..saaha synnit anteeksi pelkällä rukouksella? ku jos ei oo ketään vl- uskovaista lähettyvillä nii mitens sitte.. ja seuroihinki on liian pitkä matka.
onko mahdollista..
joku
7444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On toki, vrt. Isä meidän -rukous.
Syntien anteeksiantamisen viran Jeesus on jättänyt omille opetuslapsilleen, uskovaisille ihmisille.
Raamatussa todetaan, että "kuka auttaa yksinäistä, jos hän lankeaa"?
Raamattu tuntee monia esimerkkejä, miten synnit saa anteeksi vain toisen ihmisen saarnan kautta.
Jumala antaa anteeksi myös taivaassa, kunhan anteeksisaaminen on tapatuntunut Jeesuksen opetuslasten kautta täällä maan päällä.
Isä meidän -rukouksessakaan ei anneta syntejä anteeksi, vaan pyydetään, että Jumala antaisi syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi. Jumala on vastannutkin tuohon pyyntöön, "joiden synnit te (=opetuslapset) anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut".
"jos veljesi rikko sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä.." Siinäkin tulee ilmi, että anteeksianto tapahtuu veljen (uskon veljet ja sisaret)kautta.
Anteeksi voi saada myös puhelimen välityksellä, kahdenkeskisessä keskustelussa. Jeesus sanoo, "missä kaksi tai kolme kokoontuu..". Niinpä tässäkin esiintyvä pienin luku on KAKSI.
Ja sitten: Rukoilla voi yksin! Matka ei ole este, ellei ole etääntynyt liiaksi itsestään.
>Raamatussa todetaan, että "kuka auttaa yksinäistä, jos hän lankeaa"?>
Samarialainen auttaa Jerikon tien kulkijaa. Hän pysähtyy, kun makaamme puolikuolleena tien ohessa, emmekä voi edes kunnolla pyytää apua.
Toinen kohta: Isä j u o k s e e meitä vastaan, kun maltamme mielemme ja käännymme kohti kotia tuhlaajapojan tieltä.
Minä uskon Raamatun Sanan perusteella, että on mahdollista. Vaikeaa se on, mutta vaikeaa se pelastussanoman uskominen omalle kohdalle on joka tapauksessa.
Miksi se Jerikon tien kulkija ei saanut anteeksi suoraan Jumalalta ollessaan puolikuolleena tien ohessa, vaan hänet oli vietävä majataloon sisälle samarialaisen auttamana?
Toinen mainitsemasi esimerkki vastaantulosta ei kuvaa myöskään anteeksiantoa. Vastaantulo kuvaa enemmän sitä, että (isä) Jumala kuulee rukoukset lupauksensa mukaan ja lähettää avun. Vasta tämä auttaja laittaa juhlapuvun ylle eli antaa synnit anteeksi!
Majataloonhan samarialainen kulkijan toimitti. Majatalon isäntä itse otti vastaan.
Tuhlaajapoikaa vastaan juoksi Isä itse, ei palvelija.
Nämä ovat tulkintoja, jotka johtavat erilaisiin lopputuloksiin osaltamme. Tulkintojen erilaisuus johtuu siitä, että me haluamme tehdä eroa välillemme. Meillä ei ole täydellistä Kristuksen rakkautta, joka antaisi mahdollisuuden nähdä toisen Jumalan lapsena, sellaisena kuin hän edessämme on. On valtavan hieno asia, että meillä on mahdollisuus pyytää veljeltämme anteeksi silloin kun tulee rikkomuksia. Mutta on täysin Raamatun hengen vastainen ajatus kieltää sitä, etteikö Jumala Poikansa kautta voisi meitä suoraan pelastaa. Hänhän on näin ristillä ollessaan tehnytkin. Se ei millään tavalla kiellä seurakunnan olemassaoloa, eikä vähennä sen merkitystä.
