Minulla on viisi lasta:
a) Yksi tyttö asuu jo kodin ulkopuolella
b) Kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa tyttöä vaimon edellisestä avioliitosta (isä kuollut)
c) Kaksi pientä taaperoa
Matkan varrella on käynyt ilmi, että ei vaimosta ole oikein työelämään, ei siellä pärjää. Suomennettuna tarkoittaa sitä, että olen jo yli kymmenen vuotta yksin elättänyt koko perheen. Maksan kaikki laskut (kännykän maksavat itse), ostan ruoan, maksan bensat, ostan vaatteet. Lomat sen mukaan, miten rahat riittää. Minulla on ihan hyvä palkka, mutta yhdessä asuntovelkojen kanssa en pysty tämän parempaan. Vaimon tulot ovat niin pienet ja satunnaiset, että olen antanut hänen kuluttaa ne haluamallaan tavalla.
Kun aikanaan menin naimisiin, niin lupasin vaimolle, että elätän lapset siihen asti, kun heillä on ammatti ja töitä. No, vanhemmasta päästä tämä on täytetty. On ammatti ja vielä sellainen ammatti, jossa luulisi töitä saavan (lähihoitaja). Mutta työhalut puuttuvat ja tämä on alkanut OTTAA päähän. Nyt tämä lähihoitaja on kahden viikon ulkomaanmatkalla ja kehotuksistani huolimatta ei ole hakenut itselleen töitä, vaikka virkojakin olisi lähiseudulla ollut haettavana. Eivät kuulemma ole ”kivoista paikoista”.
Kotoa poismuuttanut tyttö (adoptoitu meille 16-vuotiaana) roikkuu sosiaalitoimiston rahoilla ja aina kun saa rahaa matkustaa niillä ulkomailla. Sitten tulee meille asumaan ja syömään siihen asti, kun saa rahaa… Minulla on siis kotona 4 täysi-ikäistä naista, jolla yhdelläkään ei halua työntekoon.
Itse odottaisin, että tämä heijastuisi jotenkin niin, että odotukset elintasosta olisivat kohtuulliset. Näin ei kuitenkaan ole vaan päinvastoin. Heille pitäisi tarjota jatkuvasti luksus-tasoa.
Minä elätän koko sakin ja jotenkin olen saanut rahat riittämään tähän päivään asti. Vakiduunin lisäksi minulla on aina jotain lisäduunejakin menossa, että saan rahaa. Öitä on valvottu miettien raha-asioita.
Palkaksi tästä saan vittuilua. Ainakin siltä se kuulostaa. Essille isä osti uuden auton ja maksaa vielä kaikki sen bensat. Toiselle tytölle isä osti asunnon, jossa asuu poikakaverinsa kanssa. Jollain oli vielä isompi uima-allas kuin meillä.
Meillä on uusi omakotitalo, uusi auto ja pihalla kaikki pelit ja vehkeet, mitä kuvitella saattaa. Ruokaan on rahat riittänyt ja usein käydään myös koko perheen voimin ulkona syömässä. Viimeisen vuoden aikana on käyty kahdella lomamatkalla, joihin halukkaat aikuisetkin lapset ovat voineet osallistua (vain osa lähti mukaan). Kesän alennusmyynneissä on käyty, minä kuljin akkojen perässä ja maksoin kaiken sen, mitä kärryyn kantoivat.
Mielestäni tämän pitäisi olla ihan kohtuullista (itse ajattelen, että HYVÄÄ TASOA) elintasoa ja riittäisi itselleni, en kaipaisi enempää. Mutta perheen naisväki ei pidä tätä minään. Sanoin heille, että jos haluavat tästä vielä nostaa tasoa, saavat itse hommata rahat. Itse en pysty tämän parempaan, enkä oikeastaan edes haluaisi.
Nyt olen ilmoittanut perheen naisväelle, että en aio enää elättää aikuisia akkoja, joilla on täysi mahdollisuus ja vielä kyky tehdä töitä (ei koske vaimoa). Olivat kovasti vihaisia minulle (olen hullu, ilkeä, ahne jne.) Kuulema suosin biologisia lapsiani ja muita potkin päähän...
Haluaisin vähentää omaa työntekoanikin ja viettää enemmän aikaa kahden perheen pienimmän kanssa.
