syrjästä kiinni. Kaikki tuntuu niin turhalta. Pelko, että kontrolli käynneillä taas löytyy jotain....! Ja kuitenkaan mitään ei jaksa tehdä.
Syöpä jurrottaa jossain ja pistää mielen matalaksi.
Syöpä jurrottaa jossain ja pistää mielen matalaksi.
Millä saisi elämän
***
181401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
apua,masennukseen.Onhan tämä senverran kova kolaus.Monella varmaankin mielessä samat ajatukset,mutta ei ne suremalla parane,on terve senaikaa kun saa.Jotkut saavat terapiaa,kysy vaikka rintasyöpä yhdistyksestä.
kyllähän se on hurjaa jos syöpää hakemalla haetaan...edel.kirjoitti sinulle et masennukseen kannaattaa hakea apua ja ole siinä samaa mieltä.
Kyllä meidän kaikkien kannattaa nauttia terveistä päivistä ja en minä ainakaan jaksa miettiä koska se tulee...mulla itellä on seuraava kontrolli käynti kk päästä mut en ees muista mikä pvä se on......NAUTITAAN JOKAISESTA HETKESTÄ JA MENNÄÄN PÄIVÄ KERRALLAAN..jookos
sitä kysyn minäkin...masennusta pukkaa. Jotenkin pelottaa tulevaisuus. Nyt ei ole ollut kuukauteen verikokeita, eikä muuta yhteyttä saikulle. Pelottaa syövän leviäminen, kun hoitoja ei ole.
et ole yksin, kenellä tuntuu kaikki turhalta. Itse kamppailen itseni kanssa, välillä joudun syömään masennuslääkkeitä ja olen myös menossa puhumaan ammattiauttajan kanssa. Rinta on leikattu puoli vuotta sitten, elämä muuttui kerralla, kuitenkin olen yrittänyt että en tulisi "katkeraksi" ihmiseksi.
joka pävä saa hakea syyn nousta,päivemmällä helpottaa.
Varsinkin ensimmäiset kontrollit pelottavat. Ja myöhemminkin, kun kuvittelee unohtaneensa koko syövän, pelko iskee just ennen kontrollia. Tämä on normaalia. Helppohan se on neuvoa, mutta elämään täytyy saada sisältöä jottei ajatukset pyöri syövän ympärillä. Itse hankin koiranpennun...
Syöpää on hoidettu 1,5 vuotta sitten. Tietona, ettei koskaan parane vaan on pysähdyksissä. Milloin tahansa voi ryöpsähtää täyteen vauhtiin uudelleen.
Kaikenlaista olen kokeillut. Siellä psykologillakin olen käynyt.
Ei se keskustelu ainakaan minulle mitään antanut.
Töitä olisi vaan kun ei saa tehdyksi.
hurjasti voimia sinulle...kirjoitin sinulle ketjuun aiemmin ja taisin sanoa et hymyllä siit pääsee...onhan toi hurjalta kuulostava enne..toivon totisesti et saat elämän syrjästä kiinni ja pääset taas normaali arkeen kiinni..omat kokemukseni ovat hyttysen pistoja sinun rinnallasi.Uskotaan lujasti et syöpäsi ei enää koskaan uusiudu..voimia ja tsemppiä sinulle
Oma syöpäni leikattin 2,5 vuotta sitten. Nyt pitäisi periaatteessa olla terve, mutta niinpä ystävällänikin uusiutui neljä vuotta sitten leikattu syöpä. Ei tässä ikinä tiedä, milloin uusiutuu. Täytyy vain yrittää pitää kiinni elämästä ja keksiä mielekästä tekemistä.
Nyt olen jo saanut hiukan syrjästä kiinni. Kiitos tuolla toisella osastolla olevien anonyymien kohtalotovereiden. Ei sitä paljon tarvitse hetkeen, muutama lohduttava sana, ja taas jaksaa matkaa jatkaa.
Toki täälläkin lohduttavia viestejä tuli. Kiitos niistä.
Lueskelin tässä illan aikana näitä kirjoitettuja viestejä ja kyllä ihmettelen kovasti, miten koemme eritavalla syövän.
Jotkut jaksaa arvostella toisten kirjoituksia, ja kaikkea muuta ikävää.
Eikö jo se, että on sairastunut syöpään tee meistä nöyriä elämän edessä?
rekatut kirjoittavat vastaavat vain toisilleen.siellä ei huomioida uusia,
täällä vastaamme kaikille.
Kyllä samat tuntemukset ovat itsellänikin. Se on vaan pakko tallata eteenpäin. Völillä on niin masentunut olo ja välillä on vähän paremmin mielen kanssa. Tauti on itsellänikin päällä ei edes pysähdyksissä. Hoitoja saanut, ei apua. Uutta suunnitellaan. Mutta mennään päivä kerrallaan.
vaihda jo säveltä tai ole hiljaa.
eikä välitetä tuollaisista totaali... jaksavathan hekin... miksei me!
Niin pakko tallata. Ja todella huomaa, että välillä on ihan mukavaa. Mielen pohjalla kuitenkin aina tämä suru taudin takia, ja kun kotiväelle ei aina voi valittaa.
Kyllä tässä on oppinut, ettei pienistä edes valita.
Olisiko niin, että kun kunnon unet saa nukutuksi niin päiväkin näyttää paremmalle.
Periksi ei anneta kaikesta huolimatta.
Mitä sinä saat tuollaisesta jankuttamisesta? Et taida itse sairastaa syöpää? Minkä ikäinen olet? Vaikutat jotenkin kitisevältä uhmaikäiseltä.
kannat huolta kuka kenellekin vastaa.Kysy omaan tarpeeseesi ja jos palstalaisen vastaukset eivät miellytä, niin mene lääkärin puheille.Luulisi syövän sairastaneella ihmisella olevan tärkeämpääkin ajattelemista ja tekemistä kuin turhanaikainen kyttääminen näillä poliisi.Olet näemmä alkanut palstapoliisiksi ihan ilman suosituksia.
kuin, että yrittää olla vaan arjen asioissa kiinni ja ajatella sitä syöpää niin vähän kuin mahdollista.Siitähän on tullut meille ylimääräinen painolasti elämään.Mutta nämä elämän vaikeat kokemukset ovat niitä jotka puristavat meistä sitä turhuutta pois jos annamme sen tapahtua.Itse olen alkanut ymmärtämään enemmän toisia sairaita, koska nyt tajuaa, että on paljon ihmisiä jotka sairastavat mutta kuitenkin tästä elämän arjesta on selvittävä tavalla tai toisella.