Anteeksianto on niin tärkeä asia, että haluan siitä vielä hieman kirjoittaa. Se on peruuttamaton asia. Kun annetaan anteeksi, ne on annettu silloin anteeksi. Me olemme anteeksi antaessamme vain ja ainoastaan Pyhän Hengen välikappaleita, ja julistamme anteeksiannon sanan todistuksena. Jos itse antaisimme anteeksi, se ei olisi sellainen anteeksianto, jonka Jumala on tarkoittanut. Anteeksiantoon jäisi ihmisen turmeltunut osa, eikä silä olisi mitään merkitystä ihmisen vanhurskaudelle. Voisi käydä esimerkiksi niin ,että ihminen tekee väärän tulkinnan, onko anteeksipyytäjä katuvainen vai ei, ja silloin jäisi anteeksianto tekemättä. Kauhea ajatus, mutta varmasti arkipäivää.
Haluan tällä sanoa, että anteeksipyyntö on Jumalan työ alusta loppuun A:sta O:hon. Ja Jumala kaikkivaltiudessaan ei jätä yhtään ihmistä, joka häneen uskoo. On tilanteita, jolloin ihminen joutuu uskomaan ilman toisen todistusta. Jumala on luvannut pelastaa jokaisen joka Häneen uskoo.
Olemme jokainen vuorollamme Jerikon tiellä, ja minusta kuvaavaa on juuri se että ihminen kovuudessaan helposti kävelee hädänalaisen ohi. Siksi uskon edelleen siihen, että synnit on mahdollista saada anteeksi ilman toisen ihmisen todistusta, josko vaikka lähimmäiset ovat ryhtyneet vain katsomaan päältä.
kiitos. ku tarkemmi ajattellee nii noinha se asia onki.. :)
sanoo:
Yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä (1.Tim.2:5), Jeesus Kristus.
Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, pyytää syntinsä anteeksi ja pyytää Jeesusta elämänsä herraksi, hän saa Jumalan lupauksen mukaan kaikki syntinsä anteeksi, syntyy uudesti ylhäältä ja Jeesus itse tulee hänen sydämeensä asumaan.
Jeesus on Vapahtaja, varsinkin uskovien (1Tim.4:10) . Voit siis kääntyä suoraan Hänen puoleensa!
Ohessa ote "Kallis Hunajanpisara" kirjasesta.
"EPÄTOIVOINEN SYNTINEN! Sinä katselet oikealle ja vasemmalle ja sanot: Kuka osoittaa meille sitä, mikä on hyvää? Sinä etsit kaikista tehtävistäsi ja jumalisuuden osoituksitasi itsellesi vanhurskauden perustusta omaksi pelastukseksesi. Katso vihdoinkin Kristukseen. Katsokaa häneen ja te pelastutte, kaikki maailman ääret (Jes. 45:22). Hän on Pelastaja, ja paitsi häntä ei ole ketään toista (Jes. 45:21). Mihin muualle katsotkin, olet hukassa. Jumala katsoo Kristukseen, äläkä sinäkään katso muualle. Kristus on ylennetty korkealle, niin kuin vaskinen käärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä voisivat nähdä hänet ja katsoa häneen (Joh. 3:14, 15). Heikoinkin häneen katsominen pelastaa, pieninkin kosketus tuo sinulle terveyden. Ja Jumala tahtoo sinun katsovan häneen, sillä hän on pannut hänet köyhien syntisten katseltavaksi. Sinulla on suuri syy katsoa häneen eikä mitään syytä katsoa hänestä pois. Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltään (Matt. 11:29). Hän tahtoo itse tehdä sen, mitä hän luoduiltaan vaatii, so. kantaa heikkojen vajavaisuuksia (Room. 15:1) eikä olla itselleen mieliksi, oikeuksistaan kiinni pitäen (Room. 15:2). Hän tahtoo ojentaa sävyisyyden hengellä (Gal. 6:1) ja kantaa sinun kuormiasi (Gal. 6:2). Hän tahtoo antaa anteeksi, ei ainoastaan seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Matt. 18:21, 22). Apostolit tarvitsivat lisää uskoa uskoakseen tämän (Luuk. 17:4, 5). Kun meidän on vaikea antaa anteeksi, luulemme Kristusta yhtä kovaksi.
Me näemme synnin suurena. - Me ajattelemme, että Kristus tekee samoin, ja mittaamme ääretöntä rakkautta omilla mitoillamme, ääretöntä ansiota omilla synneillämme, mikä kaikki on suurinta röyhkeyttä ja pilkkaa (Ps. 103:11,12; Jes. 40:15). Kuule mitä hän sanoo: "Minä olen saanut lunastusmaksun" (Job 33:24). "Häneen olen minä mielistynyt" (Matt. 3:17). Jumala ei tahdo muuta. Mikään muu ei hyödytä sinua tai tyydytä omaatuntoasi kuin Kristus, jonka työ on tyydyttänyt Isän.
