Raskausaika sujui ongelmitta hyvällä mielellä. Tottakai tällöin oletin, että synnytyskin kävisi tuosta noin vain. Toisin kävi.
Avautumisvaihe oli pitkittynyt ja voimani alkoivat käydä vähiin jo ennen kuin päästiin tositoimiin. Ponnistusvaiheen noin puolessa välissä sikiön sydänäänet katosivat ja eikun hätäsektioon. Olin järkyttynyt ja suorastaan shokissa, etten pystynytkään synnyttämään luonnonmukaisella tavalla. En ollut edes ajatellut sektion mahdollisuutta. En ole koskaan arvostanut sektioäitejä, ja nyt olenkin itse sellainen! En pysty nauttimaan vauvasta epäonnistuneen synnytyksen vuoksi. Tuttaville olen valehdellut, että synnytys meni "normaalisti". Hävettäisi kertoa, että pääsinkin sektiolla. En pysty enää menemään edes saunaan alasti, kun kaikki näkevät arpisen ruman vatsani.
Mieheni mielestä olen hoidon tarpeessa. Kai hän on oikeassa.
Avautumisvaihe oli pitkittynyt ja voimani alkoivat käydä vähiin jo ennen kuin päästiin tositoimiin. Ponnistusvaiheen noin puolessa välissä sikiön sydänäänet katosivat ja eikun hätäsektioon. Olin järkyttynyt ja suorastaan shokissa, etten pystynytkään synnyttämään luonnonmukaisella tavalla. En ollut edes ajatellut sektion mahdollisuutta. En ole koskaan arvostanut sektioäitejä, ja nyt olenkin itse sellainen! En pysty nauttimaan vauvasta epäonnistuneen synnytyksen vuoksi. Tuttaville olen valehdellut, että synnytys meni "normaalisti". Hävettäisi kertoa, että pääsinkin sektiolla. En pysty enää menemään edes saunaan alasti, kun kaikki näkevät arpisen ruman vatsani.
Mieheni mielestä olen hoidon tarpeessa. Kai hän on oikeassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vähän vaikuttaisi ettet ole tuota asiaa oikein saanut päässäsi sulateltua. Voi olla jotain masennustakin tms.
Musta sun kannattais ehdottomasti pyrkiä jonkun psykologin tms. puheille. Ota vaikka neuvolassa asiasta puhetta.
On tosi tärkeää että haet tuohon apua, koska kaikki tuo paha olo heijastuu varmasti tavalla tai toisella lapseesi.
Avun hakemista ei tartte pelätä. Se on ihan normaalia ja ei tartte olla mikään pöhkö mennäkseen psykologille tms.
Mene ihmeessä. Mä menin kun mua vaan masensi synnytyksen jälkeen ja olen ollu tosi tyytyväinen. Voimia ja onnittelut vauvan johdosta !
"en ole koskaan arvostanut sektioäitejä"
Onko tyhmempää kuultu, oli sulle varmaan ihan oikein että jouduit sektioon.Toivottavasti joudut käymään läpi kaikki muutkin asiat joiden vuoksi et kanssaihmisiäsi arvosta, elämä opettaa, tiedä enemmän, luulet vähemmän. Olet todella huono äiti jos et lastasi pysty rakastamaan sentakia ettei hän syntynyt perseestäsi.Kaikkia hulluja maailma kantaa. Tärkeintä kai on että saa terveen lapsen, ei tapa jolla syntyy.
Eipä ollut kovin rakentava kommentti! Kyllähän se nyt tiedetään, että monille alatiesynnytys on se suuri tavoite, ja jos joku menee pieleen, siitä tulee iso trauma.
Joku ottaa paiseita siitä, ettei saanut juuri sitä kivunlievitystä kuin suunnitteli, joku pyörittelee mielessään loputtomiin sitä, että ponnistusasento oli "väärä". Imetyksen kesto on loputtoman väittelyn kohde, mikään aika ei koskaan ole kaikkien mielestä hyvä jne. Äitiys on nykyisin yhtä suorittamispainetta, jos ei ympäristön niin sitten oman mielen luomana.
Sekin tiedetään että hätäsektioon liittyy äidin kuolemanpelon tunteita sekä oman itsen että lapsen puolesta ja suurempi riski synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Nämä tunteet käsittelemättöminä ja käsiteltyinäkin johtavat varmasti äiti-lapsisuhteenkin häiriöön. Ei syyllistäminen tunteista ja mielentilasta auta ketään!
Ap-kirjoittajalle; pyydä neuvolasta lähete psykologille tai mielenterveystoimistoon, tai ota yhteys synnytyssairaalaasi, jos siellä voitaisiin käydä vielä kanssasi synnytyksesi ja hätäsektioon johtaneet tapahtumat läpi. Voimia sinulle! Anna itsellesi aikaa toipua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sydänääniongelmat voivat osua kenen tahansa kohdalle ja missä hyvänsä synnytyksessä vaikkei mitään ongelmia olisi missään aiemmassa vaiheessa ollutkaan. Kyseessä on "huono arpa" joka tuli kohdallesi. Minun mielestäni olet tuplasynnyttäjä, äiti joka on synnyttänyt sekä alakautta että vielä rankimmalla mahdollisella tavalla hätäsektiolla.
