Mulla palaa kohta käämi..!

tonkaltainen ystävä vaan eipä oo enää. Mä meinaan tein just noin ku sä kirjotit "etten tiedä, kysy joltain toiselta." Naama meinaan on näkemisen arvonen suosittelen oikeen lämpimästi.

ystävä joka aina peruutti ja väisteli tapaamista. Minä pistin sitten bänks ja tämä ystävä loukkaantui ja aloitti tekstariterrorin minua vastaan. Lopetti vasta sitten kun minä otin täyden vastuun ystävyytemme loppumiseen.

joka myöhästyy aina joka kerta vähintään puoli tuntia!? ja syyt ovat samanlaiset. itsekkin (josta on jo aikaa varmaan yli vuosi) myöhästyin huom! vain muutaman kerran yli sovitun ajan. mut en ole en jälkeen. nykyään olen kymmenenkin minsaa aikasemmin paikalla. onko hän vain oppinut sen että saattaisin tulla myöhemmin vai onko tämä jokin kosto (no ei sekään hyvä)?
asiasta en uskalla puhua kuitenkin tulee riitaa ja mun pitäis miettiä tekemisiäni/sanojani. enkä nyt todellakaan halua kuulla että "niinhän säkin teit."

Huomasin vaan ettei se ole ystävä, ja olen antanut sen jälkeen olla omissa oloissaan. Seura kelpasi aina kun tarvitsi apua, tai ei ollut muutakaan tekemistä. Muuten sillä oli aina jotain parempaa. Jotkut ihmiset on vaan niin itsekkäitä paskiaisi (jos sanotaan karkeasti) että ne pitää 'kavereita' vaan sen jonkun saadun hyödyn takia. Ei kannata katsella tuollaisia.

Sanot sille suoraan, että sitä ei nähtävästi kiinnosta olla sun kaveri, kuin silloin jos se tarvitsee apua jossain jutussa. Sanot, että sua ärsyttää myös se, että se peruu sovittuja tapaamisia tosta vaan ja mahdollisesti kaksi kymmenestä onnistuu. Sanot sille, että ensi kerralla jos kaipaa jotain apua johonkin, niin soittaa jollekin muulle, eikä sulle. Heität, että jos oikea ystävyys ei kelpaa ja hän ei halua sun kanssa hengailla, niin parempi lopettaa koko juttu siihen. Olet mielummin yksin kuin sellaisen kanssa.

Kuulosta hieman tutulta. Olen yli vuoden yrittänyt tavata "ystävääni", itse välillä ehdottaa tapaamista, mutta peruu aina viime hetkellä ja saa "treffit" kuulostamaan siltä, kuin minä olisin niitä alun perin ehdottanut. Satutaan vielä olemaan tämän kaverin lapsen kummeja, lahjat kyllä synttärinä ja jouluna oven raosta annettuna kelpaa, ei edes kahville kutsuta. Toiset kummit kyllä kyläilevät pitkiäkin aikoja. Enää en aio tähän "ystävään" yhteyttä pitää, enkä kummilapseenkaan. En jaksa olla vain ns. antava osapuoli.

nähty. Jotkut ihmiset (tuntuu että ihannoitua on nykyään moinen itsekeskeisyys) ovat rakennettu tai rakentaneet itsensä siten, että pitävät toisia ihmisiä itsestäänselvyyksinä. Ei se toinen ihminen vain tyhjästä ilmesty aina kun tarvitaan. Joillekin se tuntuu vain olevan jotenkin se käsitys toisesta ihmisestä. Saa ja voi yrittää miten tahansa käyttää kun on tarvetta, ei sen väliä...

Mutta et kuitenkaan ole statisti kenenkään ihmisen elämässä jonka omasta mielestä sen oma elämä on se iso produktio ja maailman napa.

Asiasta saa sanoa, ei nyt (ehkä) tarvitse niin julmasti kuin pystyy tai haluaa *virn* siinä vaiheessa kun yli keittää. Jos ei toinen tajua, niin ehkä parempi ilman moista.