Minullakin ollut tuolla sisimmässäni varhaislapsuuden aikaisia todella pahoja uskonnollisia traumoja.
Tämän palstan seuraaminen on ollut ainakin minulle todella parantava ja vapauttava kokemus.
Kiitos siitä kuulu teille kaikille!
Jätän tämän palstan nyt ja toivotan teille kaikille Jumalan siunaamaa rohkeutta, toimintakykyä, pitkäjänteisyyttä, vapautta ja
iloa.
Lopuksi teille hiukan tietoa käännösvirheistä.
Valitettavasti niitä on ja ne aiheuttaa väärin
ymmärtämistä ja kaikkea muutakin!
Tuomiokirkot ovat keskuskirkkojamme niillä on suuri symbolinen merkitys, mutta oikeampi nimitys
on piispan kotikirkko. Tämä on ollut tiedossa jo
kauan! Miksei sitä ole muutettu kysyn minä?
Suora lainaus Wikipediasta:
"Katedraali eli tuomiokirkko on kristillisessä kirkossa hiippakunnan keskuskirkko, jonka kirkkoherrasta käytetään nimitystä piispa.
Katedraali-sanaa käytettiin Turun tuomiokirkosta keskiajalla. Luterilaisia keskuskirkkoja kutsutaan suomeksi nimellä tuomiokirkko, muita kirkkoja kutsutaan yleensä nimellä katedraali tai basilika, joskaan jako ei ole ehdoton. Englanniksi hiippakunnan keskuskirkosta käytetään kirkkokunnasta riippumatta nimeä cathedral. Ranskalaiset keskuskirkot ovat nimeltään dôme, italialaiset duomo ja ruotsalaiset domkyrka. Katedraaliksi voidaan joskus kutsua olemukseltaan vaikuttavia kirkkoja, vaikkeivät ne olisikaan hiippakunnan pääkirkkoja.
Katedraali-sana on tullut piispanistuimesta (cathedra), joka sijaitsi hiippakunnan pääkirkon kuorissa. Tuomiokirkko-sanan alkuosa ei viittaa oikeudelliseen tai uskonnolliseen tuomitsemiseen, vaan on eräänlainen vanha käännösvirhe: ruotsin, saksan ym. kielien dom-tyyppiset alut tulevat latinan sanasta domus (suom. talo, koti), ja tuomiokirkko tarkoittaa siis piispan "kotikirkkoa"."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomiokirkko
Tämän palstan seuraaminen on ollut ainakin minulle todella parantava ja vapauttava kokemus.
Kiitos siitä kuulu teille kaikille!
Jätän tämän palstan nyt ja toivotan teille kaikille Jumalan siunaamaa rohkeutta, toimintakykyä, pitkäjänteisyyttä, vapautta ja
iloa.
Lopuksi teille hiukan tietoa käännösvirheistä.
Valitettavasti niitä on ja ne aiheuttaa väärin
ymmärtämistä ja kaikkea muutakin!
Tuomiokirkot ovat keskuskirkkojamme niillä on suuri symbolinen merkitys, mutta oikeampi nimitys
on piispan kotikirkko. Tämä on ollut tiedossa jo
kauan! Miksei sitä ole muutettu kysyn minä?
Suora lainaus Wikipediasta:
"Katedraali eli tuomiokirkko on kristillisessä kirkossa hiippakunnan keskuskirkko, jonka kirkkoherrasta käytetään nimitystä piispa.
Katedraali-sanaa käytettiin Turun tuomiokirkosta keskiajalla. Luterilaisia keskuskirkkoja kutsutaan suomeksi nimellä tuomiokirkko, muita kirkkoja kutsutaan yleensä nimellä katedraali tai basilika, joskaan jako ei ole ehdoton. Englanniksi hiippakunnan keskuskirkosta käytetään kirkkokunnasta riippumatta nimeä cathedral. Ranskalaiset keskuskirkot ovat nimeltään dôme, italialaiset duomo ja ruotsalaiset domkyrka. Katedraaliksi voidaan joskus kutsua olemukseltaan vaikuttavia kirkkoja, vaikkeivät ne olisikaan hiippakunnan pääkirkkoja.
