Onko muut odottavat äidit täällä yksinäisiä?
Minusta ainakin tuntuu että olen niin kovin yksinäinen vaikka mies ja ystäviä onkin, mutta mies on aina töissä ja syyllistää minua jos haluan vaikka 5 minuuttia päivästä hänen huomiotaan. Hänhän käy töissä ja kun tulee kotiin haluaa rentoutua, ilmeisesti ei vaimon knssa.
Käyn itsekkin töissä, myös suht paljon vielä kun voin, en kuitenkaan niin paljon kuin mies ja haluasisin sen hetken vuorokaudessa ehkä viettää mieheni kanssa ja kertoa miten päivä on mennyt ja vauva taas potkinut, mutta aina on jotain tärkeämpää.
Tuntuu ettei ystävätkään ikinä soita tänneppäin. Haluavat kyllä kovasti nähdä kun soitan, mutta itse eivät kovin usein vaivaudu kyselemään ja sopimaan tapaamista.
Raskautumiseni on ihana asia ja miehenikin on kyllä innoissaan mukana, mutta nykyään työt vievät voiton ja olen ihan yksin iloitsemassa lapsemme kasvusta.
on se kumma, kun ihminen eniten tarvitsisi tukea ja läheisyyttä, niin silloin sellaista ei ole tarjolla.
Minusta ainakin tuntuu että olen niin kovin yksinäinen vaikka mies ja ystäviä onkin, mutta mies on aina töissä ja syyllistää minua jos haluan vaikka 5 minuuttia päivästä hänen huomiotaan. Hänhän käy töissä ja kun tulee kotiin haluaa rentoutua, ilmeisesti ei vaimon knssa.
Käyn itsekkin töissä, myös suht paljon vielä kun voin, en kuitenkaan niin paljon kuin mies ja haluasisin sen hetken vuorokaudessa ehkä viettää mieheni kanssa ja kertoa miten päivä on mennyt ja vauva taas potkinut, mutta aina on jotain tärkeämpää.
Tuntuu ettei ystävätkään ikinä soita tänneppäin. Haluavat kyllä kovasti nähdä kun soitan, mutta itse eivät kovin usein vaivaudu kyselemään ja sopimaan tapaamista.
Raskautumiseni on ihana asia ja miehenikin on kyllä innoissaan mukana, mutta nykyään työt vievät voiton ja olen ihan yksin iloitsemassa lapsemme kasvusta.
on se kumma, kun ihminen eniten tarvitsisi tukea ja läheisyyttä, niin silloin sellaista ei ole tarjolla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkäpä sinusta vaan tuntuu siltä, että olet yksinäinen. Kaipaat enemmän seuraa kuin "normaalissa tilassa" mistä johtuen sinusta nyt tuntuu, että et saa tarpeeksi tukea. Samalta on tuntunut minustakin molemmissa raskauksissa. Kaikki lupailee auttaa kaikessa, mutta tuntuu siltä, että sitkun sitä apua tai tukea tarttis niin ketään ei olekkaan =( Tänään ollut just sellainen päivä. Yritä selittää miehellesi, että jahka vauva on syntynyt niin sinulta ei enää liikene aikaa hänelle...
Parisuhdetta kannattaa hoitaa nyt, kun siihen vielä on aikaa!
täällä välillä samanlaisia tuntemuksia.
Jotenkin sitä on varmaan herkemmällä näin raskausaikana kuin yleensä. Sitä vaan toivoisi joskus, että joku edes soittaisi ja kysyisi vointia. Esim. oma äiti ei pahemmin soita, sisaruksista puhumattakaan. Ja varsinkin, kun odottelen ensimmäistä niin paljon haluaisi tukea. Onneksi mulla on hyvä mies ja työkaveritkin on olleet mukana tässä täysillä.
Toivon sinulle iloista odotusta joka tapauksessa ja toivottavasti tilanteesi on vain ohimenevää!
Kiitos tuestanne, itseasiassa jo tuntuu hiukan paremmalta.
Varmasti on osittain kyse tästä raskaudesta, hormonit hyrrää.