Olenko siis paha isäpuoli ja kohtuuton vaatimuksissani?
a) Yksi tyttö asuu jo kodin ulkopuolella
b) Kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa tyttöä vaimon edellisestä avioliitosta (isä kuollut)
c) Kaksi pientä taaperoa
Matkan varrella on käynyt ilmi, että ei vaimosta ole oikein työelämään, ei siellä pärjää. Suomennettuna tarkoittaa sitä, että olen jo yli kymmenen vuotta yksin elättänyt koko perheen. Maksan kaikki laskut (kännykän maksavat itse), ostan ruoan, maksan bensat, ostan vaatteet. Lomat sen mukaan, miten rahat riittää. Minulla on ihan hyvä palkka, mutta yhdessä asuntovelkojen kanssa en pysty tämän parempaan. Vaimon tulot ovat niin pienet ja satunnaiset, että olen antanut hänen kuluttaa ne haluamallaan tavalla.
Kun aikanaan menin naimisiin, niin lupasin vaimolle, että elätän lapset siihen asti, kun heillä on ammatti ja töitä. No, vanhemmasta päästä tämä on täytetty. On ammatti ja vielä sellainen ammatti, jossa luulisi töitä saavan (lähihoitaja). Mutta työhalut puuttuvat ja tämä on alkanut OTTAA päähän. Nyt tämä lähihoitaja on kahden viikon ulkomaanmatkalla ja kehotuksistani huolimatta ei ole hakenut itselleen töitä, vaikka virkojakin olisi lähiseudulla ollut haettavana. Eivät kuulemma ole ”kivoista paikoista”.
Kotoa poismuuttanut tyttö (adoptoitu meille 16-vuotiaana) roikkuu sosiaalitoimiston rahoilla ja aina kun saa rahaa matkustaa niillä ulkomailla. Sitten tulee meille asumaan ja syömään siihen asti, kun saa rahaa… Minulla on siis kotona 4 täysi-ikäistä naista, jolla yhdelläkään ei halua työntekoon.
Itse odottaisin, että tämä heijastuisi jotenkin niin, että odotukset elintasosta olisivat kohtuulliset. Näin ei kuitenkaan ole vaan päinvastoin. Heille pitäisi tarjota jatkuvasti luksus-tasoa.
Minä elätän koko sakin ja jotenkin olen saanut rahat riittämään tähän päivään asti. Vakiduunin lisäksi minulla on aina jotain lisäduunejakin menossa, että saan rahaa. Öitä on valvottu miettien raha-asioita.
Palkaksi tästä saan vittuilua. Ainakin siltä se kuulostaa. Essille isä osti uuden auton ja maksaa vielä kaikki sen bensat. Toiselle tytölle isä osti asunnon, jossa asuu poikakaverinsa kanssa. Jollain oli vielä isompi uima-allas kuin meillä.
Meillä on uusi omakotitalo, uusi auto ja pihalla kaikki pelit ja vehkeet, mitä kuvitella saattaa. Ruokaan on rahat riittänyt ja usein käydään myös koko perheen voimin ulkona syömässä. Viimeisen vuoden aikana on käyty kahdella lomamatkalla, joihin halukkaat aikuisetkin lapset ovat voineet osallistua (vain osa lähti mukaan). Kesän alennusmyynneissä on käyty, minä kuljin akkojen perässä ja maksoin kaiken sen, mitä kärryyn kantoivat.
Mielestäni tämän pitäisi olla ihan kohtuullista (itse ajattelen, että HYVÄÄ TASOA) elintasoa ja riittäisi itselleni, en kaipaisi enempää. Mutta perheen naisväki ei pidä tätä minään. Sanoin heille, että jos haluavat tästä vielä nostaa tasoa, saavat itse hommata rahat. Itse en pysty tämän parempaan, enkä oikeastaan edes haluaisi.
Nyt olen ilmoittanut perheen naisväelle, että en aio enää elättää aikuisia akkoja, joilla on täysi mahdollisuus ja vielä kyky tehdä töitä (ei koske vaimoa). Olivat kovasti vihaisia minulle (olen hullu, ilkeä, ahne jne.) Kuulema suosin biologisia lapsiani ja muita potkin päähän...
Haluaisin vähentää omaa työntekoanikin ja viettää enemmän aikaa kahden perheen pienimmän kanssa.
Olenko siis paha isäpuoli ja kohtuuton vaatimuksissani?
Vastaukset 20
Vanhimmat
jos tuo on totta ,täytyy sanoa että sulla on todella pitkä pinna...ja miten sen nätisti sanois ,no ajattelematon nainen ja lapset.
Sanoisin etteivät ilmeisesti enää osaa arvostaa mitä heillä on ,ymmärtäisivät sen vasta ilmeisesti sitten kun kaikki otettais pois!
Ei tuokaan aina tietysti ole oikea ratkaisu.