Katedraali-sana on tullut piispanistuimesta (cathedra), joka sijaitsi hiippakunnan pääkirkon kuorissa. Tuomiokirkko-sanan alkuosa ei viittaa oikeudelliseen tai uskonnolliseen tuomitsemiseen, vaan on eräänlainen vanha käännösvirhe: ruotsin, saksan ym. kielien dom-tyyppiset alut tulevat latinan sanasta domus (suom. talo, koti), ja tuomiokirkko tarkoittaa siis piispan "kotikirkkoa"."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomiokirkko
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sydämellinen kiitos mukanaolosta. Ja kiitos "kirkkotietoudesta". Olet niitä ihmisiä, joiden mukanaoloa ei ensimmäiseksi huomaa. Ja kuitenkin yhtä tärkeä kuin se eniten äänessä oleva. Mukava kuulla, että olet saanut palstalta jotakin. Olen kuullut monesti sellaisen lauseen, että näiltä palstoilta ei saa mitään. Olet osoittanut totuudesta toisen puolen. Jumalan siunausta ja oikeaa kristityn vapautta sinun elämääsi.
Kerran lesta - aina lesta. Kyseessä on todellakin alkoholsimin kaltainen sairaus. Ei siitä irti pääse, vammautuminen ainakin minulla on niin syvää.
Vuosikymmenien ajan on sairaus minua vaivannut. Tietoisuus siitä auttaa pysymään selvin päin - yksi keino on seurata tätä palstaa
Lestadiolaiseksi syntynyt on koko elämänsä lestadiolainen. Lestadiolaisuus on kaikista puutteistaan ja heikkouksistaan huolimatta myös elämäntapa joka antaa useimmille mielenkiintoisen ja erikoislaatuisen pohjan ponnistaa elämässä vapaampaan, uuteen suuntaan.
Tuntuu kuitenkin perin ikävältä lukea tuollainen viesti minkä kirjoitit. Yhteisön kuuluisi olla vastuullinen myös niiden henkilöiden kohdalla, joita tuon yhteisön rajoitukset ja ikävät piirteet ovat lyöneet karusti päin naamaa. Tähänhän lestadiolaisuus harvoin nykyisellään kykenee. Lestadiolainen maailmankuva on ikävän mustavalkoinen ja siitä tulee paljon turhaa ja mieletöntä kärsimystä ihmisten välisiin suhteisiin.
Mikä sinua on lestadiolaisyhteisössä jäänyt eniten kaivelemaan?
Itse poistuin järkyttyneenä liikkeen siunauksesta noin puoli vuotta sitten. Järkytys alkaa vähitellen tasaantua. En ollut tajunnut mihin uhrauksiin ihmiset todella ovat valmiita säilyttääkseen ehdottoman mustavalkoisen maailmankuvansa. Rakkaus häviää armottoman hyvät-pahat-asetelman äärellä.
Oman kokemukseni perusteella liikkeen sääntö numero yksi on:
Me olemme totuus. Tavalla taikka toisella. Kukaan ei täysin voi perustella miksi, mutta ei se ole edes täysin oleellista. Oleellista on vain, että Me olemme totuus.
Tuollaista itse määriteltyä totuutta vastaan on mahdoton taistella. Ainoa keino on määrätietoisesti pyrkiä osoittamaan, ettei tuollainen totuus kestä todellisuutta. Ei enempi raamatun kuin elämän todellisuudenkaan valossa. Mutta vl-Jumalan valtakunta on "maailma maailmassa". Se on universumi, jossa on aivan omat sääntönsä.
"Itse poistuin järkyttyneenä liikkeen siunauksesta noin puoli vuotta sitten. Järkytys alkaa vähitellen tasaantua."
Olisin kuvitellut siitä olevan jo paljon pitemmän ajan. Olettaisin niin, ettet pitkään aikaan enää ollut "henkisesti" mukana, vaikka porukkaan kuuluitkin. Varmaankin olet työstänyt asiaa jo paljon pitemmän ajan?
ei lueta vanhurskaudeksi. Mitähän työstämistä tarkoitat. Onko työstämisestä apua?
