voiku joku viittis lukee tän..eli:
Mun kaverin äiti soitti Psykologille ja kerto, että mä tartten apua ja sitte nyt ku soitin sille psykologille ni se otti minut ihan kaikkien jonojen ohitse, hyvä juttu kai.
Mut siis.. miks musta tuntuu, että mä en ansaitse päästä sinne? En mä haudo itsemurha ajatuksia tai muitakaan? En tiedä olenko masentunut.. ehkä olen vain luonteeltani tällainen alakuloinen,aikaansaamaton,epäsosiaalinen,erakkoluonne? Ja mitä jos perheongelmani eivät ole tarpeeksi pahoja.. mitä jos psykologi kuuntelee sillee, et "Hohhoijjaa, tääl olis sellasia jotka oikeesti tarttee apua esim. hautoo itsemurhaa!". Mua on kotona hakattu useesti ja näin ja se varmaa aiheuttan mun pääsekoaa-tunteet.
Mut siis mitä mä sanon sille psykologille? Alanko ensin selittää mun kotioloista(vai kuuluuks sille edes selittää kotioloista mitää?) vai selitänkö siitä, et mä tunnen, et mun nuppi sekoaa kohta ja en osaa nauraa, teen kaikesta itselleni häiriön(syömisestä,urheilusta,itsestäni jne.)..ääh?
En oo ikinä puhunu kellee ulkopuoliselle näist mun jutuist.
On mullakin ongelmat.
Mun kaverin äiti soitti Psykologille ja kerto, että mä tartten apua ja sitte nyt ku soitin sille psykologille ni se otti minut ihan kaikkien jonojen ohitse, hyvä juttu kai.
Mut siis.. miks musta tuntuu, että mä en ansaitse päästä sinne? En mä haudo itsemurha ajatuksia tai muitakaan? En tiedä olenko masentunut.. ehkä olen vain luonteeltani tällainen alakuloinen,aikaansaamaton,epäsosiaalinen,erakkoluonne? Ja mitä jos perheongelmani eivät ole tarpeeksi pahoja.. mitä jos psykologi kuuntelee sillee, et "Hohhoijjaa, tääl olis sellasia jotka oikeesti tarttee apua esim. hautoo itsemurhaa!". Mua on kotona hakattu useesti ja näin ja se varmaa aiheuttan mun pääsekoaa-tunteet.
Mut siis mitä mä sanon sille psykologille? Alanko ensin selittää mun kotioloista(vai kuuluuks sille edes selittää kotioloista mitää?) vai selitänkö siitä, et mä tunnen, et mun nuppi sekoaa kohta ja en osaa nauraa, teen kaikesta itselleni häiriön(syömisestä,urheilusta,itsestäni jne.)..ääh?
En oo ikinä puhunu kellee ulkopuoliselle näist mun jutuist.
On mullakin ongelmat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Mut siis.. miks musta tuntuu, että mä en ansaitse päästä sinne? En mä haudo itsemurha ajatuksia tai muitakaan?"
Sulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia menneisyydessä, ja paras tulevaisuuden käyttäytymisen ennustus on menneisyyden käytös.
"mitä jos psykologi kuuntelee sillee, et "Hohhoijjaa, tääl olis sellasia jotka oikeesti tarttee apua esim. hautoo itsemurhaa!". Mua on kotona hakattu useesti ja näin ja se varmaa aiheuttan mun pääsekoaa-tunteet."
Ei ne ole semmosia. Ne ottaa sut haudanvakavasti ja jos sä oot kokenut väkivaltaa perheessäsi, olet akuutin avun tarpeessa.
"Mut siis mitä mä sanon sille psykologille? Alanko ensin selittää mun kotioloista(vai kuuluuks sille edes selittää kotioloista mitää?) vai selitänkö siitä, et mä tunnen, et mun nuppi sekoaa kohta ja en osaa nauraa, teen kaikesta itselleni häiriön(syömisestä,urheilusta,itsestäni jne.)..ääh?"
Sanot kaiken tuon ja kotioloista kerrot myös. Sinä olet vaaraksi itsellesi ja tarvitset hoitoa. Olet masentunut.
"En oo ikinä puhunu kellee ulkopuoliselle näist mun jutuist."
Se haastattelee sua ja sun ei tarvi pelätä.