Mutta miten ois jos pyydät kaikki samanpöydän ääreen ja koettaisit keskustella kaikkien naisten kanssa ,sanot ettet enää ole yksin velvollinen kantamaan vastuuta ,varsinkaan aikuisista naisista,jotka muuttaneet pois kotoa!
Tsemppiä ja voimia sinulle,toivottavasti asiat menee jatkossa paremmin.
Kiittämättömyys on maailman palkka, ja vittuilu Suomalaisen miehen.
Aika hatunnoston arvoinen suoritus, mutta olet kyllä ihan oikeassa. Akat töihin vaan. Itseäni vituttaa kaikenlainen siivellä elely kun ei moiseen ole koskaan itse saanut osallistua. 22m2 vuokralootasta on päästy vaimon kanssa 250m2 omakotitaloon kymmenessä vuodessa.
Ei tuommoista voi ollakaan. Sano vaan että vittu nyt riittää; jos teet olon niin hankalaksi että alkavat lähteä niin palveluksen teet kaikille. Kaikista eniten heille itselleen. Tuskin sinä heitä hautaan asti olet elättämässä.
Älä anna sitä kalaa. Opeta kalastamaan.
En kiitoksia kaipaa, enkä tarvitse. Mutta se, että vittuillaan, on minusta jo liikaa.
Tuossa järjestin synttärijuhlat yhdelle vanhimmista tytöistä. Kun olin terassilla, niin kuulin, kun hän itkuisella äänellä valitteli jotain perheemme köyhyyttä jollekin kaverilleeen. Jotain, että ei ole rahaa. Tavallaan huvittavaa, kun tämä tapahtui kylpytynnyrissä lekottelun, uima-altaassa vilvoittelun ja kuohuviinin ja kaljan kittaamisen lomassa. Minä vielä tarjoilin suuhunpantavaa tarjottimelta arvon vieraille sinne pihalle. Pesin altaat, lämmitin puilla tynnyrin, juoksin viinakaupassa ja hakemassa tilatut kakut sun muut.
Itse asiassa olin ja olen vieläkin loukkaantunut näistä puheista, koska niissä ei ole mittään järkeä. Tulee tunne, että tässähän eletään ihan eri maailmassa... En YMMÄRRÄ, mistä moiset puheet oikein kumpuaa.
Näin taitavaa trollia en ole koskaan nähnyt! Onneksi olkoon!
täysikäset elätit omiin asuntoihinsa.Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia elättää työkykyisiä aikuisia omassa kodissasi.Roikkukoon sitten vaikka siellä sossun luukulla,omapahan on asiansa,ei sinun murheesi.Ja jos elämiseen tarkoitetut rahat laitetaan matkusteluun yms niin onko se sinun ongelmasi?Ei ole,huolehdi vaimostasi ja pienistä taaperoistasi,älä aikuisista loiseläjistä.
Että sossun rahoilla kukaan kauaa pystyy elään, kyllä ne tätit pistää ihmiset töihin, jos siis on tota työkykyä. Ja sossusta saa kuitenkin aika vähän. Ainakin kun vertaa lähihoitsun palkkaankin. Tietty lääkekorvaukset ja lääkärin ilmaisuus ja muut edut on, mutta ne täytyy aina käydä kerjäämässä, nyt viä se muuttu niin että pitää soitella ne puhelintunnilla.
..oot aika kovilla.älä maksa niile aikuisille mitään, suomessa on hyvät sos.palvelut ja pakottaa niitä tekemään jotain elämänsä eteen.Itse tarjoan lapsilleni perusasiat, koulutus yms.aikuisina he saavat itse ansaita elintasonsa.
Sinun asemassa avaisin pankkitilin, johon vain itselläni olisi käyttöoikeus ja mieluiten vielä joku semmoinen kasvutili tms., josta voi nostaa rajoitetusti rahaa.
Sille tilille pistäisin menemään suoraan osan palkasta tai sitten ne lisätulot. Riippuen siitä, minkä verran nyt ajattelisit tarvitsevasi pienimpien, vaimosi ja itsesi elättämiseen. Eikä varmasti tarvitsisi olla edes noin luksusta!
Vanhemmat tytöt ovat varmaankin laskeneet, että pärjäävät paremmin teidän kanssa asuessaan, vaikka sehän kaiketikin vaikuttaa heidän työttömyyspäivärahaansa. Luultavasti saavat ilman päivärahaa tuhlata enemmän, kuin mitä päivärahan suuruus olisi.
Siis teillä on kaksi täysi-ikäistä tytärtä vaimosi edellisestä avioliitosta, ja heidän isänsä on kuollut.