Itseasiassa en työstänyt asioita ennen kuin lähdin pois. Yritin roikkua mukana ja olla miettimättä. Vääjäämättä kaikki tosiseikat ja omat tuntemukseni kääntyivät kuitenkin tuota roikkumista vastaan. Ihan viimeiset ajat ennen näkyvää ja selkeää ratkaisuani olivat suunnattoman ahdistavia. Elämääni silloin voi kuvata yhdellä lauseella: Se oli helvettiä. Vapisin ja pelkäsin tulevani hulluksi.
Lähtölaukaus asioiden työstämiselle oli tuskallinen ja hirvittävän epäoikeudenmukaiselta tuntunut vl-joukosta irtaantuminen. Aluksi hirvittävä tuska, raivo ja pettymys lamaannuttivat alta kaiken muun. Olin todella lyöty.
Vähitellen olen uskaltautunut ajattelemaan yhä laajemmin ja vapaammin. Se on tuntunut hyvältä vaikka uutuudessaan asiat tuntuvat usein ahdistavan.
Tällä hetkellä tunnen kapinahenkeä miltei kaikkia itseoikeutettuja auktoriteetteja kohtaan. Näen ympärilläni suunnattoman määrän valtaa, joka kahlitsee ihmisiä mitä mielettömimmin tavoin. Mielessäni laulan virttä 565. "Siis murra kahleet ja väärä valta! Suo kukkaan puhjeta oikeuden!"
Tunnen kokeneeni suurta epäoikeudenmukaisuutta. Tähän asti minä en ole valinnut omaa tietäni. Minut on kasvatettu vanh.lestadiolaiseen mustavalkoiseen maailmankuvaan, jossa on toki omat valoisat puolensa. Kuitenkin minä lopulta ahdistuin lähes kuolettavasti siitä mielivaltaisesta ja epätodellisesta opista ja maailmankatsomuksesta, joka vl-liikkeessä tarjoillaan ainoana totuutena. Nyt tuntuu kuin olisin ollut unessa. Ja olen edelleen. Ero on vain siinä, että ennen luulin olevani hereillä.
Tähän asti minä en ole valinnut teitäni. Mutta nyt minä valitsen.
Jumala siunatkoon minua, ja teitä kaikkia!
Vieläkin yllättävämpää minusta on tuon kertomasi jälkeen se, että vaikutat kirjoitustesi perusteella erittäin tasapainoiselta ihmiseltä. En olisi mitenkään voinut kuvitella sinun olevan tuossa kuvaamassasi tilanteessa.
Itse en voi täysin asettautua tilanteeseesi, koska minulla ei ole vl-kasvatusta. Eroni oli itseasiassa helppo silloin aikanaan hoitokokousbuumin alkuvaiheessa.
On hienoa, että olet löytänyt tämän keskustelupalstan, koska täältä saat paljon "vertaistukea" ihmisiltä, jotka ovat olleet täsmälleen samassa tilanteessa kukin ajallaan. Olen varma, että tulet saamaan tukea niin paljon kuin tarvitset, varsinkin nyt kun olet voinut avoimesti kertoa tilanteestasi.
Monet ovat täällä kertoneet näiden palstakeskustelujen ihan oikeasti auttaneen, koska on voinut keskustelujen avulla purkaa niitä ristiriitaisia tunteita, joita varmasti on pää ja sydän täynnä pitkän aikaa.
Sellainen kuva minulla on kirjoitustesi perusteella sinusta muodostunut, että olet älykäs, pohdiskeleva sekä oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä ja vapautta arvostava itsenäisesti ajatteleva ihminen. Ehkäpä juuri näiden luonteenpiirteittesi vuoksi et sopeutunut vl-maailmassa elämiseen???
Kiitän sinua siitä, että rohkenit noin avomielisesti kertoa tilanteestasi. Se auttaa minua ja muita ymmärtämään kirjoituksiasi entistäkin paremmin ja syvällisemmin.
Jumalan siunausta ja jaksamista sinulle! Ja tsemppiä!
Jäi huvittamaan tuo viimeinen lauseesi. Siinä on mielestäni ihanaa tahatonta huumoria.
Kirjoitit:
"Jumalan siunausta ja jaksamista sinulle! Ja tsemppiä!"
-Tsemppiä. ;) Niin, Jumalan siunaus ei aina riitä. :) Olen kokenut sen. Jumala ottaa kätensä pois päältä ja antaa rajuilman tulla ja riepotella, repiä palasiksi.
