Siis en tiiä olenko aivan tosissaan tulossa hulluksi mutta joka kerta kun menen parvekkeelle niin tulee semmonen tunne että pitää hypätä?Miksi?Minulla on kuolemanpelko ja korkeanpaikan kammo!Rakastan omaa elämäääni vaikka nyt onkin kaikki päin helvettiä!Lopetin sepramin syönnin 2/3 kk sitten ja välillä meinaa vieläkin tulla paniikki mutta olen vielä saanut hengitettyä olon ohi,mutta tämä on mulle kyllä uutta!
itsemurha ajatuksia
vaikka on kuolemanpelko?
10890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisko kyse niistä? Todennäköisesti sinun ajatuksesi nyt tilapäisesti heittelee lääkkeiden lopetuksen myötä. Ajatuksia tulee ja menee, mutta niitä ei tarvitse "uskoa" vaan vain kuunnella tai katsella ja antaa mennä menojaan ja naureskella sitten kuinka sitä tuleekin kaikkea mieleen ja onnitella itseä kun selviää vaikeista tilanteista. Huomaa hyvät hetket ja onnistumiset, niitä on tosi paljon, vaikeat ajat on lopulta ajallisesti vähäisiä, kun niille ei anna kaikkea huomiotaan.
Elämä on tässä opettanut, että kaikesta selviää. Vaikeuksista selvinneenä uudet haasteet ottaa jollakin tavalla rennommin, kun on luottamus siihen että pahan päivän jälkeen tulee hyvä päivä.
Et varmaan ole maailman ainoa, jolla tulee ihan uskomattomia ajatuksia päähän.Sekin voi helpottaa jos voi jutella jollekin, joka osaa suhtautua asiaasi rauhallisesti. Sukulainen, tuttava, auttavat puhelimet... Viimeksimainittua ei kannattane aliarvioida, sillä siellä toimii oikeasti välittäviä ihmisiä, niitä kun on aika vähän liikkeellä muutoin (tänä kiireen aikana).
T. Onnenenkeli
uudestaan apua. Ei noi ajatukset ole normaaleja. Lopetitko omasta päätöksestä lääkkeet? ....jos niin teit niin luultavasti olet tehny pienen virheen. Koskaan ei saa lopettaa lääkkeitten syönnin keskustelematta ensin oman lääkärin kanssa. Jos olet lääkärin kanssa sopinut niin miksi et ole oireistas kertonut lääkärilles?
omasta tahosta!Ajattelin että en tarvitse niitä enää!Ja en ollut syönyt niitä kun vain 2kk..Ja mulla oli oolut vuoden atuko ennen tota 2kk..Olin nimittäin raskaana ja sain lapsen joulukuussa...Kyl mulla muuten on ihan hyvä olo mut jos meen parvekkeelle niin tulee tommonen pöhlö olo ja ajatus.Ja tietenkin väsyneenä meinaa tulla paniikkikohtauksia.
eli jos kuvittelet olevasi tai olevasi tulossa hulluksi, et todennäköisesti ole.
Mielialalääkkeisiin kuuluu tuollaiset itsemurhataipumukset käyttöä aloitettaessa, annostusta muutettaessa ja lopetuksen yhteydessä. Nämä aineet myös saattavat varastoitua kudokseen ja kadota hyvin hitaasti yksilöstä riippuen. Esim aivojen pitoisuus saattaa olla jopa 100 kertainen veren seerumipitoisuuteen verrattuna.
Kun tuollaisia fiiliksiä tulee, kiinnitä ajatuksesi tietoisesti johonkin ihan muuhun, tietoisuuden keskittäminen on muuten paniikkihäiriöiselle ihan oikeata hoitoa sillä ko. häiriö aiheutuu ajatus- ja tunneprosessien lukkiutumisesta hyökkää/pakene-reaktion laukaisevaan stressiprosessiin.
Hei!
Mulla on ollut ihan samoja ajatuksia, mutta nuorempana, siinä kahdenkympin molemmin puolin.
Kyse on jostain pakkoajatuksista, ja oleellista tosiaan on, että älä anna niille ajatuksille valtaa. Psykiatrin neuvo kuulemma kaikkiin pakkoajatuksiin, ettei pyöritä niitä mielessä yhtään vaan alkaa heti vaikka tehdä jotain muuta että semmoiset unohtuis. Alussa voi olla vaikeata mutta lopulta huomaa kasvaneensa niiden yli. Ja jos alkaa taas joskus ahdistaa niin sama neuvo. Mutta tietenkin, yksi keino on keskustella jonkun ammattiauttajan kanssa läpi tämä ajatus. Voihan sen ajatuksen viedä loppuun myös, siis ajatuksen tasolla. Mitä konkreettisesti sitten tapahtuisi? Sattuisi niin saatanasti- kituisit joko vähän tai kauan, vammautuisit loppuelämäksi,kuolisit typeränä, sillä kenelle kaikille aiheuttaisitkaan teollasi järkytystä ja ahdistusta, ym. ja ennenkaikkea siitä ei olisi mitään hyötyä. Kuoleman jälkeen kun ei edes tiedä mikä meitä odottaa, niin miksei nyt voisi nauttia tästä mahdollisuudesta, vaikka pakkoajatusten ahdistuttaman pään kanssa
? Tulevaisuus kun voi vielä aueta ihmeellisen ihanana ja sen tietää vain elänyt.
niin kummallisilta kuin nuo ajatukset tuntuvatkin niin ne ovat aivan normaaleja eivätkä merkki itsetuhoisuudesta. ennemminkin sellaista pelon kohtaamista. näin sanoi yksi mielenterveysalalla työskentelevä tuttavani.
itselläni on ollut vastaavaa aikana jolloin en todella hautonut mitään itsetuhoisia ajatuksia, samoin kaverillani. tämä kävi ilmi niinkin hasussa paikassa kuin linnanmäen maailmanpyörässä rinkelissä:) koska siellä ei ollut turvavöitä ja olimme todella korkealla niin melommille tuli pakonomainen tarve nousta seisomaan ja hypätä... tietenkään emme tätä tehneet vaan tarrasimme rystyset valkoisina keskellä olevaan tankoon.
ennemminkin kyse oli korkeanpaikan kammosta ja kuolemanpelosta kuin itsetuhoisuudesta.
Tunne on hyvin tuttu ja minulla sellainen tulee erilaisissa paikoissa. Silloin "taistelen" itseni kanssa, kuin minussa olisi kaksi ihmistä. Voimakkaampi minä on onneksi terve.
siis mä en enää pysty menemään parvekkeelle.Mä jouduin oikein ottamaan kiinni ovesta että mä en tipu/hyppää? Nyt on hengenahdistusta ja itkettää,sydän hakkaa ja on epätodellinen olo! Please auttakaa mua,olen yksin neljän lapsen kanssa kun mies on töissä..Olenko jumalauta tullut hulluksi? MIksi mulla on hyvä olo maan tasalla? Mikä nyt on???
kehittelet vain paniikkeja itsellesi. Ensiavuksi riittää että hengität nenän kautta syvään vatsallasi ja koetat keskittyä siihen hengittämisen tunteeseen, voit myös hyräillä tms. kunhan saat katkaistua kaikki ajatuskulut jotka sitä paniikkia aiheuttavat.
ja selvittää psykoosilääkityksen tarve, nämä aineet sotkevat aivokemian aika perusteellisesti ja aiheuttavat joillekin psykooseja, eikä se vaara kohdistu pelkästään itseesi, vaan myös perheeseesi.