Muille myös onnellista odotusta.
Kyllä nämä tunteiden heittelyt sitten ( toivottavasti ) hiipuvat kun vauvanen syntyy. : )
Sitten ne vasta heittelevätkin =)=)=)
Mutta muutosta on nähtävissä ehkä jo parin vuoden päästä!
Olen myös yksinäinen odottaja. Mies huomioi silloin kun sille sopii ja kun hän käy yötöissä niin haluaa nukkua päivällä eikä huomiota tahdo herua niin paljon kun tarvitsisi. Ensimmäinen lapsi tulossa ja viikot on jo käynyt vähiin (rv 36 5) niin tarvitsi kyllä tukea ja hyssyttelyä ja hellyyttä paljon. Miehet kuulemma tulee "jäljessä" raskaudessa ja eivät sisäistä sitä että elävä ihminen tulee pian. Tajuavat sen sitten kun se on maailmassa. Näin mulle sanoi joku tuttu. Tsemppiä odotukseen! Ollaan me äidit ajatuksissa tukena toisillemme! =)
Teki todella hyvää lukea vistisi, itsellä nimittäin hyvin samankaltaisia ajatuksia. Meille tämä lapsi on toinen. Ensimäisen odotukseen sain ihan kivasti tukea, mutta tämä toinen on sitten täysin eri juttu. Kun tämä raskaus on kerran jo aiemmin koetty, niin mies ja ei juuri ylimääräistä tukea tähän anna. Hänen omat harrastukset tuntuvat menevän kaiken edelle ja ystävistänikään en ole kuullut aikoihin. Välillä he soittavat ja kertovat baari reissuistaan.. olettaen että juuri tuollaiset asiat minut juuri nyt kiinostavat. Olen vain niin yksinäinen.. itken salaa ja koitan jaksaa pienen poikamme vuoksi. Voimia kaikille odottajille, kyllä se odottaminen palkitaan kun on pieni nuppu sylissä. :)
Hellikö miehesi sinua ennen raskautta? Jos ei, niin voi olettaa, ettei se raskaus sitä miestä muuta välttämättä kyseisen ominaisuuden kohdalta. Oma mieheni on aina ollut todella hellä ja saan häneltä huomiota.
Itse kaipaisin kavereita, jotka itsekin odottavat eli "vertaistukea", mutta sellaisia ei ole lähipiirissäni.
Ystävyys voi muuttua elämäntilanteiden mukaan. Itse oli aika vaikea esim. käydä kylässä vasta synnyttäneen kaverin luona, kun omasta ei alkanut kuulua yrityksistä huolimatta mitään ja kyyneleet polttelivat luomien alla. Luulen että eräs tuttuni vieroksuu nyt vuorostaan minua asian takia...
Jotkut ovat kiinnostuneita vain baariseurasta ja jotenkin oletetaan, ettei se raskaana oleva voisi mukamas lähteä mukaan. Saattaisihan se raskaana oleva haitata rellestämästä kybällä...
Hellyydentarve on saattanut hieman kasvaakin tämän suuren elämänmuutoksen edellä ja tuntee ehkä jäävänsä "omilleen" ajatustensa kanssa.
Hyvää raskautta kaikille odottajille :)
Oi, ihanaa kuulla muilta samoja tuntemuksia :) Nuo fiilikset on raskauden aikana tulleet ja menneet...ja tosiaan, mulla mies on kyllä ollut ihan ylitsevuotavaisen huomioiva mutta se, mitä kaipaa välillä, on just se että olisi joku "vertaistuki" eli toinen nainen jonka kanssa kokemuksia jakaa. Oma äiti ei soittele eikä kysele ja olen ollut siitä sen verran herne nenässä etten sitten soita itsekään...tosi kypsää ja aikuista, tiedetään :) Eikä ole kyse edes siitä, että olisi joku ongelma mistä haluaisi puhua, kaikki on sujunut raskaudessa oikein hyvin. Semmoinen kosminen yksinäisyys vaan välillä valtaa mielen...kait sitä on sitten vaan niin herkässä tilassa, as they say.