Tyttäret kaiketi saivat täysi-ikäisiksi asti puoliorvon eläkkeet, mikäli isä kuoli tyttöjen ollessa alaikäiset. Eli jotain on heidän isältäänkin tullut. Saivatko mitään perintöä?
Ja vaimosi oli siis leski? Hänhän sai leskeneläkettä, oliko kovinkaan järkevää mennä naimisiin ja menettää eläke? Olisitte olleet vaan avoliitossa, leskeneläke juoksisi tänä päivänäkin.
Vai onko vaimosi eronnut, ja mies kuollut vasta sen jälkeen? No, lapsille eläke kuitenkin on maksettu, luultavasti myös ryhmähenkivakuutusrahat, mikäli mies oli töissä ja lapset alaikäisiä.
Tyttäret muuttavat kotoa pois siinä vaiheessa, kun tulee kuvioon sellainen poikaystävä, jonka kanssa halutaan muutta yhteen asumaan. Siis viimeistään silloin. Eivät ne teille loppuiäkseen jää.
Miksi kaiken maailman kylpytynnyreitä? Olet itsekin lähtenyt tähän luksukseen mukaan, vaikea sitä on enää taaksepäin kääntää. Toisaalta aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että rahaa ei ole rajattomasti.
Et ole mietteissäsi yksin. Nykyään lapset asuvat kotona pitempään juuri tuon täysihoidon takia. Jotkut vanhemmat tuskailevat vielä kolmikymppisten lastensa kanssa, kun nämä eivät itsenäisty omaan elämäänsä vaan loisivat lapsuudenkodissaan. Peräkammarin pojathan nyt on jo vanha ilmiö, mutta nykyajan aikuiset lapset ei elele enää peräkammareissa vaan valtaavat koko huushollin.
No, odottelehan vaan kun nämä biologiset taaperosi ovat siinä iässä. Annatko potkun persuksiin vai mitä teet? Nykyvanhemmat auttaa lapsiaan ihan äärimmäisyyksiin asti, koska itse olisivat aikanaan arvostaneet sellaista. Nyt sitä arvostusta ei tule, kun kaikki on liian itsestäänselvää.
Meillä oli vähän samanlainen tilanne aikanaan. Poikamme tuntui jäävän "tekopalkaksi", mutta kun se suuri rakkaus sitten viimein löytyi, niin johan tuli kiire etsiä oma kämppä ja oma elämä.
Että siihen luottakaamme.
Vanhempien lasten isä on ulkomaalainen ja kuollut kotimaassaan, joten vaimo tai lapset eivät ole saaneet eläkettä.
Vaimolla on maatila ja osakehuoneisto kotimaassaan, mutta niiden perään emme ole kyselleet. On sotaa käyvässä terroristimaassa, ei sinne uskalla mennä. Vaimo ei edes tiedä, kuka siellä tällä hetkellä asuun hänen maatilallaan...
Enkä halua vanhemmista lapsista eroon, että muuttaisivat pois kotoa. Kyllä meidän taloon mahtuu asumaan isompikin porukka. Muuttavat sitten kun siltä tuntuu... Mutta voisivat tehdä töitä ja maksaa oman elämänsä, jotta eivät ole minun taskulla jatkuvasti.
Isäpuolen tuloja ei huomioida täysi-ikäisten lasten työmarkkinatukea laskettaessa. Äidillä ei ole juuri tuloja, joten lapsukaiset saavat täyden päivärahan niin halutessaan.
Enkä usko lasten varsinaisesti laskelmoivan hirveästi näillä raha-asioilla, he elävät päivän kerrallaan. Käytännössä kaikki raha kulutetaan hetkessä ja sitten minua haetaan maksumieheksi.
Ainoat laskut, joita en itse maksa ovat känny-laskut ja hups heijaa, mitenkä niistä tippuukin kotiin jatkuvasti karhuamisia? Eilen vaimo yritti painostaa minua maksamaan 130 euroan karhulaskun (yhden tytöistä), saisin kuulema rahat takaisin myöhemmin.
En suostunut, koska kokemuksesta tiedän, että en ikinä saa rahoja takaisin.
Ja minulla onkin oma tili, jota hallinnoin yksin, muuten olisimme jo aikaa sitten tehneet konkurssiin.
että voisiko vaimosi ja hänen tyttäriensä syntyperä vaikuttaa. Ovatko kotoisin maasta, jossa tyttäret tosiaan muuttavat vasta, kun sopiva sulhanen saapuu? Tai onko heillä perinteenä, että lapset huolehtivat vanhemmistaan ja siksi asuvat saman katon alla? No, teillä kyllä siinä tapauksessa olisi vielä päälaellaan tuo tapa.
Tai maasta, jossa "naisen paikka on kotona".