"On mullakin ongelmat."
Älä häpeä ongelmiasi koska ongelmasi ovat tärkeitä koska sinä olet tärkeä.
Pusu ja hali sulle :) :) :)
No tottakai sä ansaitset päästä! Ei se, että jollain on vielä "pahempia" oireita tarkota sitä, ettetkö sä voisi tarvita apua!
Ei kannata stressata, mitä sanot sille... sanot mitä sulle kuuluu, mikä sun tilanne on ja miltä susta tuntuu. Ne on ammattilaisia, tietävät varmasti mitä tehdä ja osaavat auttaa...
Kaikkee hyvää sulle!
tuntuu et tuskin se psykologi ottaa mua vakavasti edes. tai enhän mä tiedä kuinka masentuneelta näytän ulospäin(no en mä pahemmin hymyile, mut olen vain vakava)... siis kun mä tykkään laittautua hirveesti ulkonäköni eteen. Mä ehkä näytän täysin tavalliselta ulospäin.. varmasti sillee, et "Tol tytöl menee hyvin!". Ja tänäänkin hävetti hirveästi kuljeskella koulussa kun ajattelin, että minä olen ainut hullu sillä! Olen varmasti ainut joka turvautuu psykologin apuun! Vielä kun tunnen itseni niin normaalin näköiseksi.. en pukeudu mustaan tms.
jännittää vain tässä kivasti...
Mäki näytän ihan normaalilt, mut oon vakava ja eristäytyny.. Oon sua pari vuotta nuorempi, mut tiiän et sun kannattaa mennä, usko mua, ei ne kato sillee, että et tarvii apuu.. Väkivalta on jo niin paha juttu, et ansaitset apuu.. Kuulostit jotenki ihan multa.. Mee vaa rohkeesti ja oo oma ittes. Puhu, se auttaa. Vaik ite en oo uskaltunu puhuu mun asioist ni tiiän, et se auttaa..
Heippa!
Toivottavasti menet sille psykologille! Se oikeasti kannattaa, vaikka se saattaa tuntua oudolle.
Psykologit ovat saaneet koulutuksen, jonka vuoksi voivat auttaa ihmisiä ja kuunnella heitä. Jotta voisi auttaa toista ihmistä (sinua), pitää ottaa vakavasti tämä ihminen. Eli aivan varmasti sinut otetaan vakavasti, älä sitä pelkää. Olet vain oma itsesi.
Masennus ei välttämättä näy ulospäin. Ei psykologin vastaanotolla kaikki masentuneet näytä masentuneilta välttämättä. Se on se sisäinen tunne, joka ihmisellä on. Jokin, jonka vuoksi ihminen ei tunne, että kaikki on hyvin.
ET OLE HULLU. Et missään nimessä, vaikka juttelet psykologille. Etkä todellakaan ainoa. Kaikki ihmiset eivät kerro, että käyvät psykologilla. Se on jokaisen henkilökohtainen asia eikä tee kenestäkään hullua. Hullua on jättää apu saamatta. Hullua on kärsiä, jos voi jakaa tunteensa ihmiselle, joka pyrkii kuuntelemaan ja auttamaan.
Onnea sinulle ja voimia.
Ps. Millainen suhde sinulla on äitisi kanssa? Miksi hän soitti psykologille? Tätä varmaan psykologikin kysyy.
Siis ilmeisesti soittaja oli kaverisi äiti
Niin.. kaverin äiti soitti sille psykologille, että tartten apua. Se ku oli saannu kuulla, että mua kotona hakataan ja näin, ni se sit soitti sinne psykologille. Onneks on noin ihania ihmisiä, koska muuten varmaa vieläki makaisin vaa kotona sängyssä ja surisin kohtaloani. Mulla on siis tänään se psykologi-aika. En kyl tiedä, et kuuluuks siel psykologilla selittää omista ongelmista vai perheen ongelmista? Ku mul olis lähinnä tota perheongelmaa vaikka kuinka paljon....
ja kun kerron, että mua hakataan kotona niin onko psykologin tehtävä kuunnella vain silleen, että: "No voi raukkaa" vai pitääkö sen tehdä asialle jotain? Vai ottaako se yhteyttä joihinkin toisiin ihmisiin jotka puolestaan auttavat minut pois sieltä helvetistä eli kotoa?