Karppausfoorumilla on keskustelua insuliiniresistanssin vaikutuksesta kaljuuntumiseen. Eräs keskustelija kertoi, että hänen kaljuuntunelle miehelleen alkoi kasvamaan uusia hiuksia paleoruokavalioon siirtymisen jälkeen:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=14693&start=15
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=14693&start=15
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut hieman ymmälläni tämän tutkimuksen esille tuoman näkemyksen kanssa. En tosin ole tarkkaan perehtynyt tutkimukseen.
Näin vain miten se esiteltiin tektsti-tv:ssä otsikolle "Sokeritasapainon ailahtelu vie hiukset" .
Uutisessa tuotiin ilmi, että sokeritasapainon lisäksi kaljuuntumiseen vaikuttavat perintötekijät sekä hormoonit. Mielestäni tämä tapa uutisoida oli suorastaan outo.
Rohekeeko väitöskirjan tehtaillut henkilö väittää ihan vakavalla naamalla, että pääasiallinen syy kaljuuntumiseen on sokeritasapaino ja geneettinen taipumus olisi vasta toissarvoinen tekijä?
Sanoisinko että kovin, kovin uskalias väite.
Toisaalta on mielenkiintoista ajatella että insuliinilla olisi vaikutusta kaljuuntumiseen.
Minun suvussani kaljuunuminen on rajua ja tapahtuu jo nuorena. Toisaalta veljeni kärsii nuoruusiän diabeteksestä ja isäkin (joka kaljuuntui jo 30-kymppisenä) on pari vuotta sitten sairastunut vanhuusiän diabetekseen.
Ongelma kuitenkin minulla tämän tutkimuksen kanssa on se, että varsinkaan isäukko ei koskaan ole epäterveellistä päivää nähnytkään, ei ole ylipainoinen, ei syönyt epäterveellisesti, ei koskaan polttanut. Tietääkseni ei ole vetänyt edes kännejä kuin yhden ainoan kerran elämässään.
Eli vaikka havainto sokeritasapainon heiltahtelun ja kaljuuntumisen välillä saattaakin olla korrekti niin isäni ei olisi voinut tehdä mitään toisin esim. ruokavalionsa suhteen! Eli lopulta hänen ainoa vaihtoehtonsa oli jokatapauksessa ollut finasteridipohainen lääkitya ajoissa aloitettuna!
Tärkeintähän on se, ettei kukaan tämän väitöskirjan pohjalta lähde hoitamaan kaljuuntumistaan muuttamalla radikaalisti elämäntyyliään tai ruokavaliotaan ja kuvittelemalla tämän riittävän - mikäli geneettistä taipumusta on, niin pelkkä ruokavalio yksin ei taatusti pelasta kaljuuntumiselta.
Tarkkailemalla ympäristöä huomaa kyllä, että kuntosalilla ja hyvällä ruokavaliolla itsestään huolta pitävät miehet ole juuri vähemmän kaljuja kuin he, jotka eivät itsestään yhtä hyvää huolta pidä.
Mielestäni on korostettava että edelleen tärkeintä kaljuuntumisen hoidossa on oikea lääkitys (finasteridipohjainen) ja vasta sen jälkeen tarkastelee muita vaihtoehtoja.
Jos kuitenkin insuliini on tekijä joka edes jossain määrin oikeasti vaikuttaa kaljuuntumiseen myös, niin saattaa siitä tiedosta olla rajallisesti apua kaljuuntumisen hoidossa.
Saapa nähdä, kehittyykö asian tiimoilta uusia kaljuuntumisen hoitomuotoja.
"Rohekeeko väitöskirjan tehtaillut henkilö väittää ihan vakavalla naamalla, että pääasiallinen syy kaljuuntumiseen on sokeritasapaino ja geneettinen taipumus olisi vasta toissarvoinen tekijä?
Sanoisinko että kovin, kovin uskalias väite."
Mielestäni on mahdotonta antaa mitään yksiselitteistä vastausta siihen, että missä määrin kaljuuntuminen johtuu geneettisestä taipumuksesta ja missä määrin ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta, joihin ruokavaliokin kuuluu. Geenithän ei sinänsä saa yksinään aikaiseksi yhtään mitään. Geenit toimivat aina jossain tietyssä ympäristössä. Tästä syystä kaljuuntumisen aiheuttavia tekijöitä ei voi määritellä määrittelemättä niitä ympäristötekijöitä (myös ruokavaliota), jotka vaikuttavat asiaan. Ympäristön vaikutus kaljuuntumiseen kulkee myös geenien kautta.
Näiden syiden vuoksi on mielestäni mahdotonta sanoa, että geneettinen taipumus olisi kaljuuntumisen ensisijainen tekijä.
"Eli vaikka havainto sokeritasapainon heiltahtelun ja kaljuuntumisen välillä saattaakin olla korrekti niin isäni ei olisi voinut tehdä mitään toisin esim. ruokavalionsa suhteen! Eli lopulta hänen ainoa vaihtoehtonsa oli jokatapauksessa ollut finasteridipohainen lääkitya ajoissa aloitettuna!"
Kertoisitko, millainen ruokavalio isälläsi oli?
Esim. runsaasti leipää (jopa ruisleipää) ja perunaa sisältävä ruokavalio voi aiheuttaa häiriöitä sokeriaineenvaihduntaan. Leivän ja perunan tärkkelyksellähän on tapana muuttua elimistössä sokeriksi.
Itse lopetin tästä syystä kokonaan perunan ja leivän syönnin muutama kuukausi sitten.
Hiustenlähdöstä en ole kärsinyt, mutta paino on laskenut yli 20 kg ruokavalion muutoksen jälkeen.
Mulla on vähän sellainen tuntuma, että ruokavaliolla on rajallinen merkitys miestyypin hiustenlähtöön sairastumisessa kuten muihinkin autoimmunologisiin tauteihin sairastumisessa, mutta voiko asialle sitten aikuisiässä enää realistisesti ottaen mitään tehdä, on eri asia..
Varmuus saataisiin kun otettaisiin identtiset kaksosvauvat, kasvatettaisiin toinen Japanissa ja toinen USA:ssa, ruokiten näitä paikallisten perinteiden mukaisesti. :)
Tosin pitää muistaa, että on niitä kaljuja Japanissakin... Japanissa on myös yritetty hiljattain kehittää uusia hoitoja taudin hoitoon.
ei tehdä tästä(kin) foorumista vhh-väittelypalstaa? :)