Jumala tekee kaiken Kristuksen tähden. Sinä olet ansainnut helvetin, Jumalan vihan, hylätyksi joutumisen. Kristus on ansainnut elämän, syntien anteeksisaamisen ja otolliseksi tulemisen. Hän ei tahdo näyttää sinulle vain ensin mainittua; hän tahtoo antaa sinulle toisenkin. Anteeksiantaminen on Kristuksen kunnia ja onni.
Pane merkille, kuinka Kristus ollessaan maan päällä oli enemmän publikaanien ja syntisten seurassa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotka olivat hänen julkisia vastustajiaan, sillä he olivat omasta mielestään vanhurskaita. Ei hänen kirkkauden tilansa tee häntä välinpitämättömäksi tai ylenkatseelliseksi syntisiä kohtaan, kuten sinä kuvittelet. Ei! Hänellä on taivaassa yhä sama sydän. Hän on Jumala eikä muutu. Hän on se Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit (Joh. 1:29).
Hän on kokenut kaikkia kiusauksiasi, masennuksiasi, surujasi, hylätyksi joutumistasi (Matt. 4:3-11; 25:38; Mark. 15:34; Luuk. 22:44). Hän on juonut maljan karvauden ja jättänyt sinulle sen makeuden; kadotustuomio on poissa. Kristus joi yhdellä kertaa kaiken Isän vihan; sinulle on jäänyt ainoastaan autuutta. Sinä sanot, ettet voi uskoa, et katua - sitä soveliaampi olet Kristukselle, jos sinulla ei ole muuta kuin syntiä ja viheliäisyyttä.
Mene kaiken voimattomuutesi ja epäuskosi kanssa Kristuksen luo saadaksesi häneltä uskoa ja katumusta. Se on ihanaa. Sano Kristukselle: "Herra, en ole tuonut eteesi vanhurskautta, en avuja tullakseni otolliseksi ja vanhurskautetuksi. Olen tullut sinulta saamaan. Tarvitsen sinun vanhurskauttasi."
Me tahtoisimme, että meillä olisi jotakin tuotavana Kristukselle, mutta se ei sovi. Luonnon korkeimmilla saavutuksilla ei ole penninkään arvoa taivaassa. Armo ja työt eivät sovellu yhteen (Tiit. 3:5; Room. 11:6). Tämä on ankara kohta luonnolle, joka ei voi ajatella, että on tultava kaikesta riisutuksi, niin ettei hyveistä tai vanhurskaudesta ole jäljellä riekalettakaan, mihin voisi turvata. Oma vanhurskaus ja itsekylläisyys ovat luonnon lemmikkejä, joita se varjelee kuin omaa henkeään. Siitä syystä Kristus ei miellytä luonnollista ihmistä. Luonto ei voi ikävöidä häntä. Hän on aivan vastakkainen kaikelle sille jalolle, mitä ihminen luonnostaan harrastaa.
Jos luonto saisi tehdä evankeliumin, se tekisi siitä Kristuksen evankeliumin vastakohdan. Se olisi vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita senkaltaisia varten. Kristus on tehnyt evankeliumin sinua varten, se on: puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia, väärintekijöitä, kirottuja varten. Luonto ei voi sietää ajatusta, että evankeliumi on vain syntisiä varten; se antautuu mieluummin epätoivoon kuin menee tällaisin ehdoin Kristuksen tykö. Kun syyllisyyden tunto ja Jumalan viha sitä siihen ahdistavat, niin luonto pyrkii vanhoihin oman vanhurskauden ja omahyväisyyden piilopaikkoihin. Äärettömän voiman täytyy kukistaa nuo varustukset. Vain itsensä vanhurskauttaja on suljettu evankeliumin ulkopuolelle. Kristus katselee mieluummin kauhistavintakin syntistä kuin häntä, sillä sellaisessa tilassa olevalle Kristus ei voi tulla vanhurskaudeksi, koska hän ei ole syntinen."