinen kapilla. Silloin varmaan kapin elämä on ollut kovempaa. Ne työt, viini laulu ja naiset. Nyt niistä on työ jäänyt pois.
Enpä saanut vielä unta, ja pari lukua kirjastani luettuani tulin vielä vilkaisemaan, miten paöljon uusia vastineita avaukseni on saanutkaan. Yllätyksekseni huomaan, että monia aikaisempia on poistunut. Sonnimies lienee itse poistanut kaikki omansa ja niiden myötä myös saamansa vastineet. Se kertonee, että kukaan ei ole toivoton tapaus: ei niin pimeää, etteikö valonsäde sinne voisi tuikahtaa!
Mutta alkiolaisuus - oikeammin kai sen puuttuminen - näkyy olevan kipeä paikka nyky-kepulaisille. Vai olisikohan kyse siitä, että heistä kovin harvat edes tuntevat Santeri Alkion ajatuksia ja puheita? Eihän ne kaikki kommunistitkaan luultavasti kovin hyvin Marxiaan tunteneet.
Noita muutamaa uutta vastinetta ei tarvinne kommentoida, mutta kiitoksia niistäkin. Totista poikaa mukaillen totean, että "mitä kullakin on, sitä antaa".
Näissä mietteissä toivotan kaikille oikein hyvää yötä ja hyvää viikonloppua!
Luulisi, että kepulaiset olisi kilvan rientänyt kertomaan miten alkiolaisuus elää ja voi hyvin kepussa. Mutta eikö sitä heidän mielestään enää kepussa ole vai eikö he tiedä, mitä semmoinen alkiolaisuus on? Mutta sosialidemokraateista pitää vain alkaa puhumaan, ja näyttää, että tiedot siitäkin ovat olemattomat ja se vähäinenkin käsitys täysin väärä. Kepun ja sen ystävien kommunistien töppäilyitä siinä yksikin vain esittää.
Monen kuitenkin piti näyttää, että sontaa heillä kyllä riittää. Mutta sefu siivoaa ketjua nyt oikein urakalla. Miten monta sontakuormaa lie jo poistanut.
Sonnimulkerokin yritti parastaan, mutta sai aina kunnolla kuonoonsa. Mutta ei hän itse silti viestejään poistanut niin kuin luulit Ei se tolvana osaa hävetä, vaan on päässyt jo samaan asemaan kuin cittari, ja ylläpito deletoi hänet lukematta aina kun saitille tulee.
Pitäisi panna Alkio-opistoon joka iikka, jotta oppisi jotakin alkiolaisuudesta. Ainakin osaisi esittää siistimmällä kielellä, ettei mitään tiedä. Alkiolaisuus tietääkseni painottaa myös hyvää käytöstä, ja noilla ei ole käytöstä ollenkaan.
Voi, voi noita ressukoita, ei voi muuta sanoa.
Keskustassa on alkiolaista keskustaliberaalien äärioikeistolaiset ja markkinaliberalistiset puheet.
Onko ihan tosi näin, että kukaan kepulainen ei vastaa asiallisesti tuohon peruskysymykseen: missä näkyy alkiolaisuus? Jos olisin kepulainen niin toisin esille, miten hyvät aatteet näkyvät kepun arkipäivän toiminnassa ja sen fiksussa jäsenistössä. Tässä foorumissa syntyy kuva, että kepulaisissa ei ole ainoatakaan järkevää ihmistä. Onko tämä tottakaan? Toivottavasti edes yksi järkevä kepulainen ilmaantuu. Hävettää puolueen puolesta tällaiset tyypit..
ihminen viitsi vastata. täysi huru-ukko.
Tuollainen hyypiö kuin sinä ja muutkin saitin kepulaiset eivät pysty vastaamaan. Kapin kysymys oli asiallinen, ja hyvin pohjustettu. Mutta vaikea vastattava näköjään on.
Mitä pitää päätellä? Sitä, että mielestänne alkiolaisuutta ei siis ole kepussa muualla kuin juhlapuheissa vai sitä, että ette tiedä, mitä on alkiolaisuus? Vastatkaa nyt tämän hyypiön tähän kysymykseen, niin pelastatte edes vähän kasvojanne.