Olet tehnyt sen pahimman virheen eli olet asettanut itse äitiydelle mittareita joiden mukaan et voi nyt olla se joksi halusit. Ei synnytys tee kenestäkään parempa atai huonompaa äitiä, mutta sektiota en tavallaan laske synnytykseksi, onhan se oikotie onneen. Kyllä hikiralli kipuineen on oma kokemuksensa vaikka siinäkin on isoja eroja. Ei se silti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa..
Ekana kannattaisi kysellä josko voisit käydä synnytyksesi uudelleen läpi synnytyskertomuksesta eli miksi kaikki kävi niin kuin kävi. Lopultahan synnytys meni niin kuin meni vauvan tarpeen takia eikä niinkään sinun vaikka jo kerrot uupuneesi. Se voi jo auttaa käsittelemään asiaa.
Sitten se nolompi osuus. Kerrot kaikille huijanneesi ja synnyttäneesi sektiolla ja miksi niin kävi. Joku on kade ja toinen katsoo vähän kieroon, kaikilla on oikeus mielipiteeseen. Sektion syitä on niin monia että pelkän arven takia kukaan ei katso vinoon tai luokittele huonoksi äidiksi, ei sillä huonoäiti-maineella mitään sektiota edes saa vaikka haluaa!
Ja jos vieläkin ahdistaa niin sitten juttelemaan terapiaan jollekin!
Periaatteessa olet epäonnistunut omassa maailmassasi koska päätit olla tietynlainen. Ennen synnytystä ei kannata kamalasti päättää vaan ehkä ennemmin vain suunnitella miten ideaali synnytys voisi mennä. Sitä kässäriä voi sitten muutella tarpeen mukaan. Itse olin etukäteen valmistautunut haluamaan kaiken kivunlievityksen mitä markkinoilla on ja vaikka pimeiltä lisää.. vauva syntyi n18 tunnin synnytyksen jälkeen ilokaasun avulla. sairaalassa oltiin tuskin puolet tuosta ajasta.. Ei mikään helppo synnytys sanoi kätilö ja seuraavalla kerralla varustauduin silti sen varaan että se olisi ollut, mutta samoin meni.
Tavallaan olen ylpeä että kipukammoisena olen melkein luomuna lapseni synnyttänyt, mutta se on lopulta kiinni paljon muustakin kuin itsestä vaikka oman kehon kuuntelulla jne auttaa asiaa paljon. Ei silti koskaan voi tietää miten menee ja miten "onnistuu", luontoäiti sen päättää lopulta ja meillä on vain tuo oma asenne mukana jolla tosin voi vaikuttaa siihen miten käyttäytyy ja itseään hallitsee niin kauan kuin on hallittavaa.
Ja ennen kaikkea muista että sektio tehtiin vauvan hengen takia ei siksi että olet epäonnistunut vaan siksi että sillä oli hätä. Olisiko ollu tparempi ponnista alopuun asti ties kuinka kauan ja saada hapenpuutteesta kärsinyut vauva tai vauva jota olisi pitänyt alka aelvyttää ties millä tuloksella? Kohtuutta nainen!!
Olen synnyttänyt sekä alateitse ja sektiolla ja minusta en näe mitään eroa niissä. Kummassakin puolensa. Ajattele, että sinä olet oikeastaan synnyttänyt kahdella tavalla yhtäaikaa !
Kovinkaan moni ei haluaisi joutua kokemaan tilannettasi. Itselleni kävi samoin. Eli juuri kun alkaa olla loppusuora, niin homma moneeekin leikkaukseksi. Suurin työ siinä synnytyksessä on se avautumisvaihe-kuitenkin.
Se, että et ollut arvostanut ennen sektioäitejä kertoo siitä, että laitat kanssaihmisiä arvojärjestykseen erilaisten mittareiden keinoin. Sellaista ei tässä maailmassa kuitenkaan voi tehdä, sillä jos me vertailisimme se pitäisi tehdä vasta elämän jälkeen.
Olet nyt kokenut sen, ettei elämässä voi kaikkea valita itse. Joskus elämässä tapahtuu asioita, joita ei osaa odottaa omalle kohdalle. Sinulle voi siksikin asia olla iso, että koetat sopeutua edelleen siihen, että et ole itse pystynyt vaikuttamaan,
Mielestäni sinun kannattaa käydä tai puhua neuvolasta tästä tunteesta, sillä siitä on päästävä irti ja läpi voidaksesi oikeasti nauttia äitiydestäsi ja elämästäsi. Älä anna tämän kalvaa sinua ja perhettäsi vaan hae apua.