No, joka tapauksessa pidä pintasi ja opeta heille suomalaista sisukkuutta ja työntekoa.
pihalle ja elämään omaa elämäänsä! Kun on ikää niin pitää ottaa vastuuta omasta elämästään. Kummasti alka atyömaatkin kiinnostaa kun niistä saa rahaa. Ja vasta kun töitä tekee niin pääsee sitten valikoimaan niitä mukavia paikkoja, niihin kun on tunkua yleensä ihan riittämiin..
Toisaalta iskipä sekin että kun äiti on ollut hyvänä esimerkkinä kotona tekemättä juuri mitään niin lapsethan on mallioppineet sen. Samaa näkee monissa perheissä, ette ole ainoat.
Ihan oikein teit - olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin! Älä anna nyt periksi vaan "pakota" naiset töihin. Et sinä niitä hautaan asti voi paapoa - jossakin vaiheessa heidänkin on opittava ottamaan vastuu omasta elämästään. Voimia!
vaimosi tyttäret pellolle, ja alatte elämään omaa elämäänne pikkulapsiperheenä. Normaalisti lapset lähtevät kotoaan siinä 20-vuotiaina, vaikka olisi tavallinen koti, missä on molemmat omat vanhemmat.
Vaimosi voi murjottaa vähän aikaa, mutta tyttärille teet palveluksen. Ei aikuisten ihmisten kuulu olla toisten elätettävinä -tai jos elätettäviksi haluavat, niin hommatkoot itselleen aviomiehet.
että lapsilleni on kai ollut vaan hyväksi,että olen ollut heille viidelle yksinhuoltajaäitinä.Ovat lähteneet vanhimmat(kaksi murrosikäistä vielä kotona) omaan elämään alle kaksikymppisinä kaikki ja hyvin tuntuvat pärjäävän.Ei ole ollut varaa passata,enkä olisi kyllä siihen muutenkaan suostunut.Miten pärjäävät elämässä naiset,jotka ovat tottuneet saamaan kaiken kuin apteekin hyllyltä?Mistä löytyy sellainen mies joka vaivautuu jatkamaan tätä palvelemista?Lapset kaipaavat hoivaa ja huolenpitoa,ei aikuiset ihmiset.Hyvä kommentti uusavuttomuudesta oli jossain,nuori aikuinen ei ole uusavuton,jos hän voi katsoa itseään peilistä ja sanoa peilikuvalleen "kyllä minä pidän minusta huolta".Tsemppiä ja jaksamista.Älä palvele,lastesi tähden.
Harvasta monilapsisen yh-äidin lapsesta tulee uusavuton, ja siksi kannattaa nostaa hattua itselleen. Tai: mennä peilin eteen ja sanoa että "Minä tein sen! ...tekemättä liikaa" ;)
Kärsi vaan siitä, kun olet passannut lapset tuommoisiksi siipeilijöiksi. Vastuutonta kasvatusta opettaa lapsille, että kaiken saa ilmatteeksi.
Todennäköisesti penikat eivät osaa edes arvostaa mitään, koska ovat hakeutuneet "parempien" ihmisten seuraan sinun heille tarjoamasi luksustason ansiosta. Siis sellaisten seurana, joilla on millä mällätä, elämäntehtävä on pitää hauskaa ja tuhlata ja arvot muutenkin päin persettä.
mitä perheellesi tapahtuisi, jos vihellät vaan kymästi pelin poikki ja lähdet läppäsemään siitä mökistä missä asut?
kuule, kun rahat loppuu niin pakko niitten on elanto jostain etsittävä.
Toisaalta, jos mulla olisi ollut joskus tuollanen ukko että maksaa kaikki kulut ja laskut niin pohdinkin olisko minustakin tullut yhtä vetelä.
Luojan kiitos olen aina tehnyt ahkerasti töitä ja maksanut kaikista laskuista puolet, sitäpaitsi en ole koskaan uskaltanut laskea sen varaan että olisin vain kotirouva ilman omia tuloja, ukko jos ainoana hankkijana jättäisi minut niin olisin puilla paljailla, nyt jos ukko sanoo joku päivä että "heippa sitten, kiitti näistä vuosista mutta mulla onkin uus heila" ...niin voin sanoa että "heippa, niin on kohta mullakin" :):):):)
Pistä rahahanat tiukasti kiinni. On täysin kohtuutonta elättää kasapäin muita ihmisiä ja kuulla vielä suunsoittoa siitä hyvästä.
Jos ei muu auta, ota helvetti soikoon hatkat. Siinäpä kiittämättömät ihmettelevät mistä rahansa saavat.