Huomasin, että toistan tiettyä kaavaa ihastuessani.
Ihastun sellaiseen, johon on välimatkaa, asuu aina eri kaupungissa (vaikka oltaisiin tavattu siellä missä asun)ja hän ei loppujen lopuksi halua minua vaan aina hylkää minut ja jään rannalle ruikuttamaan. Ikinä ei ehdi kehittyä kunnon vakavaa, pysyvää suhedetta vaan minut hyljätään alumetreillä. En käy treffeillä vaan joskus vain sattuu tapaamaan ihmisen josta on kiinnostunut ja johon ihastuu ja alussa kiinnostusta tulee toiseltakin osapuolelta. Olen aika itsenäinen, asun yksin ja pärjään yksin. En ns. tarvitse miestä, mutta toisaalta haluan rakkautta ja rakastaa, mutta ikinä en rupeaisi seurutelusuhteeseen jos omat tunteeni eivät ole vahvat. En siis harrasta sitä, että hankkisin vain jonkun viereeni vaan olen mieluummin yksin kuin väärän ihmisen kanssa. Olen ruennut miettimään, että takerrunko ihmisiin liikaa? Olen tunneihminen ja ihastun aika nopeasti ja täysillä. Ajanko miehet tiehensä? Huomaan jotenkin muuttuvani, kun ihastun. Minusta tulee jotenkin heikompi ja tuntuu ettei pärjää ilman sitä toista vaan haluaa hänet elämäänsä. Huoh. Liian monimutkaista. Karkotanko miehet luotani, koska loppujen lopuksi en ole valmis suhteeseen (valikoin alitajuisesti saavuttamattomia)vai näytän olevan liiankin halukas suhteeseen (takerrun)?
Oletteko itse huomanneet kavaa jota toistaisitte ihmissuhteissanne? Vai olenko minä ainut sekopää? :) Miten rikkoa kaava?
Ihastun sellaiseen, johon on välimatkaa, asuu aina eri kaupungissa (vaikka oltaisiin tavattu siellä missä asun)ja hän ei loppujen lopuksi halua minua vaan aina hylkää minut ja jään rannalle ruikuttamaan. Ikinä ei ehdi kehittyä kunnon vakavaa, pysyvää suhedetta vaan minut hyljätään alumetreillä. En käy treffeillä vaan joskus vain sattuu tapaamaan ihmisen josta on kiinnostunut ja johon ihastuu ja alussa kiinnostusta tulee toiseltakin osapuolelta. Olen aika itsenäinen, asun yksin ja pärjään yksin. En ns. tarvitse miestä, mutta toisaalta haluan rakkautta ja rakastaa, mutta ikinä en rupeaisi seurutelusuhteeseen jos omat tunteeni eivät ole vahvat. En siis harrasta sitä, että hankkisin vain jonkun viereeni vaan olen mieluummin yksin kuin väärän ihmisen kanssa. Olen ruennut miettimään, että takerrunko ihmisiin liikaa? Olen tunneihminen ja ihastun aika nopeasti ja täysillä. Ajanko miehet tiehensä? Huomaan jotenkin muuttuvani, kun ihastun. Minusta tulee jotenkin heikompi ja tuntuu ettei pärjää ilman sitä toista vaan haluaa hänet elämäänsä. Huoh. Liian monimutkaista. Karkotanko miehet luotani, koska loppujen lopuksi en ole valmis suhteeseen (valikoin alitajuisesti saavuttamattomia)vai näytän olevan liiankin halukas suhteeseen (takerrun)?
Oletteko itse huomanneet kavaa jota toistaisitte ihmissuhteissanne? Vai olenko minä ainut sekopää? :) Miten rikkoa kaava?
Vastaukset 1
Vanhimmat
no joo, ihan tyypillinen nainen olet, pärjäät yksin, et kumminkaan sitten pärjää, haluat mutta et sitten kumminkaan halua... yms. yms. teidänlaisten takia mulla menny naisiin usko....