No tuota...jos asettaa itselleen ryppynarun kireälle niin helpostihan siihen hirttäytyy. Nimittäin se, että "et arvosta sektioäitejä" on ihan omavalintainen asenne ja jos olet sitten semmoiseksi itse "joutunut" niin se henkinen ylimääräinen kärsimys on vähän niinkuin itse turpiinsa kerjäystä :(
Mistä muuten moinen asenne, ymmärrän että hätäsektiosta voi jäädä negatiivinen muisto kun pelästyy - mutta mitä tekemistä sillä on äitiyden hyvyyden kanssa mistä reiästä se vauva ulos tulee?!?! Selvisitte ilmeisesti kumpikin! Itse en ole vielä synnyttänyt kumpaakaan kautta, mutta eipä ole käynyt mielen vieressäkään että niitä tapoja voisi tuossa mielessä edes arvottaa. Mistä nää tyylipisteajattelut syntyy, sitä mä en ihan rehellisesti tajua :)
...paitsi jos on kyse tosiaan jostakin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, joka on nyt vain ottanut tuon asian "muodokseen" purkautuakseen johonkin suuntaan. Tai provosta....
mennä lääkäriin. Synnytyksesi päättyi keisarileikkaukseen vauvan pelastamiseksi, ei siksi, ettetkö sinä olisi voinut synnyttää myös alateitse. Masentuneena suurentelee helposti tuollaisia asioita. Et ole mitenkään huonompi kuin normaalisynnytyksen kokenut äiti.
Masennuksesi syy voi olla liian korkeat ihanteet, jotka olet asettanut itsellesi. Ole armollinen itsellesi. Eihän hätäsektiolle kukaan mitään voi, eikä kukaan moiti tai halveksi sellaiseen joutunutta. Tuollainen luulo on epärealistinen. Eikö tärkeintä synnytyksessä ole terveen lapsen syntymä. Mene puhumaan tuntemuksistasi lääkärille tai psykologille, niin saat apua.
ja rankasti!!!
Ettekö tiedä että joskus ei OIKEESTI tarvii kertoa ihan kaikkia mielipiteitä, voi hienovaraisesti kertoa oman kantansa mutta toi yksi idiootti tuolla tuomitsee heti ja pahentaa asioita ja varmasti tuntuu pahalle.
Jos joku on ennen ajatellut leikatuista äideistä niinkuin ap kijoitti ja itse joutuu samaan tilanteeseen niin eiköhän siinä ole jo tarpeeksi?
Turhat mölinä joskus edes omaan mahaan.
Olet paras äiti omalle lapsellesi... oli synnytystapa sitten mikä tahansa!!
Itsekin synnytyksen jälkeen mietin mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, että olisi päästy "ihannesynnytykseen", mutta näin 4 kk kuluttua kun on päässyt nauttimaan lapsesta ja sen kasvamisesta itse synnytys tuntuu kaukaiselta "unelta". Parasta on nähdä pieni nyytti ja tuntea itsensä ihan oikeasti tärkeäksi. Tämä nyytti tarvitsee minua ja olen hänelle kaikki kaikessa.
Ei ole mitään "normaalia synnytystä". kaikki synnyttää omalla tavallaan ja on hyväksyttävä se mitä on tapahtunut ja yrittää ajatella eteenpäin. (Tiedän että arvet muistuttavat kyllä, mutta ajan myötä nekin paranevat)
Itselläni asiaa helpotti se kun siitä puhui. Et ole yksin ajatustesi kanssa.
Ehkä yksi äidiksi tulemisessa pitäisi kaikkien ottaa jo hyvissä ajoin etukäteen huomioon. Mikään ei mene (juurikaan) koskaan, niin kuin on itse suunnitellut. Aina on oltava valmiina "yllätyksiin" ja on yritettävä vaan nauttia niistä hetkistä kun on osannut varautua ja ajatella että "pääasia että lapsella on hyvä olla"
Toivon sinulle kaikkea parasta... lapsesi parhaalle äidille :) toivottavasti löydät tavan purkaa paha olo ulos ja kokea vielä monta onnistumisen tunnetta oman pienokaisesi kanssa !!
Eikä synnytystavalla ole mitään tekemistä sen kanssa kuka on hyvä ja kuka huono äiti!!!!!
Mutta, jos märehdit synnytystäsi niin, että masennut niin se ei ole lapselle hyväksi.
Eikä ketään voi arvostella synnytystavan perusteella, koska jokainen synnytys on erilainen se ei ole äidistä kiini miten synnytys etenee.
Miksi nykyaikana kaikesta tehdään suoritus? En ole koskaan tuntenut huonoutta siitä, että esikoinen leikattiin. Se oli ainut tapa taata terve lapsi. Olen onnellinen siitä, että sellainen MAHDOLLISUUS on olemassa.
Alakautta olen ehtinyt synnyttämään myöhemmin. Enkä tosiaan sanoisi, että se on jotenkin erityisempää... Yhtäpaljon rakastan jokaista lastani.