En tällä hetkellä tiedä mitä tuo käyttämäsi tasapaino-sana oikeastaan tarkoittaa ihmiselämässä. Ihmiset jotka puhuvat tasapainosta tuntuvat usein roikkuvan kuin löyhässä hirressä. Sitäkö se tasapaino on?
Joku sellainen unenomainen ärsyttävä piirre ihmisten arkijunnaamisessa on. Minulla on nykyään sellainen olo, että ihmiset pyrkivät harhauttamaan itseään kuvitelmaan iankaikkisena jatkuvasta "arki-pyhä"-pötköstä. Ihmiset tavallaan rutiineillaan muodostavat jatkuvuuden kokemusta, jolla voi torjua kuoleman ajatuksen mielessään.
Tällä hetkellä minä vain annan ajan soljua. Teen työni niin kuin teen. Välillä hyvin, välillä hajamielisesti ja tylsästi. Mietin, luen, kirjoitan, kuuntelen. Oikeastaan on parempi "kuolla" pois tuosta normaalista arkihumpasta, jossa vain paetaan nykyhetkeä eräänlaiseen arjen ikuisuusjatkumoon. Itseasiassa on hyvä tyytyä ajatukseen, että tämä voi olla elämäni viimeinen päivä.
Ja tämä kirjoittaminen. Se on välillä oikein hauskaa ja antoisaa. Täällä saa päästellä. Tykkään myös hioa kirjallisia taitojani. Koen kirjoittavani lähinnä itseäni varten. Joskus löytyy myös joku kannustava sana jollekin elämän parissa tuskailevalle. Silloin tulee hyvä mieli.
Kiva jutustella. Jatketaan, aina löytyy joku mielenkiintoinen aihe.
Joo, huomasin itsekin kun olin viestini kirjoittanut ja sitä virheiden varalta tarkistin, että tulipas kirjoitettua turhan vakava kirjoitus huumorintajuiselle ihmiselle. Loppukevennykseksi lisäsin sitten tsemppiä.
Tsemppiä-termi on urheilupiireissä yleisesti käytössä ja sillä kannustetaan urheilijaa yrittämään parastaan viimeiseen saakka, ettei vaan luovuttamis- ja antautumismieliala yllättäisi.
Minä myös käytin sitä kannustavassa mielessä sekä siksi, että huomaisit, ettei uskonasioiden tarvitse olla kokoaikaa ajatuksissa päällimäisenä.
Olen muutenkin sitä mieltä, että jos uskonasiat ovat kunnossa, ne ovat jossakin taustalla näkymättömissä. Tällöin voi keskittyä täysillä elämään/elämiseen.
Joku sana tasapainosta. Tasapainoisimmillaan ihminen on mielestäni silloin kun kaikki elämään kuuluvat asiat ovat hallinnassa.
Joo, jutustellaan ja kirjoitellaan ketjuihin kommentteja sitä mukaa kun asioita tulee mieleen.
eikä sen asioita. Illuusiossa voi elää ja kuvitella hallitsevansa.
Kiitos avoimesta ja rehellisestä kirjoituksesta. Tiedätkö että minä olen kokenut täsmälleen samaa. Ja selviytynyt. Mutta raskaan tien kautta. Vuosien psyykkisen epävakauden. En osaa enkä jaksa kuvata sitä kaikkea mitä jouduin käymään sielussani läpi. Olin vl-kasvatuksen uhri, puolustuskyvyttömänä lapsena.
Minultahan oli viety kallisarvoisin aika ihmisenä: lapsuus ja nuoruus. Minut oli aivopesty sairaalla vl-kasvatuksella: toisten vl-ihmisten orjaksi. Irti riuhtaisu oli ihan pakko tehdä, ilman sitä olisin tuhoutunut.
Kiitos veilä kerran. Jumala siunatkoon sinua!
PS. Kaikki synnit on armosta, ilman eri suorituksia, anteeksi annettu.
:::::
Olet ainakin osittain oikeassa. Harvoinhan ihmiselämässä vallitsee tilanne, jolloin kaikki olisi kondiksessa. Useimmiten ainakin joku asia on pielessä.
Kenties ihmisen mielenterveys tarvitsee myöskin illuusiota.
::::
on kohdallaan, ei haittaa niin paljoa, vaikka elämässä tuivertaisi.